Lähettäjä: Mummo 
Päivämäärä:   18.3.25 19:12:19

Minä tulin mummoksi 39-vuotiaana. Se oli ihanaa, etenkin kun lapsenlapsia tuli peräkkäin kolme. Jaksoin puuhata heidän kanssaan vaikka kuinka, ja samalla tytär opiskeli maisteriksi. Tosin pitkän kaavan kautta, mutta kuitenkin.

Nyt kun toinenkin lapseni on raskaana, saan kokea mummouden vauva-ajan tai -ajat vielä uudestaan.

Miksi mummous nuorena kauhistuttaa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.3.25 19:13:26

Todennäköisesti toivovat, että omat lapset elävät ja opiskelevat ja pariutuvat ennen sikiämistään.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.3.25 19:13:59

Mummot on vanhoja, harmaita pullaa leipovia mummeleita eikä mitään meneviä esikeski-ikäisiä! Se siinä varmaan tökkii.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   18.3.25 19:14:11

Kai se, ettei ne omat lapset hankkisi lapsia liian aikaisin, vaan eläisivät nuoruutensa ensin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.3.25 19:14:55

Mulla ainakin just tuo, että toivoisin lasteni elävän nuoruuttaan ennen lasten hankkimista ja vakiintumista.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.3.25 19:17:12

Niin komppaan muita eli haluaisin että lapseni saisi olla ensin nuori ja elää itselleen ennen kuin hänen on pakko ottaa iso vastuu lapsista.

Haluan siis lapselleni parasta/parempaa. En tässä ole itseäni ajatellut.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   18.3.25 19:17:25

Varmaan siksi, että siinä konkretisoituu, ettei ole enää ainakaan TODELLA nuori. Ehkä sekin, että mummoutta ei mielletä puoleensavetävän ja seksikkään naisen ominaisuudeksi? Tuntuu vanhalta, vaikkei ole?

Minun anopillani oli aluksi selvästi vaikeaa hyväksyä olevansa mummo, kun hänen tyttärensä sai kauan kaivatun lapsen 37-vuotiaana, anoppi siinä vaiheessa siis lähelle 7-kymppinen... Suuttui, jos häntä sanoi mummoksi tai isoäidiksi. Mutta hän on kyllä muutenkin usein vaikea ihminen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.3.25 19:19:21

Vanhempien vapaa-aikaanhan se vaikuttaa, mummo auttaa perheen ehdoilla jos haluaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.3.25 19:20:45

No en minä ainakaan mitään vapaa-aikaani mieti, sitä on tässä iässä ihan tarpeeksi ja hoidan mielelläni lapsia. Lapsiani mietin.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   18.3.25 19:21:37

Ravia vai laukkaa, vapaa-ajan menetys ei huoleta, kun jälkikasvu asuu monien satojen kilometrien päässä. Ei nuori mummo niin vaan irtoa omista töistään lapsenvahdiksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.3.25 19:21:47

Olen pian 35-vuotias. Olisi outoa ajatella että olisin neljän vuoden päästä mummo. Esikoisemme on vasta 6 viikon ikäinen :D

Lähettäjä: Mummo 
Päivämäärä:   18.3.25 19:26:22

"Mulla ainakin just tuo, että toivoisin lasteni elävän nuoruuttaan ennen lasten hankkimista ja vakiintumista."

Ei ole ainakaan mun lapselta jäänyt nuorena tehtyjen lasten vuoksi nuoruus elämättä. Sen verran on ehtinyt ja viuhtonut. Juuri parhaillaan on muuttamassa ulkomaille, mistä sai koulutustaan vastaava työtä niin kuin puolisokin.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   18.3.25 19:31:01

Sain esikoiseni 38 vuotiaana. Alle 25 vuotiaana olisin ollut liian nuori äidiksi...

Lähettäjä: u 
Päivämäärä:   18.3.25 19:35:43

Olis aika shokki olla mummo tossa iässä. Just kun on saanut lapsen pois huushollista niin pitää alkaa hoitaa uutta tai KOLMEA uutta ipanaa.
Olen 35v lapseton toistaiseksi omasta halusta :)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.3.25 19:47:07

Koska ajatuskin ällöttää.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   18.3.25 19:49:33

Tulin äidiksi 38-vuotiaana. Olisi tosiaan kauheaa olla mummo tuossa iässä,

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.3.25 19:52:44

Minä sain esikoiseni kolmekymppisenä. Oli vakaa avioliitto, vakityö ja talo rakennettuna. Silti äidilleni oli vaikea paikka tulla mummoksi.
Asuttiinkin parinsadan kilometrin päässä eli ei ollut edes hoitopaikankyselypelkoa.

No etäiseksi hän sitten lapsenlapsille jäikin.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   18.3.25 19:52:47

Lestadiolainen vai sen vastakohta? Nuorena mummoksi tullut vaatii kahden sukupolven tietoisen teon tai tahattoman virheen.

Lähettäjä: öö 
Päivämäärä:   18.3.25 19:57:50

No eihän niitä lapsenlapsia ole PAKKO hoitaa.

Lähettäjä: Hippo 
Päivämäärä:   18.3.25 20:13:41

Siks, koska kaikki tutut, jotka on tulleet mummoiksi, eivät puhu enää mistään muusta kun niistä lapsista, ei hirveesti kiinnostele. Eikä olis aikaa mummoilla, nyt nautitaan kun omat lapset on omillaan. Eläkööt nuoruuttansa, ei oo kiire.

