Lähettäjä: Yksinäinen 
Päivämäärä:   20.3.25 19:23:53

Mun on jotenkin tosi vaikea tutustua ihmisiin ja päästää heitä lähelle. Johtunee ihan yläaste traumoista: olin kiusattu, kunnes pääsin kaveriporukkaan. Oltiin hyvää pataa kunnes päättäjäisten jälkeen sain kuulla ettei kukaan oikeasti musta tykännyt.

Nyt aikuisena olen yrittänyt tutustua ja ystävystyä. Joitain ihan lupaaviakin ystävyyksiä on ollut, mutta ovat lässähtäneet erinäisistä syistä. Jotenkin itsellä ahdistaa että onko aidosti ystävä vai onko jotain juonia..

Olis ihana jos ois joku ystävä kenen kanssa tehdä asioita, jutella kaikesta mitä mieleen tulee. Hieman kateellisena seuraillen instassa niitä, jotka jatkuvasti tekee kavereiden kanssa kaikkea.

Lähettäjä: Yksinäinen 
Päivämäärä:   20.3.25 19:24:40

Eli kysymykseni kuuluu: miten olette löytäneet ystäviä aikuisena? Omat harrastukset ovat melko yksinäisiä. Töissä ei ole työkavereita.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.3.25 19:25:37

Käytäpä hakua, täällä on viikoittain aiheesta keskustelua.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.3.25 19:59:24

Pimpelipom, ei mikään, neuvoin katsomaan hausta, kun täällä on muitakin samassa tilanteessa. Tästä on viikoittain topic, jos vaikka löytäisivät toisensa. Mikä sinua vaivaa?

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.3.25 20:01:26

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=9&i=9994857&t=9991341

Tuossa esim topic viime viikolta, jossa pohdiskeltiin samoja asioita.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   20.3.25 20:01:36

Tuo ei ollut neuvo, vaan käsky. Ulosantia voisit harjoitella. Jokainen saa täällä tehdä keskustelun siitä aiheesta mistä haluaa. Jos joku yksinäinen haluaa aloittaa jutun aihetta, niin siihen ei tarvitse vastata tuolla tavalla.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   20.3.25 20:05:22

Tästä on ollut keskustelua usein. Mitään suurta viisasta tulosta ei aiheen pohdiskelu ole tuonut. Joillekuille ystävystyminen on aikuisena hankalaa tai mahdotonta. Sitten voi toki pariutua, ja olla kumppaninsa kanssa kuin paita ja p*rse, eikä muuta seuraa ehkä kaipaakaan.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.3.25 20:05:38

S, voi hyvänen aika! :'D Nyt on taas mieli pahoitettu pienestä.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.3.25 20:12:22

Nomadi, näin on ja yhtä useasti on annettu neuvoja. Usein vaan tuntuu, ettei mikään ehdotus käy. Mm näitä on ehdotwttu aiemmissa topiceissa:
- vapaaehtoistyö
- työnväenopiston/marttaliiton tms. kurssit
- uusi harrastus ja sieltä kavereita
- kaverihaku netissä, esim naistenhuoneella tai miksei vaikka tinderissä
- lähde ryhmämatkalle/festareille/risteilylle (teemaristeilyillä kohtaa samanhenkisiä ihmisiä ja näitä on laidasta laitaan)
- hanki koira ja ala harrastaa sen kanssa
- ala käydä tallilla ja löydä sieltä seuraa
- etsi ystäviä facen harrasteryhmistä, samanhenkisistä ihmisistä voi löytää ystäviä tätäkin kautta
- ala pelaamaan jotain yhteisöllistä verkkopeliä, näidenkin kautta on löytynyt seuraa/parisuhde
- liity paikkakuntasi peliporukkaan, esim pkseudulla pelaillaan monissa paikoissa lautapelejä ja kaikki tervetulleita
- kirjaston lukupiiriin mukaan

Yleensä näihin oli kaikkiin joku syy, miksei mikään vaihtoehto käynyt. Se on faktaa, että kotoa ei kukaan hae ja toinen on se, että ystävyys vaatii töitä samoin kuin parisuhdekin. Eivät ne pysy, jos niitä ei vaali. Lisäksi liika innokkuus ja talertuvuus koetaan ahdistavana ja epätoivoisena, se karkottaa muita. Ei siis pidä yrittää liikaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.3.25 20:14:19

Ehkä meidän kannattaisi tehdä tänne joku thread jossa kerrotaan jotain itsestämme ja kerrotaan minne kiinnostuneet voi laittaa viestinsä. Tai perustaa joku yhteinen ryhmä, mutta itse ainakin karsastan sellaisia. Yksi ihminen kerrallaan minulle, kiitos.

