|
Lähettäjä: piuhku.
Päivämäärä: 13.10.08 23:17:02
http://forum.hevostalli.net/read.php?f=11&i=667941&t=667941 edellinen.
-----
Valkoiset lapaset putosivat kädestäni. Silmäni täyttyivät kyynelistä ja minua heikotti, kun katsoin edessäni seisovaa tyttöä. Siinä edessäni seisoi jotain niin rakasta, tärkeätä ja kaivattua, niin samanlaisena kuin aina ennenkin, mutta kuitenkin niin erilaisena. Tytön vaaleat hiukset olivat kasvaneet sitten viimekerrasta, sekä tämä oli laihtunut aivan silmissä. Ainahan hän laiha oli ollut, mutta nyt jo niin mitättömän kokoinen, että teki ihan pahaa katsoa. Yllään tällä oli vain ohut harmaa huppari ja farkut, jotka olivat polvien kohdalta täysin repaleiset.
Katsoin tyttöä suoraan silmiin, jotka nekin olivat kyyneleiden peitossa. Tytön toinen silmänympärys oli mustana ja muutenkin kasvoissa oli ruhjeita, pari hieman pienempää haavaa ja yksi suurempi toisen silmäkulman yläpuolella.
Astuin lähemmäs ja kiedoin käteni tytön ympärille, joka tärisi holtittomasti kylmästä ja mitä luultavammin myös pelosta. Rutistin tyttöä, enkä voinut enää estää kyyneleitä tulemasta.
"Mia, luojan kiitos", kuiskasin tytön korvaan ja tämä painoi päänsä minua vasten, sekä antoi kyyneleiden tulla.
Rutistin tyttöä kuin peläten, että tämä katoaisi ja pian romahdimme molemmat polvillemme maahan. Syleilin Miaa edelleen ja itkin.
"Luojan kiitos sä kultapieni olet elossa", mumisin huulet Mian hiuksissa kiinni. Tyttö ei sanonut sanaakaan vaan antoi vain kyyneleiden virrata ja kastella paitani märäksi.
Hetken kuluttua nousimme ylös ja siirryimme rappukäytävän puolelta sisälle. Mia ontui melko pahasti, joten autoin tätä etenemään olohuoneen sohvalle. Nappasin sohvan toisesta päästä viltin ja kiedoin sen kylmissään olevan Mian ympärille. Istahdin vielä itse sohvalle ja kiedoin käteni toisen ympärille.
"Mistä sä oikeen ilmestyit? Ja siis miten sä... Siis miten sä ylipäätään oot siinä?" kysyin ja samanaikaisesti hieroin Mian kylmiä jäseniä viltin päältä.
"Se on aika pitkä juttu", Mia sanoi ääni väristen ja tuijotti varpaitaan.
"Okei. No mä kyllä kuuntelen, jos sä vaan haluat puhua. Mut ootas hetki, mä käyn tekee sulle vähän kuumaa juotavaa, ku oot raukkaparka ihan jäässä", sanoin nousten ylös ja suuntasin keittiöön. Sydämeni tuntui vieläkin hakkaavan tuhatta ja sataa ja jalat olivat aivan spagettia.
Kaadoin maitoa suureen kahvikuppiin ja sekoitin kaakaojauhetta sekaan. Asetin kupin mikroon ja odotin, että kaakao lämpenisi.
"Onks sulla muuten nälkä? Mulla ois täällä pyttipannua", keksin yhtäkkiä, sillä ajattelin, ettei Mia varmastikaan olisi saanut kovin paljoa syödäkseen, kerta oli laihtunut niin paljon.
"Voisin mä vaikka ottaa. Mulla on ihan törkee nälkä", Mia kääntyi sohvalla siten, että näki keittiöön.
"All right."
Mia söi hyvällä ruokahalulla aikaisemmin valmistamaani pyttipannua ja hörppi kaakaota. Samalla hän kertoi mitä kuluneena puolen vuoden aikana oli tapahtunut.
Eräs mies, Matias, jonka nimen kuulin myöhemmin, oli pysähtynyt sinä iltana kaupan pihalle, kun Mia oli kadonnut. Tyttö oli ollut silloin odottamassa minua, mutta mies oli käynyt tämän kimppuun ja raahannut väkisin mukaansa. Mia kertoi, ettei muistanut lähes mitään koko matkasta, sillä hänet oli kolkattu jo ajon alkumetreillä.
Matias oli raahannut Mian jollekin mökille erämaankorpeen, jossa oli sitten pitänyt tätä toissapäiväiseen asti.
