Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   11.3.25 14:42:28

Vuosi sitten eronnut puoli elämää kestäneestä hankalasta suhteesta, alkoholismia ja narsismia. Suhde oli alusta asti haastava ja meidän kemiat oli ehdottomasti sängyn puolella alusta loppuun saakka.

Sinkkuaikojen hurvittelujen jälkeen olen nyt seurustellut jonkin aikaa. Mies on kaikin tavoin kunnollinen, rakastaa ihan täydestä sydämestään ja näyttää sen, osaa keskustella ym. Seksi toimii ihan hyvin. Välillä olen onnellinen ja iloinen uudesta suhteesta, ikävöin ja kaipaan toisen luokse ja välillä minut valtaa iso ahdistus jolloin tuntuu ettei ole ikävä vaikka on oltu päiväkausia erossa, enkä jaksaisi toisen seuraa ollenkaan.
Aiemmin ahdistusjaksot olleet lyhyitä ja niiden jälkeen olo suhteessa aina parempi, mutta nykyinen jo pari viikkoa. Mies tietää tilanteen ja antaa tilaa. Mistä tiedän, onko tämä vain kipuilua entisestä suhteesta vai eikö Mies ole oikea? Hänen lähellä on hyvä ja turvallinen olla ja hälle voi puhua ihan kaikesta, mikä on itselle uutta. Sukat ei pyöri jaloissa, mutta luulen että minulla ne eivät pyörikåän muiden kuin eksän kaltaisten traumabondien kanssa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   11.3.25 14:46:56

Mieti ennemmin sitä, minkälaisen elämän ja olon itsellesi haluat ja onko tämä nykyinen olotilasi sellainen?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.3.25 14:50:32

Ei ole olemassa mitään maagista "oikeaa". On olemassa erilaisia ihmisiä, joiden kanssa elämä on erilaista. Eli vaikka olisi vaikeaa, ei se tarkoita että toinen olisi väärä tsi suhde olisi väärä. Pitää itse miettiä mihin on valmis ja millaisia ongelmia ottaa kestääkseen.

Sen sijaan, että tuijottaa liikaa omia fiiliksiä, kannattaa miettiä faktoja. Joskus ne fiilikset johtaa faktojen luokse ja fiilis on vain ensimmäinen merkki. Mutta jos etsimälläkään ei löydä tosiasiallisia toisesta johtuvia asioita, on syy omiin fiiliksiin todennäköisesti vain itsessä. Saa sitä siltikin erota.

Lähettäjä: .x. 
Päivämäärä:   11.3.25 15:25:01

Olen samaa mieltä kuin piste.

Lisäksi tuollaisesta suhteesta toipuminen ottaa aikansa. Eikä siihen liittyvät reaktiot aina ole loogisia. Ahdistus voi olla ihan sitäkin, että turvallisessa suhteessa niillä aikaisemmilla kokemuksilla on mahdollisuus purkautua ulos. Näin ainakin itselläni oli ja kesti vuosia ennen kuin alkoi tuntua siltä että ihan oikeasti olen vakaalla pohjalla.

Lähettäjä: Zn 
Päivämäärä:   11.3.25 15:32:13

Joku on joskus fiksusti sanonut, että ole sellaisen ihmisen kanssa, joka saa hermostosi rauhoittumaan, älä sellaisen joka saa sen pois raiteiltaan (=sukat pyörimään jaloissa).

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   11.3.25 15:37:13

Tiedän ettei toipuminen käy käden käänteessä ja siksi miettinytkin, että onko suhteelle liian aikaista. Tai sitten nämä vain hälvenevät ajan mittaan ja jos nyt eroan, ehkä ongelmat seuraavat perässä seuraavaankin suhteeseen. Eniten häiritsee se tunne siitä, kun tässä vaiheessa suhdetta pitäisi olla onnensa kukkuloilla ja tosi rakastunut, ei mulla ole sellaista tunnetta kuin ihan välillä.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   11.3.25 15:44:25

