Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   18.3.25 15:28:32

Taustatietona että mulla on sosiaalisten tilanteiden pelko. Se että menen jollekin puhumaan/kysyy on tosi iso ponnistus ja ylitys mulle itselleni. Mutta toiset ihmiset ei auta yhtään siinä että "paranisin" tästä.
Tänäänkin menin kysymään erästä asiaa töissä, ekana mua katsotaan hiljaa. Ei vastausta. . jään hölmönä seisoon ja odottaan vastausta, niin saan vaan jonku töksähtävän vastauksen. Miksi ei voi asialliseen kysymykseen vastata asiallisesti? Se että mä olen outo, hiljanen hiirulainen.. olen ihan tunteella elävä ihminen. Taas mä käytän koko tämän päiväni kelaten sitä tilannetta läpi, enkä pääse vaan yli siitä että mulle vastataan tökerösti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.3.25 15:29:54

Ei se ollu henkilökohtasta.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   18.3.25 15:40:26

Minusta tuo osoitti vain sitä sen toisen ihmisen huonoa/outoa kommunikointitaitoa. Täytyy vain oppia olemaan välittämättä tuollaisesta, eikä jäädä miettimään asiaa turhaan.
Itse olen myös liian herkkä ja tarkka tulkitsemaan "turhaan" ihmisten eleitä, ilmeitä ym. Iän myötä olen onneksi oppinut sivuuttamaan ne vähän paremmin, ihmisillä kun on tosiaan monenlaista häiriötä, huonoja sosiaalisia taitoja ym., mitkä eivät liity minuun, eivätkä sinuun. <3

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.3.25 15:41:03

Ymmärrän sinua, mutta se ei tosiaan ole henkilökohtaista. Muiden outoudet tai ikävä käytös on lähtöisin heistä itsestään, eikä mitenkään sinun vastuullasi. Eikä kannata liikaa yrittää tulkita muiden käytöstä.

Lähettäjä: ___ 
Päivämäärä:   18.3.25 15:52:49

Voihan sillä toisellakin olla yhtä lailla sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja hän meni lukkoon kysymyksestäsi ja joutui myös hetken keräilemään itseään.

Lähettäjä: Hiirulainen 2 
Päivämäärä:   18.3.25 15:56:58

Lähettäjä___

Päivämäärä18.3.25 15:52:49

Voihan sillä toisellakin olla yhtä lailla sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja hän meni lukkoon kysymyksestäsi ja joutui myös hetken keräilemään itseään.
-----

Mulla on just tämä! Olen aika kömpelö sosiaalisesti ja "huono puhumaan", ja sitten jos törmään toiseen samanlaiseen niin tulos on surkea molemmille. Tarvitsisin sen reippaan ekstrovertin kuulustelemaan että pääsisin omasta lukostani :'D

Eli älä huoli aloittaja, se töksäyttelijä voi miettiä ja hävetä viikkoja että miten nyt meni noin hullusti vastaamaan.

Lähettäjä: :( 
Päivämäärä:   18.3.25 16:00:17

Minulla samaa vikaa. Pelkään ihmisiä, varsinkin sellaisia joita en tunne. Sitten kun pitäisi jotain asiaa hoitaa ja puhua ihmisille, niin minua kohdellaan kuin vajaaälyistä idioottia. Ensinnäkin teen valtavan työn itseni kanssa että ylipäätään uskallan mennä kenellekään puhumaan, psyykkaan ja rohkaisen itseäni pitkään etukäteen ja kun vihdoin lähden esittämään asiaani, saankin kylmää kyytiä. Kyllä kannustaakin tosi paljon jatkoa ajatellen... not. Ihmiset tuntuvat olevan todella julmia nykyään. Sitten nämä tilanteet jäävät pyörimään mieleen pitkäksi aikaa ja seuraavalla kerralla onkin taas astetta vaikeampaa saada mitään asioita hoidettua kun taas ollaan paskat housussa että millainenkohan vastaanotto sieltä tällä kertaa tulee. Yritän ajatella että ei tämä ole mitään henkilökohtaista, mutta se ei vain auta.

Ja joo, kivittäkää. Vihaan itseäni ja elämääni jo tarpeeksi muutenkin.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   18.3.25 16:15:26

Miksi olisi henkilökohtaista? Ehkä se on hänen luonne eikä käytös ole sinun syytä tai juuri sinuun kohdistettua. Hänellä voi olla jokin vastaava "vika" kuin sinussa eli paha vaatia täydellistä käyttäytymistä muilta jos ei itsekään siihen pysty.

