Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   14.3.25 12:43:38

Tuntuuko teistä koskaan siltä että olis jotenkin epäonnistunut elämässä ? Mä en tosin ole koskaan halunnu lapsia, mutta parisuhteeseen olisin halunnu. Mutta sekin tuntuu olevan sellainen laji, etten vain osaa. En osaa muodostaa ihmissuhteita enkä osaa nähdä sitä että kuka haluaa muhun tutustua ja kuka haluaa vain pitää hauskaa. Yleensä jos joku osoittaa selvää kiinnostusta, niin tartun siihen (jos kiinnostaa itseänikin) mutta nämä yleensä on niitä ns pelimiehiä. En halua sellasta ..

Eli, en vaan osaa pariutua ja olen ajatellut olevan helpompaa olla vain yksin. Säästyy mielipahalta

Mutta, miksi must ny tuntuu et olen epäonnistunut Näin äsken kuvia jostain kylämme lapsi tapahtumasta jossa oli joitain minulle tuttuja samaa ikäluokkaa, sellaisiakin joiden kanssa joskus heilastellu mutta todennut ettei he musta halua muutakun sitä yhtä. Nyt ne leveästi hymyilee vauva sylissään sielä kuvassa.

Lähettäjä: Hinba 
Päivämäärä:   14.3.25 12:53:19

En halua lapsia, mutta haluaisin parisuhteen. Viime aikoina olen tuntenut todella paljon epäonnistumisen ja merkittömyyden tunnetta jäätyäni työttömäksi yllättäen. Olisipa edes se puoliso tukena, mutta aika yksin tässä ollaan kun ei enää ole edes työkavereita keiden kanssa vaihtaa kuulumisia.

Lähettäjä: -95 
Päivämäärä:   14.3.25 12:53:29

Kyllä musta vähän tuntuu, että oma ikäluokka on se lapsellisin kolmekymppisten ikäryhmä. Tuntuu, että mielenkiinnon kohteet ja aktiviteetit on jääneet sinne 10-15v kiinnostuksen kohteiden tasolle monella tutulla.

Eletään aika itsekeskeistä elämää ja ei osata edetä elämässä. En sano, että parisuhde tai lasten hankinta tekisi elämästä "aikuisempaa", mutta tarkoitan yleisesti sitä elämäntapaa, jota olen lähipiiristä havainnoinut. Moni edelleen 30+ iällä samassa pisteessä ja samojen mielenkiintojen parissa kuin parikymppisenä. Luonnollisestikin välit näihin ihmisiin etääntyy, kun ei oikein ole samoja mielenkiinnon kohteita enää.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   14.3.25 12:55:16

Mitä on ne lapselliset mielenkiinnon kohteet?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.3.25 12:56:42

Miksi elämässä pitäisi mihinkään "edetä", jos tykkää millaista se on juuri sillä hetkellä?

Lähettäjä: Jarru 
Päivämäärä:   14.3.25 12:59:58

En halua lapsia enkä ole ihan varma että haluanko parisuhdettakaan. Olen ollut niin pitkään yksin (6 vuotta) että toisen ihmisen elämään ottaminen tuntuisi liian isoilta kompromisseilta.

Elän tyytyväisenä kahden koiran kanssa. Ostin juuri ensiasuntoni ja olen muutoinkin melko tyytyväinen elämääni. En koe olevani epäonnistunut millään määrin vaan elän näköistäni elämää.

Lähettäjä: Paskahomma 
Päivämäärä:   14.3.25 13:04:39

Ei tunnu. Olen rakentanut omannäköiseni elämän ja elänyt unelmani. Mulla tosin oli pitkä parisuhde.

Lähettäjä: -95 
Päivämäärä:   14.3.25 13:06:04

.. kysymys oli varmaan mulle.
Minusta on vähän hassua, että 30v hoitaa aktiivisesti tamagotchia, toivoo joululahjaksi legoja tai pelataan pokemonia.
No, harrastuksia on erilaisia. Ehkä mä oon vaan tylsä ja itsellä eri mielenkiinnon kohteet.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   14.3.25 13:06:35

Miksi pitäisi tuntea epäonnistuneensa, kun elää omannäköistä elämää?

Niin mitä ne lapselliset mielenkiinnon kohteet ovat? Minä harrastan urheilulajeja, joissa pelkän jumpan sijaan opetellaan taitoja, ja jotka ovat ehkä tyypillisemmin lasten kuin aikuisten harrastuksia. Lapsettomana minulla on myös aikaa käyttää niihin. Olisinko aikuisempi, jos kävisin zumbassa ja sauvakävelemässä?

