|
Lähettäjä: sands
Päivämäärä: 5.8.08 15:11:14
Edellinen.
Laita piuhku nopeesti jatkoo :)
--
- Oho, viis puheluu tullu, Samu nappasi latautumaan jääneen puhelimensa pöydältä.
- Keltä? kysyin ja vedin yhden keittiön tuoleista alleni.
- Lasselta. Mä soitanki sille heti.
Samu siirtyi kauemmaksi näpytellen puhelintaan, jättäen meidät Joonatanin kanssa kahden keittiönpöydän ääreen.
- Juotsä kahvia? Joonatan kysyi ja tapitti minua pöydän toiseltapuolelta.
- Juu.
- Jospa mä keittäisin.
Joonatan nousi pöydän äärestä ja asteli keittimen luokse.
- Samukin varmaan ottaa, tokaisin seuraten samalla kuinka Joonatan kaatoi vettä keittimeen.
- Juu. Sehän vetää tunnetustikin kahvia ku pesusieni.
Joonatan laittoi kahvit tippumaan ja palasi sitten takaisin pöytään. Samua ei vielä näkynyt. Levy-yhtiön sedällä taisi olla tärkeää asiaa.
- Enhän mä aiheuttanu riitaa sun ja Samun välillä? Joonatan kysyi kohottamatta kuitenkaan katsettaan minuun. Poika oli keskittynyt nypläämään keittiön pöytäliinaa.
- Eet. Olihan meil pientä suukopua, kun veljes meinas heittäytyy vähän mustikseks.
Joonatan naurahti pienesti ja pudisteli päätään.
- En mä kyllä tiedä miks, jatkoin, sillä en halunnut luoda Joonatanille sellaista mielikuvaa, että olisin kiinnostunut tästä.
- Sitä mäkin ihmettelen, poika tuki mietteitäni.
- Eihän Samulla oikeesti mitään hätää oo. Sehän on sellanen naistenmies et huh huh, Joonatan jupisi näperrellen edelleen liinan reunaa.
En vastannut mitään, istuskelin vain hiljaa ja tuijotin ruskeahiuksista poikaa. Vai että naistenmies.
- Tiiäks, Joonatan yhtäkkiä nosti katseensa ja katseemme kohtasivat.
- Kerros.
- Mä vihaan olla Samun pikkuveli.
- Miks?
Joonatan huokaisi ja laski kätensä rennosti pöydälle.
- No ajattele, että sun isoveljes on julkkis, jonka perään kaikki tytöt kuolaa. Arvaa vaan minkä takii kaikki tytöt haluu tutustuu muhun? Siks, että ne pääsis mun kautta tutustuu Samuun. Mua vítuttaa, kun Samu saa aina kaikki naiset, Joonatan purkautui.
- Samu saa kaikki naiset? toistin hieman hämilläni.
- Siis, onko se vieny jotain sun tyttöystäviäs?
- Ei. Mut siis, ku mä jään aina Samun varjoon. Mistä mä voin ikinä tietää, et kuka on oikeesti kiinnostunu musta ja kuka haluu vaan päästä hengailee mun broidin seuraan?
Ymmärsin kyllä Joonatania hyvin. Osasin kuvitella tilanteen helposti. Ihmettelin kuitenkin miksi Joonatan puhui asiasta juuri minulle. Pojan puheet saivat minut tuntemaan, että tekisin syntiä, kun seurustelin Samun kanssa.
- Kyllä mä ymmärrän sua, sanoin yrittäen kuulostaa ymmärtäväiseltä.
- Kiva. Mut arvaa vaan ärsyttääks sekin, ku mökkinaapuris on omanikänen tyttö, joka on viel pirun nätti ja sit se onki broidin omaisuutta. Pysyis se vaan vanhemmissa ja jättäis nuoremmat mulle.
Tunsin kuinka puna levisi hieman poskilleni. Punastuin ärsyttävän helposti, varsinkin, jos joku sattui kehumaan ulkonäköäni tai muuta vastaavaa.
En kerennyt kuitenkaan vastaamaan Joonatanille, sillä Samu asteli keittiöön.
- Kuules veikka, ei yritetä käännyttää mun tyttöä siellä, Samu tokaisi ihmeen hyväntuulisesti.
