Lähettäjä: :( 
Päivämäärä:   12.3.25 11:57:25

Siis miten voikaan olla näin huono tuuri. Taustatarinana, että hankin ensimmäisen koirani noin 10 vuotta sitten. Ekat pari vuotta elämä oli ihanaa sen kanssa, mutta sitten alkoivat sairastelu ja noin vuoden jälkeen tein vaikean päätöksen lopettamisesta. Joku muu olisi ehkä vielä yrittänyt, mutta jatkuvat, yhä uudet vaivat, lääkkeet, eläinlääkärissä ramppaamiset sun muut tuntuivat olevan liikaa sekä koiralle, että minulle. Tuntui meidän molempien kiusaamiselta jatkaa yrittämistä.

Koiraystävän menettäminen tuntui kauhealta, mutta noin puolen vuoden kuluttua otin uuden pennun. Ekat kuukaudet meni hyvin, sitten siltä paljastui krooninen sairaus (ei ollut mitään rodulle tyypillistä ja esim. pentueen muut pennut olivat täysin terveitä). Reilu puoli vuotta tästä, niin olin taas koiraa lopetuttamassa :(

Sen jälkeen olin jonkin aikaa ilman koiraa, kunnes vastaan tuli ihanan oloinen aikuinen rescue-koira. Sen kanssa oli toki alkuun pieniä muita haasteita, mutta ei onneksi mitään terveyden kanssa. Alkukankeuksien jälkeen, kun yhteiselo alkoi sujua todenteolla, niin koira sairastui. Seuraavat pari vuotta olikin sitten yhtä lääkärissä ramppaamista ja minulle sydän kurkussa elämistä, joko oireilu alkaa uudelleen jne jne. Kunnes jouduin päästämään tämänkin ystävän pois.

Melkein vannoin, etten enää hanki uutta koiraa, mutta viime vuonna ajatus uudesta koirasta nosti taas päätään. Ajattelin myös, että olen tarpeeksi toipunut vihdoin aiemmista menetyksistä ja kestän mitä tuleman pitää. Ehkä naiivisti ajattelin, ettei kellään voi olla niin sysip*ska tuuri, että seuraavakin koira sairastelee heti. No, pentu tuli minulle tammikuussa ja nyt jo ollaan jouduttu käymään KOLMESTI eläinlääkärissä. Toistaiseksi ei mitään kuolemanvakavaa, mutta huomaan, että olen oikeasti super stressaantunut ja ylivirittynyt koko ajan. Pienikin poikkeava käytös tms saa sydämen kurkkuun ja murehdin koko ajan pennun terveyttä, sekä pakosti myös rahan menoa. Jos tämä olisi ensimmäinen sairasteleva koirani, niin osaisin varmasti ottaa rennommin, mutta kun on ollut liikaa huolta ja murhett lemmikkien suhteen, niin tuntuu kuin eläisi jotain painajaista uudestaan ja uudestaan. Kadun tällä hetkellä sydämeni pohjasta, että otin uuden koiran ja mietin jopa, kehtaisinko kysyä kasvattajalta, voinko vielä palauttaa koiran tai yrittää löytää sille uuden kodin.

Kuulostaa varmaan ihan kauhealta, mutta olen oikeasti ihan loppu ja ylikuormittunut. Tottakai tiedän, että lemmikin pitoon kuuluvat myös lääkärireissut, huoli ja rahanmeno, mutta tämä on kyllä itselleni liikaa, että koirien pito on ollut oikeasti melkein pelkästään noita edellä mainittuja. Hyviä hetkiä ja elämästä nauttimista on ollut vain pieni murto-osa. Ja miten kellään voi oikeasti käydä näin huono tuuri? Yhdelläkään koiralla kyse ei siis ole ollut edes mistään rodulle tyypillisestä sairaudesta, vaan sellaisista, jotka voivat tulla "kenelle vain". Ja vaikka olen itsekriittinen, niin voin kyllä sanoa, että en myöskään varmasti ole omilla laiminlyönneilläni aiheuttanut noita sairauksia.