Kuuntelin kauhistuneena kuinka Mia kertoi miten mies oli kohdellut tätä. Tai no oikeastaan miehet, Matiaksen ystävä Asko oli myös asustanut mökillä ja osallistunut Mian retuuttamiseen.
"Mä olin niille jokin fùckin pikkupano ja nyrkkeilysäkki mihin ne sai purkaa tunteitaan", Mia sihahti hampaittensa välistä ja pyyhki kyyneleitä.
"Vìttu, ne jätkät joutais kalterien taakse! Ja sinne ne kyllä tulee vielä joutumaankin", tunsin kuinka raivo jylläsi sisälläni. En voinut käsittää kuinka joku saattoi satuttaa jotain niin suloista, ihanaa ja viatonta otusta kuin Mia?
"Miten sä pääsit pakenemaan niiltä?" utelin vielä, vaikken tiennyt olisiko Mia ollut niin halukas puhumaan.
Mia hörppi lämmintä kaakaota mukistaan ja veti vilttiä tiukemmin ylleen.
"Toissapäivänä Matias oli jossain käymässä ja sanoi viipyvänsä koko illan. Asko sitten päätti jyystää mua sängyssä ties kuinka kauan ja se kohteli mua muutenkin ku jotain... Asko oli vähän huolimaton ja nukahti pitäen mua vaan kainalossa, yleensä ne siis piti mua lukittuna yhteen komeroon tai sidottuna. Mä heitin nopeesti vaatteet päälle ja napsautin sen semmosilla leikkikäsiraudoilla sänkyyn kiinni. Sit katosin niin nopeesti paikalta, ku vaan kykenin tän jalkani kanssa. Sain onneks aika paljon etumatkaa ennen ku Asko heräs ja tajus mitä on tapahtunu. Myöhemmin ne kyllä lähti mun perään, mutta onnistuin piiloutumaan niiltä", Mia kertoi ja olin kummissani, että tyttö pystyi näinkin helposti puhumaan asiasta.
Mia huokaisi ja pyöritteli lusikkaa kupissaan.
"Ja sitten sä tulit tänne?"
"Mulla ei ollu hajuakaan missä mä olin. Harhailin vaa jonnekin ja sit yhtäkkiä huomasin, että tossahan on sun talos. Sä et oikeesti voi ees kuvitella kuinka helpottunu mä olin, ku tajusin mihin mä sattumalta olin ajautunu!" Mia kuvaili ja todellakin pystyin kuvittelemaan tytön tuntemukset.
"Mä oon oikeesti niin onnellinen, että sä oot nyt siinä", sanoin ja vedin tytön kainalooni.
"Ja mä oon oikeesti onnellinen ja helpottunu, että sä oot siinä. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaa musta tuntuu, että mä voin istua hetken rauhassa pelkäämättä mitä seuraavaks tapahtuu."
Hetken epäröinnin jälkeen painoin huuleni kevyesti Mian poskelle. Enhän voinut tietää miten tämä reagoisi niin pitkän ajan jälkeen, tai varsinkaan sen jälkeen mitä hän oli joutunut kokemaan. Kaksi miestä oli raiskannut ja hakannut päivittäin monen kuukauden ajan. Kiitin todellakin luojaa, että tyttö oli ylipäätään hengissä.
"Sun ei tarvi pelätä enää. Sä oot turvassa nyt."
Istuskelimme ties kuinka kauan sohvalla. Ehdotin Mialle, että käyttäisin tätä nyt heti sekä poliisiasemalla, että sairaalassa. Tämä kuitenkin itsepintaisesti väitti vastaan.
"Ei mentäis jooko tänä iltana? Mä haluaisin vaan levätä ja olla yhen illan, olla sillain ihan rauhassa ja ylipäätään kelailla tapahtumia. Jooko, Samu? Kiltti?" Mia taivutteli ja katsoi minua sinisillä silmillään anelevasti.
"Enhän mä sua tietenkään pakota, mutta musta toi sun haava pitäis saada tikattua ja polvi tutkittua", sanoin ja siirsin katseeni suuresta haavasta polveen, joka oli todella turvoksissa ja kipeän näköinen.
"Kyllä ne kerkee sitten huomennakin. Mä haluan nyt vaan olla", Mia sanoi ja ilmeisesti oli päättänyt, ettei aikoisi poistua mihinkään tänä iltana.
"Okei. Mutta kai me ilmotetaan ees sun vanhemmilles, että sä oot täällä?"
