Lähettäjä: .
Päivämäärä: 15.3.25 21:56:31
Mulla ei ole adhd:ta, mutta en siis tekis mitään jos en pakottais itseäni. Kun muutin itekseni asumaan, koko kämppä oli läävä vuosikausia. Just sain vaatteet pestyä koneessa, mut usein en ripustanut kun en jaksanut. Sit pyöritin monta pvää huuhteluohjelmaa ja viimein sain pyykit narulle. Tiskit ja ruoat homehtui. Maksoin laskut ja tein veroilmoitukset myöhässä. Välillä en jaksanut mennä kouluun kuukausiin, makasin kotona pimeässä huoneessa ja kömmin sieltä vain töihin. Töihin oli vaikea päästä ajoissa mut yleensä se onnistui.
Kun tulin vahingossa raskaaksi ja päätin pitää lapsen, aloin opetella asioiden tekemistä heti. Meni vuosia mutta opin. Opin kun oli pakko.
Mies (jolla muuten adhd ja ocd) hoitaa meillä pyykit ja tiskin, tekee kaikki rutiinijutut. Mä kokkaan, leivon, siivoan, laitan pyykit kaappeihin. En ole kauhean jämpti vieläkään mut saan asioita tehtyä.
Ku oon nyt puolet elämästäni opetellu pakottamaan itseäni, olen löytänyt myös työhön hyvät rutiinit.
Muuten siinäkin olen ollu myöhäisherännäinen ja mennyt ”aikuisten töihin” vasta kun olin 46v. Muut ihmettelee miten saan asiat tehtyä ajallaan ja olen nopea - no ne ei tiedä miten ison tien olen kulkenut siihen, että MIKÄÄN onnistuu.
Olin laiska lapsi joka ei tehnyt läksyjä eikä liikkunut (paitsi tallille ja tallilla olin tunnollinen/suht ahkera), lintsasin koulusta ja jos en ollut tallilla, söin ja makasin. Aina on mahdollisuus muuttaa elämän suuntaa…
|