Lähettäjä: ^^Unelma 
Päivämäärä:   29.10.08 10:57:05

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=11&i=674357&t=670632
^ edellinen, ja viimeinen, joka kirjoitti tuohon kolmoseen, ois voinu tehdä uudenkin, mut ei se nyt niin vakavaa ole..
Laitan tähän edellisen pätkänkin.

Lähettäjä: piuhku.
Päivämäärä: 27.10.08 13:26:11

Autoin Mian ylös jäisestä maasta ja pudistelin olemattomia roskia omista housuistani. Takamukseni oli jo aivan jäätymispisteessä.
"Eiköhän mennä sisälle", tokaisin ja ojensin kepit vieressäni seisovalle tytölle ja kumarruin sitten nostamaan kauppakassit. Yksi jugurttipurkki oli ehtinyt jo vieriä ulos kassista ja hajota.
"Mennään vaan. Kannanko mä jotain?" Mia kysyi, mutta pudistin päätäni kieltävästi.
"Ehkä sulla on ihan tarpeeks tekemistä siinä, että sä saat ittes elävänä sisälle noitten keppien kanssa."
Mia tuhahti ja näytti kieltään minulle.
"Mä oon jo odottanukki, että koska sä alotat ton naljailun", Mia sanoi.
"Mä mitään naljaile", puolustauduin virnuillen.
"Ethän sä ikinä niin. Sä et kyllä oo muuttunu yhtään."
"Peruisit puhees, jos oisit nähny mut vaikka ennen joulua", sanoin ja lähdimme hitaasti etenemään kohti Rajaloiden kotitaloa.
"Oisin mä mieluusti katellu ennemmin sun ku Matiaksen tai Askon pärstää jouluna."

Pysähdyimme kerrostalon ulko-oville ja ehdotin Mialle, että pitäisimme pienen tupakkatauon ennen sisään menoa. Tai siis minä pitäisin, Mia oli fiksu tyttö eikä polttanut.
Kaivelin parhaillaan tupakka-askia ja sytkäriä taskustani, kun tajusin jotain kamalaa.
"Voi vítun vítun víttu!", kirosin ja kävin huolellisesti läpi jokaisen taskun mitä vaatetuksestani löysin.
"Mitä nyt?"
"Mun lompakko on hävinny!"
"Ehkä se jäi kassalle?" Mia ehdotti ja minä vedin hermostuneena sauhuja tupakastani.
"Tai sit se putos sillon, ku tulin auttaa sua", yritin järkeillä, sillä mielestäni lompakko ei kyllä ollut jäänyt kauppaan. Toisaalta olin voinut olla huolimatonkin, sillä Henna oli pyörinyt kimpussani.
"Mä käyn nopsaa vilkasee, jos sitä näkyis. Ehkä se on tippunu maahan."
Olin jo lähdössä, kun käännähdinkin pikaisesti ympäri ja katsoin Miaa.
"Sä tuskin selviit noitten ostosten kanssa yläkertaan?"
"Tuskin mä noita kahta kassia saan raahattua. Mut mä voin oottaa sen aikaa tässä. Ei sulla varmaan kovin kauaa mee, vaikka sä kävelisit ihan sinne kaupalle asti", Mia sanoi ja hymyilin tälle.
"Mä yritän olla nopee."

Onnekseni en joutunut kävelemään kovin pitkälle. Lompakko makasi maassa, suurinpiirtein siinä kohtaa missä Mia oli vetänyt nurin.
"Ou mai gaad", henkäisin ja noukin mustan nahkalompakon maasta.
Kävin lompakon sisällön nopeasti läpi ja totesin helpottuneena, että mitään ei ollut tainnut kadota. Olisi ollut melko katastrofaalista, jos joku olisi saanut korttini ja melko suuret rahasummat olisivat lähteneet liikkeelle tililtäni.
"Miten mä en voinu huomata, että tää tippu", mutisin itsekseni ja tungin nahkaesineen farkkujeni takataskuun.
Ehkä olin ollut niin suudelman lumoissa, etten ollut huomannut lompakkoni pudonneen.

Etenin reipasta kävelyvauhtia takaisin talolle. Pian näkymä kerrostalon ulko-oville avautui. Ovien edessä oli edelleen kaksi Siwan kassia, mutta Miaa ei näkynyt.
"Apua", kuulin kuiskaavani ja lähdin juoksujalkaa oville.
"Mia!" huusin ja tempaisin rappukäytävän oven auki.
Rapussa ei kuitenkaan kuulunut liikkuvan ketään, siellä olisi kyllä kaikunut, jos joku olisi liikahdellut mitenkään päin.
"Ei, ei, ei, ei!"
Hätääntyneenä lähdin juoksemaan talon toiselle laidalle.
"Mä tapan itteni tästä hyvästä!"
Pian pysähdyin ja lopetin päättömän juoksuni, kun kuulin huutoa jostain. Yritin kuulostella ääniä ja pian kuulinkin jonkun huutavan omaa nimeäni. Huutaja oli Mia.
Etenin äänen suuntaan ja olin satavarma, että huuto kuului roskakatoksen takaa. Kiersin katoksen ja sen takaa löytyikin kaksi ihmistä.

Mia makasi maassa kiljuen ja itkien samanaikaisesti. Melko suurikokoinen mies oli tämän yllä ja yritti tukkia kiljuvaa suuta. Mies ei selvästikään ollut huomannut tuloani, niin kova työ tällä oli pitää Mia hiljaisena.
"Anna sen olla!"
Mies ehti vain kääntää päätään huutoni suuntaan, kunnes olin jo tämän kimpussa. Kiskoin miehen pois Mian lähettyviltä. Mies kähisi jotain vastaan ja huomasin, että tältä puuttui pari hammasta. Häntä Mia oli siis potkaissut kasvoihin. Hän oli Matias.
"Painus kuule pikkupoika hélvettiin siitä!" Matias komensi ja yritti lyödä minua onnistumatta kuitenkaan. En kuunnellut tätä, vaan raivon vallassa löin nurkkini suurella voimalla miehen kasvoihin.
Selätin miehen maahan, enkä voinut enää estää nykkejäni viuhomasta.
"Vìttu sä et enää ikinä koske mun tyttöystävään!" huusin ja annoin uuden iskun miehelle. Tunsin kuinka rystyseni alkoivat olla jo kipeät hakkaamisesta ja ne alkoivat pikkuhiljaa pettyä Matiaksen verellä.
"Samu lopeta!" Mia kiljahti sivummalta.
"Sä tapat sen tota vauhtia!"
Tuijotin hengästyneenä vaaleaa tyttöä, jonka kasvot olivat muuttuneet aivan kalpeiksi.
"Tämmönen páska sais luvan kuollaki", murahdin ja nousin miehen yltä.
Olin hakannut Matiaksen kasvot melko kiitettävään kuntoon.
"Soita poliisi", sanoin ja heitin puhelimeni Mialle, joka ei kuitenkaan saanut koppia, vaan joutui noukkimaan puhelimen maasta. Matias ei tehnyt elettäkään paetakseen.
"Mä vahdin tätä yhtä", sanoin kuitenkin ja potkaisin miestä vielä mielenosoituksellisesti kylkeen.

Kyykistyin Matiaksen viereen, joka mulkoili minua vihaisesti. Mia oli siirtynyt hieman kauemmas näppäilemään puhelintani.
"Ihan kiva pano sulla. On tullu testattua neitiä useaankin otteeseen", Matias sanoi ja hymyili harvahampaista hymyään ivallisesti.
"Sä kaivat nyt selkeesti verta nenästäs", ärähdin ja olin jo lähes valmis mottaamaan miestä jälleen monien aiempien iskujen jatkoksi.
"Ja sä taidat poju päätyä kohta pienille päiväunille."
En ehtinyt kunnolla edes tajuta Matiaksen sanoja, kun kuulin Mian kiljaisevan. Tunsin kovan iskun takaraivossani ja sen jälkeen kaikki musteni silmissäni.

