Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   12.3.25 19:11:42

Hän on ihan mahdottoman vaativa itseään kohtaan. Kyse vajaa 6 vuotiaasta.
Hänellä saattaa tulla ihan itku jos ei joku asia onnistu ihan täydellisesti heti paikalla. Tai vaikka pelaavat polttopalloa ja hän ei onnistu jäämään viimeiseksi taikka ei osu kehenkään kun on heittovuorossa.
Lapsi ihan puhuu kuinka hän on niin huono kun ei osu kehenkään tai mikä nyt ollutkaan aiheena.
Harmittaa vanhempana tosi paljon ja vaikka miten vaan paljon jutellaan että aina jonkun pitää olla viimeinen taikka sijoituksella ei ole väliä taikka kuinka ei voi kaikkea osata heti ennen kun harjoittelee jne.

Mitähän voisin tehdä toisin?

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   12.3.25 19:14:28

Onko ainoa lapsi? Niinhän se vähän on, ettei kaikessa voi olla paras ja täydellinen. Kehu lasta niistä asioista, joissa on oikeasti hyvä ja vahvista luottoa niihin.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   12.3.25 19:16:05

Ei ole ainoa, mutta esikoinen kyllä

Lähettäjä: // 
Päivämäärä:   12.3.25 19:29:51

Toimisiko teidän vanhempien esimerkki? Koittakaa puhua kotona avoimesti omista suurista ja pienistä mokista asenteella "oho, no ei haittaa". Samoin olkaa iloisia ihan pienistäkin onnistumisista, vaikka tulos ei olisikaan ollut sitä mitä piti. Lapsi ehkä oppii näin, että kaikki tekevät virheitä, kukaan ei ole täydellinen eikä tarvitsekaan olla. Eli toisin sanoen, älkää yrittäkö nostaa lapsen itsetuntoa samalla, kun poljette lapsen kuullen itseänne alas (tämä tapahtuu usein ihan huomaamatta, varsinkin kun suomalaisilla on tapana olla itsekriittisiä ja vähätellä omia saavutuksiaan).

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.3.25 19:31:23

Olen sanonut lapselle että itsestä ei saa puhua ilkeästi, ei muistakaan saa. Olen sanonut että itseä pitää kannustaa ja itselle pitää puhua kauniisti.

Näitä yllä kuvattuja asioita en sano vain kerran vaan nämä on sellaisia vakilausahduksia joita sanon jatkuvasti ja olen sanonut jo vuosia.

Toinen tärkeä asia mitä teen on se, että puhun itsestä ja tekemisestäni kannustavasti siten että lapsi kuulee.

Laitan vaikka ruokaa, istutaan syömään ja alan juttelemaan että kyllä nyt on hyvää ruokaa, hyvä minä, osasinpa hyvin laittaa mausteet, osasinpas muuten hyvin! Tai siivoan ja istun lapsen kanssa sohvalla ja katselen että onpa nättiä, olinpas mä reipas! Hyvä minä! Tai jos jokin on hankalaa, puhun ääneen että huhhuh en meinaa jaksaa, mutta tsemppiä "Anna" sä pystyt siihen, sä oot sinnikäs!

Lapset imee nämä vaikutteet läheisiltään ja lapsi on myös alkanut kannustaa itseään. Olen monta kertaa kuullut kun lapsi mumisee itse itselleen että sä pystyt siihen...

Kehun myös paljon yrittämisestä, enemmän kuin osaamisesta. Jos lapsi piirtää, kuljen ohi ja huomioin että tosi hieno, sä olet harjoitellut paljon ja osaat nyt noin hyvin. Jos lapsi ei osaa jotain, sanon että harjoittelemalla voi oppia mitä vain.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   12.3.25 19:35:03

Toivottavasti ei ole mikään lellipentu joka saanut aina kaiken haluamansa ja pettyy heti kun asiat ei mene niinkuin haluaa?

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   12.3.25 19:38:19

No tiedä nyt sitten lellipennusta, itse en nyt lapsesta tuollaista nimitystä käyttäisi, mutta tuntuu kovasti pettyvän jos ei onnistu

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   12.3.25 19:39:16

Tuo justiinsa että lapselta menee ihan ohi esim. Jonkun tehtävän kanssa että mahdollisesti yhtään kukaan muukaan ei onnistunut ensimmäisellä kerralla

