Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   12.3.25 09:02:17

En oikein tiedä minne muuallekaan purkaisin tätä.

Jostain syystä minun on vaikea työskennellä nykyään. Työssäni on paljon ns. liikkuvia osia, hajanaisia palasia ja muuttuvia tilanteita, ja vastaavasti taas paljon rutiinitehtävää. Rutiinit onnistuvat kyllä, mutta muuttuvien tilanteiden kanssa tuskailen. Tuntuu kuin ne eivät rekisteröityisi koskaan aivoihini saakka, ja sitten teen pieniä hölmöjä virheitä aivan koko ajan. Unohdin kerran jopa mennä palaveriin!

Olin viime vuonna uupumuksen vuoksi saikulla kaksi viikkoa. Silloin tein aivan järkyttävän huonoa jälkeä pitkän aikaa. Saikun jälkeen työtehtäviäni muutettiin ja hetken kaikki menikin hyvin, kunnes nyt alkoi tämä sekoilu.

Nykyinen työni on oikeastaan hyvin helppoa, vaativuudeltaan jopa hieman alakanttiin siihen nähden mitä olen menneisyydessä tehnyt. Onko aivokapasiteettini oikeasti näin surkastunut vai mitä ihmettä tapahtuu?

Lähettäjä: ( 
Päivämäärä:   12.3.25 09:06:47

Uupumus ei häviä muutamassa viikossa vaan puhutaan monen vuoden prosessista. Uupumus syö todellakin sitä aivokapasiteettia, huomaan itsessäkin samoja piirteitä jos mittava projekti menossa, iltapäivästä en saa edes rakennetuksi järkeviä lauseita, pienet hommat unohtuu... Tätä se nykyään on kun yksi ihminen tekee usean ihmisen työ kun ei ole resursseja, sitten nämä viimisetkin uupuvat ja millä sitten suomi nousuun??

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   12.3.25 09:09:12

Pyydä perehdytystä lisää. Ja ehkä tup työnluva ei vaan ole sopiva?

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   12.3.25 09:11:08

Paljonko on ikää? Onko tutkittu raudanpuutetta, kilpirauhasarvoja tai vaihdevuosien alkamista? Varhaisdementiankin oireet voivat alkaa jo alle 50v, jos siihen on geneettisiä taipumuksia.

Lähettäjä: tulitikku 
Päivämäärä:   12.3.25 09:20:00

Mulla on burnoutista useampi vuosi aikaa mutta edelleen samanlaista oireilua. Varmaan vähitellen korjaantuu mutta pahoin pelkään etteivät aivoni palaudu enää aiemmalle tasolleen. Suorituskyky heikkenee heti kun on väsynyt tai vähänkin stressiä, just sellaista pätkimistä ja unohtelua.

Ole armollinen itsellesi. Kannattaa helpottaa arkea uusilla työtavoilla. Tee muistilistoja, käytä puhelinmuistutuksia jne tee työtavoista yksinkertaisempia ja selkeämpiä.

Lähettäjä: Purri 
Päivämäärä:   12.3.25 09:20:30

Orastava uupumus se siellä taitaa kurkistella. Juuri tuollainen "liikaa liikkuvia osia" -tilanne on aivoille vaikea. Lisätään siihen vielä kiire, niin a vot. Sinuna alkaisin laittaa kaiken ylös, mieluusti kynällä kalenteriin. Palaverit, muutos asiaan x, uusi juttu asiaan y jne. Tarkistaisin kaiken kahteen kertaan, ettei aikaa mene korjaamiseen. Ja tietysti matalalla kynnyksellä esimiehen puheille. On firmallekim parempi tarttua asiaan ajoissa, etteivät virheet ehdi kasvaa isoiksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.3.25 09:33:15

Mulla oli työuupumus 6 vuotta sitten enkä vieläkään pysty tekemään täysiä työpäiviä joka päivä. Teen osa-aikaista työtä. En usko tästä toipuvani enää täysin 100 % työkuntoiseksi, mutta henkinen hyvinvointini tarvitsee rutiineja jota se osa-aikainen työ antaa joten jatkan sillä.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   12.3.25 11:24:15

Kiitos teille.

En usko, että perehdytyksessä on syy, kyllä oma kapasiteettini nyt vain pettää. Unohtelen nimittäin asioita myös arjessa. Eräänä päivänä esim. tosissani säikähdin huomatessani, etten ulkoiluttanut koiraa aamulla lainkaan. Sitten löysin koiran valjaat kuivumasta kylpyhuoneesta ja muistin heti, että ai niin, aamulla oli märkää, kävimmehän me sittenkin ulkona.

Jotenkin nolottaa, kun osa näistä työmokista on tullut tietooni yhden ja saman kollegan kautta ja mietin jo, onko kohta se piste, että hän ilmoittaa esihenkilölle etten pärjää. Viime vuonna uupumuksen aikaan oli tilanne, että esihenkilö jo laitettiin kopioksi kaikkiin minulle lähteviin viesteihin, jotta hoidan varmasti sovitut asiat, joten tilanne ehti tosi pahaksi ennen kuin sain sairauslomaa.