***
siinä nyt taasen jotakin :)

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   29.10.08 16:25:36

kiitosta ^^Unelma, pyrin taas jatkelemaan joku päivä :)

Lähettäjä: Henz 
Päivämäärä:   29.10.08 16:34:59

Vau mitä jatkoa O.o :)

Lähettäjä: MammaMiia 
Päivämäärä:   29.10.08 18:16:04

JATKOO<3

Lähettäjä: ^^Unelma 
Päivämäärä:   29.10.08 18:55:51

Jatkele vaan ku kerkiät (: Mutta muistathan sä kuinka kalliita nykyään nuo kukkalaitteet on.. Ja jos et rakasta kirkossa istumista, niin saattaa pidemmän päälle tulla tylsäks istua miljoonissaziljoonissa hautajaisissa.. *winkwink* :D

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   29.10.08 19:06:17

Juuri näin kun unelma sanoi :D että ihan vaan sun parastaskin tässä aatellaan.. mikäli sun kukkarostas ei löydy rahaa etkä tykkää istuu kirkos tuhansis hautajaisis :DD

Lähettäjä: lucia 
Päivämäärä:   29.10.08 22:09:41

Nostan tätä :DD

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   30.10.08 15:07:25

upp !

Lähettäjä: Remu 
Päivämäärä:   30.10.08 16:31:41

Voi @!#$, mun oli tarkotus vaan vilkasta tätä, en oo lukenu ees aikasempii osia ja nyt on kyllä pakko saada lukea jatkoa ku jäi tommoseen kohtaan. :DD

Lähettäjä: Shattered 
Päivämäärä:   30.10.08 17:04:34

Ei noin saa käydä.
Jatka. :)

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   30.10.08 20:59:36

"Samu?"
Raotin varovasti silmiäni. Päätäni särki tajuttomasti. Päätin kuitenkin sulkea silmäni hetkeksi ja samassa tunsin kosketuksen otsallani. Pehmeä käsi liikkui varovaisesti hiusrajaan ja siveli hiuksiani. Kallistin päätäni hieman taaksepäin ja avasin silmäni uudelleen. Tuijotin sinisiin silmiin, jotka katsoivat minua huolestuneina takaisin.
"Missä me ollaan?" kysyin ja asettelin päätäni paremmin tytön polville. Makasin pitkin pituuttani maassa ja pääni lepäsi rennosti Mian sylissä. Tyttö silitti minua edelleen varovasti.
"Me ollaan meijän pihassa. Poliisit on täällä."
"Entä Asko ja Matias?" kurotuin istuvilleni ja takaraivossani jyskytti vain entistä enemmän.
"Ai sáatana."
"Asko ja Matias saatiin kiinni. Mä hälyytin poliisit ja ne kerkes tänne paikalle sillä aikaa, ku sua yritettiin raahaa autoon", Mia selitti ja nosti sitten pienen hymyn huulilleen.
"Ne joutuu nyt siis telkien taakse?"
"Jep. Niistä ei pitäis olla enää harmia", Mia sanoi.
Huokaisin helpotuksesta ja laskeuduin takaisin makuuasentoon.
"Onneks mä oon melko painava lasti."

En aikasemmin edes tajunnut, että paikalla oli vielä poliiseja, sekä ambulanssihenkilökuntaa. Minut passitettiin ambulanssin kyydissä sairaalaan tutkittavaksi. Asko oli kuulemma pamauttanut minua rautakangella päähän ja lääkärit epäilivät, että minulla olisi ainakin aivotärähdys. Niinhän minulla sitten olikin, onneksi vain lievä sellainen.

Myöhemmin palasimme Mian vanhempien kyydillä takaisin kotiin. Siirryin tilapäishuoneeseeni ja asetuin pitkäkseni. Päänsärky ei meinannut ottaa loppuakseen. Hetken kuluttua ovelta kuului koputusta ja Tiinan pää työntyi sisään.
"Haluisitko sä jotakin?" nainen kysyi.
"Kiitti, mut mä en tarvi nyt mitään", sanoin kohteliaasti.
Minua ihmetytti hieman, että Tiina ja Jari käyttäytyivät minua kohtaan niin lempeästi edelleenkin, vaikka vähällä oli, etten taas onnistunut hävittämään heidän tytärtään.
"Huikkaa sitten, jos haluat jotain", Tiina sanoi vielä ennenkuin poistui huoneesta.
En kuitenkaan tarvinnut mitään. Halusin vain nukkua hélvetillisen päänsärkyni pois.

Heräsin, kun kuulin ovelta jälleen koputusta. Nostin päätäni tyynyjen seasta, jotta näkisin tulijan. Mia hiipi ovesta sisään, raahaten samalla peittoa ja tyynyä mukanaan.
"Missä sun kepit on?" kuiskasin, kun tyttö istahti vierelleni.
"En mä saanu niitä enää raahattua mukaan."
Mia asetteli tyynynsä omani viereen ja sen jälkeen asettui loikoilemaan lähes kiinni kylkeeni. Kiersin käteni tytön ympärille ja vedin tätä vielä lähemmäs.
"Onks sulle okei, jos mä nukun tässä?" Mia kysyi ja veti omaa peittoa yllensä.
"Tottakai."
Silittelin tytön hiuksia ja poskea. Toisen hengitys tuntui ihollani, niin lähellä tämä oli.
"Mä oon oikeesti kaivannu tätä."
"Niin mäki", Mia kuiskasi ja painoi yllättäen huulensa iholleni.
"Sori siitä päiväsestä. Mä en ois saanu lähtee huitelee sillai ja jättää sua yksin. Anteeks."
"Ei se mitään. Eihän kukaan ois voinu arvata, et Matias ja Asko ehtii pamahtamaan paikalle niin pienessä ajassa. Mä en ensinnäkään tiedä, että miten ne löys mut", Mia mumisi huulet edelleen kiinni solisluuni kohdilla.
"Nii. No, mut onneks ne saatiin nyt kiinni."
"Niinpä. Millään muulla ei oo nyt väliä."

Yö oli ihana. En ollut todella pitkään aikaan nukkunut Mia kainalossani. Tytön läsnäolo tuntui taivaalliselta, vaikkemme sen kummepia tehneet kuin nukkuneet hyvin lähekkäin.
Mia oli ottanut tehtäväkseen herättää minut tasaisin väliajoin ja kyseli yksinkertaisia kysymyksiä pitkin yötä. Lääkäri oli kuulemma määrännyt sellaista toimintaa aivotärähdykseni takia.
Aamulla päätin kostaa tytön yökyselyt ja herätin tämän tökkimällä kylkeä.
"Mmh", Mia mumisi unisena ja käänsi selkänsä minulle.
"Hei mulla on sulle kysymys", sanoin ja kurotuin puolittain tytön päälle.
"Toi oli mun tehtävä. Ei sun."
"Nyt on mun vuoro" sanoin ja suutelin tytön korvaa.
Mia ynähti vain jotain epämääräistä ja yritti vetää peittoa väliimme.
"Mä rakastan sua", kuiskasin suudelmien välissä tytölle.
"Toi ei ollu kysymys."
"Mm. Rakastatsä mua?" kysyin ja käänsin tyttöä niin, että näin tämän kasvot.
Mia ei vastannut mitään, liu'utti vain sormeaan huulillani kiusoittelevasti.
"Hei, toi oli kysymys ja sun piti vastata eikä kiusata."
"Päättele ite", Mia vastasi hymyillen ilkikurisesti ja painoi pian huulensa suulleni.
Vastasin suudelmaan, josta kehkeytyi hieman pidempi kuin tylsä pikapusu.
"Mä voisin päätellä, että sun vastaus tohon mun kysymykseen ois 'kyllä'", mutisin ja painoin vielä nopean suudelman tytön huulille.
"Et sä mikään kovin páska ole päättelemään", Mia vastasi ja käännähti takaisin selkä minua vasten.
"Älä käänny noin", sanoin ja yritin kääntää tyttöä takaisin puoleeni.
"Mä nukun nyt."
"Pah. Ilonpilaaja", tokaisin ja kutitin Miaa kyljestä, ihan vain kostoksi käännähdyksestä.