Lähettäjä: Niina 
Päivämäärä:   20.3.25 20:54:12

Tämä on oikeasti hankala homma. Itse kolmekymppisenä mietin, että miksi minun pitää jatkuvasti löytää uusia ystäviä kun joillain on ne samat ystävät nuoruudesta asti. Omaan tilanteeseen on vaikuttanut se, että nuoruudessa muutettiin usein eri paikkakunnilla. Aikuisiällä asuin myös itse neljällä eri paikkakunnalla töiden ja työn perässä. Vanhimmat kaverit ovat jääneet ammattikoulusta, joihin välit alkaneet hiipua yksipuolisen yhteydenpidon vuoksi. Yksi rakas ystäväni kuoli. Yksi "sekosi" ja katkaisi välit. Sisarukset ovat päihdeongelmissa. Välillä tuntuu että elämä ei ole reilua. Olen tästä kuitenkin sisuuntunut. Käyn töissä, tallilla, salilla ja aloitin viime vuoden lopulla vapaaehtoistyön. Tarkoitus taas aloittaa uudet opiskelut. Vapaa-ajalla ei kyllä jaksaisikaan enää nähdä ketään. Kuitenkin olisi kiva olla ne 1-2 ystävää ketä nähdä edes kuukausittain ja tehdä ihan perusasioita kuten käydä leffassa tai kahvilla. Minulla ei ole edes kumppania.

Lähde siis uusiin harrastuksiin ja vaikka kouluun. Hakeudu vaikka johonkin ystävähakupalveluihin. Ainakin olet sitten kaikkesi yrittänyt.

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   21.3.25 08:31:28

” Tai perustaa joku yhteinen ryhmä, mutta itse ainakin karsastan sellaisia. Yksi ihminen kerrallaan minulle, kiitos.”

Tämä on ehkä yksi ongelma tällaisen silmin, jolla on paljon ystäviä. Jos pitäisi alkaa vaikka viestitellä jonkun yhden ihmisen kanssa ystävystymistarkoituksessa, se on kiusallista. Oletus on, että nyt meistä pitää tulla kaverit vähintään. Vaikka toista ei edes tunne. Sitten kun toinen osoittautuu ihmiseksi, josta en pidä, se on tosi tylsä sanoa päin naamaa.

Siksi suosin juuri esim. vapaaehtoistyötä ja sitä kautta ystävien etsimistä. Siellä tutustuu ihmisiin ensin, ilman painetta siitä, että pitäisi olla kenenkään ylin ystävä. Sitten jos joku on mukava ja työn lomassa huomaa että toinenkin tykkää teatterista vaikka, niin voi kysyä katsomaan yhdessä jotain. Mutta jos ei löydy kivoja ihmisiä, niin en joudu sanomaan kellekään ikävästi, etten oikeastaan halua viettää aikaa heidän kanssaan.

Eli hyvinkin vois perustaa jonkun discord-ryhmän ja sinne kavereita etsivät juttelemaan. Ei sielläkään tartte puhua kaikkien kanssa, laittaa vaan ilmoituksen tai vastaa. kiinnostaville henkilöille. Ne puhuu yhdessä, jotka haluaa.

WA esim. on sellainen, että en itsekään liittyisi, koska en halua jakaa puhelinnumeroani kaikelle kansalle + se on jotenkin intiimimpi alusta. Ja se liittyisi alustaan, ei isoon ryhmään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.3.25 08:52:29

Kaverisovellus nimisen sovelluksen kautta voi löytää kavereita, itse löysin sieltä itselleni mukavan ystävän. :) Olen 35-vuotias ja hän on myös.