"Ei vielä. Huomenna sitten sekin. Mä oon ollu jo niin kauan poissa, että tuskin yks päivä lisää tekee kauheesti hallaa", Mia sanoi ja hymyili pienesti. Nyökäytin vain suostumisen merkiksi.
"Ihan miten sä haluut."
"Hei, sä oot muuten saanu hankittua uuden pöydän!" Mia hihkaisi yhtäkkiä ja katseli olohuoneeni puista pöytää.
"Pakkohan se oli, ku se edellinen meni rikki", naurahdin ja muistelin viime kesää ja tapahtumaa, jossa pöytä oli mennyt rikki. Meille oli tullut riitaa Mian kanssa ja tyttö oli poistunut asunnosta ovet paukkuen. Suutuspäissäni olin potkaissut olohuoneen lasisen pöydän sirpaleiksi.
"Viime kesästä tuntuu olevan ikuisuus. Mä olin jo ihan varma, että sä oot unohtanu mut", Mia sanoi ja sai minut hämilleni.
"Mitä? Mä en todellakaan ole unohtanu sua. Sä oot vieraillu mun ajatuksissa ihan jokainen päivä", vastasin totuudenmukaisesti ja sain vastaukseksi takaisin suloisen hymyn.
"Kiva", Mia tyytyi vain tokaisemaan.
Kello oli jo paljon, kun raahauduimme makuuhuoneeseen. Mia oli väsynyt ja vielä hieman poissa tolaltaan, mutta vaikutti kuitenkin yllättävän rauhalliselta ja pystyi jopa heittämään pientä vitsiäkin, mistä olin todella yllättynyt. Olin olettanut, että tämä vain itkisi hysteerisesti ja asettelisi ketjulukkoja oveeni. Tietenkin olin tyytyväinen, jos tyttö tunsi olonsa turvalliseksi seurassani.
Mia pysähtyi sängyn eteen ja käänsi katseensa minuun. Tyttö hymyili vekkulimaisesti.
"Mitä nyt?" kysyin ja pieni hymynkare nousi minunkin huulilleni.
"Sulla on mun nalle", Mia naurahti ja istahti sängylle napaten sen päällä lojuvan nallen.
"Mä otin sen sillon kesällä", sanoin ja istuin tytön viereen.
"Mä oon nukkunu joka yö se kainalossa ja ajatellu, että sä oot siinä. Se tuoksuu ihan sulta", jatkoin ja katselin vanhaa lelunallea, jolta oli toinen silmäkin jo melkein putoamaisillaan.
"Mä oikeesti luulin, että sä oot vaan jatkanu elämääs ku mua ei ois ollukaan", Mia kertoi ja rutisti vanhaa leluaan.
"Muistatsä sen vikan illan sillon mökillä?"
Mia nyökkäsi.
"Mitä siitä?"
"Kun me puhuttiin, että meistä kumpikaan ei halua, että se meijän juttu jää vaan lomaromanssiks. Sä kysyit, että jaksanko mä aina kiertueiden ajan odottaa kotiinpääsyä ja sua, enkä ettis mitään uutta typyä tuolta maailmalta. Muistaks mitä mä vastasin?"
"Sä lupasit ettet vaihda mua", Mia sanoi hiljaa.
"Mä lupasin odottaa sua vaikka ikuisuuden verran. Ja niinhän mä odotin sua nytkin. Mä odotin, että sä palaat taas kotiin."
Käperryimme peiton alle nukkumaan ja sammutin yöpöydällä olevan lampun.
"Hyvää yötä. Ja nuku oikeesti aamulla niin pitkään ku nukuttaa", kehotin vieressäni loikoilevaa tyttöä. Tällä oli yllään minun suuri kokoinen t-paitani.
"Mua väsyttää niin paljon, että mä voisin nukkua varmaan kokonaisen päivän."
"Sit nukut, jos siltä tuntuu", tokaisin iloisesti. Minusta tuntui niin hyvältä, että Mia oli siinä, ihan kosketusetäisyydellä.
"Öitä."
Luulin jo Mian nukahtaneen kunnes tyttö yhtäkkiä nostikin päätään tyynystä.
"Samu?"
"Mitä?"
"Mua pelottaa. Saanks mä tulla sun kainaloon nukkumaan?" Mia kysyi varovasti ja sai minut hymähtämään. Eihän tämän tarvitsisi mitään lupia kysellä.
Sanaakaan sanomatta vedin tytön lähelleni ja kiedoin käteni tämän ympärille. Ikuisuuksia kestänyt hélvetti oli vihdoinkin ohi.
***
siiiinä teille kärsimättömille :D laatu on ihan kökköä, mut mitäs vinguitte :D
|