Mitä ihmettä pitäisi tehdä?

Lähettäjä: cc 
Päivämäärä:   12.3.25 11:59:45

Kannattaa varmaan etsiä koiralle uusi koti, jos rahaa hoitamiseen ei ole ja koiran pitäminen aiheuttaa stressiä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.3.25 12:17:19

”Ja miten kellään voi oikeasti käydä näin huono tuuri?”

Joskus sitä tuuria ei vaan ole :( Jouduin itse lopettamaan kolme koiraa vuoden sisällä ja kaikki eri syistä.

Mutta sun on joko mentävä eteenpäin ja opittava elämään koiran kanssa tai annettava se eteenpäin, jos teidän yhteiselämä on liian rankkaa sulle.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   12.3.25 12:22:25

Olis kyllä ihan kiva että vähän avaisit näitä sairauksia mitä koirillasi on ollut vai juoksetko vaan siellä eläinlääkärissä pienimmästäkin haaverista ja lopetat koirasi vähän liian helpolla? Vaikeaa kuvitella, että jokainen koirasi olisi ollut monttukamaa.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   12.3.25 12:23:11

Mitäs rotuja oot ottanut?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.3.25 12:24:41

Miksi ihmeessä pitäisi tarkemmin alkaa kertomaan sairaushistoriaa tai rotuja?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.3.25 12:25:08

Muakin kiinnostaa että mitä rotuja olet ottanut rescuen lisäksi

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.3.25 12:26:47

"Miksi ihmeessä pitäisi tarkemmin alkaa kertomaan sairaushistoriaa tai rotuja?"

Öö no miksei kun kerran tulee tänne keskustelun aloittamaan ja avautumaan? Vai mitä tällä itkulla haetaan?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.3.25 12:27:00

"Miksi ihmeessä pitäisi tarkemmin alkaa kertomaan sairaushistoriaa tai rotuja?"

Rodulla voi olla todella iso merkitys miksi sairastelee niin paljon. Tarinassa ei tiedetä onko AP:lla ollut todella huono tuuri vai onko vaikka jätetty kasvattajien toimesta kertomatta että tietyn rodun pennut on jo syntyessään sairaita.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.3.25 12:49:39

"No, pentu tuli minulle tammikuussa ja nyt jo ollaan jouduttu käymään KOLMESTI eläinlääkärissä. "

Mitä vaivoja pennulla on ollut?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.3.25 12:53:37

Ylipäätään se että olet ottanut rotukoiran on suuri riski. Roski vielä kasvaa jos rotu on tietty. Ja kolmanneksi voit itse aiheuttaa hoidolla niitä ongelmia ja neljänneksi et itse ymmärrä mitään ja ramppaat lääkärissä turhaan ja saat ehkä myös vääriä diagnooseja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.3.25 13:10:18

”Öö no miksei kun kerran tulee tänne keskustelun aloittamaan ja avautumaan? Vai mitä tällä itkulla haetaan?”

Miten olisi vaikka vertaistukea ja sympatiaa? Kumpaankaan ei tarvi sairaskertomuksia tai rotuhistoriaa.

*

Kaveri otti toisen samanrotuisen koiran ensimmäiselle kaveriksi ihan tunnetulta kasvattajalta. Pennulla oli joku todella mystinen autoimmuunisairaus ja se kuoli ennen kuin ehti täyttää neljää kuukautta. Kasvattaja antoi korvaukseksi pennun toisesta pentueesta ja sillä oli niin huonot lonkat, että oli pakko lopettaa ennen vuoden ikää. Muilla pentueen koirilla oli vähintään B-lonkat. Joskus sattuu osumaan vaan todella huono tuuri kohdalle.