Veriarvot katsottiin samalla. Rauta-arvot ainakin ovat ihan pielessä, olen syönyt rautaa mutta ei se auta toivotulla tavalla. Se ei kuitenkaan ole syy sairauslomaan. Osa-aikaiseksi ei ole taloudellisesti mahdollista jäädä.

Lähettäjä: Najadi 
Päivämäärä:   12.3.25 12:13:49

Kuulostaa tosiaan uupumukselta. Minulla oli samanlaisia oireita töissä, ja lääkärissä selvisi että olen totaalisen loppuunpalanut. Rauhoitin elämääni tietoisesti kovalla kädellä, ja nyt vasta lähemmäs puoli vuotta myöhemmin huomaan että tilanne on parantunut hurjasti. Parin viikon vapaa ei todellakaan riitä yhtään mihinkään. Minulle lääkäri sanoi, että jos tilanne on päässyt pahaksi, toipumiseen menee viikkoja, ehkä kuukausia tai jopa vuosikin. Parissa viikossa ei ehdi kuin vetää pariin kertaan syvään henkeä, siinä kaikki. Jos olet polttanut voimavarasi loppuun tarvitset pidemmä loman.

Lähettäjä: ja 
Päivämäärä:   12.3.25 12:16:32

Ikä oli?

Lähettäjä: ove 
Päivämäärä:   12.3.25 12:36:34

Täällä taas hajoaa ne rutiinityötkin.. Työterveyden kautta sain työpsykologille pari käyntiä, anti oli luokkaa "no oletko ajatellut että mitäs jos nyt vaan tsemppaat ja et stressaa". Töissä kauhea härdelli kun henkilöstöä vaihtunut, isoja projekteja menossa ja kaikilla vähän pakka sekaisin. Aivot tuntuu ihan puurolta ja pienetkin asiat ylitsepääsemättömiltä. Minä yritän perehdyttää uusille asioita joita kukaan ei ole minullekaan opettanut. Tuntuu että aivan turha lähteä itkemään jonkun viikon-parin sairausloman perään kun tietää että vaikka lepo hetken helpottaisi, palatessa odottaisi entistä pahempi kaaos. Uusi työ jatkuvasti haussa, haaveena että voisi pitää pienen hengähdystauon välissä jos sellaisen löytää, mutta työllisyystilanne on aivan kamala. Taloudellisesti ei pitkään saikkuun tai tyhjän päälle irtisanoutumiseen ole varaa. Niin sitkuttelen sitä lopullista romahdusta odotellessa.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   12.3.25 13:47:35

"Ikä oli?"

31. En siis usko vielä vaihdevuosiin.

Najadi: minäkin uskon hiljaa mielessäni, että tarvitsisin pidemmän sairausloman, mutta se ei ole taloudellisesti mahdollista. Siihen ei yksinkertaisesti ole varaa.

ove: tutulta kuulostaa, juuri samanlaista on meilläkin.

Lähettäjä: Tintti 
Päivämäärä:   13.3.25 07:02:15

Vertaistukea täältäkin, oven kirjoitus tuntui valitettavan tutulta. Mulle myös uudet asiat ja projektit ovat innostavia ja lähden mukaan aina kaikkeen, joten ne rutiinityöt kasaantuvat, unohtuvat ja tulevat hoidettua huonosti. Sitten poden niistä huonoa omaatuntoa ja ne tulevat uniin, siis esimerkiksi herään keskellä yötä muistamaan, että tietty raportti on tekemättä tai myöhässä tms. Tehtäviä ja asiakkaita on yksinkertaisesti liikaa ja olen ihan uupumuksen partaalla. Pomon kanssa keskustelu on aina vain vinkkejä miten voisin tehostaa omaa työtäni ja osata suunnitella tai kalenteroida paremmin. Minusta taas se on vähättelyä. Jos asioita vaan on liikaa, ei niitä suunnitellulla vähemmäksi saa.

Lähettäjä: Tintti 
Päivämäärä:   13.3.25 07:04:59

Ja jäi sanomatta, että kokoajan pelko siltä mitä tällä kertaa on jäänyt tekemättä tai olenko tehnyt virheen. Jos pomo soittaa tai on tapaaminen, oletan jo ennalta että taas jostain virheestä moititaan. Ajatukset kiertävät negatiivista “senkun irtisanotte sitten jos en kerran osaa”.

Haen töitä kokoajan, mutta en pääse edes haastatteluihin, kun nyt tuntuu olevan niin paljon hakijoita kaikkiin paikkoihin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.3.25 07:32:09

Oletko ikinä tehnyt muistitestiä?

