Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   14.3.25 21:43:29

Yritin muotoilla otsikon toisin, muttei mahtunut. Täällä on ollut viime päivinä varsin paljon keskustelua väkivallasta (naisten kuin miestenkin kohtaamasta.

Kiinnostaisi tietää, oletko kohdannut uhkailua, seksuaalista väkivaltaa tai väkivaltaa työssäsi? Olisi myös mielenkiintoista tietää ala, jolla työskentelet, miksei sukupuolesikin. Tiedän, että esim vartijoille tämä on arkipäivää, mutta kaupan alalla, ravintola-alalla ja sotealalla myös tavallista. Kertokaa siis kokemuksia ja jouduitko tilanteen vuoksi sairauslomalle tai päädyitkö jopa vaihtamaan töitä? Pidätkö itseäsi paksunahkaisena?

Olen itse kokenut töissä seksuaalista väkivaltaa mm koskettelun ja ehdottelujen puolesta lukuisia kertoja, minut on uhattu tappaa ja minua on uhattu huumeruiskulla. Lisäksi on luvattu järjestää potkut ja mitähän kaikkea vielä. Fyysisesti minuun ei ole koskettu (lue: lyöty tms, seksuaalisessa mielessä on kyllä) ja uskonkin pienen kokoni suojanneen tältä - harvemmin kukaan haluaa pieneen naiseen käyttää fyysistä väkivaltaa. Olen oppinut hyvin taitavaksi puhujaksi ja nämä tilanteet on selvitetty lopulta puhumalla, myös silloin, kun olen mennyt tappeluun väliin. Paksun nahan kasvatin jo aika nuorena ja minut laitettiin usein hoitamaan limaisten setämiesten seurueita, kun aremmat pelkäsivät tällaisia ja ahdistuivat näiden "vitseistä". Ajat muuttuvat onneksi ja harvemmin tällaisia enää tulee vastaankaan, mutta asiat oli toisin tuolloin. Ja tosiaan, kyseessä ravintola-ala.

Lähettäjä: Tirriäinen 
Päivämäärä:   14.3.25 22:05:43

Työskentelen alakoulussa, pääasiassa erityislasten (erityishaastavien) parissa. Olen kokenut oikeastaan kaikkia väkivallan muotoja työssäni (pl. suoranainen seksuaalinen väkivalta, joskin sillä uhkailua kyllä), pahimmassa vaiheessa sitä oli päivittäin, nykyään ehkä ennemmin viikoittain. Uhkailua (sanallista ja eleitä) on useammankin kerran viikossa, tappouhkaukset ovat tässä työssä lähes arkipäivää. Fyysistä on nykyisin selvästi harvemmin kuin ennen, mutta sitäkin varsin usein. Väkivaltainen käytös on tosi paljon yleistynyt lasten keskuudessa.

Pidän itseäni nykyään hyvinkin paksunahkaisena, vaikka pohjimmiltani olen aina ollut varsin herkkä. En ole kertaakaan pitänyt sairaslomaa, vaikka joskus on tullut vähän rajumpiakin tilanteita ja kolhua. Mustelmia ei jaksa edes laskea.

Joku minut kuitenkin pitää tässä työssä, parhaimmillaan koen sen kuitenkin palkitsevana ja toivon, että pystyn edes hieman auttamaan näitä lapsia matkallaan aikuisuuteen.

Lähettäjä: Kell 
Päivämäärä:   14.3.25 22:06:01

Eläinlääkäri, väkivaltaa en ole töissä kokenut, mutta sen uhkaa kyllä. Erityisesti päivystysaikaan, kun olen yksin milloin minkäkin porukan koiraa tai kissaa hoitamassa, ja hoitovaihtoehdot, hinta tai ihan vain pärstä eivät miellytä, on olo aika orpo.

Olen ollut jokusella kiireellisellä eläinsuojelutarkastuksella mukana, niissä uhkaa varmaan esiintyy vielä useammin kuin praktiikassa. Kerran tällaisessa tilanteessa eläimen omistaja lähti uhkaavasti lähestymään minua, mutta mukana oli onneksi poliisipartio, joka esti omistajaa pääsemästä iholle.