No minäpä heitän vastakysymyksen: onko se pakko tietää tai pakko tietää juuri nyt ?
Hyvin suuri osa on mitä erilaisimmissa suhteissa, kepein perustein tai tottumuksesta tai ihastuttuaan korviaan myöten ihan vääränlaiseen ihmiseen jne. niin miksi sinun pitäisi nyt juuri heti varmistua siitä onko tässä "se oikea" ? Ei edellinenkään ollut ja suhteessa olit, mitä jos sinulle ei tämänkään jälkeen ole tulossa sitä oikeaa vastaan.. suhteen jatkumisesta päätät itse, suhteen käytännön tasosta (siis näkemisen määrästä, yhdessä asumisesta yms. asioista) päätät itse. No joskus "se oikeakin" voi tehdä päätöksen puolestasi, että sillä lailla mikään ei ole varmaa kuitenkaan.

Lähettäjä: Kansas 
Päivämäärä:   11.3.25 16:34:37

Suhteessa olemisen ei kuuluisi aiheuttaa ahdistusta. Onhan se miehellekin varmasti raskasta, että hän rakastaa sinua ja on ilmeisesti kaikin puolin hyvä, mutta nainen vain vajoaa säännöllisen epäsäännöllisesti jonnekin ahdistuneeseen pimeyteen ja haluaa päivä- tai viikkokausiksi erilleen. Kuulostaa siltä, että joko mies ei ole sinulle oikea tai sitten olet edelleen henkisesti niin kiinni edellisessä suhteessa, ettet ole vielä valmis tähän nykyiseen suhteeseen, vaikka oletkin siihen alkanut.

En itse alkaisi kauan katsella kumppania, joka välillä olisi onnellinen ja sitten taas huomenna ahdistunut siitä, että olen hänen kanssaan. Oma mielenterveyshän siinä menisi.

On olemassa myös miehiä, joiden kanssa on sekä turvallinen olla että sukat pyörivät jalassa.

On ihan mahdollista sekin, että ajan myötä rakastuisit tähän mieheen enemmän ja epäluulot häviäisivät, mutta siitä ei ole takeita. Itse joudut päättämään, kauanko kannattaa tilannetta katsoa. Tai saattaa se mieskin tietysti päättää jossain vaiheessa sinun puolestasi, kun ei enää jaksa sinun epävarmuuttasi.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   11.3.25 16:39:05

Mäkin sanoisin että kyllä sen tietää kun se oikea tulee vastaan. Toki sit vuosien saatossa voi kasvaa erilleen j tulla ero ja sitten toisessa elämänvaiheessa löytää ns. uuden sen oikean. Toisaalta nyt jälkikäteen ajatellen voin nähdä että edellisessä suhteessa mies ei todellakaan ollut mulle se oikea vaikka silloin siltä tuntui parisen vuoden ajan. Mutta nyt kun oikeesti on löytänyt sen oikean niin ollaan jotenkin ihan eri tasolla koko hommassa eikä nykyisen kohdalla oo koskaan tullu samanlaisia pieniä epäilyksiä kuin sen edellisen.

Tietty sulla on tollanen vaikea suhde taustalla mikä saattaa vaikeuttaa arviointia mutta ehkä kannattaa tunnustella mielessään että miten hyvä sen ihmisen kanssa on olla ja miten ajattelet häntä kun ootte erossa tai kun kerrot vaikka hänestä jollekin ystävälle.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   12.3.25 09:49:19

Ei tokikaan tarvitse tässä hetkessä tietää, tai päättää mitään.
Joo kieltämättä omatuntoa kolkuttaa se että miehellä on nyt aika paljon kestämistä. Hänen seurassa on hyvä olla, mutta ikävä ei kyllä tule kun harvoin. Välillä tuntuu että happi loppuu, kun on entisessä suhteessa enimmäkseen ollut yksin ja on paljon harrastuksia ja ystäviä, ja miehellä taas juuri ei niitä ole lasten ja heidän harrastusten lisäksi..

