Lähettäjä: Hetki hetkeltä 
Päivämäärä:   11.3.25 18:57:47

Kuulostan joltain narkomaanilta otsikon perusteella. Mutta kyllä voi ihminen olla ylpeä ja onnellinen kun on edes muutaman päivän ollut täysin ilman alkoholia ja tupakkaa. Viime vuosina olen saattohoitanut töiden ohella kaksi läheistä ihmistä ja kolme koiraa. Yksi ihminen on vielä matkalla ja alsista kyse tällä kertaa. Selviytymiskeinoinani käytän fiksuna ihmisenä usein olutta, juoden lähes joka ilta 1-2 isoa tölkkiä jotta saisin kierrokset rauhoiteltua ja jotenkin siedettäväksi näitä vaikeita tapahtumia ja arjen hetkiä. Tupakka sitten toisena "rauhoittavana" keinona. Aloin jo viime kesänä huolestua itsestäni kun ei nuokaan oikeasti mitään auta kuin näennällisesti lyhyeksi hetkeksi, unen laatu ja yleinen jaksaminen kuitenkin heikompaa tällaisten tyhmyyksien vuoksi.

Halusin vain iloita kun olen nyt ollut edes sen hetken irti tupakasta, enkä ole juonut lasillistakaan viikkoon. Kuulostaa säälittävältä ja sitähän tuo onkin.. Salakavalasti vain ajauduin kierteeseen kun elämä heittänyt jatkuvasti kauheuksia päin näköä. Ehkä tämä on hetkellistä ja sorrun huomenna, aika näyttää. Ainakin juuri nyt tässä hetkessä on hyvä olla, on niin paljon puhtaampi ja raikkaampi olo jo nyt.

Lähettäjä: Kisse 
Päivämäärä:   11.3.25 18:59:45

Hyvin menee! Tsemppiä!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.3.25 19:01:59

Ei siinä mitään säälittävää ole että alkoholisti on viikon ilman alkoholia vaan se on todella hienosti tehty eikä varmasti ole ollut sinulle helppoa.

Moni kauheuksien keskellä kääntyy päihteiden pariin, toiset siitä selviää ja toiset ei.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.3.25 19:02:50

Ei ole säälittävää. On ÄÄRIMMÄISEN inhimillistä hakea kovalla hetkellä apua päihteistä, siksi niitä käytetään. Olet vain ihminen.

Onko sinulla mitään terveellisempiä selviytymiskeinoja? Ilman niitä et varmaan jaksa kovin pitkälle.

Lähettäjä: Hetki hetkeltä 
Päivämäärä:   11.3.25 19:20:38

Kiitos teille empaattisista ja kauniista sanoista! Liikun kyllä suht paljon, kiipeilen, luistelen, uin, haahuilen metsissä ja maastopyöräilen. Minulla on ihana työ sekä hyviä ystäviä. Uskon vahvasti selviäväni tästä kyllä. Hyvinä kausina alkoholi on helppo jättää pois, nyt se vain meni tosi pahasti yli ja tupakka nyt on yksi pirulainen.. Vajosin kuin huomaamattani hitaasti tähän suohon, jos ei nyt kerrasta irti pääse niin ainakin olen hereillä itseni kanssa ja sitten vain noustaan uudelleen. Ei auta..

Lähettäjä: apua 
Päivämäärä:   11.3.25 19:26:01

Mutta onko sinulla kuitenkin hyviä ihmiskontakteja? Edes rakastat näitä saattohoidettavia ja he sinua? Silloin sulla on asiat jo tosi hyvin verrattuna joihinkin muihin täällä kirjottaviin, ja viikko ilman alkoa ja tupakkia on peace of cake. Ja tuloja saamasi rakkauden päälle, että tiedät kans saavas vuokras maksettua? Mitä vittuu sit vikiset. Ja arkikin oli? Töitä, sisältöä, jopa ylenpalttisuutta eli muita ystäviä? Kaikki ei saa @!#$ mitään näistä ilman mitään oikeutettua syytä. Ja kaiken puutoksen päälle, jotkut saa vielä lisäksi pilkkaa.

Lähettäjä: Hetki hetkeltä 
Päivämäärä:   11.3.25 19:36:30

Jaa ei saa tuntua pahalta koska jollain muulla menee kuitenkin aina huonommin. :) klassinen..

Voin kertoa salaisuuden, v*itutuksen määrä on vakio ja ihmiset uupuvat myös hyvissä olosuhteissa. Saan tuntea hyvää oloa tästäkin pienestä vaikka hyvin hyvin pientä onkin jollekin toiselle.