Mun mielestä sun pitäisi mennä työterveyteen tuon asian kanssa.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   13.3.25 07:36:36

Tintti: kuulostaa tismalleen samalta kuin mistä minä kärsin juuri nyt!

Töitä on paljon, mutta ne ovat tavallaan pientä silppua, mikä puolestaan saa minut aliarvioimaan niihin kuluvan ajan ja siten myös unohtelemaan joitain pieniä yksityiskohtia. Kuulosti tutulta tuo, että aina pomon soittaessa säikähtää…

Minulla on vielä sekin tässä, että suurin osa työtehtävistä on minulle läpikotaisin tuttua juttua, mikä osaltaan ehkä jopa syö motivaatiota. En tunne kehittyväni lainkaan. Lisäksi meillä on tiimissä paljon itsenäistä työskentelyä ja etätyöläisiä. Rakastan itse etätöitä enkä haluaisi niistä luopua, mutta kyllä tiimihenki oli parempi, kun näimme toimistolla säännöllisesti. Se auttoi myös mielialaan. Jos nyt ainoa kontakti työkavereihin tulee silloin, kun on tehnyt jotain väärin, ei lippu ole kauhean korkealla.

Lähettäjä: Sylvi 
Päivämäärä:   13.3.25 07:37:08

Sympatiaa ja empatiaa täältä. Minulla oloa aiheuttaa luultavasti alkavat vaihdevuodet, mutta myös läheiseni vaikea terveystilanne. Olen puoliksi omaishoitajana ja edessä on vielä tutkimuksia ja luultavasti ainakin yksi syöpädiagnoosi. Juuri toivumme isosta leikkauksesta jonka yhteydessä löytyi nämä kaksi potentiaalista syöpää. Ainakin pari kuukautta menee tässä sumussa. Ja samalla pitäisi kuntouttaa häntä leikkauksen jäljiltä.

En saa nukuttua oikein ja töissä unohtelen asioita. Olen unohtanut kaksi kokousta olen pari kertaa mennyt väärän yksikköön töihin. Töttöröö. Unilääkkeet on, mutta en kestä sitä usvaista ja raskasta oloa, mikä niistä seuraa koko seuraavaksi päiväksi. Pitäisi testata vielä pienempää annosta.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   13.3.25 07:40:22

"Oletko ikinä tehnyt muistitestiä?

Mun mielestä sun pitäisi mennä työterveyteen tuon asian kanssa."

En ole tehnyt muistitestiä. Kävin viime vuonna työterveydessä ja sain tosiaan sen kaksi viikkoa saikkua. Eivät voi sieltä oikein muuta tehdä kuin määrätä lisää sairauslomaa, mikä taas ei auta mitään, koska putoaisin pian Kelan rahoille eikä siihen ole varaa. Lisäksi meillä on töissäkin tiukka tilanne ja ehkä irtisanomisia tulossa, veikkaan että jatkuvasti uupumussaikulla oleva kenkäistään ulos ensimmäisenä.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   1.4.25 13:52:41

Aloittaja täällä.

Halusin tulla kertomaan, että nyt on mennyt paremmin. Olen yrittänyt muuttaa työskentelyrytmiäni siten, että tartun esim. sähköposteihin vain silloin, kun minulla on myös aikaa hoitaa ne loppuun saakka. Kun sitten teen muita asioita, keskityn niihin. Vielä välillä jää joku huomioimatta (jos en esimerkiksi pysty toteuttamaan jotain sähköpostiin tullutta pyyntöä heti) ja silloin stressi pääsee kasvamaan, mutta parempaan päin on menty.

Nyt oli käynyt yksi virhe (sellainen, joita välillä sattuu muillekin). Kerroin siitä avoimesti samoja tehtäviä hoitavalle työkaverille ja hän oli onneksi ymmärtäväinen. Saamme tilanteen varmasti yhdessä korjattua.

Sen sijaan muussa arjessa on tällä hetkellä sikäli vaikeaa, että olen koko ajan menossa ja tekemässä ja tuntuu kuin romahtaisin aivan pian. Olen yksinkertaisesti liian kiltti ihminen, lähden kavereiden kanssa kahvittelemaan ja autan sukulaisia vaikka ei olisi aikaa. Uskon, että kokonaiskuormitus on tällä hetkellä elämässä aivan liian suuri. Pitää nyt yrittää päättää, mistä suunnasta lähden purkamaan vyyhtiä.

Lähettäjä: hah 
Päivämäärä:   1.4.25 18:54:44

D, rauta-arvot vaikuttaa kyllä kaikkeen kuvailemaasi! Onko raudanpuutteen syytä tutkittu, jos ei nouse rautakuurilla? Voitko mennä rautainfuusioon jos suun kautta otettavat ei tehoa?
Toki tuo ylikiltteys ja ylilupaaminenkin uuvuttaa, mutta raudanpuute tekee kaikesta x100 pahempaa.