Lähettäjä: VaroVähä 
Päivämäärä:   12.3.25 09:53:35

Tarkkaile sitä 24/7, mitä se tekee, minne se menee.. niin pääset rikosilmoitukseen!

Lähettäjä: näinpä 
Päivämäärä:   12.3.25 10:04:27

Minulla päättyi 22 vuoden suhde miehen pettämiseen useiden naisten kanssa ja ero ja sen tapahtumat traumatisoivat pahoin. Aloin seurustelemaan noin vuosi erosta ja ollaan oltu yhdessä viisi vuotta. Tunnen ihan samoin kuin sinä. Olisin voinut kirjoittaa aloituksen. Olen ajatellut sen niin, että olen niin rikottu, ettei minulla enää pyöri sukat jalassa enkä tunne mitään erikoista hurmosta. Olen kyllä kiintynyt ja rakastankin, mutta itseäni suojellen pidän tietyn varauksen, jos kaikki meneekin pieleen. En tee tätä tietoisesti, mutta näin olen sen ajatellut.
Jätinkin miehen jo kerran, mutta palattiin onneksi yhteen. Olisin siis aika varovainen itseä tulkitessa ja antaisin myös itselleni aikaa.
Olen myös välillä todella rakastunut ja välillä ei nappaisi ollenkaan nähdä. Tämän kanssa on vaan oppinut elämään, siis omien tunteiden vuoristoradan kanssa.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   12.3.25 10:10:31

Kiitos kokemuksesta näinpä. Onpas hankalaa.. en tiedä jaksanko itse elää tällä vuoristoradalla, kun edellinen suhdehan oli juuri sitä. Dopamiinitasojen hullua vaihtelua. Varmasti on rikki ja satutetu, meilläkin oli pettämistä, valehtelua, katoilua, henkistä väkivaltaa.. ja kaikki oli aina minun syytä.
Että pitäisikö sitä vain nuolla haavojaan ja olla yksin, vai toistuuko sama kuvio vuosienkin päästä seuraavissa suhteissa. Varmaan olisi hyvä päästä purkamaan asiaa jossain terapiassa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   12.3.25 10:14:52

"Hänen seurassa on hyvä olla, mutta ikävä ei kyllä tule kun harvoin. Välillä tuntuu että happi loppuu, kun on entisessä suhteessa enimmäkseen ollut yksin ja on paljon harrastuksia ja ystäviä, ja miehellä taas juuri ei niitä ole lasten ja heidän harrastusten lisäksi.."

Onko nyt ongelma se, että sinulla ei ole tarpeeksi omaa aikaa, vai se että et koe raastavaa ikävää kun ette ole yhdessä?

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   12.3.25 10:18:22

Jonkin esoteerisen teorian mukaan jokaiselle on 8 oikeaa. Itse en usko mihinkään oikeisiin. Aloittajalla on nyt tällainen melko sopiva mies, jossa on toki myös puutteensa. Jos oman tilan tarve vaivaa, voisiko viikossa vaikka rauhoittaa pari omaa iltaa lisää - ei aina tarvitse olla yhdessä.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   12.3.25 10:19:13

... on omaa aikaa ja mies antaa tilaa kun pyydän sitä. Eli varmaan se, ettei ole ikävä 

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.3.25 10:19:23

"Eniten häiritsee se tunne siitä, kun tässä vaiheessa suhdetta pitäisi olla onnensa kukkuloilla ja tosi rakastunut, ei mulla ole sellaista tunnetta kuin ihan välillä"

Ei pitäisi.

Jokainen suhde ja jokainen ihminen on erilainen. Kaikista näin ja näin pitäisi -ajatuksista kannattaa pyrkiä eroon. Itselläni ei ole traumaattista suhdetta taustalla, mutta muista syistä on lievää parisuhde ocd:tä varsinkin alkusuhteessa. Jos noudattaisin ajatusta siitä, että jos on pienikin epäilys, niin suhde on väärä, en voisi ikinä alkaa suhteeseen.