Kello oli varmaan lähemmäs kaksitoista, kun viimein saimme hinattua itsemme ylös sängynpohjalta. Mia oli nukahtanut ja vedellyt oikein kunnolla sikeitä, joten en ollut raaskinut herättää tätä.
"Mitenkäs sun pää jakselee?" Tiina kysyi, kun tallustelimme peräkanaa keittiöön.
"Siihen nähden ihan hyvin, että sitä on hakattu eilen rautakangella", vastasin ehkä turhankin hilpeästi.
Mia lysähti keittiön tuolille ja nappasi yhden mandariinin pöydällä olevasta kulhosta.
"Meidän pitäis käydä sitten vielä kuulusteluissa joku päivä", Tiina sanoi katsoen tytärtään.
"Taas? Monissa kuulusteluissa mun pitää vielä käydä?"
"Eiköhän tää jää nyt viimeseks", sanoin ja istahdin jugurttipurkkini kanssa Mian viereen.
Avasin metsämansikkapurkkini ja aloin kauhoa sen sisältöä suuhuni.
"Niin luultavasti", Tiina vahvisti mietteitäni.
"Okei. Mut mä haluisin tehä tänää jotain kivaa. Mua kyllästyttää jo möllöttää himas", Mia sanoi ja sulloi yhden mandariininsiivun suuhunsa.
Naurahdin pienesti.
"Ja vielä eilen sua ei meinannu saada eka kirveelläkään ulos."
"Eilen oli eilen ja nyt on nyt. Nyt mä voisin lähteä ihan turvallisin mielin johonki, ku ne kaks @!#$ä on linnassa."
Mia heitti ilmaan joitakin ideoita mitä voisimme tänään tehdä. Olin itse jo ihan mukana, mutta sitten Tiina pisti liinat kiinni suunnitelmiemme suhteen.
"Te kaksi pysytte nyt ihan kotona ja lepäätte. Samullakin aivotärähdys, joten ei minnekään!" nainen komensi meitä tiukasti.
"Ai niin. Sä oot nyt vuorostas potilas", Mia sanoi ja taputti minua kädelle.
Huomasin, että tytön silmiin oli syttynyt taas se sama pilke, minkä olin nähnyt viime kesänä. Olin iloinen, että vanha Mia alkoi tulla taas kuvioihin.

***
täst tuli vähän tönkkö, pahoittelut siitä :/ mulla oli myös hirvee pohtiminen miten jatkan tosta edellisestä, mutta päädyin nyt sitten tälläiseen ratkaisuun :)

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   30.10.08 21:24:08

Ei tullu yhtään tönkkö ! <333 Just niin! Tää oli se paras ratkaisu! :) <3 Ihanaa et 'vanha' Mia on 'palannu' <33
Ihanaa,Kiitos :))<3

Lähettäjä: Henz 
Päivämäärä:   30.10.08 21:38:06

aivan ihana..
Huisin pitkä oli myös ;) <3

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   30.10.08 21:45:06

ihanaa jes, rakastan sua piuhku :DDD no niin jatkoa :)

Lähettäjä: supu 
Päivämäärä:   30.10.08 21:58:55

ihana! eikä ollenkaan tönkkö

Lähettäjä: ^^Unelma 
Päivämäärä:   31.10.08 09:27:03

IHANA <3 ei tönkkö. sääkin varmaan tajusit niitte kukkalaitteiden hinnat ja hautajaiset, ku pelastit meidät <3

Lähettäjä: Distyy 
Päivämäärä:   31.10.08 10:38:20

Sulonen pätkä :) Jatkoa pian! :D

Lähettäjä: jorrma 
Päivämäärä:   31.10.08 15:34:03

jatkoo. (:

Lähettäjä: Mmurunen 
Päivämäärä:   31.10.08 16:35:58

Ihana pätkä jälleen kerran, kiitos sulle pihku <3 :) Jatkoa vaan ;)

Lähettäjä: saltsu 
Päivämäärä:   31.10.08 19:49:53

jatka

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   31.10.08 21:34:47

up, viikonlopun kunniaks vähä jatkoo ?? ;DD

Lähettäjä: ^^Unelma 
Päivämäärä:   1.11.08 13:55:41

Pikkuset jatkot viikonlopulle? (8

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   1.11.08 17:09:06

Up, jatkoa.,. ? :DDD

Lähettäjä: HHeavennn 
Päivämäärä:   1.11.08 19:05:17

Toi ratkaisu oli ihan hyvä. :)

Lähettäjä: :> 
Päivämäärä:   1.11.08 22:48:42

Toi oli hyvä ratkasu. :) Mä jo oottelen innolla Samun ja Mian häitä. ;D

Lähettäjä: legenda 
Päivämäärä:   2.11.08 18:21:12

hei up up : > jatkoa,tää on niin mahtava, oon seurannu ihan alusta asti :)

Lähettäjä: ^^Unelma 
Päivämäärä:   2.11.08 19:10:46

Heei piuhku., nyt kyllä voitais jo tilata jatko.. ;)

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   2.11.08 20:05:44

mulla on täällä koneella jo jatkoa, mutta en tiiä onks se ikinä valmis ku kerkeen kirjottaa sitä tyyliin kahen minuutin pätkissä :/ kyl varmaan tänään sen jossain vaihees lisäilen

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   2.11.08 20:39:23

Jess, toivottavast lisäät tänää :)<33

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   3.11.08 12:56:33

"Ei víttu tää ei oo enää mahdollista!" Mia huudahti, kun nappulani söi jälleen hänen omansa.
"Hahhah! Mä oikeesti johdan tätä pelii sata-nolla", ivasin ja nappasin Mian Kimble-ukon pois paikaltaan.
"Mä en jaksa enää pelaa tätä", Mia sanoi ja kellahti sellälleen sängylle. Olimme asettuneet Miron huoneen parisängylle pelaamaan Kimbleä paremman tekemisen puutteessa.
"Sä et jaksa pelaa, koska oot hävinny jo nii monta kertaa", kiusasin.
"Ei vaa mä en jaksa alottaa enää alusta, ku mun kaikki nappulat on taas suunnilleen lähtöpisteessä."
"Mitäs oot nii surkee", sanoin ja liikutin omaa pelinappulaani nopan silmäluvun osoittaman määrän eteenpäin.
Mia ei vastannut mitään, loikoili vaan sängyllä ja tuijotti kattoon. Siirsin pelilaudan lattialle ja ryömin tytön viereen.
"Mitäs nyt sit?" kysyin ja sipaisin Mian poskea.
"Ei ainakaa mitää lautapelei enää. Tää alkaa käydä vähä tylsäks."

Löhösimme sängyllä sylikkäin pitkän aikaa. Olin varsin tyytyväinen tilanteeseen, sillä Mia teki aivan itse aloitteen ja päädyimme suutelemaan hellästi. Pitkä aika kahdestaan sängyllä loikoillen ja söpöillen.
"Hei, joku tais tulla", Mia sanoi yhtäkkiä ja työnsi minua kauemmas.
"Sä kuulet ihan omias", yritin ja koetin vielä hapuilla tytön huulia.
"Oota nyt."
Mia nousi ylös ja lähti hieman ontuen pois huoneesta. Tyttö oli itsepintaisesti päättänyt hylätä keppinsä, vaikka muut olivatkin asiasta eri mieltä.
Kuulin huoneen ulkopuolelta innostunutta kiljuntaa. Nousin ylös itsekin ja astelin keittiön puolelle. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen astellessani huoneesta. Valehtelisin, jos väittäisin, etten tuntenut pientä mustasukkaisuuden pistosta rinnassani, kun näin Mian kaulailevan jonkun brunettepojun kanssa. Hetken kuluttua poika irrotti otteensa tytöstä ja kääntyi katsomaan minua.
"Hei, don't worry. Mä oon vaan isoveikka", poika naurahti ja Miakin kääntyi katsomaan minua.
Hymähdin itsekseni ja astelin ovensuusta lähemmäs kaksikkoa. Hän siis oli Miro, Mian isoveli.
"Joo, en mä kyllä olettanutkaan, että mulla mitään hätää olis. Mä oon Samu", sanoin ja ojensin kättäni Mirolle.
"Miro", poika tarttui ojennettuun käteeni ja hymyili.
"On se sit näköjään totta, et pikkusysteri on menny pokaamaan idolinsa", Miro jatkoi ja tönäisi Miaa kiusoittelevasti.
"Ja säkö oot epäilly sitä vai?"
"No en mä oikeestaan. Onhan mutsi ja faijakin teistä jotain puhunu", Miro myönsi kuitenkin.

Kokoonnuimme porukalla keittiöön pöydän ääreen. Tiina oli asetellut kahvia ja keksejä tarjolle.
"Onneks meijän pikku nöpsö on taas palannu ihmisten keskuuteen", Miro sanoi ja nappasi Mian syleilyynsä, sekä pörrötti samalla tämän hiuksia.
"Sähän puhut musta ihan ku mä oisin heränny kuolleista!"
"No niin se vähän tuntuukin siltä."
Perhe jutteli omiaan ja tunsin itseni hieman ulkopuoliseksi kuunnellessani puhetta asioista ja ihmisistä, joista minulla ei ollut hajuakaan. Mia kuitenkin vaikutti hilpeältä, joten en viitsinyt näyttä happamalta, vaikka tunsin oloni sillä hetkellä hyvin sitruunamaiseksi.