En koe olevani erityisen paksunahkainen, enemmänkin herkkyyteen taipuvainen. Sairauslomaa en ole tilanteiden takia ottanut, mutta ovat ne usein varsinkin nukkumaan mennessä pyörineet jokusen päivän päässä tapahtuneen jälkeen.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   14.3.25 22:29:40

Metsäala. Ei ole.

Kerran mukanani metsään lähti henkilö, joka otti vesurin mukaan. Silloin olin hetken että wtf, mutta hän pohdiskeli että voi harventaa taimikkoa jos tarvii..

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.3.25 23:54:38

Kyllä, olen alakoulussa töissä, ja viimeksi tänään menin vitosluokkalaisten kissatappeluun väliin. Ja sain ne hakkaus-uhkaukset kun isoveli/serkku/pyörätiimi tulee mut hakkaamaan.
Aika perussettiä tuolla perusopetuksessa nykyään. Ikävä kyllä.

Ja törmään väkivallan uhkaan tai minuun kohdistettuihin uhkauksiin harvase päivä. Ihanaa olla teidän pienten lasten kanssa tuolla alakoulussa!!

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   14.3.25 23:57:26

En jaksa muistaa mitä kaikkea.
Ainoa mieleen oikeasti jäänyt törkeys on kyllä miespuoliselta kollegalta.
t. sairaanhoitaja

Lähettäjä: aspa 
Päivämäärä:   15.3.25 03:38:00

Minä olen päässyt vähällä. Pahin mitä olen joutunut kohtaamaan, on lähinnä verbaalinen väkivalta. On huudettu ja haukuttu mm. huoraksi, varkaaksi, huijariksi jne. On myös heitetty tyhjällä maitokannulla päin näköä. Onneksi ehdin väistää, ja onneksi tapauksen näki kahvilaa sulkemaan tullut vartija. Heittäjä poistui vartijan avustamana niin nopeasti, että eivät jalat ottaneet maahan. :D

Työkavereille on käynyt pahemmin. Yksi sai turpaansa ja toinen puukosta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.3.25 05:56:47

Hoitoalalla, kyllä.

Sekavia ja sairaita potilaita, ei tarvitse varmaan enempää selittää. Vielä ei ole kuitenkaan sattunut.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   15.3.25 06:07:08

Ja olisi ihan kiva, jos ihmiset ymmärtäisivät, että osalle tämä on arkipäivää. Minä tykkään työstäni ja ongelmia on harvoin, mutta esim hoitoalalla työskentelevien kavereiden kertomukset ovat todella karua kuultavaa.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   15.3.25 06:18:51

Lastensuojelulaitoksessa olen töissä. Väkivallanuhka on arkipäivää. Kun sairastuin masennukseen, oli väkivaltainen tilanne viimeinen niitti sairauslomalle jääntiin.

Lähettäjä: Tiitu 
Päivämäärä:   15.3.25 06:49:33

Olen töissä psykiatrialla. Tarvitseeko enempää sanoakaan.

Lähettäjä: Roosa 
Päivämäärä:   15.3.25 08:38:23

Sama kuin Tirriäisellä. Työskentelen autistien kanssa, 7-9-vuotiaiden.
Purraan, lyödään, potkitaan, räitään, sanallista uhkailua, haukkumista, nimittelyä.
Päivittäin jollain "napsahtaa".

Lähettäjä: pinkki 
Päivämäärä:   15.3.25 08:39:50

Hoitoalalla työskentelen ja erilaisia tilanteita on ollut paljon. Uhkailu on todella yleistä (on uhattu tappaa, raiskata, hakata, puukottaa jne jne), mutta myös fyysisiä tilanteita ikävä kyllä on ollut, pienistä naarmuista ja muistelmista mm kunnon klassiseen nyrkillä silmä mustaksi tilanteeseen. Vaikka kuinka siihen on jo kasvattanut henkistä suojakuorta, niin kyllähän se aina pahalta tuntuu. Itse kun kuitenkin haluaisi vaan hyvää toiselle ja auttaa ihmistä hädässä.