Poika oli kyllä aikamoinen tuuliviiri. Vielä aiemmin päivällä Samu olisi varmasti vetäissyt jotain suuren suurta nokkaansa, jos olisi kuullut veljensä edellisen kommentin.
- Joo joo. Luuletko, että mulla olis ees mitään mahiksia, Joonatan tuhahti ja nousi ottamaan kolme kahvikuppia kaapista.
- Ei, koska mä oon maailman ihanin, Samu hymähti ja suuteli minua hellästi.
Kyllä. Samu oli maailman ihanin, kun osasi käyttäytyä asiallisesti ja oli suloisella tuulella. Mutta kyllä hän osasi olla melkoinen hirviökin.
- Mitä asiaa Lassella oli? kysäisin ja hörppäsin kahvistani. Kahvi oli kuumaa ja poltin inhottavasti kieleni.
- Mun pitäs lähtee kokoukseen. Puhutaan vähän seuraavasta levystä ja tollasta. Ja se kokous olis huomenna, Samu sanoi ja katsahti minua varovasti. Poika luultavasti odotti, että räjähtäisin taas ja valittaisin siitä, että tämä ilmoitti kaiken aina viimetipassa.
- Mä kuulin siitä kokouksesta äsken, Samu lisäsi vielä nopeasti.
Hymyilin ja taputin pojan kättä.
- Tiiän. En mä sulle nyt ala urputtaa. Pitääks sun lähtee tänää?
- Joo. Mut lähen aika myöhään, että oon joskus yöl sit Helsingis ja tuun takasin heti huomenna.
- Selvä.
Loikoilimme vielä sinä iltana huoneeni sängyllä sylikkäin. Joonatan oli roikkunut niin tiivisti perässämme, että olimme saaneet paeta meidän mökkimme puolelle.
Samu piirteli sormenpäällään kuvioita ihooni, halaili, pajaili, suuteli ja kuiskutteli kaikkea suloista korvaani. Olin onnellinen siitä, että Samu osasi olla niin suloinen ja ihana. Olin selvästi koulinut siitä alkukesän pässistä lupaavan herrasmiehenalun. Suljin silmäni ja vastasin suudelmaan, nauttien Samun läheisyydestä ja tavasta kuinka tämä suuteli minua.
- Voinhan mä oikeesti luottaa suhun ja siihen, ettei täällä tapahdu mitään, kun mä oon poissa? Samu kysyi hipaisten sormenpäällään huuliani.
- Mitä muka vois tapahtua?
- Siis meinasin, ettei sun ja Joonatanin välillä tapahdu mitään.
- Ei tapahdu. Mä lupaan, sanoin vilpittömästi.
En todellakaan aikoisi enää pettää Samua. Poika merkitsi minulle paljon, enkä halunnut menettää tätä.
- Okei. Kyllä mä luotan suhun ja toivon, että sä oot mun luottamuksen arvonen.
Kurottauduin painamaan huuleni pojan suulle.
- Sä voit luottaa muhun. Sataprosenttisesti.
Samu taisi saada mielenrauhan, sillä ei kaivanut enää pikkuveljeään sinä iltana esille.
- Mun pitäs varmaan alkaa lähtemään, Samu sanoi viimein ja nousi sängyltä kiskoen minutkin mukanaan.
- Höh.
Samu kietoi kädet vielä ympärilleni ja veti minut kiinni itseensä. Kiedoin omat käteni pojan ympärille ja painoin pääni tämän rintakehää vasten. Tunsin tämän hengityksen päälaellani.
- Eihän tää oo sulle vaan lomaromanssi? Samu kysyi, kun seisoimme siinä aivan kiinnikkäin toisissamme.
- En mä ainakaan haluis.
- En mäkään. Mä haluan, että tää kaikki jatkuu mökkielämän ja kesän jälkeenkin.
- Niin mäkin.
- Mut ymmärräthän sä sen, että ku syksy tulee niin meillä on kaikki ulkomaan kiertueet sun muut, että me joudutaan joskus olemaan kuukausiakin erossa. Kestätsä sen? Samu kysyi ja puristi minua tiukemmin lähelleen.
- Kestä mä sen. Eiköhän me selvitä siitä.
- Mutta jaksaks sä ite aina venaa kiertueen loppuun asti, etkä vaihda mua matkalla johonkin toiseen? kysyin ja kohottauduin katsomaan Samua.
- Mä jaksan odottaa sua vaikka ikuisuuden.
|