Epäilen, yliajattelen, analysoin ja vatvon kaikkea. Jopa uuden paistinpannun ostaminen voi olla hitonmoinen projekti. Koin puppyblesin pennun ostettua... Tiedän että en ikinä tämän tyyppisissä asioissa vain mene virran mukana.

Ihmiset ovat erilaisia eikä jokaiselle alkusuhde ole huumaa. Itse alan päästä siihen "huumaan" nyt 3v kuluttua ja tuntuu että joka päivä vaan rakastan lisää. Ensimmäinen vuosi on aina ollut kaikkein vaikein.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   12.3.25 10:21:20

Vie aikansa toipua tuollaisesta suhteesta. Ei sellaisen jälkeen enää niin helposti "sukat pyöri jalassa" .
Ehkä aloittajan tunnot jotain lievää masennusta toksisen suhteen jäljiltä ?
Sen onko mies oikea niin ei sellaista tiedä. Ja onko sellaista edes sillä ei meistä kukaan ole täydellinen

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   12.3.25 10:23:42

"... on omaa aikaa ja mies antaa tilaa kun pyydän sitä. Eli varmaan se, ettei ole ikävä"

Minä rakastan miestäni syvästi ja meillä on todella hyvä suhde. En juurikaan ikävöi miestä, vaikka toinen olisi viikon lomalla. Kun suhde on vakaa ja siihen voi luottaa, ikävä ei ole minulle mikään mittari suhteen tilasta. Vähän tulee kaipuu kainaloon, mutta ei mitään suurta epätoivoa kyllä, enkä sellaista haluaisikaan. Johan se häiritsisi elämää jos olisi ihan ranteet-auki-olo aina kun ollaan erillään :D

Hylkäys, ikävä ja helpotus ovat epäterveen vuoristoratasuhteen pelinappuloita, terveessä suhteessa valuutta on luotettavuus ja rakkaus.

Lähettäjä: leidi 
Päivämäärä:   12.3.25 10:56:51

Samassa tilanteessa, erosin viime vuonna, nyt uusi suhde. Luin tosi paljon parisuhdekirjoja eron jälkeen, Tunnelukko-kirjat jne ja tietoisesti työstin ihmissuhteisiin liittyviä asioita. Minulle oli hyvä huomata esim se, että jos on viimeiset 5 vuotta ollut koko ajan varpaillaan päihteitä käyttävän miehen takia niin tokihan se tuntuu oudolta, jos uusi mies on vakaa, luotettava ja turvallinen. Hermosto on tottunut erilaiseen käytökseen joten nyt täytyy tietoisesti totutella siihen mitä tarkoittaa aikuinen mies ja miten rakennetaan suhdetta terveelle ja tasapainoiselle pohjalle.

En ole itse kaivannut eksääni sekuntiakaan. En haluaisi siitä suhteesta enää mitään.

Tein aika pian eron jälkeen itselleni listan kriteereistä, mitä miehen täytyy täyttää. Päätin tietoisesti etten suostu enää mihin tahansa vaan vaadin laatua. Mutta samalla joutuu itse opettelemaan uusia asioita kun kumppanina onkin samalla tavalla laatua vaativa aikuinen ihminen, eikä mikään päihdeveikko.

Lähettäjä: Nasse 
Päivämäärä:   12.3.25 11:00:20

Sen tietää. Jos joutuu miettimään, se ei ole se oikea.

Lähettäjä: Mohla Jukka 
Päivämäärä:   12.3.25 11:23:27


Usko vaan, kyllä se helvetiksi muuttuu ennenkuin arvaatkaan ja vika miehessä, tietty.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   12.3.25 11:34:55

Leiri, aika paljon kans työstin eron jälkeen just tuota toksisen suhteen dynamiikkaa. Alkuvaiheessa vedin puoleeni just niitä ihmisiä, joissa oli jotain samaa mutta ei niitä elementtejä mitä parisuhteelta kaipaan. Mut silti alkaa epätoivo iskeä, miksi tämä on näin hankalaa..

