|
Lähettäjä: Toi
Päivämäärä: 3.7.07 14:45:14
Toi tunsi polvien pettävän altaan. Ei voinut olla mahdollista, ei Booris, miksi ihmeessä niin oli tapahtunut, mitä Toi oli tehnyt ansaitakseen sen, mitä Booris oli tehnyt? Tyttö purskahti itkuun nopeammin kuin hän oli edes ehtinyt ajattelemaan asiaa. Yhtäkkiä tytön päähän iskostui lause 'Niklas vei sen pois'. Muiden katsellessa tyttöä Toi kääntyi ympäri ja lähti juoksemaan niin lujaa minkä heikoilla jaloillaan pääsi, hän juoksi vaikkei tiennyt minne hän oli itse asiassa menossa. Oli vain päästävä pois, pakko selvittää ajatuksiaan.
Saavuttuaan jonkin pellon viereen tytön jalat eivät enää kestäneet, vaan Toi lysähti tien varteen itkemään. Kaikki kaatui niskaan, Booris-parka oli loukkaantunut, ja se oli Toin oma vika. Miksi ihmeessä hän oli ollut niin typerä, jos hän olisi ollut ponin luona, mitään typerää onnettomuutta ei olisi käynyt.
Mutta kun Toi alkoi ajattelemaan selkeämmin, hän ei ollut kuullut puhuttavan mistään onnettomuudesta, tytöt sanoivat vain että poni katkaisi jalkansa. Toi ei tiennyt mitä tapahtui, sillä hetkellä tyttö ei tosin tahtonutkaan tietää mitään. Hänen päässään kävi vain ajatus 'Se on poissa, en näe sitä enää ikinä, kuinka olinkaan niin typerä...' Tyttö soimasi itseään mielessään ja alkoi parkumaan entistä enemmän. Samassa Toi kuuli askeleita, ja koska hän ei tahtonut nähdä ketään hän koetti tekeytyä mahdollisimman pieneksi tienvartta reunustavaan heinikkoon. Oli kuitenkin myöhäistä, ja Toi tiesi itsekkin ettei hän pystyisi piiloutumaan.
- Toi! Toi!
Krisitanin ääni oli hermostunut. Hän oli vasta saanut tietää asiasta, ja hän oli saapunut pihaan juuri parahiksi nähdäkseen kuinka Toi oli juossut itkien pois. Kysyttyään pienemmiltä tytöiltä, mitä oli tapahtunut, oli Krisitan ymmärtänyt mikä sai tytön niin pois tolaltaan. Amanda oli käskenyt pojan Toin perään, varmasti Amanda tahtoi tytön puhutteluunsa, mutta Kristian ei tahtonut viedä Toita tallille juuri nyt. Tyttö oli niin murtunut, lojui vain polvillaan maassa, kädet kasvojensa edessä ja itki. Krisitan näki toisen tärisevän ja asettui tämän viereen suojelevasti. Vaikka Krisitanista itsestään tuntui myös pahalta, hän tiesi että Toin hätä oli sitäkin suurempi. Tyttöparka, oli Kristianin ajatus kun hän katseli Toita. Kristiankaan ei pystynyt sanomaan mitään.
- Se-se o-on p-po-poissa! Toi ulvahti hetken kuluttua. -Minä tiedän sen! Se on minun vikani!
- Toi, ei se ole kuollut! Ja miksi syytät itseäsi?
- Se on poissa! Minä tiedän, ei tarvitse sanoa minulle mitään... En ole enää niin aloittelija, minä tiedän että hevoselle katkennut jalka voi olla elämän loppu. Se on poissa... Ja kaikki on minun syytäni!
Kristian tiesi, että tyttö oli järkyttynyt, mutta tämä meni jo hieman yli Krisitaninkin ymmärryksen. Toi syytteli itseään, vaikkei hän ollut ollut edes paikalla onnettomuuden sattuessa.
- Ei se ole sinun vikasi, sinä et olisi voinut estää Boorista pillastumasta ja kaatumasta Duende päälle...
- Onko Duendekin kuollut? Minä... Minä olen syyllinen! Minä tapoin heidät!
- Ei Toi, Duende ei ole kuollut, Kristian sanoi nopeasti miettien mistä tyttö oli saanut sen päähänsä.
- Sanot vain... Minä... Minä en tahdo... En tahdo elää enää! En voi, en halua, en pysty, minä tapoin heidät! On vain ja ainoastaan minun vikani että he kuolivat! Minunkin on kuoltava!
Kristian järkyttyi tytön huutaessa ettei tämä tahtonut elää enää, ja kiiruhti sanomaan:
- Toi, kuuntele minua. He eivät ole kuolleita. Sinun on uskot-
- Ole hiljaa äläkä valehtele minulle! Toi kiljaisi ponkaisten pystyyn niin nopasti että silmissä pimeni. Tyttö huojahti, mutta lähti kävelemään ennen kuin Kristian ehti pysäyttämään häntä. Toi ei kuitenkaan ehtinyt kauas ennen kuin Kristian harppoi hänen peräänsä ja tarttui toista kädestä.
- Pyydän, ole hiljaa, rauhoitu ja kuuntele minua, Krisitan rukoili.
- Rauhoitu! En minä voi, Toi mutisi, mutta tyytyi kuitenkin olemaan hiljaa ja kuuntelemaan mitä pojalla oli sanottavaan.
- Ensinnäkin, pyydän sinua uskomaan kun sanon ettei se ollut sinun vikasi. Tiedän, että olet poissa tolaltasi, olet ollut kauan poissa ja nyt luulet että se on syy siihen että Booris pillastui ja kaatui. Se on villiintynyt, kenties koska se ei ole nähnyt tuttua ihmistä vähään aikaan ja koska se on tottunut sinuun selässään, mutta loppujen lopuksi syy ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Luulen, että oli vain ajan kysymys, koska se alkaa ihmettelemään uusia rutiineja. En kuitenkaan uskonut sen käyttäytyvän näin. Kun Duende sitten kapusi hevosen selkään, se jostain syystä pillastui ja vaikka Duende mitä teki, hevonen meni nurin. Duende jäi alle - mutta hän on silti suhteellisen hyvässä kunnossa kuulemani mukaan - ja Booris nousi Amandan avustuksella (Kristian jätti kertomatta kuulleensa että Amanda oli "avittanut" sitä raipalla), mutta sen jalka ei kestänyt vaan se kaatui. Niklas vei sen pois -
- Vei sen pois! Eli se on lopetettu!
- Ei ole, vaan se on klinikalla. En tiedä siitä vielä mitään uutta, mutta luulen että juttu selviää pian. Joka tapauksessa, kumpikin on hengissä, sekä Duende että Booris...
Kristian vaikeni, ja myös Toi oli hiljaa. Tyttö seisoi paikoillaan mietteliään näköisenä.
- E-et siis usko että se oli... se oli minun vikani? hän kysyi viimein aralla äänellä.
- En. En usko.
|