Lähettäjä: Hui 
Päivämäärä:   15.3.25 10:16:24

Aiemmin olin pitkään ravintola-alalla. Seksuaalinen häirintä, limaiset setämiehet olivat arkipäivää, oli myös tappouhkauksia, päälle käyntejä yms. Yleensä tekijä oli mies. Myös pomot kyllä osasivat harrastaa seksuaalisia ehdotuksia, vihjailuja, koskettelua ja taisivat he kyllä välillä saada sitä mitä tavoittelevat joltain kollegalta.
Joskus pomot olivat kyllä ihan kauheita, henkinen väkivalta lyttääminen, painostus, arvostuksen puute, paskan jauhaminen oli arkipäivää.
Nykyään olen töissä nuorten ja erityisnuorten parissa, uhkailua, väkivallan uhkaa on päivittäin.
Joskus myös heidän huoltajien puolelta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.3.25 10:19:08

On, työskentelen syvästi muistisairaiden kanssa ja ennen tätä kehitysvammapuolella.
Tänä päivänä kylläkin suurin osa ympaan tulevista on jo niin huonokuntoisia (vuoteeseen hoidettavia) että yleensä tilanteet ovat hoitotoimenpiteiden vastustelua eli tarrautumista, huitomista, potkimista ja haukkumista. Vielä joitakin vuosia sitten saattoi osastolla olla useampikin fyysisesti hyväkuntoinen asukas joita sai oikeasti pelätä, varsinkin kun yöllä ollaan yksin. Nyt nämä ovat kotona koska "kotihoitoon panostetaan". Voi vaan kuvitella mitä ne omaishoitajaraukat joutuvat kokemaan.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   15.3.25 10:23:46

Väkivaltaa en ole kokenut, mutta seksuaalista ahdistelua kyllä. Olen nainen IT-alalla.

Kun aloitin alalla (olin melko nuori ja vielä koeajalla tässä firmassa), alkoi minua ylemmässä asemassa oleva mies lähetellä minulle whatsappilla työajan ulkopuolella seksuaalissävytteisiä viestejä. Pyyteli treffeille ja ehdotteli kaikenlaista. Tämä mies oli vielä naimisissa :o Näin jälkikäteen harmittaa, että en kertonut asiasta esihenkilölleni. Olisin varmaan voinut järjestää tuolle potkut aika helposti.

Myös firman bileissä on ahdisteltu ihan fyysisesti.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   15.3.25 11:10:38

Sosiaalialalla kehitysvammaisten parissa kaikenlainen väkivalta tai sen uhka on joka päiväistä. On mm. kosketeltu alapäästä vaatteiden päältä, lyöty, potkittu, syljetty yms. Yhtä asiakasta oikeasti pelkäsin, iso autistinen ja kehitysvammainen mies ja minä olen pieni, kevyt nainen. Oli hyvin väkivaltainen ja meidän työyhteisöllä ei ollut sopivaa henkilökuntaa tai tiloja käsitellä asiakasta. Pitkään meni ennen kuin saimme esihenkilön ymmärtämään tilanteen vakavuuden ja sekin piti mennä hänen esihenkilönsä ja työsuojelun kautta. Haiprot kun esihenkilö vain sivuutti olankohautuksella. Vihdoin sitten asiakas siirrettiin autistiyksikköön.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.3.25 11:17:19

Poliisi. Tuleehan niitä tilanteita mutta henkilökohtaisesti mua vastaa on todella harvoin kohdennettu väkivaltaa tai sen uhkaa. Olen aina kohdellut asiakkaita niin ettei vapaa-ajalla tarvitse katsoa olkansa yli. Esimiesten osalta olen saanut kokea vähättelyä, syrjintää, silmätikkuna olemista ja henkistä väkivaltaa.

Lähettäjä: ....... 
Päivämäärä:   15.3.25 11:52:59

Alakoulun luokanopettaja pienessä, idyllisessä maalaiskunnassa. Ja kyllä, väkivallan uhka ja sanalliset haistattelut ja uhkailut sekä ihan väkivaltakin on arkipäivää työssäni. Pääosin jää kuitenkin uhkatilanteiden asteelle. Tällä hetkellä meillä on vähän mukavampi oppilasaines, mutta pienehkössä koulussa ei tarvitse olla kuin joku yksittäinen erityisen haastava lapsi, niin väkivalta ja sen uhka on todellakin päivittäistä. Meillä on koulussa pienryhmä, jossa on välillä todella haastavia oppilaita, jotka ovat integraatiotunneilla ja välkillä yhdessä muiden oppilaiden kanssa. Nyt pahimmat onneksi yläkoulussa, seuraavia odotellessa.

