Lähettäjä: Eroamassa 
Päivämäärä:   11.3.25 14:53:58

Kysymys tulikin jo otsikossa. Lähinnä mietin tilanteita, joissa ei oo ollut pettämistä, väkivaltaa tmv. "selkeää" syytä.

Me ollaan oltu yhdessä n. 15 vuotta, useampi lapsi. Ero on pyörinyt mielessä jo pidempään, mutta jotenkin sitä vaan on vaikeaa tehdä sitä lopullista päätöstä.

En nauti mieheni läsnäolosta, esim. tänään mies on töissä ja itse olen vapaalla ja voi kun nautin tästä. Iltaisin kiirehdin nukkumaan ennen miehen kotiintuloa (jos hän siis on illalla töissä/treeneissä), ettei tarvitse häntä nähdä. En halua nukkua miehen vieressä, saatika olla hänen lähellään.

Suhteessamme on pari isompaa ongelmaa. Ekana se, että mies nukkuu aamulla siihen asti että hän lähtee töihin, tai minä lähden (hän käy siis töissä mun vapaapäivinä, muut päivät on vanhempainvapaalla). Olen asiasta miljoonaan kertaan sanonut, mutta mitään muutosta asiaan ei ole tapahtunut.

Mies aloitti reissutyön kun kuopus oli muutaman viikon, ja siis hän vaan yhtäkkiä ilmoitti että lähtee parin päivän päästä ekalle reissulle. Mielestäni tämmöisistä asioista keskustellaan yhdessä, mutta mies ei sitä ymmärrä. Olen vaan kuulemma turhasta valittaja, ja ajattelee että valitan siitä että tekee töitä. No viime syksynä sanoi, että lopettaa reissutyöt, mutta kuinkas kävikään. Taas on koko kesän reissun päällä. Ja siis joo, hienoa että tekee töitä. Mutta, mä olen tämän 13 vuotta sovittanut työni hänen töidensä mukaan. Jotta lastenhoito on helppo järjestää jne. Ja varmaan arvaatte, että homma ei kyllä toisinpäin onnistuisi.

Huomaan, että nykyään pienetkin asiat ärsyttää hänessä. Ei laita tavaroita paikalleen, jättää likaisia sukkiaan lojumaan, kaikki on hänen jäljiltään sekaisin. Iltavuorosta kun tuun, on usein lasten lelut leväällään ja märät ulkovaatteet pitkin kylppäriä. Ja mä sit niitä väsyneenä siivoan. Ei pidä huolta lasten peliajoista, ja sit mulle valittaa kuinka lapset pelaavat liikaa (mä siis pidän sovituista ajoista kiinni, mies ei pidä kun pääsee helpommalla kun lapset on nenät kiinni ruuduissa). Jne jne.

Tuntuu, että tää suhde imee kaiken värin ja ilon minusta. Elämässä muut asiat on hyvin. Mulla on ihana työ, rakkaita ystäviä ja tottakai ihanat lapset. Mutta tuntuu että tää suhde vetää mua kokoajan alaspäin.

Eli saako tässä vaiheessa jo luovuttaa, vai pitääkö vaan tsempata kun suhde on "periaatteessa hyvä"? Tiedän että mies tulee kaikkea vaikeuttamaan, jos ero tulee. Ja varmasti puhuu myös lapsille, vuodenvaihteessa otin eron puheeksi, niin totesi että "mä kerron sit lapsille, että sä halusit meidän perheen rikkoa". Miehen mielestä ei saisi erota, koska meillä on lapsia...

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   11.3.25 15:00:54

Siis mikä osa suhteesta on "periaatteessa hyvä"?

Kirjoitatko ihan listan niistä hyvistä, konkreettisista tai tunnepuolen jutuista, jotka toteutuvat tässä suhteessa nyt? Vaikkapa viimeisen viikon tai kuukauden aikana. Kaikki hyvät jutut listaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.3.25 15:02:06

Ero ei ole luovuttamista!

