|
Lähettäjä: piuhku.
Päivämäärä: 13.6.08 18:03:27
Taksin ja lukkosepän tilailuni päättyivät siihen, kun tajusin ettei minulla ollut rahaa mukana sentin senttiä. En tiedä kauanko olin istunut leikkikentän penkillä pähkäilemässä tilannettani, kun kuulin jonkun kutsuvan minua nimeltä takaani. Käännyin huutelijan suuntaan ja tunnistin tämän Samun bändikaveriksi, Kristianiksi.
- Mitä sä täällä istut? Kristian kysyi istuutuen viereeni.
- Olin Samulla yötä ja nyt mun olis tarkotus mennä kotiin, mutta mulla ei ole avaimia eikä rahaa, niin mä en taida päästä, kerroin. Kristian näytti kysyvältä, joten selvitin tälle koko tilanteen alusta alkaen.
- Mikset sä pyytäny Samuu heittää sua himaan? Kristian ihmetteli. En ollut maininnut pikaisen lähtöni syytä.
- No, meille tuli vähän riitaa, sanoin hiljaisesti ja tuijottelin kenkäni kärkiä.
- Saaks mä udella et mistä te riitelitte? Kristian kysyi ja ajattelin, että kai voisin kertoa tälle. Selitin Kristianille mitä oli tapahtunut ja kuinka minua ärsytti Samun ristiriitainen luonne.
- Mä en oikeesti ota siitä jätkästä selkoa, enkä tiiä mitä se musta haluaa, huokaisin viimein lopetettuani pitkän vuodatuksen. Kristian laski kätensä harteelleni hymyillen lohduttavasti.
- Samuel on Samuel, vaikka voissa paistais. Kyllä mä tasan tarkkaan tiiän millanen hössöapina se jäbä on ja sen mielialat vaihtelee ku murrosikäsellä teinillä, Kristian nauroi kuvaillen kaveriaan.
- No niinpä, tuhahdin vastaukseksi.
- Mutta sä taidat silti tykätä siitä? Kristian katsoi minua kysyvästi.
- Tää tässä onki sikavaikeeta, ku musta tuntuu, että välillä oon siihen ihan korviani myöten kusessa ja sit kun se heittää näitä "mua panettaa"-kommenttejaan niin mun tekis vaan mieli vetää se hirteen. Haluuks se oikeesti mitään muuta ku seksiä?
- Tiiätkö, musta tuntuu vaan, että Samun on vaikee sitoutua. Tai on ollu sen jälkee, kun se eros Hennasta, Kristian kertoi.
Samuko vai oli sitoutumiskammoinen?
- Kuka on Henna? utelin, sillä minua kiinnosti todella.
- Samu seukkas yhen Hennan kaa aika pitkään ja oli ihan rakastunut, mut sit niitten suhde kariutu, kun selvis, että Henna oli pettäny Samua melkeen koko aika. Samu oli aika rikki sen eron jälkeen ja musta tuntuu, että se ei nyt haluu enää joutuu mikskään hyväuskoseks pelinappulaks, mitä muija pompottelee, Kristian kertoi ja paineli kengillään kuvioita hiekkaan.
Sen jälkeen mitä Kristian oli kertonut, minulla kävi hieman sääliksi Samua. Kuinka kukaan oli edes voinut pettää tuollaista poikaa? Hennan kanssa seurustellessaan Samu oli varmasti ollut oikea unelmien poikaystävä, eikä sellainen monen naisen panomies mikä tuntui nykyään olevan.
- Pitäskö sun mennä vielä jutskaamaan Samun kanssa? Kristian ehdotti hetken kuluttua.
- En mä oikeen tiiä. Mä en tiedä todellakaan mitä mä sen kanssa tekisin. Toisaalta mun tekis vaan mieli luovuttaa jo unohtaa Samu, mut sit taas... Jostain se tuntuu aina ilmestyvän paikalle, kun oon yrittäny saada sen pois ajatuksistani.
- Mia hei, älä luovuta. Samu meinaan oikeesti tykkää susta, Kristian sanoi katsoen minua.
Ja niinhän siinä kävi, että Kristian sai minut ylipuhuttua ja pian huomasin tapittavani jälleen Samun oven takana, tarkoituksena hieroa sopua. Kristian oli ollut tulossa Samun luo, kun kuuli, että poika oli jälleen Helsingissä, mutta olikin sitten lähtenyt ja sanonut, että meidän pitäisi olla kahden kesken ja yrittää selvittää välejämme.