Lähipiiri koostuu pitkälti koiraihmisistä ja oikeasti koirat sairastaa lopulta aika paljon. Sen kanssa joutuu vain elämään. Jos mietit kuinka monta täysin tervettä ihmistä tunnet, joka ei ole koskaan joutunut olemaan sairaana, huomaat, että ihan yleisesti elävät olennot sairastelevat. Jotkut on pieniä juttuja, jotkut taas isoja ja jopa sellaisia, että siitä ei elävänä selvitä. Kuolemaan meistä tulee takuuvarmasti jokainen.

Ei ole yhtään väärin luovuttaa pentua takaisin kasvattajalle, jos et kestäkään. Todennäköisesti se on parasta tehdä mahdollisimman pian, koska pennuille on usein helpompi etsiä uusi koti kuin aikuisille. Toinen vaihtoehto on keskittyä löytämään positiiviset asiat pennusta ja sen kanssa elämisestä. Siinä kuin negatiivinen kierre ruokkii itseään, myös positiivinen vahvistuu, kun sitä opettelee vahvistamaan. Se ei paranna sairauksia, mutta saattaa mahdollistaa sen, että selviää henkisesti helpommalla.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   12.3.25 13:14:58

Menneinä aikoina saattoi olla lastenkin kanssa tuollaista: sairastelivat ja kuolivat. En tiedä, miten ihmiset kestivät sen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.3.25 13:18:42

"Mitä ihmettä pitäisi tehdä?"

Varmaan heti koira ottaessa vakuutus nyt ainakin.

Lähettäjä: Peppiina 
Päivämäärä:   12.3.25 13:23:50

Et kerro tarkemmin sairauksista, joten hankala kommentoida onko kyse huonosta tuurista vai huonosta hoidosta.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   12.3.25 13:33:52

Huono uutinen: olet uhriutuja.

Hyvä uutinen: siitä voi parantua.

Eli nyt sinulla on vähän asenne vinossa. Kun otat koiran, se on biologinen olento joka sairastelee.

Jos saisit vauvan, sekin luultavasti sairastelisi. Saisi kuumetauteja, korvatulehduksia yms. Mikä on tietysti stresssaavaa, mutta kuuluu asiaan. Ainoa vain, että vauvaa ei voi (ainakaan laillisesti) lopettaa kun homma menee raskaaksi.

Kun otat koiran, hanki sille vakuutus ja puskuria, että voit hoidattaa sen. Ja hyvä vakkarieläinlääkäri, joka tuntee sinut ja koirasi.

Minulla on neljä koiraa, joilla on kaikenlaista hoidettavaa, kellään ei mitään hyvällä hoidolla vakavaa ja elävät hyvää elämää kun saavat lääkkeitä/ erikoisruokaa/ säännöllistä hoitoa, kuka mitäkin. Minulla on KUUKAUSITTAINEN aika tutulle eläinlääkärille, joka antaa silloin yhden koiran tarvitseman kk-pistoksen ja katsoo samalla muut jos on tarve. En koe tätä rahanmenona, vaan niin, että olen onnellisessa asemassa kun rakkaat perheenjäseneni saavat hyvää hoitoa.

Lähettäjä: :( 
Päivämäärä:   12.3.25 13:39:32

Aloittaja tällä.

Vakuutuksia on kyllä ja on ollut. Eikä se rahanmeno nyt ole tässä päälimmäinen ongelma, tottakai lemmikkien kanssa tulee varautua kuluihin. En toki rehellisesti olisi silloin ekaa koiraa ottaessa uskonut, miten paljon tulee vakuutuksista huolimatta koirien ell-kuluihin menemään rahoja, määrä on ihan jäätävä.