"Meidän pitää muuten miettiä nyt nukkumapaikkoja hieman uusiksi", Tiina totesi.
Miro aikoi jäädä pariksi yöksi ja palata sitten Tukholmaan, jossa asui suomenruotsalaisen tyttöystävänsä kanssa.
"Ehkä mä voin luovuttaa huoneeni noitten kahen käyttöön ja nukkua ite Mian huoneessa. Ellei Samu sitten välttämättä halua nukkua mun vieressä", Miro ehdotti.
"Niin se kai olisi parasta. Sitten ei tarvitsisi raahata mitään patjojakaan Mian huoneeseen", Tiina sanoi ja päätti asian.
"Bra. Mä lähen käymään nyt röökillä", Miro tokaisi ja lähti talsimaan parveketta kohti. Me raahauduimme Mian kanssa takaisin ylhäiseen yksinäisyyteemme, vihdoinkin.

"Sun veljes vaikuttaa mukavalta."
Kellahdin mahalleni sängylle ja Mia istuutui viereeni.
"Isoveljeks ihan kiva. Me ollaan oltu aina tosi läheisiä ja mua harmitti tosi paljon sillon, ku Miro muutti sinne Ruotsiin", Mia kertoi.
Olin kyllä pannut heti merkille, että sisarusten välit olivat lämpimät. Minun ja Joonatanin väleistä ei ehkä voinut sanoa samaa.
Tarrasin Miasta kiinni ja kumosin tämän sängylle. Tyttö mutristi huulian hassusti, kun suutelin tätä.
"Jatketaankos siitä mihin jäätiin?" kysyin vihjaillen ja liu'utin kättäni toisen reittä pitkin viettelevästi.
"Sä yrität uida mun housuihin", Mia sanoi syyttävästi.
"Enpäs."
"Sua panettaa."
"Eikä paneta!" yritin kieltää jotain mikä ei kyllä ollut totta.
Mia nappasi tyynyn sängyltä.
"Myönnä", tyttö komensi nauraen ja pamautti minua aseellaan.
Nappasin tyynyn itselleni ja löin sillä hellästi Miaa.
"Okei, mä myönnän. Mua panettaa ihan sikana, mut mä tiiän, etten mä saa sulta."
"Et saakaan. Ainakaa vielä."
"Tiiän. Enkä mä ala vonkuu", sanoin ja kiskoin tyynyä pois Mialta, jotta säästyisin uudelta iskulta.
"Hyvä, et tajuut sen. Jos käy ylivoimaseks ni käy nappaa kadulta joku húora", Mia sanoi ja luulin ensiksi tämän olevan tosissaan. Vekkulimainen hymy kuitenkin paljasti tytön todelliset aatteet.

Seuraavana päivänä jätin Mian ja näiden asunnon hetkeksi. Miro oli kotona, joten Mian ei tarvitsisi olla yksin.
Minä parkkeerasin itseni Kristianin kanssa erääseen kuppilaan. En ollut nähnyt tätäkään hetkeen.
"Meijän levynteko etenee huimaa vauhtia", Kristian nauroikin, kun istuuduimme kahvikupposten kanssa.
"Joo älä. Ehkä se valmistuu sit joskus", sanoin ja kieritin kaulaliinaa pois kaulastani.
"No, mut täs on ollu niin paljon kaikkee muuta."
"Tää Mian hässäkkä on kyl syöny aika paljon aikaa. Mut tottakai mä ennemmin kulutan aikani siihen, ku bändihommiin", sanoin. Kristian nyökytteli kuppinsa takaa.
"Ehkä levystäki tulee sit parempi, ku saadaan nää muut hässäkät pois eka alta", Kristian totesi ja vaihtoikin sitten puheenaihetta aivan muuhun.
Puhuimme hieman virallisemmin bändimme asioista ja päätimme lyödä pari päivämäärää lukkoon, jolloin seuraavaan levyyn liittyviä asioita suunniteltaisiin hieman tarkemmin.

"Kristian hei. Luuletsä, et mä pystyisin sitoutumaan johonkin ihmiseen? Siis sillain oikeesti ja tosissaan?"
Kristian laski kuppinsa pöydälle ja katsoi minua kummastuneena.
"Siis niinku mitä sä meinaat tolla?"
"Ku mä oon täs kelannu... mitä jos mä pyytäisin Miaa kihloihin?" kakistin aatteeni ulos.
Kristian tuijotti minua hetken aivan hiljaa.
"No sun oma päätöshän se on. Jos sä rakastat sitä oikeesti ni go ahead."
"Ainoo vaan, et tuleekohan se liian pommina sille tän kaiken jälkeen?" mietin.
Kahvini oli ehtinyt jo jäähtyä, mutta kumosin siitä huolimatta ruskean litkun kurkkuuni.
"En tiiä. Sä sen tunnet paremmin ku mä", Kristian sanoi kohauttaen harteitaan.
"Lähe mun kaa ostaa sormukset?"

***
huuuh, sainpas tän vihdoin tänne!

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   3.11.08 14:41:22

<3 AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAH

Lähettäjä: Tiia 
Päivämäärä:   3.11.08 14:48:11

ihanaaaa jatkoooo

Lähettäjä: Henz 
Päivämäärä:   3.11.08 15:30:33

Aivan ihanaa jatkoa, voi vitsit<3<3 :)

Lähettäjä: ^^Unelma 
Päivämäärä:   3.11.08 15:46:32

OOOOOOOO <333
Mut hetkine. Miahan haluaa kihloihi? Eikös juu?

Lähettäjä: saltsu 
Päivämäärä:   3.11.08 18:13:17

jatka nopee

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   3.11.08 20:16:12

JJJEEE<3333333333333
Ja Mia saa luvan sanoa KYLLÄ!! :DD
kiitos jatkosta! :) pian lisää ?? :P

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   3.11.08 20:24:03

seuraava pätkä tulee ehkä parin minuutin päästä :)

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   3.11.08 20:30:37

"Pitäisköhän mun kaiverruttaa nää valmiiks?" kysyin Kristianin mielipidettä, kun tiirailimme koruliikkeessä myytäviä sormuksia. Olin päätynyt kahteen kultaiseen perusrinkulaan, joilla oli hintaa kuitenkin kiitettävästi.
"Nii ja sit Mia haistattaaki sulle pitkät ja sulla on kaks kallista sormusta kaiverrettuna ja ihan tyhjänpanttina?" Kristian palautti minut maanpinnalle.
"Aivan. Jos mä ostan nää ja tullaan sit yhes kaiverruttaa myöhemmin?" sanoin ja ojensin sormukset myyjälle.
"Selvä, laitetaanko johonkin pakettiin?" harmaahiuksinen muori kysyi ja naputteli kassakoneeseensa suurehkot summat.
"Ei tarvi. Ne menee ihan siinä rasiassa", vastasin ja kaivoin lompakkoani. Visa vaan vinkumaan.

Lähdimme kävelemään autoillemme Kristianin kanssa. Katselin rasiassa olevaa sormusparia.
"Kuuluuks mun niinku kosia täs tilantees? Siis mennä polvilleen vai miten?"
"Öö. En mä vaan tiedä? Vai kuuluuks se tehä vasta, ku meette naimisiin?"
"Ou shít mä en oikeesti tiedä. Pitää keksii joku toinen tapa", sanoin ja pysähdyin mietteliäänä autoni luokse.
"Piilota se sormus johki torttuun?" Kristian ehdotti.
Tiirailin epäilevänä vaaleaa ystävääni, joka parhaillaan tunki sätkää huuliensa väliin.
"Niin ja sitte mulla on hampaaton kihlattu?"
"Sit sä saisit sen seurauksena pakit."
"Nou hyvä", totesin ja haroin mietteliäänä hiuksiani.
"Kyl mä keksin jotain. Moikka."
Kömmin bemariini ja tungin avaimet virtalukkoon. Ei kai kihlausrituaaleilla niin suuria merkityksiä ollut?