Lähettäjä: Viia 
Päivämäärä:   12.3.25 19:55:18

Uskoisin olevan vaihe. Lapsesta riippuen asiaan voi vaikuttaa hiukan tai ei paljonkaan. Tärkeää on just korostaa onnistumisia ja huomata kaikki edistys taidoissa tai oppimisessa. Mulla on samanikäinen ja on tällä hetkellä usein harmissaan siitä että muut ovat liikunnallisesti osaavampia. Omanikin on oikeasti hyvä kiipeämään, juoksemaan jne mutta aina joku on nopeampi tai notkeampi. Lapseni suuttuu ajoittain jopa kun kilpailua on vähän kaikessa toiminnassa, mutta pohjimmiltaan ymmärtää olevansa hyvä ja taitava monessa asiassa. Onnistumisia saa kokea päiväkodissa ja harrastuksissa kodin lisäksi ja ne tuntuvat olevan merkittävämpiä kuin äidin kehut. Oletko huomannut lapsessa merkkejä siitä, että seurailee reaktioitasi jos vaikka sanoo olevansa huono? Esikoinen on itseään kohtaan vaativa ja hän on pienestä pitäen huomannut miten voimakkaasti me vanhemmat reagoidaan jos puhuu itsestään ikävästi tai tyyliin "mihin minua tarvitaan kun en edes sitä ja tätä osaa". Selvä keino hakea huomiota ja tehokas, heti saa vastaväitteitä ja kehuja kasapäin. Pitää myös huomioida lapsen kyky käsitellä pettymyksiä tai kritiikkiä. Esimerkiksi jos pojalleni sanoisin että menipä koe hyvin, mutta miten tuo koepaperi on ihan rytyssä; lapseni ei muista kehua vaan keskittyy negatiiviseen palautteeseen. Jos lapsi on päivähoidossa, kysy ihmeessä apua oman porukan aikuisilta tai Esimerkiksi kiertävältä erityisopettajalta.
Tsemppiä tulevaan, vaihe on vanhemmalle raskas mutta helpottaa kyllä!

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   12.3.25 20:12:26

Kehumalla muita asioita lapsessa kuin hänen saavutuksiaan tai voittojaan.

Kehut joukkuetaitoja, muiden huomioimista, asennetta, kaveritaitoja jne tälläisissä onnistumisia alat kehumaan enemmän kuin sitä kuinka hyvin lapsesi on suoriutunut tai menestynyt.

Lähettäjä: Joukkue 
Päivämäärä:   12.3.25 20:43:37

Meillä helpotti, kun alkoi harrastamaan joukkelajia. Tätä ennen oli hyvin paljon "harrastanut" yksilö lajeja eli yleisurheilu puolta. Joukkue lajissa nyt vaan oli todettava ettei aina voi olla paras, mutta harjoittelemalla kehittyy ja parasta on se joukkueena pelaaminen ja hyvä mieli.

Lasta aina kehuttu ja kannustettu yrittämään ja harjoittelemaan muutenkin ylipäätänsä eli opetettu ettei mitään nyt vaan opi ilman harjoittelua ja voi olla paras, mutta harjoittelemalla kehittyy ja oppii asioita ja aina totta kai kehuttu onnistumisista eikä koskaan olla lytätty, jos jokin asia ei onnistu.

Lähettäjä: Jatta 
Päivämäärä:   12.3.25 22:43:27

Jos ongelma on siinä (esim) ettei osu pallolla kohteeseen; harjoitelkaa silmäkäsikoordinaatiota. Pallo käteen, pilkka eteen ja toistoja.
Pätee moneen asiaan.
Pentu opettelee ja onnistuu ja saa varmuutta. Ja siinä sivussa sitä itsevarmuutta eli tarvii yhä vähemmän ulkopuolista tukea.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.3.25 23:04:47

Kehu yrittämisestä, älä vain osaamisesta ja onnistumisista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.3.25 23:15:08

Niin, pettymykset kuuluu elämään. Hyvä vaan, että oppii kohtaamaan niitä nuorena.

Lähettäjä: g 
Päivämäärä:   13.3.25 07:35:53

Enemmän onnistumisen kokemuksia. Kannattaa yrittää löytää sellaisia juttuja, joissa hän ei vertaa itseään muihin vaan esimerkiksi saa valmiiksi jonkun palapelin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.3.25 09:34:47

Onko vika aidosti itsetunnossa vai vain siinä, ettei kestä pettymyksiä? Nämä on kaksi eri asiaa. Jos itsetunto on huono, lapsi kuvittelee olevansa muita arvottomampi ihan hyvinä hetkinäänkin ja ollessaan onnellinen ja iloinen. Ei esim. halua koristella piparitaloa tai pelata jotain kun on niin huono.

Vai droppaako vain epäonnistumisten yhteydessä? Kun on vaikeaa sietää epätäydellisyyttä ja sitä ettei asiat mene haluamallaan tavalla.