Eihän tuo suhde ole hyvä. Se että et saa turpaasi ei tew suhteesta hyvää.

Eroa ja aloita eläminen. <3

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   11.3.25 15:11:44

Mies olisi halunnut vielä yrittää, mutta mä en vaan pysty. Mulla on sen verran kova parisuhdeuupumus, että ajatus parisuhteen yrittämisestä ahdistaa. Meillä on pitkään ollut hankalaa ja minut on vedetty ihan liian tiukille lapsiperhearjessa kun olen samalla huolehtinut myös masentuneesta/väsyneestä kumppanista.

Lähettäjä: Tavis 
Päivämäärä:   11.3.25 15:18:40

Mikä tuossa aloittajan suhteessa siis on hyvää? Se, että ei ryyppää tai hakkaa on itseisarvo, ei parisuhteen arviointiperuste.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   11.3.25 15:22:24

Ei tuossa suhteessa kyllä yhtään mikään kuulosta hyvältä :D Eroa nyt hyvä nainen tuollaisesta vätyksestä ja etsi itsellesi arvoisesi kumppani.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   11.3.25 15:23:34

"Mikä tuossa aloittajan suhteessa siis on hyvää? Se, että ei ryyppää tai hakkaa on itseisarvo, ei parisuhteen arviointiperuste."

Juuri niin.

Mutta sanon näissä ketjuissa usein, että kun lapsia on maailmaan tehty niin heidän kasvualustaansa pitäisi pohtia, varsinkin jos ovat pieniä niin jopa enemmän kuin sitä miten onnellinen itse on. Sehän ei todella tarkoita väkisin yhdessä pysyviä vanhempia vaan kaikkein eniten minkälaisessa ilmapiirissä asuvat, minkälaisen perhedynamiikan ja sukupuolten väliset erot perheessään oppivat ! Tässäkin taas äiti suorittaa ja hoitaa, mies saa jättää omat ja lasten tavarat miten vain ja päälle ihme passiivis-aggressiivisuus kun nainen yrittää asioista puhua.. ei mairitteleva malli.

Lähettäjä: jop 
Päivämäärä:   11.3.25 15:27:18

Huomasin siitä, kun mies tuli työmatkalta kotiin, ja tajusin, että minulla oli ollut mukavampaa ja rennompaa yksin kotona. Sitä ennen oli kaikki rakkauselämä jo loppunut, mutta en enää halunnut olla ollenkaan hänen kanssaan.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   11.3.25 16:04:58

Meidän avioliiton alkuaikoina mies ei ollut reissutöissä. Kaksi lasta. Sitten hänen työnkuvansa muuttui ja pisimmillään hän oli kolmekin viikkoa yhtäjaksoisesti työmatkalla.
Paljon pieniä asioita kodin hoidossa, siisteyskäsityksessä jne.

Silti ero ei ole käynyt koskaan mielessä. Nautimme yhdessäolosta, nauramme samoille asioille, koskettelemme toisiamme, arvot ovat samanlaiset.

Lapsiperhearki on haastavaa, mutta helpottavia keinoja on monia. Jos suhteessa on mitään niistä asioista, jotka aikoinaan yhdistivät, kannattaa pohtia, voiko suhde vielä muuttua paremmaksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.3.25 16:12:19

"mä kerron sit lapsille, että sä halusit meidän perheen rikkoa"

Aloittajan kertomus kuulostaa siltä, että mies ei arvosta aloittajaa. Mies ei näe asioissa ongelmaa, joten miehen mielestä aloittaja on ongelma. Ei ihme, että aloittaja ei halua olla tuossa suhteessa. Parisuhteeseen tarvitaan kaksi, jos mies ei halua edes yrittää ymmärtää, niin ero on oikeasti hyvä vaihtoehto. Kenenkään ei kannata hukata omaa elämäänsä tuollaisessa.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   11.3.25 16:25:44

Ekaksi nyt miehelle herätys. Kun se seuraavan kerran lähtee reissuun, niin te lähdette myös esim mummolaan, kertomatta miehelle. Mies siis tulee tyhjään kotiin. Jätät miehelle kirjeen, jossa kerrot asiallisesti ja miestä haukkumatta tilanteesta ja omista tunteistasi sekä siitä, mitä olet tai et ole valmis tekemään suhteen eteen. Miehen reaktion perusteella voit sitten jättää eropaperit.

