Lähettäjä: Surupusero 
Päivämäärä:   10.3.25 21:19:18

Kaksi hevosvanhusta lähti viime viikolla vihreimmille niityille omasta pihasta. Miten tottua siihen tyhjyyteen kun arki ollut suurimmaksi osaksi eläimiä ja nyt niitä ei ole. Itkettää edes ajatus kävelystä paikassa jossa aina maastoiltiin. Tuntuu epäreilulta ettei tule uusia muistoja hevosten kanssa enää. Sydän ei kestä.

Taloustilanteen vuoksi en uusia nyt pysty ottamaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.3.25 21:26:07

Minä olin töissä tallilla ja kotona oli omia. Oli todella vaikeaa luopua tuosta elämäntavasta. Ensin vaihdoin työtä mutta omat vielä oli. Sitten kun luovuin niistä, niin oli pakko keksiä tekemistä joka ikiselle vapaalle minuutille. Harrastuksia, reissuamista, kuskaamista jne jne jne. Nyt kun suru jo helpottaa, niin pitäisi oppia rauhoittumaan.

Otan osaa suureen suruusi <3.

Lähettäjä: Hah 
Päivämäärä:   10.3.25 21:35:04

Olen miettinyt mitä tekisin jos omia ei olisi. En tiedä haluaisinko harrastaa enää. Työ on hevosten parissa, mutta todennäköisesti nauttisin vapaa-ajastani kyllä. Varmaan aloittaisin maalausharrastuksen uudelleen, alkaisin käydä uimassa tai lukisin taas kirjoja.. kaikkea mitä en ehdi tehdä työn, lasten ja kotona olevien hevosten vuoksi..
Toisaalta, olen sen jälkeen, kun täytin 15v, pystynyt olemaan aika tarkalleen 4kk ilman omaa hevosta.. joten vaatisi kovaa päättäväisyyttä olla ottamatta mitään hevoseläintä..

Lähettäjä: åoihåuh 
Päivämäärä:   10.3.25 21:58:52

Mun hevonen on 22v ja kun se täältä lähtee, uutta ei tule. Koska itselläkin on jo ikää, ja en halua enää sitä sitoutumista mitä eläin vaatii. Ehkä lähden johonkin ravikimppaan ja harrastan sitä kautta.
Ja matkustan, olen talvet jossain lämpimässä, luen kaikki lukematta jääneet kirjat, kierrän konsertit, näyttelyt, tapaan ystäviä (ihme kyllä mulla on vielä paljon myös ei-hevosystäviä) ja tärkein, vietän aikaa rakkaan aviomiehen ja lastenlasten kanssa. Mökillä ja veneillen.
Aika aikaa kutakin.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   10.3.25 22:06:24

Sama kohta edessä mutta koiran kanssa.. olen syrjäytynyt ja koiran kanssa ollut kokoajan viimeiset kahdeksan vuotta:( En tiedä selviääkö tästä