En nyt tässä avaa sen tarkemmin, mutta esimerkiksi haimatulehdus, munuaissairaus, melko harvinainen syöpä ovat olleet koirilla. Uusimmalla pennulla nyt ei tosiaan (ainakaan VIELÄ) ole mitään henkeä uhkaavaa, mutta selvästi ruoansulatukseen liittyen jotain, mitä ei ole saatu selville. Jos tämä olisi ensimmäinen koirani, niin osaisin varmaan ottaa suht rennosti. Mutta nyt on sellainen olo, että ei osaa rentoutua, kun on joutunut liikaa vakavia asioita kohtaamaan. Jotenkin henkisesti näköjään alkaa jaksamisen rajat tulla vastaan :( En kuskaa koiria joka vingahduksesta eläinlääkäriin, enkä taatusti ole lopettanut niitä "turhaan". Esimerkiksi säännöllinen lääkitys ei tietenkään automaattisesti tarkoita, ettei koiran elämä voi olla hyvää, mutta jatkuvat kivut ym kyllä.

Lähettäjä: -4° 
Päivämäärä:   12.3.25 13:55:29

Meinasinkin kysyä että onko pennun kanssa kenties ravattu lääkärissä kun se on tehnyt yhden löysemän kakan, kieltäytynyt kerran syömästä aamunappuloita ja ehkä maiskutellut ja liponut huuliaan kaksi kertaa liikaa.

Lähettäjä: Hicks 
Päivämäärä:   12.3.25 13:59:14

Ymmärrän kyllä aloittajaa, onhan tuo ihan hirveän huonoa tuuria. Toki jos kyseessä joku ranskis tai vastaava, ymmärrys loppuu kyllä.

Mutta tiedän tunteen, jun menet mielestäsi viattoman asian kanssa ellin luo ja tutkimuksissa selviääkin joku hirveä syöpä, joka on jo levinnyt kaikkialle. Näin käynyt siis itselle ja jättänyt kyllä semmoset traumat, että nykyään olen kuin teuraaksi viemässä joka kerta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.3.25 14:17:24

Mun eka koira oli 3kk, kun alkoi oireilla. Löytyi synnynnäinen munuaisdysplasia -> eutanasia.

Seuraava koira oli 3kk, kun alkoi oireilla silmäänsä. Löytyi distichiasis, joka jäädytettiin, mutta sinne jäi vielä distichiasis-ripsiä ja olisi vaatinut uuden reissun. 5kk iässä alkoi pelkäämään alustoja. 7kk iässä alkoi pelkäämään ääniä. Pikkuhiljaa pelot vain laajenivat. 12kk iässä alkoi närästys. 13kk iässä alkoi virtsankarkailu. Kaikkia näitä tutkittiin, mistään ei löytynyt vikaa. Lopulta oli tehtävä päätös, että kirjaimellisesti kaikkea pelkäävän koiran tutkiminen on pelkkää koiran kiusaamista ja koira päästettiin pois 14kk iässä.

Seuraava koira porskutti tyytyväisenä 6kk ikään, kunnes alkoi oireilla vatsallaan. Siirryttiin raakaan ja vatsaoireet jäi pois, mutta seuraavana vuorossa iho-oireet. Niitä nyt ollaan tässä ratkottu ja tällä hetkellä koira on lähes oireeton.

Moni tullut sanomaan, että onpas mulla ollut huono tuuri koirien kanssa. Kaks ekaa oli ehdottomasti huonoa tuuria, varsinkin jälkimmäinen oli ihan järkyttävä lopputulos. Nykyinen koira on kaikin muin puolin 10+, joten en osaa ajatella tätä huonona tuurina. Oon tosi kiitollinen, että koira on näin upea persoona, pääkopaltaan tosi terve ja loppujen lopuksi ollaan saatu pelkällä ruokinnalla oireet kuriin. Toki rahaa on mennyt ja menee jatkossakin, mutta on tää ihan luksusta tuohon pelkäävään verrattuna.

Lähettäjä: :( 
Päivämäärä:   12.3.25 14:20:44

"Lähettäjä: -4°
Päivämäärä: 12.3.25 13:55:29

Meinasinkin kysyä että onko pennun kanssa kenties ravattu lääkärissä kun se on tehnyt yhden löysemän kakan, kieltäytynyt kerran syömästä aamunappuloita ja ehkä maiskutellut ja liponut huuliaan kaksi kertaa liikaa."