Unohda moiset äläkä ylianalysoi ja soimaa itseäsi. Pääset paljon helpommalla kun et mieti mitä muut ajattelee, mitä rivien välissä lukee ja märehdi asioita joille et voi mitäään.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   18.3.25 16:18:54

Toisaalta lohduttavaa tietää ettei ole ainut tällänen joka panikoi sosiaalisia tilanteita. Mun on jotenkin kuitenkin helpompi lähestyä ihmistä joka on myös samanlainen kun minä, vähän hiljasempi tyyppi. Mutta ne äänekkäämmät, räiskyvämmät ja itsevarmuutta huokuvat ihmiset on paljon vaikeampia. Ja tämä tämän päiväinen oli justiin tämä.

Mut se että jään vatvoon tätä aina päässäni, on kyllä raskasta. Miks ei vaan osaa antaa olla ja jatkaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.3.25 16:32:02

Ennen mä aattelin et Ennea on tosi vittumainen ja itsekeskeinen ihminen, mut sit luin siltä pari toisen asemaan asettumiskykyisiä kommentteja, nii en sit tiiä enää. Ei kannata tehä liian nopeita johtopäätöksiä ihmisistä kun ne voi olla vääriä, suuntaan tai toiseen.

Lähettäjä: Hippu 
Päivämäärä:   18.3.25 16:42:42

Voi myös olla, että peloissasi ylitulkitset tilannetta. Tuskinpa tilanne on ulkopuolisen silmään näyttänyt mitenkään normaalia kommunikaatiota kummemmalta. Se, että jotain tuntuu tapahtuneen ei ole sama asia kuin että jotain tapahtui.

Lähettäjä: Pallukka 
Päivämäärä:   18.3.25 16:51:26

Omia sosiaalisia vajavaisuuksia häpeillessä unohtaa usein, että kukaan muukaan ei ole täydellinen. Edes ne ulospäinsuuntautuneet, itsevarmat ja äänekkäät ihmiset eivät osaa olla kaikkien kanssa. Ei kannata nostaa muita liiaksi jalustalle, koska me kaikki olemme vaan ihan tavallisia taapertajia erilaisine heikkouksinemme.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.3.25 16:53:11

Yhteen aikaan yritin aina keksiä jonkun nokkelan vastauksen koska halusin olla hauska. Ja kun en heti keksinytkään mitään, niin tuloksena oli vain kiusallinen tuijotus ja lopulta vähän liian töksähtävä vastaus, kun tajusin kuinka kauan hiljaisuus olis kestänyt. Ja tilanteen jälkeen soimasin itseäni, kuinka olin taas niin huono sosiaalisessa tilanteessa.

Lähettäjä: M.m.M 
Päivämäärä:   18.3.25 17:34:44

Oletteko miettineet että maailma ei ole sellainen paikka mikä pyörii yhden yksilön ympärillä ja muuttuu tämän yksilön toiveiden ja tarpeiden mukaan. Jos tiedostat tämän, miksi silti kulutat aikaasi ja energiaasi asiaan jota et voi muuttaa?

Nykyään jokainen voidaan piilottaa diagnoosin taakse huutelemaan epäreilua maailmaa ja kohtelua. Unohdetaan se että epämukavuus on myös luonnollista, epävarmuus, ahdistus kaikki nämä on tunteita joita voi opetella käsittelemään hyvin tai huonosti. Se että toisen töksäytetty vastaus suistaa maailman raiteiltaan pitäisi olla hälytysmerkki todella huonosta resiliensistä.

Nykyään ei kestetä mitään epämukavuutta vastaava juostaan kotiin kiukuttelemaan. Ei se resilienssi kasva sillä että tilanteet jätetään kohtaamatta.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   18.3.25 17:50:05

Ymmärrän hyvin. Olin itsekin nuorempana tosi ujo ja epävarma. Muistan kun ensimmäisessä kesätyöpaikassani esimies sanoi, että kysy henkilöltä X mitä pitää tehdä seuraavaksi. Luulin tietäväni kuka tämä henkilö on, joten menin hänen luokseen ja kysyin "oletko sinä X?", johon tämä henkilö vihaisesti tiuskaisi, että "en todellakaan". Menin ihan lukkoon, mutta onneksi sitten käytävällä kulkiessani bongasin X:n työhuoneen ja löysin oikean henkilön. Nykyään ohittaisin tuollaisen asian olankohautuksella, tuolloin oli sen verran iso asia, että jäi mieleen. Etköhän aloittajakin kokemuksen myötä saa itsevarmuutta lisää, tsemppiä. :)