Sairaslomaa on ole tarvinnut, työkavereiden vertaistuki riittää ja tärkeää on tietenkin työyhteisön toimintamallit ko. tilanteen ollessa päällä. Tilanteisiin myös turtuu, eivätkä ne sillä tavalla jää vaivaamaan mieltä.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   15.3.25 11:57:33

Viikottain on väkivallannuhkaa ja ihan suoranaista väkivalla käyttöä.
Haastatteluja ei enää edes noteerata.
Parhaillaan onbkaksi kollegaa ranne kipsissä sairauslomalla, kun potilas vähän väänsi kättä.

-sairaanhoitaja-

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   16.3.25 04:03:56

Nostan, koska aiheesta pitäisi puhua enemmän.

Lähettäjä: Konsta 
Päivämäärä:   16.3.25 12:47:35

20 vuotta lähes päivittäin väkivaltaisia asiakkaita järjestyspoliisina hälytyspartiossa. Sanallista uhkailua ei edes lasketa.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   16.3.25 13:32:12

Luokanopettaja olen minäkin.

Kollegaa on ekaluokkalainen purrut niin että veri lensi ja hän joutui hakemaan jäykkäkouristusrokotteen. Minut on uhattu hakata ja tappaa, on haukuttu hu0raksi, vttupääksi, on lyöty ja potkittu. Ikähaarukalta tekijät ekaluokasta kutosiin.

Ihanaa olla ope.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   16.3.25 20:53:45

Valtion virkamies. Ei henkistä eikä fyysistä väkivaltaa eikä niiden uhkia.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   17.3.25 00:11:07

Taksinkuljettaja, nainen. Päiväsaikaan harvemmin, mutta vklp öisin jatkuvasti.

Lähettäjä: *Remontti Riku * 
Päivämäärä:   17.3.25 00:14:17

Rakaalla työnjohtaja.
Silloin tällöin tulee vastaan se apina, joka ei kuuntele käskyä, vaan uhittelee.
On tullut turpaan ja olen antanut, mutta edelleen olen työnjohtaja.

Lähettäjä: tapis 
Päivämäärä:   17.3.25 03:39:39

-80 luvulla olin töölössä hommissa polilla. Tuli yksi turvalleen mennyt ja kulma auki tikattavaksi, alkoi todella vittuilla. Putsasin haavaa, kaveri pritsillä kädet lepositeissä. Yriiti potkaista minua vielä kokematonta työelämässä olevaa avuliasta kaveria päähän. Meni hiuksenhienosti ohi, MÄTS, työkaveri veti nyrkillä turpaan, huuli halki. Huoneessa ollut lääkäri vain vilkaisi, homma jatkui. Kaverin kulma ommeltiin, mutta huuli jäi halki, mihin kaveri niittasi. Ei noussut jalka enää ja kaveri hiljeni. Poliisit vei hepun putkaan selviämään.
Ihan vain kerroin että voi olla työssä koettuun väkivaltaan myös tehokas keinokin. Väkivalta loppuun kun ollaan ehdottomia sitä vastaan ja ei hyssytellä.

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   17.3.25 08:40:33

Eläintenhoitaja. Kerran neljän vuoden aikana varsinaisesa työssä. Naapurin narkkari erehtyi ovesta ja tuli ainepäissään sekoileen. Onneksi siis ei ole kovin tuttua.

Mutta sitten on työn sivuosana olevassa eläinsuojelutyössä ollut pari kertaa hieman uhkaavaa ja kerran poliisit on ollut mukana.

Lähettäjä: niin 
Päivämäärä:   17.3.25 09:23:32

Olen virkamies ja työskentelen lupa ja valvonta-asioiden kanssa. Fyysinen väkivalta ei ole tuttua, mutta uhkailu ja painostaminen on. Tuntuu, että erilainen uhkailu on viime vuosina ollut nousussa. Se oli varsin yleistä kun 2000-luvun alkupuolella tulin näihin töihin. Se kuitenkin jäi lähes kokonaan pois, kunnes taas viime vuosina on noussut esiin.

