|
Lähettäjä: Anita
Päivämäärä: 1.6.07 13:09:16
Sennu ja Tripi päättivät yhteistuumin lähettää miehilleen postikortit, joihin lyhyesti selittivät tapahtumista ja lopuksi laittoivat "pusipusit", ennenkuin liimasivat postimerkit ja laittoivat kortit laatikkoon.
-Kauankohan täältä kestää postin kulkea kaupunkiseudulle, Sennu nauroi ja kuvitteli mielessään, kuinka Juunas lukisi tapahtumista vasta kuukauden kuluttua, kun Sennu olisi itsekin jo ehtinyt ne kertoa.
-Kuka muuten vahtii hevosia, Tripi kysyi.
-Elias. Se poika yritti vietellä minuakin, tuli lepertelemään kauniita mutta jätin sen aika julmasti, Sennu virnisti ja sai Tripin nauramaan.
-Ihan oikein sille! Sehän yrittää käydä läpi reissun jokaisen naisen! Kas kun ei ole vielä Karoliinaa yrittänyt vietellä..
-Se tästä puuttuisikin! Kai se ymmärtää, että sen tempun jälkeen olisi Niklaksen kanssa käsirysy nopeasti pystyssä, Sennu totesi ja demostroi ilmaan muutaman tarkkaan harkitun iskun.
Tyttöjen palatessa ratsujen luo olivat jo Hanna ja Tallukka kiivenneet takaisin selkään, ja Niklas yritti änkeä ostoksiaan Carnevalin satulalaukkuun, joka jo muutenkin pursuili yli.
-Minä voin ottaa Eglantinelle kannettavaa, Sennu tarjoutui, ja Niklas huokaisi helpotuksesta.
-Taivaan kiitos. Pelkäsin jo, että letut jäisivät paistamatta, kun en tiennyt minne kaikki aineet pitäisi saada mahtumaan.
Tottuneesti Sennu kiipesi Egin selkään, ja tarttui sitten ostospusseihin. Ruuna ei edes korviaan hätkäyttänyt, se kun jaksoi kantaa vaikka mitä.
-Sitten kun minä ratsastan Egillä, niin sen selkään mahtuu vielä enemmän tavaroita, Hanna julisti ylpeänä pienestä koostaan.
-Ellet sinä liho, Tallukka kiusasi ja Hanna näytti tälle kieltään.
-Okei, valmiina lähtöön.. Mutta, missäs Elias on, Niklas kysyi. Kukaan ei näyttänyt tietävän, minne poika ehti kadota.
-Tänne se jäi hevosia kaitsemaan, kun minä kävin Tripin kanssa lähettämässä kortteja, Sennu sanoi huolestuneena.
-Jehovantodistajakin puuttuu, Tallukka henkäisi, kun huomasi paalun olevan tamman paikalta tyhjä.
-Jos se on lähtenyt edeltä, Hanna ehdotti.
-On kyllä vastuutonta olla ilmoittamatta, Niklas sanoi ärtyneenä. -Jos poika eksyy, hän on minun vastuullani, eikä vanhemmat varmasti tykkää hyvää.
-Ei kai se suuttunut minun sanomisistani, Sennu kuiskutti Tripille, kun he ohjasivat hevosiaan paluumatkalle.
-Äh, ei se niin herkkä ole. Ja pakkohan pojan on olla tottunut torjumiseen, luulisin.. Älä itseäsi syytä. Kyllä se jostain ilmestyy.
Eikä mennyt kuin muutama minuutti, niin Elias jo ravasi ryhmän luo.
-Missä sinä olet ollut, Niklas sanoi vakavana, mutta peitti hyvin ärtymyksensä.
-Anteeksi. Minä etsin vain.. Etsin Jehovantodistajalle jotain juomispaikkaa, enkä huomannun ajankulua, poika valehteli uskottavasti.
-Mikset juottanut sitä matkalla? Joellehan ei ole edes pitkä matka? Niklas kysyi, mutta päästi sitten pojan pälkähästä.
-Katsokin, että oli viimeinen kerta.
Loppumatka sujui Eliaksen osalta hiljaisesti, aivan kuin poika olisi täysin vajonnut omiin maailmoihinsa. Tytöt sen sijaan kajauttivat ilmaan Elefanttimarssin, sekä iskelmäsuosikkeja. Niklaskin tuli paremmalle tuulelle, mutta tyytyi vain viheltelemään mukana. Ehkä oli kaikkien kannalta parempi, ettei hän näyttäisi surkeita laulutaitojaan, ainakaan vielä.