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   14.3.25 13:07:59

Ai niin ja geokätköily on tosi lapsellista!
Tykkään myös risteilyllä piilottaa ja etsiä kumiankkoja, olenpa hassu.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   14.3.25 13:10:55

Minä teen palapelejä, olen varmaan lapsellinen kans :D

Lähettäjä: +30v myös 
Päivämäärä:   14.3.25 14:00:26

Minä harrastan miniatyyrejä ja minulla on pari nukkekotia, olen varmasti sitten myös todella lapsellinen ja lapsuuteen jämähtänyt. :D

Lähettäjä: d 
Päivämäärä:   14.3.25 14:17:00

Mitä ihmettä? En todellakaan koe epäonnistuneeni, työni on mielekästä ja tärkeää ja ilman lapsia ehdin myös tehdä kaikenlaista vapaaehtoistyötä (myös lasten parissa). Lisäksi sinkkuna voin elää todennäköisesti ympäristöystävällisempää elämää kuin parisuhteessa ja varsinkin lasten kanssa, mikä on minulle tärkeää (mm. asun kommuunissa, mikä voisi olla perheellisenä hankalaa).

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.3.25 15:18:19

Kolmikymppiset miehet istuu baarissa ja hihittää samoille jutulle kuin teini- ikäisenä.

Lähettäjä: samavene 
Päivämäärä:   14.3.25 15:29:07

Minäkin olin pitkään lapseton, kolmikymppinen sinkku. Sitten tapahtui pari käännettä, ja olinkin nelikymppinen kolmen pienen lapsen äiti (omia lapsia).

Lähettäjä: Make 
Päivämäärä:   14.3.25 15:49:09

Mun täytyy kyllä myöntää että verratessani elämäntyyliäni pariutuneisiin ja lapsia saaneisiin ikätovereihini koen aika valtavaa ylemmyydentunnetta. Kaikessa menee paremmin kuin oikein kenelläkään muulla.

Vauvakuvissa on varmaan helppoa hymyillä mutta kyllä se hymy hyytyy kun ei saa öitä nukuttua, parisuhde ja seksielämä kuivuu ja vaimo muuttuu äidiksi. Lapset on aina kipeänä jos käy niin tuuri ettei ole kehitysvammaa tai jotain synnynnäistä vaikeaa sairautta niin ainakin niistä kasvaa kusipäisiä teinejä tai narkkareita.

Ehkä harva tajuaa miten käsittämättömän monen asian pitää mennä täydellisesti nappiin että sais elää sellaista sisustuslehden lapsiperhe-elämää.

Tämä tietysti peilautuu (enemmän naisen mutta toki miehenkin) uraan koska kukapa jaksaisi niille aina kipeän lapsen (tai päiväkodista/koulusta tuotuun flunssaan itse kaatuneena) takia poissa olevalle antaa kauhean vastuullisia tai tärkeitä hommia.

Aika köyhiähän noi lapsiperheet sitten lopulta tyypillisesti on, kaupan päälle kämppissuhteeksi muuttunut parisuhde ja täysin loppunut oma aika jolla vois tehdä jotain kivaa jos sattuiskin olemaan ylimääräistä rahaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.3.25 15:51:52

Minä olen sitten varmaa kolmekymppinen täti-ihminen :'D
Neulon, käyn kävelyillä, vesijumpassa ja ratsastamassa.

Pitkä 14-vuotiaana aloitettu parisuhde päättyi 5 vuotta sitten siihen kun mies halusi heti, tässä ja nyt lapsia ja itse halusin keskittyä uuteen työhön jossa olin juuri aloittanut.
Olen elänyt elämäni parhaat 4 vuotta. "Villi & vapaa" kun nuoruusvuodet meni saman miehen kanssa niin nyt on sitten Kokeiltu senkin edestä.
Parisuhde on haaveissa mutta lapset ei. Ellei tule mies vastaan joka saa tämän muuttumaan.

En koe epäonnistuneeni elämässä; minulla on työ josta pidän, olen taloudellisesti hyvin toimeentuleva, asun maalla kotitilallani(eläimiä laidasta laitaan) ja kuviossa on ihana mies jonka kanssa aika näyttää mitä kuinka pitkään rinnalla kulkee. :)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.3.25 15:54:07

Vaikea keksiä surullisempaa naiskohtaloa ja isompaa elämässä epäonnistumista.