No ei nyt ihan näinkään.

Pentu ei ole tehnyt erilaisista ruokavaliokokeiluista huolimatta montaakaan normaalia ulostetta, vaan on jatkuvaa ripulia tai ummetusta tai muita ruoansulatukseen liittyviä vaivoja. Ei tosiaan sitä rahaakaan enää hirveästi huvittaisi ell-kuluihin laittaa, joten ihan hirveän matalalla kynnyksellä en lääkäriin lähde. Kyllä täytyy olla joko akuutti hengenhätä tai sitten esim. vähintään useamman päivän seurailun perusteella fiilis, että nyt ei ole kaikki kunnossa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.3.25 14:30:51

Pentu on tullut tammikuussa ja nyt on maaliskuun alkupuoli. Montako ruokavaliokokeilua siihen väliin on mahtunut kun uutta pitäisi kokeilla useampi viikko? Ja millaisia ne kokeilut ovat olleet?
Miten on madotettu ja millä?

Lähettäjä: Laura 
Päivämäärä:   12.3.25 14:47:41

Ei tuossa muuta vaihtoehtoa ole kuin pennun palautus/myynti (tuskin kyllä rahaa saat juurikaan takaisin) tai sitten vaan hoidat. Hyvin ymmärrän tuon tilanteen, kun itselläkin ollut huonoa tuuria kissojen kanssa, mutta pitää vaan jaksaa uskoa että kaikki järjestyy ja alkaa kyllä vähitellen se mielikin rohkaistua, kun tulee taukoa eläinlääkärissä ravaamiseen. Jos päätät luopua koirasta tällä hetkellä, niin en kyllä sitten ottaisi uutta enää, vuosienkaan jälkeen jos hoitaminen ja koko koiranpito stressaa noin paljon.

Lähettäjä: Halla 
Päivämäärä:   12.3.25 15:19:42

Ymmärrän hyvin aloittajaa. Toivottavasti nykyisen pennun kanssa kaikki kääntyy hyväksi!
Tuttavan pentu ripuloi jatkuvasti, siltä löytyi giardia. Se kun saatiin hoidettua niin mitään ongelmia ei ole ollut.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   12.3.25 15:30:57

Ikävä tilanne aja huonoa tuuria.

Mulla on yksi tuttu, joka valitti, että kaikilla hänen koirillaan (eri rotuisia) on tullut nivelrikko. Osalla alle vuotiaana jo. Koiria on ollut reilu viisi. Tuttu syöttää ne reippaasti ylipainoisiksi ja siksi ne menee rikki ennemmin tai myöhemmin. Osa jo nuorina. Ei vaan itse tajua syy-seuraussuhteita ä.

Lähettäjä: Yly 
Päivämäärä:   12.3.25 15:52:24

Minulla kävi samoin, 3 vuotta ja kolme koiraa peräkkäin. Eikä todellakaan mitään riskirotuja tms. Se jätti jotain traumaa ja pelko saanut minut jättämään koiranhankinnan näiden jälkeen. Ehkä sitten joskus jos tuntuu siltä että voin mahdollisesti sen p*skankin kortin taas nostaa ja kohdata.

Samaistun kyllä vahvasti. Toki on hyvä pohtia ajoiko omat päätökset tuohon, voisit jopa hakea keskusteluapua. Jos saisit tukea nykyisen pennun kanssa niin ehkä se siitä helpottaisi kun työstäisit omaakin pääkoppaasi ajan kanssa. Tsemppiä kuitenkin kovin, voin hyvin kuvitella miltä sinusta tuntuu.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   12.3.25 16:25:05

Ruuansulatus jutut helpottaa useimmiten kun löytyy oikeanlainen laadukas ruoka. Ja siinä pysytään tiukasti eikä jaella ekstra herkkuja jotka sisältävät vähän sitä sun tätä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.3.25 16:25:19