Lähettäjä: Lapseton 
Päivämäärä:   18.3.25 20:15:10

Tosi hienosti taas tulee tässä ketjussa ilmi, kuinka lapset tekevät onnellisiksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.3.25 20:17:39

Ai miten?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.3.25 20:24:59

Haluaako sitten joku äiti että oma lapsi saisi teininä lapsen?

Lähettäjä: öö 
Päivämäärä:   18.3.25 20:32:13

"Tosi hienosti taas tulee tässä ketjussa ilmi, kuinka lapset tekevät onnellisiksi."

TÄMÄ!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.3.25 20:34:32

"TÄMÄ!"

Miten se tulee ilmi?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.3.25 20:36:56

"Haluaako sitten joku äiti että oma lapsi saisi teininä lapsen?"

Tätä täälläkin ihmetellään. Miksi kukaan haluaisi oman lapsensa olevan teinivanhempi? Tokikin aloittajan tilanne on vaatinut sen että on itsekin tullut teininä vanhemmaksi ja jälkikasvunsa myös. Ja onhan tämä nähty, että teinivanhemmuus kulkee perheessä.

Lähettäjä: öö 
Päivämäärä:   18.3.25 20:42:36

Jos ne lapset olisi parasta maailmassa, niin toki niitä toivottaisiin heti pian omiltakin lapsilta ja niitä haluttaisiin ottaa hoitoon. Ei mietittäisi, että jää nuoruus elämättä yms., kun ne lapset nyt on vaan niin parasta.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   18.3.25 20:44:28

En kasvattanut tyttäriäni teiniäideiksi, vaan vastuullisiksi aikuisiksi, jotka ovat ensin opiskelleet ja päässeet kiinni työelämään, omistusasuntoon jne. ja sitten vasta hankkineet lapsia. Isoäitiys on kyllä ihanaa!

Lähettäjä: Mummo 
Päivämäärä:   18.3.25 20:52:34

"En kasvattanut tyttäriäni teiniäideiksi, vaan vastuullisiksi aikuisiksi, jotka ovat ensin opiskelleet ja päässeet kiinni työelämään, omistusasuntoon jne. ja sitten vasta hankkineet lapsia."

Tyttäreni on alle kolmikymppisenä kolme lastansa tehnyt, hankkinut ylemmän korkeakoulututkinnon ja nyt sai vielä ulkomailta vakituisen koulutustaan vastaavan työpaikankin.

Samankaltaisen polun kuljin itsekin. Tein lapset ensin ja opinnot siinä sivussa, minkä jälkeen menin työelämään.

Kukin tavallaan, mutta ei lasten tekeminen nuorena elämästä sivuun jätä. Siinä missä monet alkavat vasta tehdä lapsia ja elää raskasta vauva-arkea, tyttäreni silmissä siintää jo se, että lapset muuttavat kotoa pois.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.3.25 20:53:54

” Jos ne lapset olisi parasta maailmassa, niin toki niitä toivottaisiin heti pian omiltakin lapsilta ja niitä haluttaisiin ottaa hoitoon. Ei mietittäisi, että jää nuoruus elämättä yms., kun ne lapset nyt on vaan niin parasta.”

No jo on kummallinen logiikka. Kyllä minulle lapset ovat ihan parasta maailmassa ja toivottavasti saan joskus lapsenlapsiani hoitaa. Ei se ole minulle mikään vastenmielinen vaiva, vaan ihana ajatus. En siltikään ajattele, että lasteni tulisi hankkia lapsia oikopäätä hyvin nuorena. Pidän heistä niin paljon, että haluan heidän ensin opiskelevan, vakiintuvan suhteessaan, viettävän aikaa puolisoidensa kanssa kahden. En näe, miten nämä nyt poissulkevat toisensa.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   18.3.25 20:55:44

No tytär varmaan tulee kohta mummoksi sitten jo itsekin, jos lapsensa noudattavat suvun perinteitä, eli hän pääsee sitten hoitelemaan omia lapsenlapsiaan ;)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.3.25 21:00:08

"Jos ne lapset olisi parasta maailmassa, niin toki niitä toivottaisiin heti pian omiltakin lapsilta ja niitä haluttaisiin ottaa hoitoon. Ei mietittäisi, että jää nuoruus elämättä yms., kun ne lapset nyt on vaan niin parasta."

Oletko oikeasti noin yksinkertainen vai esitätkö vain? Kysyn ihan tosissani koska välillä törmää todella yksinkertaisiin ihmisiin.

Lähettäjä: iik 
Päivämäärä:   18.3.25 21:00:29

Olen itse tullut nuorena äidiksi, 20-vuotiaana olin jo äiti kahdelle. Elämä oli hyvää ja lapset toivottuja, mutta kävimme molemmat miehen kanssa opiskeluaikana myös töissä, ja muistan että ajoittain oli tosi raskasta.
Eli olemme ihan tyytyväisiä, ettemme tulleet nuorena isovanhemmiksi, emme niinkään omasta vaan lastemme puolesta, ilman muuta olisimme heitä tukeneet joka tapauksessa, mutta he ovat päättäneet ensin opiskella, valmistua, saada vakituiset työpaikat, ostaa asunnot... En tiedä missä vaiheessa suunnittelevat lapsia vai suunnittelevatko lainkaan, päätös on tietenkin heidän.