"Moi", tervehdin ovensuusta Miaa ja Miroa, jotka loikoilivat olohuoneen sohvilla ja pelasivat jotain playstation-peliä.
"Moro!" Miro tervehti iloisesti. Poika nousi istuvilleen ja laski ohjaimen pöydälle.
"Tuutko sä viihdyttää daamias? Mä en jaksa enää pelata mitään Crash-rallia", Miro sanoi ja käveli hakemaan keittiöstä tupakka-askinsa.
"Ai sut se pakotti pelaamaan tollasta. Mä jouduin kärsii Kimbleä, jonka se sit halus kuitenki lopettaa, ku oli niin paljon häviöl", kerroin naureskellen.
"No keksitteks te ite parempaa tekemistä?" Mia inisi olohuoneen puolelta.
"Joo joo. Venaa hetki, mä tuun kohta viihdyttää sua", sanoin ja luikin nopeasti huoneeseeni.
Kätkin sormusrasian vaatteideni sekaan ja palasin sitten takaisin olohuoneen puolelle.
"Mitä kulta?" kysyin, kun istuuduin Mian viereen sohvalle. Annoin vielä pikaisen suukon.
"Vähän tylsää, mut muuten menee hyvin", tyttö vastasi ja leikitteli hiuksillani.
"Hyyvä. Mentäiskö huomenna johki ravintolaan syömään?" ehdotin, sillä muovasin juuri kihlajaissuunnitelmaa mielessäni.
"Ihan sama. Mut ei mihkään sikahienoon, ku oon kuitenki vähä rampa", Mia sanoi ja laski oman peliohjaimensa lattialle.
"Etitään joku kiva", sanoin ja moiskautin vielä pusun tytön otsalle, tikatun haavan viereen.

Seuraavana päivänä Mia yritti vimmatusti etsiä sopivia vaatteita ylleen ja peittää jälkiä naamastaan.
"Mä näytän joltain monsterilta", Mia murmutti, kun taputteli puuteria naamalleen.
Astelin tämän taakse ja kiedoin käteni laihan vartalon ympärille.
"Etkä näytä. Sä oot kaunis", sanoin katsoen tyttöä peilin kautta.
"Mun naama näyttää kauheelta, ku se on täynnä naarmuja ja mustelmia vieläki."
"Hei, kaikki kyl tietää mitä sä oot joutunu kokemaan. Kuvas on kuitenki pyöriny netissä ja lehtien sivuilla", yritin lohduttaa tyttöystävääni, joka katsoi kuvajaistaan murheellisena.
"Mennäänkö?" Mia kääntyi ja kohottautui katsomaan minua.
"Mennään vaan."

Päätin käyttäytyä tänään oikein herrasmiesmäisesti, autoin Mian oikein istumaankin pöydän ääreen. Tutkimme ruokalistoja ja jätimme tilaukset. Olisi ollut hienoa tilata jotain shampanjaa, mutta päätin pysyä limu-linjalla, sillä olimme autolla liikkeessä.
Kurotin kättäni pöydän yli ja laskin sen Mian käden päälle. Tyttö hymyili somasti ja katsoi minua pitkien ripsiensä takaa.
"Vähänkö ois romanttista, jos meil olis viel kynttilä", tokaisin ja mietin pitäisikö minun käydä pyytämässä sellainen.
"Nii. No, mut ei kai yhen kynttilän puuttuminen tunnelmaa pilaa", Mia vastasi.
Nautimme ruoasta, joka oli hyvää. En kuitenkaan osannut nauttia siitä täysillä, sillä sormusrasia poltteli taskussani.

Olin hyvin pettynyt itseeni, sillä en saanut ravintolareissun aikana asiaani ulos. Meinasin monesti ottaa kihlauksen puheeksi, mutta se jäi vain aikeeksi. Tunsin erittäin suurta ärtymystä itseeni, kun palasimme takisin kotiovelle.
"Kiitti täst illast", Mia sanoi ennenkuin astuimme sisään.
"Ei mitään", vastasin hymyillen ja avasin oven.

Suihku. Iltapala. Television katselua. Nukkumaan. Ilta valui ohitseni kuin hiekka tiimalasissa, enkä saanut aikaiseksi mitään. Loikoilin ärtyneenä sängyssä ja toljotin kattoa. Luulin, että Mia nukkui jo, mutta hetken kuluttua tämä nosti päätään.
"Onks sun ihan pakko vispaa tota jalkaa tollain?" tyttö kysyi ja tuijotti minua silmät ristissä.
"Ai, sori", sanoin. Jalan heilutus loppui oitis.
"Kiitti muru", Mia sanoi ja kohottautui rintakehäni ylle.
Tyttö painoi huulensa omilleni ja minä upotin sormeni tämän hiuksien sekaan.
"Mulla ois sulle asiaa."
Mia kohottautui istumaan kysyvän näköisenä ja minä kömmin avaamaan yöpöydän lampun.
"Kun mä oon miettiny tätä meijän suhdetta...", aloitin ja ääneni tuntui pelkältä sönkötykseltä.
"Ja nyt sä aiot sit jättää mut vai?" Mia töksäytti kulmat kurtussa.
"En!" huudahdin jo pientä hätäännystä äänessäni.
"En todellakaan. Mä vaan oon sitä kelaillu, että mä rakastan sua tosi paljon ja haluun viettää loppuelämäni sun kanssa", tunsin sanojen pulppuavan valtoimenaan suustani.
"Öö. Ja?" Mia katsoi minua kummastuneena.
"Mennään kihloihin!"
Tuntui, että olin mokannut koko jutun täysin. Miakin katsoi minua sellainen ilme kasvoillaan, josta ei todellakaan voinut päätellä mitä tytön päässä sillä hetkellä liikkui.

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   3.11.08 21:52:11

no nii, ja nyt mia suostuu ja kaikki on hyvin, ainaki lähes kaikki =))) ?

Lähettäjä: Riia^^ 
Päivämäärä:   3.11.08 23:05:19

aivan ihana tarina :)) jatkoo pian ;)<3

Lähettäjä: saltsu 
Päivämäärä:   4.11.08 09:15:18

jatka

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   4.11.08 15:46:49

<3ei tähän kohtaa jätetä :D:D

Lähettäjä: ^^Unelma 
Päivämäärä:   4.11.08 15:53:22

Jatkoa vaan.. KYLLÄ, kyllä Samun ehdotukseenkin, siis eihän se mitenkään voi kieltäytyä? Eeihän? Eihän?

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   5.11.08 15:06:01

ylöösssssss<3

Lähettäjä: Distyy 
Päivämäärä:   5.11.08 18:55:25

jatkele :)

Lähettäjä: jjokuu 
Päivämäärä:   6.11.08 15:14:57

up, tää on tosi hyvä! :) jatka pian!

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   6.11.08 15:23:42

UP ja JATKOA =)

Lähettäjä: hansku 
Päivämäärä:   6.11.08 17:17:43

oii <3 luin tän illan aikana äkkii noi kaikki ja ne oli ihan mahtavia :).
osaat kirjottaa HYVIN. ainaki mun mielestä.
joten jatkeles pian<33

Lähettäjä: Anamaya 
Päivämäärä:   6.11.08 21:03:34

Jatkoa :)

Lähettäjä: Miaow 
Päivämäärä:   7.11.08 09:35:54

Jatka

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   7.11.08 10:52:51

osaisko joku antaa jotain rakentavaa? parannusehdotuksia yms. olisi kiva saada :)

Lähettäjä: nameless. 
Päivämäärä:   7.11.08 15:11:06

Niinno, ei tääkään tarina oo täydellinen, ku tästä puuttuu virheet >:

muttajatka! <3

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   7.11.08 15:41:03

Vaikee on keksii mitää parannusehdotuksii kun tää on niin hyvä!

Lähettäjä: satyu 
Päivämäärä:   7.11.08 16:30:32

fúck, jatkoo ja äkkii, haluun tietää miten käy :PP ihana stoori

Lähettäjä: heipppa
Päivämäärä: 7.11.08 15:41:03

Vaikee on keksii mitää parannusehdotuksii kun tää on niin hyvä!

Lähettäjä: Miaow 
Päivämäärä:   7.11.08 19:34:09

JAtkaa

Lähettäjä: MammaMiia 
Päivämäärä:   7.11.08 23:50:24

mtn parannusta tää ei tarviii ! JATKA ENNENKU TUUN HULLUKS :D

Lähettäjä: ^^Unelma 
Päivämäärä:   8.11.08 11:09:10

Lähettäjä: nameless.
Päivämäärä: 7.11.08 15:11:06

Niinno, ei tääkään tarina oo täydellinen, ku tästä puuttuu virheet >:

muttajatka! <3

Noinhan se menee, ei tässä muuta lisättävää ole..

Lähettäjä: <pusu> 
Päivämäärä:   8.11.08 20:10:02

pakko sanoo että tää on ihan sika HYVÄ tarina! paras mitä ht.netistä löytyy! =) jatkoo äkkii! mian pitää sanoo tahdon rakas! :D

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   9.11.08 20:55:06

up, mihinkäs Piuhku. on tippunu ? :D ja jatko..