Lähettäjä: Eroamassa 
Päivämäärä:   11.3.25 20:40:14

Kiitos kommenteista! Tosiaan eipä tästä suhteesta paljoa enää positiivista löydy. Tuntuu vaan, että usein keskustelupalstoilla kirjoitellaan että ei "saa" erota, jos ei ole vakavaa syytä. Vaikka eihän se näin ole!

Mä sanoin loppuvuodesta, että harkitsen vakavasti eroa. Mies on sen jälkeen tsempannut (ennen ei tehnyt mitään, nyt sentään jotain), mutta tosiaan edelleenkään hommat ei mee lähellekään tasan (ja mä teen siis töitä 4 päivää/vko, mies 2 päivää/vko). Hyvänä esimerkkinä toimii se, että mies lähtee töihin klo 9,ja mä joinakin päivinä 9.15. Mies ei työaamuinaan osallistu mitenkään arkeen, vaan herää, syö aamupalan ja lähtee. Jos mä lähden 9.15, herään lasten kanssa, huolehdin isommat kouluun, teen pienimmän aamutoimet yms, huolehdin aamupalat ja käytän koiran aamulenkillä. Ja toki siivoan aamun sotkut jne.

Yksin pärjääminen ei huoleta, musta on ihana olla lasten kanssa yksin kun mies on reissussa. Silloin on paljon rennompi tunnelmakin kotona, kun en ärsyynny miehen sotkuista ja makoilusta. Oon myös paljon reissannut (kotimaassa) lasten kanssa, ja siis rehellisesti ne reissut on ollut paljon hauskempia kuin miehen ollessa mukana.

Ja siis mies ei ole kertaakaan sanonut, että ei halua erota sen takia että haluaa olla minun kanssa. Hokee vaan, että ei me voida lasten takia erota. Oon tästäkin sanonut, mutta ei hän vaan ymmärrä. Oon hänelle sanonutkin, että mä en halua olla suhteessa jossa mun kanssa ollaan vaan lasten takia.

Lähettäjä: Simple 
Päivämäärä:   11.3.25 20:50:54

"Tuntuu vaan, että usein keskustelupalstoilla kirjoitellaan että ei "saa" erota, jos ei ole vakavaa syytä. Vaikka eihän se näin ole!"

Mutta sulla on tossa jo ihan niitä vakavia syitä

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   11.3.25 20:55:52

"Hokee vaan, että ei me voida lasten takia erota."

Mitä se mies niiden lastensa eteen sitten tekee? Antaa maallin, että äiti on kotiorja josta ei tarvitse edes tykätä ja isä tekee mitä lystää. Onko teillä tyttöjä?

Lähettäjä: Simple 
Päivämäärä:   11.3.25 20:58:10

Ymmärrän ettei mies halua erota lasten takia kun hän joutuisi itse niitä hoitamaan jos ja kun isänsä luona jatkossa vierailevat.

Lähettäjä: Savu 
Päivämäärä:   11.3.25 20:59:55

Sitten kun on tehnyt mielessään töitä riittävän kauan eron suhteen, sen vaan tietää. Jos teet plus-miinus -listan miehen kanssa elämisestä, tuleeko plus-listaan mitään?
Itselleni listaan tuli vain pienemmät asumiskustannukset, joten päätin erota. Kun ajattelin lopulta että vaikka sitten aina yksin mutta tätä en enää jaksa.