Mohla Jukka, eipä tässä ole miestä haukuttukaan.

Lähettäjä: Alien 
Päivämäärä:   12.3.25 13:09:37

Se mikä tuntuu hyvälle ja oikealle. Asiahan on niin, että jos liikaa alkaa miettimään, että olisiko joku muu parempi, niin se on loputon suo ja ikinä ei löydy sitä "oikeaa"

Lähettäjä: leidi 
Päivämäärä:   12.3.25 14:21:39

Tärkeää olisi tietää, mitä itse haluaa. Sitä ei välttämättä tiedä, ennen kuin ero on prosessoitu. Itsellä hyvä tilanne sikäli että pystyin lähtemään suht valmiina pois liitosta ja uusi suhde alkanut rauhallisesti sellaisen ihmisen kanssa, joka on itsekin hoitanut itsensä kuntoon.

Mutta onhan tämä ihan erilaista näin keski-ikäisenä. Toisaalta ei ole etsimässä enää mitään "lasten isähahmoa" vaan ihan vaan kahden aikuisen rakkaussuhdetta. Nykyinen miesystävä on sellainen, ettei varmaan 15 vuotta sitten olisi toiminut mutta nyt ollaan sellaisessa tilanteessa kumpikin että asiat toimivat. Mutta tunnelma on ihan erilainen kuin se loputon kaaos ja draama mitä eksä tarjoili. Sellaista vuoristorataa en halua enää ikinä. Vakaa, turvallinen, luotettava, rauhalinen ja tyyni ovat mukavia asioita elämässä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.3.25 14:31:45

Nyrkkisääntö: älä ota sellaista jonka kanssa voit elää, vaan sellainen jota ilman et voi elää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.3.25 16:52:34

"Nyrkkisääntö: älä ota sellaista jonka kanssa voit elää, vaan sellainen jota ilman et voi elää."

Älyvapaa neuvo. Terveet aikuiset ihmiset voivat hyvin elää yksin tai jonkun toisen kanssa. Vain traumakemia suhteissa syntyy illuusio ettei pärjää ilman toista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.3.25 12:06:05

. : itse olet älyvapaa. Tuo neuvo on hyvä ja monessa yhteydessä olen törmännyt tuohon.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   13.3.25 12:21:02

Kulahtanut ja hölmö neuvo se on, ja kannustaa juuri sellaisiin sekoilusuhteisiin joista aloittaja on juuri päässyt eroon.

Lähettäjä: odie 
Päivämäärä:   13.3.25 12:38:13

Se oikea voi olla vain hetken aikaa se oikea, eihän me täällä ikuisia olla.

Ehkä itse ottaisin kuitenkin kumppaniksi henkilön, jonka kanssa tuntuu heti luontevalta ja normaalilta puhua mistä vain.

Olen ollut lukemattomia kertoja ihastunut, mutta nopeasti homma päättynyt kemian ja samalle aallolle pääsemisen puuttumiseen. Pitkissä suhteissa on aina ollut lähtökohta se, että ensimmäisestä tapaamisesta lähtien tuntuu, että puheenaiheita löytyy loputtomasti ja keskinäinen kommunikaatio on kuin olisimme aina tunteneet, vaikka olisimme vasta eilen tavanneet.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   13.3.25 12:44:48

En usko myöskään mihinkään yhteen "oikeaan" enkä myöskään tuohon "jos joutuu miettimään, se ei ole se oikea." On ihmisiä, jotka miettivät asioita _aina_ ja käyvät päässään läpi mitä monimutkaisempia ajatusketjuja ihan siitä riippumatta, kenen kanssa he kulloinkin seurustelevat. Kukaan ihminen ei ole täydellinen ja jokaisessa parisuhteessa tulee myös niitä hankalia hetkiä. Lisäksi menneisyyden kokemukset vaikuttavat paljon siihen, millaisena nämä hankalat hetket kokee.