Uhakailu on tänä päivänä erilaista kuin 2000-luvun alussa. Silloin saatettiin uhkailla väkivallalla ja tyypillisiä fraaseja oli, "Pitääkö tulla aseen kanssa käymään" -tyyliset. Tänä päivänä uhkailu on hienovaraisempaa tai uhkaillaan medialla. Ollaan ottamassa yhteyttä iltapäivälehtiin ja Mot-ohjelma tuntuu olevan aika kova sana. Uhkailijat saattavat yrittää painostaa myös vaikutusvaltaisilla ystävillään.

Jos tänä päivänä tulisi väkivallala uhkaamista, uhkauksista tietysti tehtäsiin ilmoitus poliisille. 2000-luvulla näin ei toimittu. Nykyisin uhkauksiin ja painostamiseen voi vaan todeta, että ihan vapaasti vaan. Nämä asiat kuitenkin käsitellään lain mukaan, eikä siinä auta iltapäivälehdistö, mot tai itse tasavallan presedenttikään. En vain ymmärrä, mitä liikkuu uhkailuja esittävän ihmisen päässä saatika sitten niiden jotka turvautuvat väkivaltaan asioidensa hoitamiseksi.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   17.3.25 09:51:03

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä. Asiattomasti käyttäytyviä asiakkaita on ja joku teini joskus uhannut tappaa, mutta mitään konkreettista väkivallan uhkaa en ole kokenut. Enemmän pelottaa että otetaan vaikka maalituksen kohteeksi netissä. Sossun päälle harva uskaltaa käydä koska meillä on aika iso valta käsissämme kun voimme lapset sijoittaa vaikka toiselle puolelle Suomea. Tietenkään kostotoimenpiteitä ei harrasteta mutta jos viranomaisen päälle käy niin kyllähän siinä jo voi todeta että sijoituskriteerit täyttyy, jos vanhempi kyseessä niin voiko sellainen olla lapsille turvallinen vanhempi ja jos lapsi kyseessä niin pystyykö vanhemmat tällaista lasta rajaamaan.

Eli siksi varmaan ei ole päälle käyty.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   17.3.25 12:41:30

Esiopettaja ihan tavallisessa ryhmässä, 14 lasta

Tällä kaudella minua on
- koitettu kuristaa avaimista (kiitos turvalukolle) kiinnipitotilanteessa
- lapsi leikillään juoksi päin selkääni halutessaan huomiotani, josta tuli 1kk sairasloma kun lapsi iskeytyi selkään pää edellä ja se osui juuri alaselän herkkään kohtaan. Lääkärin mukaan isku vastasi sitä, kun joku aikuinen olisi pahoinpidellyt ja lyönyt minua selkään. Sanoi, että ihme että selvisin näinkin vähällä.
- Huudettu ja kiljuttu korvaan, kun sanon jostain tavallisesta asiasta ei.
- Raavittu
- Potkaistu varpaille, kun seisoimme jonossa ja lapsi oli tyytymätön siihen, että en vastannut hänelle heti vaan nostin käden merkiksi, että kuulin kyllä, mutta olin selvittämässä juuri toista asiaa/pää kääntyneenä toiseen suuntaan. Polkaisi sitten jalallaan varpailleni, silloin minulla oli onneksi vähän napakammat kengät jalassa niin selvisin vain pienillä ruhjeilla.

Lapsen tekemässä väkivallassa pahinta on se, että lapsella ei ole käsitystä minkälaista vahinkoa saa aikaan. Lapsi ei siis pysty arvioimaan tekojen seurauksia. Esimerkiksi tuo selkään pukkaisu olisi voinut johtaa lääkärin mukaan halvaantumiseen, pahimmassa tapauksessa.

Lähettäjä: Ohhoh 
Päivämäärä:   17.3.25 12:45:34

Ohhoh, viestini on poistunut. Ettei vaan joku olisi tunnistanut itseään ;)

Olen se hevostenhoitaja joka kertoi kokemuksistaan.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   17.3.25 20:00:01

Kehitysvammapuoli hoitaja, lähes päivittäin

Lähettäjä: ISO-J 
Päivämäärä:   18.3.25 10:32:09

No ei oo tuttuu, mut muutama kerra o pitäny olla työkaverille tukena ku asiakas on ollu äkkipikane. Omal kohal o varmast auttanu tää ruma ulkone habitus (ja vissii tää rauhalline luonne).