Lähettäjä: Norkko 
Päivämäärä:   11.3.25 21:04:03

Kun elämänilo oli hävinnyt. Täysin selvä merkki oli kun tulin reissusta kotiin, katsoin hääkuvaamme ja mietin kuka tuo mies tuossa kuvassa on.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   11.3.25 21:17:41

Minun mielestäni erilainen siisteyskäsitys ei ole syy eroon.
Mies on vanhempainvapaalla, eli huolehtii ja hoitaa lapsiaan.

Aloittaja taitaa nyt olla vsin masentunut sustakin syystä.

Aloittaja puhu sen miehesi kanssa. Ja vielä kerran puhu.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   11.3.25 21:23:36

Minun mielestäni erilainen siisteyskäsitys ei ole syy eroon.
*miksi siistin pitää aina sietää possuja?

Mies on vanhempainvapaalla, eli huolehtii ja hoitaa lapsiaan.
*vaan kun ei selvästikään hoida, aloittaja hoitaa edelleen lapset ja kodin ja mies vaan on tuon varjolla kotona sohvalla tai nukkuu aamulla vaikka pitäisi lapsia hoitaa

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.3.25 21:33:07

Kertoo aika paljon, ettei tuosta yhtäkään asiaa löytynyt, joka olisi suhteessa hyvää. Sanoisin, että ainakin sinä ja lapset pärjäätte paremmin ilman miestä.

Lähettäjä: Eroamassa 
Päivämäärä:   11.3.25 21:43:50

Lähettäjä*** 

Päivämäärä11.3.25 21:23:36

"Minun mielestäni erilainen siisteyskäsitys ei ole syy eroon.
*miksi siistin pitää aina sietää possuja?

Mies on vanhempainvapaalla, eli huolehtii ja hoitaa lapsiaan.
*vaan kun ei selvästikään hoida, aloittaja hoitaa edelleen lapset ja kodin ja mies vaan on tuon varjolla kotona sohvalla tai nukkuu aamulla vaikka pitäisi lapsia hoitaa"

Kiitos!! Musta tässä siisteysasiassa on kyse myös esimerkin näyttämisestä. Miten voin vaatia lapsia laittamaan kengät hyllyyn/ takit naulakkoon/ pyykit pyykkiin jne. kun isänsäkään ei sitä tee? Voin sanoa, että kun meinaat jatkuvasti kompastua toisen kenkiin, takki roikkuu tiellä niin ettet ovea saa auki/kiinni jne. niin kyllä se vaan alkaa ärsyttämään. Lämpimässä säilyvät kauppatavarat jättää pöydälle, ei petaa sänkyä, jättää aina kaiken miten sattuu (on oikeasti vaarallista, kun pöydillä lojuu työkaluja, keittiöveitsiä jne. ja nuorin on parivuotias, joka nappaa kaiken pöydiltä), treenikassin jättää lojumaan eteisen lattialle (sen sijaan että nostaisi eteisen kaappiin) jnejne. En vaan oikeasti jaksa, kun itse pidän huolta siisteydestä ja oon tehnyt ison työn että kaikille tavaroille on oma paikkansa jne.

Mies huolehtii lapsista sen aikaa kun olen töissä, muuten on homma mun vastuullani. Nykyään sentään ulkoilee heidän kanssaan, vaikka olisin kotona. Ja tosiaan metatyö on täysin mun harteilla (meillä on erityislapsia, joten on aina kaikenlaista asioiden hoitamista, yhteistyö koulun kanssa jne.). Eli käytännössä teen kaiken saman kuin vanhempainvapaalla ollessani, ainoa vaan että käyn lisäksi töissä.

Lähettäjä: Eroamassa 
Päivämäärä:   11.3.25 21:47:48

LähettäjäNorkko

Päivämäärä11.3.25 21:04:03

Kun elämänilo oli hävinnyt. Täysin selvä merkki oli kun tulin reissusta kotiin, katsoin hääkuvaamme ja mietin kuka tuo mies tuossa kuvassa on.

Mulla on juuri samanlainen fiilis, katson miestäni enkä tunne mitään. Tuntuu, että hänen seurassaan olen ihan eri ihminen. Harmaa ja ankea, vaikka oikeasti olen todella värikäs ja iloinen persoona. Ihan kun hän olisi ankeuttaja, joka imee kaiken ilon minusta.