Lähettäjä: ^^Unelma 
Päivämäärä:   9.11.08 21:44:28

Minäkin mietin, että mihin se kiva jatko jäi? :D

Lähettäjä: Miaow 
Päivämäärä:   10.11.08 08:18:36

Jatka ny prkl!

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   10.11.08 16:44:09

JATKOAAAAAAAAA

Lähettäjä: Ctrl 
Päivämäärä:   10.11.08 22:12:53

hheei koska jatkuu? :D

Lähettäjä: Lanli93 
Päivämäärä:   11.11.08 16:35:59

minä aattelin että käynpä lukee jatkon et on se jo jatkanu.. suutun ku tommosee kohtaan jätät.. murrrh! :))) ;D

Lähettäjä: legenda 
Päivämäärä:   11.11.08 17:03:20

voi tääki jatkuu joskus.... taas ilmeisesti sullakin inspis kateissa, huoh

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   12.11.08 15:49:18

UP

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   12.11.08 15:59:17

inspis ei ole lainkaan kateissa, pää täynnä ideoita, kunhan vain ehtisi raapustaa ne ylös :) jatkoa olen jo kirjoitellut ja lisäilen tänne joku päivä.

Lähettäjä: Panda. 
Päivämäärä:   12.11.08 16:03:24

Mä luin tänä aamuna ja päivällä koko jutun alusta asti, ja se tuntuu nyt vielä paremmalta :) Mä tykkäsin tästä ehkä enemmän Mian näkökulmassa, mutta kyllähän se näinkin menee :) Jatkoa vaan odotellessa (:

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   12.11.08 16:16:12

kiitosta kommentista Panda. :) luultavasti kirjoittelen myös vielä Mian näkökulmasta juttuja :)

Lähettäjä: ^^Unelma 
Päivämäärä:   12.11.08 17:08:57

piuhku., juu lisää sitten kun kerkeät niitä jatkoja :)

Lähettäjä: legenda 
Päivämäärä:   12.11.08 20:11:19

piuhku laittele nopeasti, en pysy housuissani enää : D

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   13.11.08 16:20:53

Lähes puolen minuutin pituinen hiljaisuus tuntui tappavalta. Kaivoin vaatekassistani rasian, jossa sormukset odottivat.
"Mä kävin ostamassa jo sormuksetki...", sanoin ja avasin rasian kannen ojentaen sitä samalla Mialle. Tyttö ei kuitenkaan ottanut rasiaa, käänsi vain katseensa huokaisten pois minusta.
"Samu... Mä en nyt oikeen tiedä mitä sanoa", Mia sanoi.
"Vastaa vaan myöntävästi", yritin.
Sydän jyskytti rinnassani, sekä huomasin hengittäväni jännittyneesti. Minulla ei varmaan koskaan ollut lennellyt sellaista määrää perhosia vatsassa kuin nyt, ei ikinä edes ennen suurimpia keikkoja.
"Musta toi ei oo kovin hyvä idea", Mia vastasi suureksi pettymyksekseni.
"Miten niin?"
"Miks sä haluat kihloihin? Senkö takia vaan, et sä saat rengastettua mut ja sit kaikki näkee, et mä oon varattu?" Mia kyseli ja huomasin hieman syyttävän sävyn tämän äänessä.
"Mulle kihlaus tarkottaa lupausta naimisiin menosta. Mut tietenkin muut näkee siinä samalla, että toinen on varattu", selitin Mialle, joka katsoi minua kulmat kurtussa.
"Samu mä sanon tän nyt suoraan. Mä en usko, et mä tulen viettämään loppuelämääni sun kanssas ja mä en näe mitään järkeä mennä kihloihin. Tää juttu tuskin kestää alttarille asti."
En vastannut mitään. Napsautin sormusrasian kannen kiinni äkäisenä ja heitin sen takaisin kassiini.
"Öitä sit vaan", tuhahdin ja sammutin viereisellä pöydällä olevan lampun. En tiennyt miten muutenkaan reagoida Mian sanoihin.
"Jaaha. Sä sit suutuit."
"Ihan oikeesti. Me ollaan seukattu vasta pari kuukautta. Ei siinä ajassa voi oppia tuntemaan toista niin hyvin, että vois mennä kihloihin", Mia jatkoi, kun en vastannut tälle mitään.
"Pari kuukautta? Sun mielestäskö heinä- ja tammikuun välillä on vaan kaks kuukautta?"
"Ja sun mielestäskö me seurusteltiin, vaikka sulla ei ollut hajuakaan missä mä olin?" huomasin Mian kiivastuvan jo.

Kävimme melko pitkään kiivasta sanaharkkaa. Minä halusin edistää suhdettamme, mutta Mia tuntui laittavan liinat kiinni joka asian suhteen vedoten aina siihen mitä tälle oli tapahtunut.
"Mitä sä ihan oikeesti haluat?"
Tuijotin tyttöä vaativasti. Tämän siniset silmät näyttivät olevan täynnä kiukkua.
"Mä haluan edetä rauhassa, enkä edes miettiä mitään tollasta hömppää", Mia sanoi. Tämän suu oli vääntynyt tiukaksi viivaksi.
"Aha. Ja mä olen sulle vaan joku teiniprinsessan poikakaveri kunnes parempi kävelee vastaan?"
"Älä viitti. Kyllä sä tiedät, että mä rakastan sua, mutta sä et oikeesti voi nyt jo olla varma, että me mentäis joku päivä naimisiin."
"Joo en voikaan. Mut ei se sitä tarkota, et vaikka me mentäis kihloihin niin se ois kirkossa kuulutettua, että me mennään naimisiinkin," järkeilin, mutta turhaan.
Mia ei muuttanut sen illan aikana mieltään suuntaan tai toiseen, pysyi vain tiiviisti omassa mielipiteessään asiasta.

Seuraavana aamuna tunnelma tuntui kireältä. Minusta tuntui, että Mia vältteli minua parhaansa mukaan, miten nyt pienessä kerrostaloasunnossa pystyi toista välttelemään. Päätin antaa tytön olla ja jätin tämän isoveljensä huostaan. Itse suuntasin matkani studiollemme. Kunnon kitararevittelyllä saisin varmasti mieleni rauhoittumaan öisestä.

Studiolle, joka toimi myös treenikämppänämme, oli eksynyt myös Aleksi paukuttelemaan rumpuja. Aleksi rummutti ja minä rämpytin kitaraani, sekä annoin tunteiden purkautua ulos rajuna soittona.
"Must tuntuu, et tää meijän soitto tais kuulostaa enemmän joltai kissan raiskaukselta, ku ammattimuusikoiden musisoinnilta", Aleksi nauroi, kun tallustimme kohti keittiötä.
"Niinpä. Mut tuntuu ihan hélvetin hyvältä päästä revittelemään joskus kunnolla", sanoin ja leikkasin siivun pöydällä lojuvasta pullapitkosta. Se oli ehtinyt jo kuivahtaa hieman pussissaan.
"Ehkä meijän pitäis muuntautua hevibändiks", Aleksi vitsaili ja tunki jo toista pullanpalaa suuhunsa.
"Muuten ihan hyvä, mut mun ääni ei kestäis sellasta", vastasin naurahtaen. Olin todella iloinen, että porukastamme löytyi sellainen tyyppi kuin Aleksi. Tämä oli alvariinsa iloinen ja joskus mietinkin oliko pojalla koskaan huonoja päiviä elämässään.