Lähettäjä: apua 
Päivämäärä:   11.3.25 19:45:36

v*itutuksen määrä on vakio.

ei ole.

toinen saa pienempään kärsimykseen empatiaa johon vastaa "kiitos empaattisista viesteistä!"

toinen saa isompaan kärsimykseen pilkkaa ja vihamielisyyttä.

kumpikin sattumaa.

todella lapsellista ja sellaisen ihmisen joka ei ole emotionaalisesti turvallisen ajatella toimintaa, että kaikki ihmiset kärsii saman verran. Vai sattuiko sinua yhtä paljon, kun sait paperihaavan ja kun ranne murtui? kuitenkin silloin kun sait paperihaavan, äitisi puhalsi. mutta kun talvipakkasilla selvinpäin kaatuessasi ranteesi murtui saitkin vain pilkkaa ja vähättelyä, isomman kivun kuin paperihaavan päälle.

sellaistakin käy, ilman mitään oikeutettua syytä. jos jollakin menee tunteisiin tämä, se on todella inhimillistä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   11.3.25 20:45:11

Minulla on ollut hyvin samanlainen tilanne! Isovanhemmat yksi toisensa jälkeen sairastuivat ja aloin lääkitsemään itseäni alkoholilla. Olen nyt kolme viikkoa ollut juomatta, tupakkaan tosin olen langennut useammankin kerran mutta olen silti hyvin tyytyväinen. Jatka ehdottomasti, positiiviset vaikutukset vain lisääntyvät ajan kanssa! :) Olen itse viimein ymmärtänyt, että oikeasti voin huonosti juomisen takia (vaikka join ”vain” muutaman illassa). Unenlaatu ainakin on parempaa ja aamulla herään energisenä. Jopa ahdistusta ja stressiä on vähemmän, vaikka juuri niihin aloin juomaan ja polttamaan…!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.3.25 21:39:34

Ihan varmasti pystyt olemaan ilman jatkossa, kun vaan päätät!

Ja toisaalta voit sopia itsesi kanssa vaikka kahdesta päivästä, jolloin sallit sen itsellesi (silloin kun vaikea hetki taas).

Selvästikään sulla ei ole aidosti mitään riippuvuutta. Siksi uskon, että välillä voi tehdä niin - ja välillä näin.

Lähettäjä: Hetki hetkeltä 
Päivämäärä:   11.3.25 22:15:31

Apua, En nyt ihan kirjaimellisesti tarkoittanut, vähän kuittina heitin kun niin provosoituneen ja kireän kuuloisesti kirjoitat. Tarkoitin lähinnä että hyvinäkin kausina jokin pienempikin asia voi tuntua kamalalta ja suurelta siinä hetkessä. Mutta en ymmärrä miksi en saisi kokea raskaaksi vuosia jatkunutta kuoleman/sairastelun kierrettä joka on osunut lähimpiin vain koska olen monelta muulta elämän osa-alueelta onnekas..?

Kyllä tiedän että tämä on pientä monessa mittakaavassa, mutta silti se tuntuu itselleni suurelta onnistumiselta. Ja saakin mielestäni tuntua. Anteeksi nyt jos loukkasin.

Lähettäjä: Hetki hetkeltä 
Päivämäärä:   11.3.25 22:16:50

Voin samaistua kyllä tuohon mitä - kirjoitit, hyvin samankaltaista ollut oma toiminta ja havainnot itsestäni. Tsemppiä sinullekin!

Lähettäjä: Hetki hetkeltä 
Päivämäärä:   11.3.25 22:20:22

. Toivon että saisinkin tämän hallittua jatkossa noin jos joskus sortuu taas, ettei jäisi päälle vaan voisi olla se pieni satunnainen pahe korkeintaan..

En minäkään usko että alkoholistigeeniä esim löytyy, tupakka paljon vaikeampi minulle. Tarvitsisi enemmän työkaluja arkeen hallitakseen sen eri hetkissä.

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   12.3.25 05:08:15

Samaistun hyvin sinuun. Hoidan vanhaa isääni veljeni kanssa. Isä on ihana ja rakastettava mutta hyvin raskas. Veljeni taasen mustamaalaa minua aina kun löytää pienenkin asian mistä voisi mua moittia niin puhuu isälleni. Meillä ei ole enää puhevälejä veljeni kanssa koska olen huomannut että narsistin kanssa toimii vain ja ainoastaan hiljeneminen. Raskasta on ja alkoholi tulee liian usein helpotukseksi tähän stressitilaan.

Lähettäjä: samavene 
Päivämäärä:   12.3.25 08:16:25

Aloittaja, tsemppiä. On hyvä laittaa rajoja tuossa vaiheessa, kun ei ole vielä isoa ongelmaa. Itse olen nyt ollut ilman alkoa vuoden, lähtötilanne oli huonompi. Eka viikko on aina vaikein, joten jos olet päässyt sen yli, ei kannata retkahtaa vain siksi, ettei lopettaminen ollutkaan vaikeampaa.

Mitäänhän se alko ei oikeasti auta, vaikka tilanne olisi kuinka p*ska.

apua, tämä ei ole mikään kisa, kenellä on isoimmat ongelmat. Eihän sillä mittapuulla Suomessa olisi kenelläkään ongelmia, jos vertaa vaikka Itä-Ukrainan ja Gazan ihmisiin. Jos olet ryssinyt ihmissuhteesi, korjaa tilannetta pienin askelin.