-Tulittehan te, Kristiina hihkui kun ryhmä saapui pihaan. -Lounas on kahdenkymmenen minuutin päästä valmis. Kristian, viitsitkö ottaa isältäsi ostokset, niin hän pääsee purkamaan hevosensa? Kristiina lirkutteli, ja Kristian tyytyi nöyränä astelemaan isoisotätinsä perässä sisälle, kantaen painavia kasseja hartiat alhaalla.
-Tuohan on aivan tossun alla, Tallukkaa nauratti.
-Sellainen vaikutus Kristiinalla tuntuu muihinkin olevan, Tripi sanoi, kun Niklas lähti ylireippaasti johdattamaan ratsukoita talliin, ja käski kaikkien huoltaa hevosensa nopeasti laitumille.
-Hanna, Hanna, arvaa mitä! Toi hihkaisi nähdessään ystävänsä taluttavan Onnia talliin.
-Odota, en ole päässyt edes ovesta ja meillä on kiire, jos aiomme ehtiä ajoissa ruokailemaan, Hanna sanoi ja esti samalla Onnia änkemästä pääätään käytävälle tuotuun heinäpaaliin.
-Joo, mutta kuule.. se ärsyttävä pikkupoika, Ferrari, onkin tyttö! Toi selitti silmät palavina, ja näki mielessään yhä sen hetken, kuinka hän oli repäissyt lakin Ferrarin päästä, ja letit olivat paljastaneet hänet rääväsuiseksi tytöksi.
-Täällä taisi olla aika hulina, Sennu totesi, kun Anita ilmestyi Eglantinen luokse kuikuilemaan.
-Et uskokaan. Kaiken lisäksi naapurista tuli eräs maajussin poika, Pertti vai kuka se oli, meidän tunnille, ja sekoitti ainakin Duenden pasmat. Tyttö teki elämänsä parhaan suorituksen, eikä edes keskittynyt! Hän vain huokaisi hiljaa aina, kun Petteri soi häneen katseen, Anita kertoi hihitellen.
-No mutta, Elias sentään laittoi vieläkin paremmaksi alkamalla iskeä MINUA! Sennu naurahti ja heitti kätensä dramaattisesti otsalleen.
-No, mitä sinä teit, Anita virnuili vihjailevasti, ja sai Sennun tuuppaamaan häntä.
-Hölmö, en mitään, tietenkään! Jätin pojan miettimään tekosiaan, ja sen jälkeen hän teki katoamistempun. Niklas oli kuin ahterille ammuttu karhu.
-Uskon. Tarvitko apua Egin kanssa, Anita tarjoutui.
-No jos juotat sen, puhdistat kaviot ja viet tarhaan, niin minä pääsen vaihtamaan vaatteet, Sennu sanoi tyytyväisenä, ja jätti Anitan tuskailemaan, miten noihin jättikavioihin edes uskaltaisi koskea.
-Tuomo-parka, hän ei jaksa edes tulla syömään, Looks selitti Duendelle, ja änki samalla suurta perunaa melkein kokonaisena suuhunsa.
-No sinulta ei ainakaan ruokahalu puutu, Duende kiusasi, ja nyppi paprikanpalasia pois salaatistaan.
-Tarviihan minun syödä, että jaksan hoivata kultaani, Looks julisti marttyyrin elkein, mutta hymyili sitten hieman.
-Otan fleece-huopani illalla mukaan, kun menemme nuotiolle. Voin kietoa sen itseni ja Tuomon ympärille, ja lämmittää pojan kohmeisia käsiä, ja nuotion leimussa vielä vähän pussatakin, Looks kihersi, ja sai Duenden tuntemaan olonsa hetken ajan erittäin yksinäiseksi. Vaan kuka se olikaan se söpö nuorimies, joka oli ratsastanut niin hullunkurisesti Ginillä? Voisiko siitä tulla jotain..?
-Penni ajatuksistasi, Tallukka katsoi ystäväänsä, joka tuntui kuin pysähtyneen paikoilleen.
-Ääh, ei mitään..
-Veikkaan että hän mietti juuri sitä Pertsaa, josta ei saanut silmiään irti kentällä, Anita paljasti, ja sai kaikkien katseet kääntymään Duendeen.
-Oliko teillä silmäpeliä?
-Minkä näköinen se oli?
-Äh, miksi meidän piti mennä sinne retkelle, Tallukka huokasi tuskaisesti, ja vajosi syvemmälle tuoliinsa.
-Voihan olla, että se tulee vielä illalla vierailulle, Looks sanoi silmää iskien, ja loppu lounas menikin tyttöjen miettiessä, mitä pukea päälleen grillille.
|