Parisuhteen onnistumisessa ratkaisee mielestäni keskustelutaidot ja se, että ollaan aidosti kiinnostuneita toisen asioista. Molemmat kunnioittavat toinen toistaan ja kumpikin tuntee omat rajansa. Elämäntapojen tulisi olla aika lähellä toisiaan (esim. absolutistin ja joka viikonloppu ryyppäävän tai matkustelua rakastavan ja kotihiiren suhde eivät välttämättä toimi kovin hyvin). Ja tietysti sitä kuuluisaa kemiaa pitää olla ja toista tulee pitää viehättävänä.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   13.3.25 14:27:29

Tässä kun on muutaman päivän kipeänä omia ajatuksiaan puntaroinut, niin tulkitsen itseäni niin että joku kemia meidän väliltä, minun mielestäni, puuttuu. Mutta mikä se on ja tarvitseeko sitä? Alkuihastus kun meni, niin en juurikaan tunne seksuaalista vetoa toiseen, vaikka seksi onkin ok. Tykkään olla hänen lähellä ja helppo tosiaan jutella mistä vain, mutta en koe että haluaisin tai olisi ominaista samalla tavalla vaikkapa helliä häntä kuin hän minua. Mikä tuntuu sekin oudolta kun oon aina tykännyt kosketella, jos ihminen on ollut mulle tärkeä. Ja toinen kun luonnollisesti on epävarma tällä hetkellä asioista mitä tapahtuu ja tuo ne ilmi, tulee siitäkin ahdistava olo vaikka toinen vaan kertoo omista tunteistaan. Ehkä se on vaan todettava että oon niin hajalla vielä että en pysty suhteeseen vielä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   13.3.25 14:29:00

Olet varmaankin oikeassa. Ehkä tässä ei ole ihastuksen jälkeen aineksia muuhun ja sinä tarvitset aikaa parantuaksesi edellisestä suhteesta.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   17.3.25 13:13:07

Nostellaanpa..

Lähettäjä: Kansas 
Päivämäärä:   17.3.25 19:53:33

"Alkuihastus kun meni, niin en juurikaan tunne seksuaalista vetoa toiseen, vaikka seksi onkin ok. Tykkään olla hänen lähellä ja helppo tosiaan jutella mistä vain, mutta en koe että haluaisin tai olisi ominaista samalla tavalla vaikkapa helliä häntä kuin hän minua. Mikä tuntuu sekin oudolta kun oon aina tykännyt kosketella, jos ihminen on ollut mulle tärkeä."

Onnettomaan suhteeseen tuo johtaa pidemmän päälle, paitsi ehkä siinä tapauksessa, jos kumpikaan ei aidosti olisi kovin seksuaalinen ja näkisi parisuhteen enemmän tiimipelaamisena kuin romanttisena. Teiltä puuttuu kemiaa. Todellinen kemia pysyy alkuihastuksen jälkeenkin, se ei ole siis sama kuin alkuhuuma vaan tietyllä tavalla pysyvää huumaa, vaikka toista ei enää näekään vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Tai sanoisin jopa niin, että toisen näkee edelleen pitkälti niiden vaaleanpunaisten lasien läpi, vaikka olisi kokenut riitoja, joitakin vaikeuksia ja aikaa olisi kulunut. Silloin seksuaalinen kemia pysyy läpi vuosien. Puhun kokemuksesta.

Maailma on tosiaankin täynnä pariskuntia, joilla on se tilanne kuin sinulla: yhdessä on kiva olla ja seksi ei ole epämiellyttävää, mutta tunnelataus puuttuu. Moni jatkaa näin elämänsä loppuun saakka ja kasvattaa liudan lapsia siinä samalla. Niin voi tehdä, mutta teillä ei lapsia ole ja ei ilmeisesti muitakaan suuria sitoumuksia, joten en näe, miksi sinun kannattaisi tyytyä tuohon suhteeseen, kun se kerran nyt jo ahdistaa.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   20.3.25 13:25:23

Joo itselle on seksi tosi tärkeää. Onpas hankalaa...