Kirjoita uusi viesti  |  Alueen etusivu  |    |  Etsi  Alas ⇓   
  Epävakaa persoonallisuushäiriö

Lähettäjä: Kahjo 
Päivämäärä:   20.3.25 08:15:38

Miten teillä vaikuttaa arkeen ja miten huomasit? Koetko diagnoosin helpottaneen elämää? Oletko saanut apua tai hoitanut ns. itseksesi?

Itse lapsesta asti miettinyt mikä mussa on niin pahasti vialla, ensin ajattelin sen johtuneen p*skoista vanhemmista ja masennuksesta, mutta mitä enemmän luen epävakaasta persoonallisuushäiriöstä niin enemmän kallistun sen puolelle. Ei kuitenkaan ole nyt resursseja lähtee lääkäriin asiasta, mutta ajatuksena käsitellä asiaa itsekseni. En ole varmaan ns. pahimmasta päästä ja mielialalääkkeet auttaneet masennukseen, ahdistukseen, vainoharhaan ja mielialan vaihteluun.

  Re: Epävakaa persoonallisuushäiriö

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.3.25 08:26:45

Paskoista vanhemmista se epävakaakin syntyy.
Kannattaa huomioida, että epävakaata diagnosoidaan usein ristiin bipon ja adhd:n kanssa. Ei siis ole kovin järkevää googlata itselleen jotain noista kolmesta diagnoosista, vaan vaatia kunnon tutkimuksia. Lääkitys on jokaiseen erilainen.

  Re: Epävakaa persoonallisuushäiriö

Lähettäjä: oihwef 
Päivämäärä:   20.3.25 10:13:36

No ei kyllä pelkästään paskoista vanhemmista. Taustalla on paljon geneettistä.

  Re: Epävakaa persoonallisuushäiriö

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.3.25 11:29:18

"No ei kyllä pelkästään paskoista vanhemmista. Taustalla on paljon geneettistä."

Mistä ne geenit lapselle tulee jollei vanhemmilta...?

  Re: Epävakaa persoonallisuushäiriö

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.3.25 11:42:10

Minulle on diagnosoitu epävakaan lisäksi myös ADHD ja C-PTSD. Parhaiten ongelmaan on auttanut adhd-lääkitys, liikunta ja terveelliset elämäntavat. Terapiassa käyn edelleen siitäkin jotain apua on ollut.

Minulla oireilu liittyy kovasti stressiin ja etenkin ongelmiin läheisissä ihmissuhteissa. Aiheuttaa onneksi nykyään enemmänkin tuskaa vain itselleni, mutta joskus jos en koe tulleeni ymmärretyksi minulle tärkeässä asiassa splittaan ja kiepsahdan sellaiseen mielentilaan missä näen vain toisen huonot puolet. Nuorempana reagoin herkästi, nyt 33-vuotiaana osaan sanoittaa kumppanille että nyt tarvitsen happihyppelyn. Vartin lenkkikin jo yleensä purkaa tuon olon ja osaan tarkastella tilannetta ”normaalisti”.

Todella tuskallinen riesahan tämä on! Onneksi helpottanut iän myötä kovasti. :) Päihteiden käyttö myös pahentaa oireilua, eikä nyt sitten tulekaan juotua kuin kerran tai kaksi vuodessa.

   Ylös ⇑   


  
 Vastaa viestiin
 Nimi:       [poista tiedot]
 Sähköpostiosoite:

 Jos annat sähköpostiosoitteesi, se näkyy viestissäsi.

 Otsikko:
   




Hevostalli.net ei vastaa keskusteluryhmissä käytävän keskustelun sisällöstä.