Kahvitaukomme jälkeen palasimme soittimien pariin.
"Mä haluun soittaa kitaraa", Aleksi sanoi ja noukki minun sähköisen Gibsonini telineestään.
"Mä heilun sit kiippareiden takana."
Siirryin Kristianin koskettimien taakse ja väänsin niihin virran päälle. Aleksi sääti kitarahihnaani hieman lyhyemmäksi.
Emme ehtineet edes kunnolla aloittaa, kun Kristian paukkasi ovesta sisään.
"Samueel! Irti mun kiippareista!" Kristian kiljui ja juoksi nopeasti rakkaimpansa luokse.
"Mä vaan vähän soitan!" huusin melun yli ja aloin pimputtaa Ukko Nooaa.
"Sä rikot mun koskettimet!"
"Páskat mä näitä riko", vastasin vain.
"Samu!"
Jatkoin Ukko Nooan soittoani siitä huolimatta, että Kristian yritti kiskoa minua kauemmas. Pienikokoinen kaveri ei saanut minua liikahtamaankaan. Huomasin Eetun ja Tuomon virnuilevan ovensuussa.
"Víttu mä tapan sut marakassilla", Kristian uhosi ja heilutti jostain noukkimaansa helisevää soitinta kädessä. Hetken kuluttua hän purskahti uhkauksista huolimattaan kuitenkin nauruun.
"Mitä víttua? Onks meillä tollanen helistinki?" ihmettelin, kun Kristian kopautti minua kevyesti päähän.
Aleksi lopetti soittamisensa ja minä noudatin tämän mallia. Väänsimme virrat pois.
"Mä ajattelin, et täl vois saada kivoja juttuja tulevalle levylle", Kristian helisytti marakassia kädessään.
"Meijän levylle ei tuu mitään tollasii", puuskahdin ja katsoin epäuskoisena ystävääni.
"No ei nyt oikeesti. Mut hei casanova, tuu nyt kertoo miten kihlausseremoniat sujui", Kristian ehdotti ja viittoi minut perässään keittiöön.
Ilmeisesti tämä ei ollut huomannut sormestani puuttuvaa kultarinkulaa.

Lähettäjä: Shattered 
Päivämäärä:   13.11.08 17:16:44

Jatkoa. :)

Lähettäjä: Mmurunen 
Päivämäärä:   13.11.08 17:51:41

Wuhuu, jatkoa saapunut! Hyvä pätkä, jatkoa sit vaan kun kerkeet kirjoitella ;)

Lähettäjä: ^^Unelma 
Päivämäärä:   13.11.08 18:16:37

Oli kuule hieno pätkä, vaikkei ne kihloihin mennytkään. Oikeesti, jostain syystä tykkäsin tästä aivan vietävästi (:

Lähettäjä: saltsu 
Päivämäärä:   13.11.08 18:49:20

jatka

Lähettäjä: nictornactor 
Päivämäärä:   14.11.08 12:52:58

hei ei tollaseen kohtaa voi jättää

oon lukenut tän nyt alusta loppuun

mäö tapan sut jos et jatka tätä tänään

Lähettäjä: nictornactor 
Päivämäärä:   14.11.08 12:54:55

I love you piuhku

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   14.11.08 14:57:35

UP <3

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   14.11.08 16:07:04

jatkoa sitten vaan! :)))

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   14.11.08 20:52:52

Mia

"Olinkohan mä vähän turhan ilkee Samulle?" kysyin isoveljeltäni. Istuimme olohuoneessa katsomassa edellispäivän nauhoitettua jaksoa Salatuista Elämistä. Sarjassakin oli ehtinyt tapahtua vaikka mitä poissaoloni aikana.
"En mä osaa sanoo, ku en ite ollu paikalla. Mut kyl se varmasti tuntu Samusta pahalta", Miro sanoi ja yritti etsiä itselleen sopivaa asentoa sohvalla.
Käänsin katseeni ruutuun, jossa Ismo ja Seppo parhaillaan pulisivat jotain. Ismo täytti putiikkinsa hyllyjä samalla rupatellessaan, tai no eihän minulla ollut tietoa kenen omistuksessa kauppa tätä nykyä oli.
"Missä se muuten on?" Miron ääni tunkeutui aatteideni lävitse.
"Ai mikä?"
Miro naurahti huvittuneena.
"Ei mikä vaan kuka. Samua mä tarkotin", Miro selvitti.
"Aa, se. Samu lähti studiolle. Varmaan ihan vaan vältelläkseen mua."

Elin tällä hetkellä melko sekavissa tunnelmissa. Välillä päivät tuntuivat sujuvan normaalilla arkirytmillä ja iloisesti, mutta sitten tuli päiviä jolloin paha olo pyrki kunnolla esiin. Niinä päivinä mieli teki vain vetäytyä syrjään omiin oloihin ja itkeä. Minusta tuntui muutenkin, että itku oli usein melko herkässä. Aivan kuin kaksi miestä olisivat saaneet tunnetasapainoni järkkymään ja vallan sekaisin teoillaan. Suurin ongelma taisi olla niiden tunteiden kanssa, joita tunsin Samua kohtaan. Halusin olla pojan lähellä, sulkeutua tämän kainaloon ja olla turvassa kaikelta pahalta maailmassa, mutta välillä se turvallinen kainalo ja toisen läheisyys muuttuivat ahdistavaksi. Silloin mieleni teki itkeä, parkua ja huutaa oikein kunnolla, sillä eihän sen niin pitänyt mennä. Ei rakkaan ihmisen läheisyys ja kosketus saanut tuoda mieleen raiskaajamiehiä, eikä sitä kipua ja ahdistusta minkä miehet olivat minulle tuottaneet.

Miro napsautti sormiaan kasvojeni edessä niin, että säpsähdin. Käännyin katsomaan veljeäni.
"Maa kutsuu. Missä sä kävit?"
"Mä vaan mietin. Kun tää kaikki on niin sekavaa", huokaisin.
"Haluutko sä puhua?"
Purin mietteliäänä huultani. Ehkä puhuminen voisi auttaa, mutta olisiko Miro sopiva avautumisen kohde?
"Heei, nöpsö. Me ollaan aina puhuttu toisillemme, jos joku painaa mieltä. Sä tiiät, että sä voit kertoo mulle mitä vaan."
"Niinhän mä tiedän", vastasin ja hymyilin pienesti.
"No niin, suu puhtaaks sitten systeri."
"Tää on niin vaikeeta. Mä en itekään tajuu itteeni enää", mutisin hiljaisella äänellä.
Miro halusi hieman tarkempaa selitystä, joten aloin kertoa tarkemmin fiiliksistäni.
"Mä en tajuu miten mua voi välillä ahdistaa sillain... Siis suuteleminenki voi olla ensin tosi ihanaa ja muuttua sit yhtäkkiä inhottavaks. Sit tulee sellanen tosi ahdistava fiilis ja tekis mieli työntää toinen vaan pois", kerroin. Miro nyökytteli vieressäni ymmärtävän oloisena.
"Mitä mä oon lukenu jostain lehdistä niin toi on ihan normaalia. Raiskaus on kuitenkin sellanen juttu mikä varmasti ottaa aikansa ennenku siitä pääsee yli. Ja musta sä oot pärjänny tosi upeesti", Miro sanoi kaapaten minut lohduttavaan syleilyynsä.
Tunsin kuinka kyyneleet polttivat silmäkulmissani. Aihe oli minulle edelleenkin melko arka.
"Mut mitä, jos mä en enää koskaan pysty olee Samun kanssa normaalisti?" kuiskasin hiljaa ja pyyhkäisin poskelleni vierähtäneen kyyneleen.
"Samu vaikuttaa ihan hienolta jätkältä ja taitaa välittää susta oikeesti. Ehkä teijän pitäis vaan jutella. Kerro sille sama minkä kerroit äsken mulle."
"Mä en tiedä haluuko se enää puhua mun kanssa mistään."

***
siinä nyt pieni pätkä Mian näkökulmasta, kuten joku oli tainnut toivoakin :) pelkkää lässytystähän tossa vaan, mut seuraavassa sitten vähän muutakin :)

Lähettäjä: Panda. 
Päivämäärä:   14.11.08 20:59:43

Jeejee :) mä kyl tykkään enemmän edelleen mian näkökulmasta kirjoitetuista pätkistä :) Mulla ei ole yhtikäs mitään sanottavaa,mutta pakko saada kirjoittaa muutakin kuin jatkoa :D

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   14.11.08 21:02:24

se on ihan kivaa saada muutakin kommenttia kuin "jatkoa" :D

Lähettäjä: Mmurunen 
Päivämäärä:   14.11.08 21:36:46

Jeep, taas tullu hyvin jatkoo :) Mustakin on kivempi, tai silleen "kiinnostavampi" lukee Mian näkökulmasta, eikä haittais vaikka toi Miro olis tässä vähän pidemmänkin ajan :)
Mutta taas se niin ihana sana, jatkoa ;)

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   14.11.08 21:44:48

Jjeeeii jatkoaa tulluuu <33 ei pysty antaa näin ihanast rakentavaa :))<3

Lähettäjä: ^^Unelma 
Päivämäärä:   14.11.08 21:52:21

Kiva saada Miankin näkökulmasta, tekstiä meinaan..
Ei tuo nyt niin lässytystä ole, kun se selvittää tilannetta hyvin. Grhrrr :'D Ei muuta sanottavaa kuin jatkoa. :D