Lähettäjä: jokunen 
Päivämäärä:   21.3.25 20:14:50

"Lähettäjä: Yksinäinen
Päivämäärä: 20.3.25 19:23:53

Jotenkin itsellä ahdistaa että onko aidosti ystävä vai onko jotain juonia.."

Aloittaja, tuossa syy, miksi sinulla ei ole ystäviä. Ihmiset aistiin, jos epäilet heidän aitouttaan, jolloin siitä ei voi ystävyyttä syntyä. Itse kohtasin kaltaisesi aikuisen, josta yhteisen projektin kautta tuli minulle tärkeä. Muutaman vuoden jaksoin hänen epäluuloisuuttaan ihmisiä kohtaan. Lopulta oli pakko luovuttaa, etten olisi itse hajonnut hänen negatiivisuuteensa. Omat ystäväni ovat pysyneet rinnallani lapsuudesta aikuisuuteen, enkä ollut koskaan ennen kohdannut henkilöä, joka epäilee ystävyyden aitoutta.

Yksinäinen, vaikka menneisyytesi olisi millainen tahansa, opettele unohtamaan vaikeudet ja kokeile, miltä tuntuu luottaa toisiin ihmisiin. Ystävyys vaatii molemminpuolisen luottamuksen.

Lähettäjä: Raksapoika 
Päivämäärä:   21.3.25 20:59:29

"Yleensä näihin oli kaikkiin joku syy, miksei mikään vaihtoehto käynyt. Se on faktaa, että kotoa ei kukaan hae ja toinen on se, että ystävyys vaatii töitä samoin kuin parisuhdekin. Eivät ne pysy, jos niitä ei vaali. Lisäksi liika innokkuus ja talertuvuus koetaan ahdistavana ja epätoivoisena, se karkottaa muita. Ei siis pidä yrittää liikaa."

Siinäpä taas "hyvä" esimerkki siitä, miten ihmistenvälinen kontakti vaatii TYÖTÄ.
Tee parisuhteessa TÖITÄ ja ystävyyssuhteissa TÖITÄ.

No onneksi olkoon, jos omilta TÖILTÄ jää aikaa TYÖSTÄÄ ihmissuhteita. Kovaa Duunia.

Joskus tapaamiset ja kohtaamiset voi olla sattumanvaraisia ja orgaanisia.

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   21.3.25 21:14:26

” Yksinäinen, vaikka menneisyytesi olisi millainen tahansa, opettele unohtamaan vaikeudet ja kokeile, miltä tuntuu luottaa toisiin ihmisiin. Ystävyys vaatii molemminpuolisen luottamuksen.”

Tämä oli hyvin sanottu. Muistui mieleen, kun mun exä ajalta kun olin 17-21v oli narsistinen hakkaaja. Erottuani ja hetken yksin oltuani tutustuin uuteen mieshenkilöön. Mukava ja asiallinen, mutta jatkuvasti mielessä kaihersi että mitä se suunnittelee? Pettääkö sekin kohta? Milloin se suuttuu mulle? Olin niin tottunut elämään munankuorilla kävellen. Sitten joku kavereistani sanoi mulle, kun kerran märehdin asiaa: ”Mutta eihän hän ole sun exä! Lopeta jo!”. Tajusin, että aivoni niputtivat miehet samaan kategoriaan. Koin jonkun herätyksen, että en vain voi antaa nykyisen mieheni kärsiä exäni teoista. Ei hän niitä kauheuksia tehnyt, joten ei hänen pidä niistä kärsiä. Siitä alkoi vasta mun oikea toipuminen.

Eli toivottavasti sinäkin oppisit päästämään irti menneisyyden kokemuksista ja näkemään jokaisen uuden ihmisen sellaisenaan, ilman että he joutuvat kantamaan sitä taakkaa, jonka joku aivan toinen on luonut ja mistä heillä ei ole edes tietoakaan.

Lähettäjä: .,. 
Päivämäärä:   21.3.25 21:39:12

Kaverihaku.net. Tullut silloin tällöin seurattua jos tulisi varteenotettava ilmoitus (= joku hevosihminen :D )