Lähettäjä: Norkko 
Päivämäärä:   11.3.25 23:06:50

Eroamassa, täsmälleen sama! Kutsun exää ankeuttajaksi, joka pikkuhiljaa kulutti elämäniloni. Huomasin olevani muiden seurassa iloinen ja puhelias, aikaansaava. Kotona kaikki ilo haihtui, olin mykkä ja vaisu. Kroppa alkoi oireilla fyysisesti. Olisi pitänyt erota aikaisemmin. Eron jälkeen tulikin sitten oikein energiaryöpsähdys.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.3.25 23:52:47

"Silloin on paljon rennompi tunnelmakin kotona, kun en ärsyynny miehen sotkuista ja makoilusta."

Olen itse eronnut lapsen isästä jo vuosia sitten. Parasta on oma koti, oma tila ja siisteys. Ja kun ei odota saavansa toiselta apua, niin kaiken hoitaminen yksin ei oikeasti kuormita niin paljon! Meillä oli lapsen isän kanssa hyvin erilainen käsitys siisteydestä, hän jätti murut ja astiat pöydälle, epämääräisiä tavarakasoja pöydille, söi ja joi jääkaapista minun rahkat ja mehut (eikä siis koskaan ostanut samaa tilalle, yleensä ei mitään, joskus harvoin valitukseni jälkeen jonkun kaikista halvimman tuotteen ja sitten valitti, kun se ei kelvannut minulle) jne. On maailman parasta tulla omaan siistiin kotiin tietäen, että jääkaapissa on edelleen ne lempirahkat ja mehu :D lapsen isällä käyn lapsen takia edelleen toisinaan, siellä on oikeasti todella likaista. Mies ei vain osaa siivota.

Lähettäjä: Eroamassa 
Päivämäärä:   12.3.25 07:19:45

LähettäjäNorkko

Päivämäärä11.3.25 23:06:50

Eroamassa, täsmälleen sama! Kutsun exää ankeuttajaksi, joka pikkuhiljaa kulutti elämäniloni. Huomasin olevani muiden seurassa iloinen ja puhelias, aikaansaava. Kotona kaikki ilo haihtui, olin mykkä ja vaisu. Kroppa alkoi oireilla fyysisesti. Olisi pitänyt erota aikaisemmin. Eron jälkeen tulikin sitten oikein energiaryöpsähdys.

Mä oon jo kuvitellut elämää eron jälkeen, ja siis osaan oikein nähdä kuinka parempi olo mulla on. Toki tiedän, että lastenasioissa tulee vääntöä. Mutta siihen pitää vaan asennoitua ja vetää syvään henkeä.

. : Juurikin toi! Miehelle joskus sanoin, että siivoan jo lasten ja koirien jälkiä, että ei niinkun kiinnostaisi siivota aikuisen miehenkin.

Mies kyllä välillä siivoaa jne. jos innostuu. Mutta nytkin oli imuroinut, ja oli jättänyt sohvien aluset jne. imuroimatta. Että saa niinkun mennä perässä, ja tehdä uudestaan. Tiskikoneen kun tyhjää, viskoo tiskit mihin sattuu. Lapsetkin osaa sen homman meidän perheessä tehdä, mutta ei aikuinen mies.

Joku muuten kysyi, että onko meillä tyttöä. On sekä tyttöjä että poikia. Esikoinen on poika, ja kerran totesikin että ruuanlaitto ja kotityöt on naisten hommaa... Mistähän oppinut...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.3.25 07:50:51

Jos eroa miettii lähes joka päivä niin eroa. Aloituksesta päätellen olet jo luovuttanut parisuhteen suhteen ja ainoa mikä sinua enää pidättelee on lapset. Kyllä lapset näkee myös ne teidän kireät välit ja itse selität lapsille eron rauhassa ja kysyt kiukuttelevalta mies lapselta haluaako p@skan jauhannalla satuttaa omia lapsiaan vai hoitaako eron kuin mies.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   12.3.25 08:10:24

Sanot vaan rauhallisesti että nyt tämä riittää ja haluat avioeron. Piste. Ihan sama miten mies reagoi, sanot että asia on päätetty eikä enää ole mitään puhuttavaa.