Lähettäjä: Miow 
Päivämäärä:   15.11.08 11:43:00

Jatka

Lähettäjä: saltsu 
Päivämäärä:   15.11.08 20:53:54

jatka

Lähettäjä: nipa^^ 
Päivämäärä:   16.11.08 17:10:05

ei sa jättää sun on pakko jatkaa
ja muuten ei toi ollut mitään lässytystä ja muutenkin tykkään enemmän Mian näkökulmasta, mutta iteppähän päätät
miten kirjotat ja muista sun on pakko jatkaa tai mä oikeesti tuun ja tapan sut ;)

Lähettäjä: x* 
Päivämäärä:   16.11.08 17:50:16

joo, ihan kiva että on välillä miankin näkökulmasta, mutta samun nkulmassa tapahtuu ehket enemmän?
no, vaihtelu virkistää

Lähettäjä: jigf 
Päivämäärä:   17.11.08 17:05:18

uppp

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   17.11.08 17:10:46

jatkoa <3 en osaa sanoa mitään rakentavaa :D

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   18.11.08 20:19:36

up, jatkoa ? :)

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   19.11.08 15:32:37

up<3

Lähettäjä: Anamaya 
Päivämäärä:   19.11.08 19:13:20

jatkoa pian :)

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   19.11.08 20:54:28

jatkoa tuleepi luultavammin huomenissa :)

Lähettäjä: piuhku. 
Päivämäärä:   20.11.08 12:23:48

Samua ei näkynyt tai kuulunut, joten päätin illan tullessa painella suihkuun. Suihkun jälkeen vaihdoin yöpuvun päälleni ja kuivattelin märkiä hiuksiani pyyhkeeseen. Katseeni osui lattialla lojuvaan vaatekassiin. Päällimmäisenä kassissa oli sormusrasia.
Pienen pohdinnan jälkeen kurotuin ottamaan rasian hyppysiini ja raotin sen kantta pienesti. Kaivoin pienemmän sormuksen, joka ilmeisesti oli tarkoitettu minulle, esiin ja pyörittelin sitä kädessäni. Samu oli tainnut pulittaa sormuksista ihan mukavan hinnan.
"Alkoks kaduttamaan?"
Säpsähdin ovelta kuuluvaan ääneen ja sormus putosi kilahtaen lattialle. Se jatkoi vierimistään jonnekin sängyn alle.
"Vitsi sä säikäytit mut. Missä sä oot ollu?" kysyin vaalealta pojalta, joka lähti etenemään sänkyä kohti aavistuksen keinahtelevin askelin.
"Studiolla", Samu sanoi ja lysähti viereeni istumaan. Haistoin tämän hengityksessä alkoholin.
"Oot tainnu käydä jossain muuallakin", mutisin itsekseni ja kumarruin etsimään sormusta lattialta.
"Pitihän mun poiketa kotimatkalla siinä uudessa baarissa, joka avattiin viime viikonloppuna", Samu selitti humalaisella äänensävyllään.
"Anteeks mitä? Ajoitko sä humalassa?" kivahdin ja tuijotin poikaa vihaisesti. Tämän silmät kuitenkin harittivat niin pahasti, etten saanut tähän mitään kontaktia.
"Älä huoli murmeli, se suju oiken mallikkaasti", Samu sanoi ja kierähti makuulleen niin, että tämän pää lepäsi sylissäni.
"Samu siin ois voinu käydä jotain. Oikeesti et sä voi ajaa tollasessa kunnossa", saarnasin työntäen pojan päätä pois sylistäni. Samu piti vain silmiään kiinni ja hymyili typerä virne naamallaan.

Samu yritti kännipäissään riisua päällysvaatteita yltään. Farkkuja kiskoessaan hän kuitenkin kellahti alas sängyn reunalta. Toivottavasti alakerran asukeilla ei tippunut lamppu katosta.
"Rakkaus sattuu", Samu tokaisi maatessaan lattialla, housut olivat jo polvien kohdalla. Autoin poikaa riisuutumaan vetämällä farkut kokonaan pois tämän jaloista.
"Hyvää yötä", toivotin äreään äänensävyyn ja napsautin valon kiinni. Nukkukoot lattialla, jos oli niin kännissä, ettei päässyt ylös.
"Mikset sä rakasta mua?" pimeydestä kuului humalainen ulina.
"Puhutaan aamulla, jooko?"
En saanut enää vastausta, vaan jo hetken kuluttua lattialta kuului kovaääninen kuorsaus.

Seuraavana aamuna Samu heräsi ihmeissään lattialta. Tämän paikkoja särki kovalla alustalla nukutun yön jälkeen, sekä päässä jyskytti. Mahdollisen krapulan huomioon ottaen olin kantanut pojan viereen lattialle lasillisen vettä, sekä päänsärky tabletin.
"Mä taisin olla eilen vähä kännissä", Samu haukotteli ja haroi vaaleita hiuksiaan, jotka sojottivat hassusti joka suuntaan.
"Niin taisit. Ja taisit ajaa autoakin vielä siinä kunnossa", marmatin samalla, kun kiskoin vaatteita päälleni. Tunsin Samun katseen niskassani.
"Niinhän mä tein. Se oli aika tyhmää", poika myönsi ja kuulin kuinka tämä laski lasin lattialle.
"Mut ei sitä siinä vaihees enää kauheesti kelaile mikä on fiksuu ja mikä ei, ku saa elämänsä rakkaudelta pakit", Samu jatkoi syyttävään sävyyn.
Huokaisten käänsin katseeni tähän.
"Mitä, jos juteltais vähän, ku toi sun päänsärky hellittää?" ehdotin.
"Tää hedari ei varmaan kovin hevillä helpota", Samu puuskahti napaten vesilasin uudelleen käteensä.

Se päivä vierähtikin Samun potiessa darraa ja Miron käydessä moikkaamassa vanhoja kavereita. Minä asetuin kotiäidin rooliin ja kokkasin minulle ja Samulle kanawokkia.
"Mä en tienny, et sä osaat valmistaa mitään ruokaa", Samu sanoi ruokailumme jälkeen.
"Miksen osais?"
"Sä oot vaa nii blondi", poika naurahti pienesti ja tuumin, ettei tämä ollut minulle enää vihainen. Silti halusin vielä kuitenkin jutella ja selvittää asioita seurustelukumppanilleni.

Myöhemmin illalla juttelimme Samun kanssa avoimesti. Kerroin tälle kaiken minkä olin kertonut aiemmin Mirolle. Samu tuijotti minua suu auki kertoessani tälle ahdistuskohtauksistani.
"Mut kyllähän sä tiiät, etten mä ikinä tekis sulle mitään pahaa?" Samu kysyi ja laski kätensä omani päälle.
"Tiedän mä sen. Mä en käsitä sitä itekään, et miks mä reagoin noin", sanoin.
"Senkö takia sä et ees harkinnu sitä kihlautumista?"
"Niin. On siinä muutaki, mut tää on se suurin syy. Mua pelottaa, et mitä jos me ei koskaan voida olla normaalisti mun takia."
Tunsin kuinka kyyneleet alkoivat taas vieriä silmistä. Oloni tuntui todella pahalta.
"Hei, kaikki on ihan okei. Ei sun tarvi murehtia tollasta. Kyl mä ymmärrän, että sun luottamus ihmisiin saattaa vähän rakoilla, mut ei meillä oo oikeesti mikään kiire. Edetään niin hitaasti, kun sä vaan haluut. Ja sun oikeesti pitää sanoo mulle, jos joku asia mitä mä teen tuntuu pahalta."
Yllätyin Samun myötätuntoisesta reaktiosta. Ehkä tämä oli sittenkin muuttunut suuresti viime kesästä. Silloin pojalla oli tainnut pyöriä päässä vain ja ainoastaan petipuuhat.
"Kiva, et sä ymmärrät", niiskaisin ja siirryin halaamaan Samua.
"Tottakai mä ymmärrän. Mut luuletko, että se kihlaus on ihan ehdoton ei? Ettet sä vois harkita sitä ees tulevaisuudessa?"
Pyyhkäisin märkiä kasvojani ja hymähdin pienesti.
"Eihän koskaan voi sanoa ei koskaan."

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   20.11.08 14:42:58

<3

Lähettäjä: Broken^^ 
Päivämäärä:   20.11.08 15:13:37

jatkoa taas ehottomasti :)

Lähettäjä: saltsu 
Päivämäärä:   20.11.08 17:42:19

jatka

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   20.11.08 17:46:01

JJES!! Vihdoinkin jatkui! :))<33