Lähettäjä: M
Päivämäärä: 16.3.25 17:39:26
”Ja toinen asia mikä mietityttää, olen luullut että skitsofrenia on sen sortin sairaus, että lääkityksestä huolimatta ihmisestä ja käytöksestä huomaa sen. Voiko se olla niin hyvässä hoitotasapainossa, että kukaan ei huomaa mitään, edes aviomies?”
Kyllä voi jäädä kokonaan huomaamatta. Itse elin n. 10 vuotta tietämättäni skitsofreenikon kanssa joka ei ollut koskaan hakeutunutkaan hoitoon. Sitten hänelle tuli aika paha psykoosi ja jouduin lähettämään ambulanssin kyydissä päivystykseen. Olin aivan shokissa, sillä itselleni tämä tuli täysin puskista.
Näin jälkeenpäin kun olen asiaa miettinyt, niin oireili kyllä koko sen 10 vuotta. Ne asiat olivat vain alkuun niin pieniä etten ymmärtänyt niiden olevan sairautta, vaan ajattelin niitä enemmän "ominaisuuksia". Jonkin aikaa oli päihteiden ongelmakäyttöä ennen tuota selkeää psykoosia jonka näin omin silmin, mutta aika äkkiä se pakka sitten levisi käsiin. Alkuun oli myös yhteistyöhaluinen hoidon suhteen, saatiin diagnoosi ja lääkkeet jne. Silloin ehkä vasta lopullisesti tajusin kuinka kauan oli sairastanut, kun oli ns "normaali" lääkkeillä. Ja siis korostan yhä että ne asiat oli todella pieniä, elettiin ihan normaalia perhe-elämää, puoliso oli vaativassa työssä eikä kukaan muukaan huomannut mitään oireilua. Diagnoosin jälkeenkin moni naureskeli että justjoo, vaikka siinä oli ehtinyt jo sattua ja tapahtua kaikenlaista vaarallistakin. Oli mm ajanut auton kovassa vauhdissa metsään keskellä kirkasta päivää kun oli tullut jonkinlainen "kohtaus". Silloin kyllä valehteli ja sanoi että nukahti rattiin, vasta myöhemmin kertoi totuuden.
Liitto kariutui kun lopetti lääkkeet jossain kohtaa eikä suostunut enää lääkäriin. Silloin vasta jokin selvästi muuttui, eikä se "huono vaihe" enää mennytkään ohi. Nykyään näen sairauden päällepäin jos jossain törmätään. Vaikka selviää arjestaan jollain lailla niin tietyllä tavalla ajatus ei juokse niin kuin silloin ennen. On paljon hitaampi mitä ennen.
|