Lähettäjä: mama 
Päivämäärä:   12.3.25 08:18:44

Oi. Sama ja paljon muuta. Kun mies ei ole kotons, on paljon parempi olo.
Monta huutoriitaa. Mustasukkaisuutta. Syyttelyä tyyliin, olen patologinen valehtelija, koska en muistanut koiramme pentueessa olleen viisi pentua vaan sanoin random ihmiselle niitä olleen neljä.
Jos lähdemme matkalle, järjestin kaiken ja ensimmäiset 10 vuotta maksoin. Sen jälkeen tuli perintöä miehelle ja hänkin maksoi jotain..
Pyykinpesu, aina hirveällä draamalla, hän pesee kaikki tummat, 60 astetta ja niin paljon linkousta kun koneesta lähtee, kutistuneita villapaitoja ja tuhoutuneita silkkipaitoja . Sanot, mutta uudestaan sama show, eikä pyykkejä edes ole monta. Piilottelen siis paremmat vaatteeni, mutta tuhosi lähes 200 e Bossin neuleen, jonka ostin joululahjaksi hänelle…tuli hiukan höntti olo.
Kun hänen on pakko osallistua kodinhoitoon, kun minä olen niin laiska. Etten imuroikaan kuudelta aamulla, varsinkin kun vapaa päivä muutenkin..
Jos mainitsin eron, olin huono ihminen, joka ei vain halua edes yrittää.
Mutta, tadaa, n puoli vuotta sitten, hän itse mainitsi asuan. Jippii! Kohta voi poistua takavasemmalle, lapset täysi-ikäisiä, kävin jo juristin juttusilla, n 7000 tulee mulle ehkä maksettavaksi tasinkoa.
Nyt vain hipihipsitään, ettei tule mitään riitaa.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   12.3.25 08:42:59

"Tosiaan eipä tästä suhteesta paljoa enää positiivista löydy. Tuntuu vaan, että usein keskustelupalstoilla kirjoitellaan että ei "saa" erota, jos ei ole vakavaa syytä."

Vakava syy on on se, ettei suhteessa ole positiivisia asioita!

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   12.3.25 09:11:30

"Joku muuten kysyi, että onko meillä tyttöä. On sekä tyttöjä että poikia. Esikoinen on poika, ja kerran totesikin että ruuanlaitto ja kotityöt on naisten hommaa... Mistähän oppinut..."

Jep jep.

Mieti tosiaan haluatko että pojastasi tulee isänsä kaltainen sankari ja että tyttäresi hakeutuu alitajuisesti sellaisiin parisuhteisiin, joissa hänellä ei ole mitään arvoa ja erota ei saa kun ei vanhemmatkaan eronneet.

Lähettäjä: :)) 
Päivämäärä:   12.3.25 09:26:30

Tekstistä välittyi oma tunnemaailmani ennen eroa. Suorastaan ahdisti lukea. Erosin, enkä ole sekunnin puolikastakaan katunut. Naimisissa liki 20 vuotta erotessa poikamme oli varhaisteininä. Hyvin nopeasti myös hän huomasi elämänlaadun parantuneen, vaikka ehkä puolisen vuotta kyseli josko vielä palaisimme yhteen. Nyt hän jo yli kahdenkymmenen ja ymmärtää täysin eron syyt

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.3.25 09:34:40

Minusta on surullista, että vaihtoehdot ovat huonossa suhteessa sinnittely tai ero. Jos eroaa ilman, että edes tietää miksi suhde on mitä on, on suuri riski että kuvio toistuu myöhemmissä suhteissa.

