Lähettäjä: Hukka
Päivämäärä: 19.3.25 14:02:33
Ihmeekseni minulla on perhe. He eivät ole hylkäämässä minua vaikka olenkin täysi hirviö. Huudan, suutun, häpeän itseäni, en kestä epäonnistumisia. Mikä pahinta, olen huomannut että muut eivät kohtelekaan minua huonosti, kuten aiemmin luulin. Jopa toisille totuutena puhuin. Ajattelin että syvä häpeäni ja yksinäisyyden kokemus johtuu siitä että miehelleni en olisi riittävän korkea prioriteetti. Nyt olen alkanut herätä että prijorisoin omia tunteita toisiin.
Jos kukaan tietää hyviä oppaita tunnetaitoja aikuisille tai muita kanavia päästä tästä kamalasta tavasta eroon, laittakaa linkkejä tai vinkkejä, KIITOS
|