Lähettäjä: Surupusero 
Päivämäärä:   10.3.25 21:19:18

Kaksi hevosvanhusta lähti viime viikolla vihreimmille niityille omasta pihasta. Miten tottua siihen tyhjyyteen kun arki ollut suurimmaksi osaksi eläimiä ja nyt niitä ei ole. Itkettää edes ajatus kävelystä paikassa jossa aina maastoiltiin. Tuntuu epäreilulta ettei tule uusia muistoja hevosten kanssa enää. Sydän ei kestä.

Taloustilanteen vuoksi en uusia nyt pysty ottamaan.

Lähettäjä: Hah 
Päivämäärä:   10.3.25 21:35:04

Olen miettinyt mitä tekisin jos omia ei olisi. En tiedä haluaisinko harrastaa enää. Työ on hevosten parissa, mutta todennäköisesti nauttisin vapaa-ajastani kyllä. Varmaan aloittaisin maalausharrastuksen uudelleen, alkaisin käydä uimassa tai lukisin taas kirjoja.. kaikkea mitä en ehdi tehdä työn, lasten ja kotona olevien hevosten vuoksi..
Toisaalta, olen sen jälkeen, kun täytin 15v, pystynyt olemaan aika tarkalleen 4kk ilman omaa hevosta.. joten vaatisi kovaa päättäväisyyttä olla ottamatta mitään hevoseläintä..

Lähettäjä: åoihåuh 
Päivämäärä:   10.3.25 21:58:52

Mun hevonen on 22v ja kun se täältä lähtee, uutta ei tule. Koska itselläkin on jo ikää, ja en halua enää sitä sitoutumista mitä eläin vaatii. Ehkä lähden johonkin ravikimppaan ja harrastan sitä kautta.
Ja matkustan, olen talvet jossain lämpimässä, luen kaikki lukematta jääneet kirjat, kierrän konsertit, näyttelyt, tapaan ystäviä (ihme kyllä mulla on vielä paljon myös ei-hevosystäviä) ja tärkein, vietän aikaa rakkaan aviomiehen ja lastenlasten kanssa. Mökillä ja veneillen.
Aika aikaa kutakin.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   10.3.25 22:06:24

Sama kohta edessä mutta koiran kanssa.. olen syrjäytynyt ja koiran kanssa ollut kokoajan viimeiset kahdeksan vuotta:( En tiedä selviääkö tästä

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   11.3.25 12:20:48

Moni kaipaa hevoselleen liikuttavaa, jos sellainen diileri kiinnostaisi sinua.

Toki oma on aina oma.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.3.25 13:01:09

Koiria tuntuu kaikki ex-heppatytöt ottavan, ottaisin itsekin ellen olisi niin pahasti allerginen.

Sinulle vapautui valtavasti aikaa ja resursseja, ja se aika varsinkin on sellainen resurssi jonka määrä on vakio, sinä itse voit vaikuttaa millä sen täytät. Minä ostin jäsenyyden tanssitunneille, aivan hemmetin ihanaa kun on harrastus jonka voi vaan skipata ilman että ketään kiinnostaa tai kukaan kärsii, ja mikä on aina vaan kivaa eikä mitään suurempia katastrofeja, varsinkaan sellaisia mitkä omaan kukkaroon käy ole luvassa.

Eläimettömänä on myös ihanan helppoa reissata. Rinkka selkään ja matkaan.

Kannattaa myös muistaa, että ihmisellä on vain kaksi pohjatunnetta johon kaikki muut tunteet pohjautuvat, pelko ja rakkaus. Suru on pohjimmiltaan rakkautta, sen ilmentymä ja se ajan kanssa kun pahimman kivun antaa tulla ja virrata se ajan kanssa tyyntyy levolliseksi rakkaudeksi. Rakkaiksi muistoiksi joille hymyillä.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   11.3.25 13:55:29

Kyllä siihen hevosettomuuteen tottuu. Nyt ymmärtää varsinkin sen, miten sitovaa niiden kotona pitäminen on. Koirille on helpompi saada luotettava hoitaja kuin hevosille, jos haluaa reissata.

Lähettäjä: Hah 
Päivämäärä:   11.3.25 14:49:12

Minusta ei sen enempää koiraihmistä tule.. on ollut koiria nyt 20v ja kun ja jos tuo nykyinen vuffe lähtee en taida uutta haluta :) kyllä mä vaikka kimpparavuriin mieluummin lähden :D

Lähettäjä: Mmm 
Päivämäärä:   11.3.25 18:01:29

Kyllähän se aika kamalaa oli, kun viimeinen hevoseni lopetettiin. Siihen loppui koko elämäntapa. Hevoset olivat rytmittäneet arkea ja oikeastaan kaikkea tekemistä 20 vuotta. Samalla hiipui myös tiivis yhteys talliporukkaan. Se oli siis samalla myös luopuminen koko yhteisöstä. Onneksi hevoset asuivat muualla, ettei sentään kotipihan tyhjyyttä tarvinut ihmetellä eikä lenkkeillä niissä samoissa maisemissa. Se olisi ollut vielä kamalampaa. Mutta hankin tilalle koiran, jonka kanssa aloin uppoutua ihan uusiin harrastuksiin ja sieltä löytyi myös uusia porukoita, mihin ryhmäytyä.

Lähettäjä: muusa 
Päivämäärä:   11.3.25 22:21:59

Tämä on kyllä tärkeä juttu. Mun hevonen, tai siis nykyinen ja edelliset on aina olleet samalla hirveän hyvällä tallilla. Meillä on superkiva talliporukka, aina autetaan toisiamme jne, mähän näen niitä enemmän kuin ketään ystävääni.
Mutta on selvää että sen jälkeen kun mulla ei ole enää hevosta en "kuulu" porukkaan. Ihan niinkuin jos vaihtaa työpaikkaa, ei kuulu enää vanhan työpaikan porukkaan.
se surettaa jo etukäteen.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   12.3.25 07:16:59

Itse harrastin hevosia intohimoisesti 35 vuotta, sitten motivaatio vähitellen hiipui ja oman vanhan hevosen lopetuksen jälkeen loppui kokonaan. Nyt 8 vuotta ratsastamatta enkä ole kaivannut takaisin. Retkeily ja matkailu (sekä yksi muu tärkeä harrastus) korvanneet, nyt voi vapaasti lähteä milloin vain ja mihin vain, ja maksaa suht hulppeaa omakotitaloa niillä säästyvillä hevosrahoilla. En tahdo koiraakaan rajoittamaan menemisiä. Kiva kun voi viikonloppuisin tehdä vaihtelevasti ihan mitä haluaa, eikä aina vain mennä tallille.

Se on kyllä totta että yhteys tallikavereihin katkesi. Siinä meni kymmenkunta hyvää kaveria ja eräänlainen yhteisö, itsellä ei ollut hevonen kotona. Joku varmaan osaa ystävystyä niin että yhteydenpito jatkuu vaikkei enää tallilla luontevasti tapaa. Itse en ole koskaan osannut, sama juttu työkaverien kanssa, ei olla vapaa-ajalla tekemisissä.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   12.3.25 07:19:33

Mutta aloittaja kun hevosharrastusta edelleen kaipaa, niin varmaan löytyy hoidettavia tai taidoista riippuen jopa liikutettavia ilmaiseksi tai kohtuu korvausta vastaan. Ei se hevosten pitokaan ilmaista ollut.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.3.25 10:24:39

Tottuu siihen ja kohta koet pelkästään helpotusta kun hevoset eivät ole riesana.