Koputin oveen ja mietin kuumeisesti mitä sanoisin pojalle. Kuulin askelten lähestyvän ovea ja pian ovi avautuikin. Samu katsoi minua rikkalapio ja -harja kädessään.
- Moi, sanoin varovaisesti ja tuijotin pojan siivousvälineitä.
- Moi, poika tervehti ja oli sen näköinen ettei tiennyt mitä pitäisi sanoa. Minäkin toljotin vain hetken tyhmänä aivan hiljaa paikoillani.
Hetken kuluttua avasimme molemmat suumme, samaan aikaan puhuen toistemme päälle. Naurahdin pienesti.
- Puhu sä vaan ekana, sanoin ja nyökkäsin päälläni poikaa kohden.
- Anteeks. Mia sori oikeesti. Mä en tajuu kui mä oon näin tyhmä, et onnistuin taas pilaa kaiken, Samu sanoi pahoittelevasti nojaten ovenpieleen.
- Meijän pitää nyt ihan oikeesti puhua ja vakavasti, sanoin.
Samu astui sivummalle ja viittoi minua astumaan sisään. Astelin eteiseen ja jätin kenkäni siististi Samun kenkien viereen. Kävellessäni tilaan, jossa oli olohuone, sekä keittiö, pysähdyin paikoilleni. Olohuoneen lasipöytä oli keskellä olohuonetta pieninä sirpaleina. Käännyin katsomaan Samua, joka käveli harjoineen ja lapioineen viereeni.
- Mitä sä oot täällä ehtiny jo tekemään? katsoin poikaa kysymysmerkkinä.
- Sun vika, et mun pöytä meni rikki, Samu tuijotti minua takaisin ja ojensi rikkalapiota minulle.
- Mitä? Miten niin mun vika?!
- Koska mua ärsytti se et mä menin sotkee meijän jutun ja taas olin aasi sun kanssas ja tuhosin kaiken. Mua suututti ja potkasin sit tota pöytää ja sit se meni ihan páskaks, Samu kertoi enkä voinut estää naurua tulemasta.
- Sä oot oikeesti ääliö. Ei lasipöytii potkita pönttö! nauroin ja poika risti kätensä rintansa päälle.
- No joo. Minkä mä sille voin et oon syntyny vähä tyhmäks, poika totesi ja nauroi pian mukanani.
Siirryimme lasikasan luo siivoamaan ja ainakin tuntui, että olisimme taas sovussa.
- Sun pitää kyl ostaa uus pöytä, sanoin, kun poika lakaisi harjalla lasinpalasia lapiooni.
- Joo, älä, poika hymyili suloisesti.
Kun olimme puunanneet olohuoneen lattiaa ja lasinsiruja ei enää näkynyt niin istahdimme keittiön pöydän ääreen hörppimään kahvia.
- Mitä sä Samu haluut? kysyin pojalta suoraan. Nyt halusin selvittää mitä tämän päässä liikkui.
Poika nojasi taaksepäin tuolissaan ja venytteli käsiään.
- Mä haluun rahaa ku roskaa, huvilan omalle saarelle, oman huvipuiston, sellasen jättijahdin ja ja ja... poika luetteloi.
- Samuel! Nyt ihan oikeesti ryhdistäydy! Kyllä sä tiedät mitä mä tarkotin!
- Joo joo, tiedän mä. Mä haluun sut, poika sanoi ja katsoi minua sinisillä silmillään. Nyt se oli sanottu. Samu tahtoi olla kanssani.
- Mut mua vähän arveluttaa tää tilanne. Mä en tiiä, oonko mä valmis mihinkään parisuhteeseen, Samu jatkoi, kun en puhunut mitään.
- Niin, sen Hennan tapauksen jälkeen?
- Mistä sä siitä tiiät?
- Näin Kristianii tuolla pihalla ja se kerto, kerroin totuudenmukaisesti. Toivottavasti kaveruksille ei tulisi nyt riitaa tästä, kun Kristian oli mennyt puhumaan Samun asioista minulle.
Samu nyökkäsi.
- Tottahan se on, etten mä oo seurustellu sen jälkeen. En mä oo uskaltanu enää sitoutua, mut eipä oikeestaan ees oo tullu sellasta tyyppiä vastaan jonka kanssa oisin halunnu. Sun kanssas mä voisin haluta yrittää. Mut taitaa olla liian myöhästä, koska mä oon tainnu kämmätä sun kanssas jo aika pahasti, poika sanoi ja laski katseensa pöytään.
Nostin käteni pojan käden päälle, joka lepäsi pöydällä.
- Vielä ei oo liian myöhäistä, kuulin sanovani hiljaa.
|