Oletteko yrittäneet oikeasti hoitaa suhdetta ja KESKUSTELLA siitä mitä tarvitsette. Joskus parisuhteen hoitoa on myös se oma aika. Kerro mitä toivot, millainen on hyvä suhde. Miltä sinusta nyt tuntuu.

Jos oikeasti yrittämisestä huolimatta esimerkiksi vakava keskustelu ei miehen kanssa onnistu tai jos hän tunnekylmästi ja kerta toisensa jälkeen ohittaa tunteesi ja tarpeesi on syy eroon selkeä ja painava. Sen sijaan jos välttelee miestä ja kiukuttelee kun mies tekee samoin ekkä lue ajatuksia, se ei ole kovin hyvä syy eroon, mikäli joskus haluaa toimivan suhteen.

Lähettäjä: Eroamassa 
Päivämäärä:   12.3.25 12:42:34

Piste: Olen yrittänyt keskustella, monet kerrat. Mies ei näe ongelmaa siinä, että aamusin nukkuu pitkään eikä osallistu yleensä lasten iltatoimiin. Hänestä se riittää, että on kotona.

Mies tekee päätöksiä huomioimatta minua ja perhettä, kuten toi reissutyö. Reissutyö ei mua haittaa, vaan se että ei keskustellut siitä minun kanssa. Tuntuu, että hän asettaa aina itsensä meidän edelle. On omalla tapaa itsekäs, ja pitää myös itseään parempana kuin muut.

Meillä ei oikein enää arvotkaan kohtaa. Mies rakastaa rahaa ja menestystä, ja kuvittelee että kaikki haluaa samaa. Esim. osti auton, ja höpötti että jos olisi vielä hienompi niin naapurit olisi kateellisia. Töitä pitäisi tehdä paljon ja aina vaan tienata lisää. Mä taas teen osa-aikaista työaikaa, jotta on enemmän aikaa perheelle.

Lasten asioista on jatkuvasti kinaa, en edes enää kerro lasten koenumeroita hänelle (miehellä ei ole wilmaa). Miehelle tunnetaidot on täysin vieras asia, ja esim. hänen mielestään lasta kannustetaan haukkumalla ja osoittamalla virheitä.

Ei varmaan tuu yllätyksenä, että lapset eivät tykkää olla isänsä kanssa niin että minä en ole kotona...

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   12.3.25 13:19:24

Kiva se on siinä miestä haukkua ja hänen kamaluudestaan kertoa, mutta kyllä syyttävä sormi osoittaa nyt yhtä lailla sinuun, että tuollaisen olet mahdollistanut ja ennen kaikkea on malli minkä perheestä ja parisuhteesta haluat antaa lapsillesi. Niin tuollaisia uusia mulkkuja miehiä ja surkeita kohtaloonsa alistuvia naisia kasvatetaan ! Mietipä tätä nyt oikein äitinä, onko tämä se mitä haluat lapsillesi tarjota ja opettaa.
Ihan sama mitä nurinaa mieheltä tulee, erotessa lastenvalvojan luona sovitaan huoltajuus ja tapaamiset.. maksakoot sitten kovia elareita jos haluaa sitä työtä tehdä ja kun lapset hänen luokseen joskus tulevat (esim joka toinen vkl) niin selviytyköön sitten ihan kaikesta yksin, heräämisineen ja siivoamisineen, mikään ei olisi enemmän oikein moiselle isukille.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   12.3.25 13:43:43

Eipä sillä väliä kenestä parisuhteen kuihtuminen johtuu. Jos on sitä sorttia molemmat että keskustella voi niin käykää läpi noita tuntemuksia. Tilanne ei voi jatkua jos ja kun katkeruus vaan kasvaa entisestään.
Tai sitten sanot että haluat elämältä enemmän joten ensi askel on se ero.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   12.3.25 21:40:51

Miten oot päätynyt tällaisen kanssa parisuhteeseen? Onko muuttunut alkuun verrattuna?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.3.25 21:47:47

Silloin, kun se toinen ihminen ei tuonut enää lisäarvoa elämään.