Täällä myös yksi huono-onninen. Tarkkaan olen valinnut pentueet mistä koirani otan ja silti aina menee mönkään. Saan aina sen maanantaikappaleen vaikka en itse edes aina ole pentua valkannut. Rotukin on vaihtunut välissä ja silti ei natsaa. Ja sairauskin vaihtuu, eikä ole tyypillinen rodulle, joten tuskin on mun hoidostakaan kiinni. Täysin terveitähän nyt ei ole koiratkaan, mutta silti aina mulle sattuu se keskimääräistä sairaampi yksilö. Ihan suoraan sanottuna voi olla että mun koiranpitoni oli tässä, kunhan näistä nykyisistä aika jättää. Käytän rahat vaikka hulppeaan matkusteluun, näillä koiriin menevillä rahoilla tekee monta matkaa vuodessa.

Oletko ollut kasvattajaan yhteydessä pennun vatsasta? Oliko pentu ripulilla jo kasvattajalla? Syökö se samaa ruokaa kuin kasvattajalla? Mitä se ruoka mahtaa olla? Onko pennulta testattu giardia ja onhan se madotettu normaalisti? Kyselen varmaan tyhmiä, mutta kysyn nyt siitä huolimatta.

Lähettäjä: zxc 
Päivämäärä:   12.3.25 17:31:09

Ymmärrän täysin aloittajaa. Itsellä kävi sama hevosten kanssa. Olen koko elämäni omistanut ja harrastanut hevosia, mutta sitten viimeisimpiä meni kolme monttuun lyhyessä ajassa. Kaikki sellaisia asioita, mistä hevoset eivät olisi parantuneet enkä minä voinut asioille yhtään mitään. Lopetin koko harrastuksen 30 vuoden jälkeen.

Koirien kanssa on ollut tuuria, on ollut rotukoiraa ja seropia ja kaikki eläneet lähes 15 vuotta vailla sen suurempia vaivoja. Mutta kyllä kun tuttujen koiria katsoo, niin kaikilla jotain ja tosi nuorena jouduttu osaa lopettamaan. Kaikki voi mennä itseensä jotka täällä syyllistää aloittajaa, kuten tuossa aloittaja listasi että on ollut syöpää sun muuta niin mitenkä niitä hoidat.

Uskon, että sekä koira, että hevosjalostuksessa piilee syy siihen, että vaikea on käyttökuntoista ja elinkelpoista yksilöä nykyään löytää.

Tsemppiä aloittaja <3 sinuna katsoisin tämän pennun kanssa vielä, josko tuuri kääntyisi ja näille vaivoille löytyisi joku parannettavissa oleva syy. Huono tuuri voi myös olla loputonta. Itsekin ajattelin hevosten kanssa, että ei se nyt voi loputtomiin jatkua, mutta kyllä se voi. Ihan niin kuin muussakin elämässä. Ihmiset jotka eivät ole kovin paljoa vastoinkäymisiä - etenkin niitä itsestään riippumattomia- elämässään kohdanneet, uskovat naiivisti siihen, että asiat kääntyvät parhain päin jossain vaiheessa ja että omalla tekemisellä pystyisi kaikkeen vaikuttaa. Kun ei se vaan mene niin.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   12.3.25 20:54:32

Onko mahdollista että siellä sun asunnossa tai pihalla on jotain mikä sairastuttaa ne koirat? Esimerkiksi homeet tai jokin muu myrkky. On kyllä todella surullista tämä.

Lähettäjä: zxc 
Päivämäärä:   12.3.25 22:00:05

hmm: No ei ole kyllä taatusti mitään sellaista, mikä eri koirille aloittajan lukemia sairauksia aiheuttaisi. Kyllä melkoinen myrkky saisi olla.

Lähettäjä: ....... 
Päivämäärä:   13.3.25 01:01:01

Aloittaja, onhan giardia poissuljettu?