| 
			    
                Lähettäjä: Maria J.  
                Päivämäärä:   12.3.25 12:44:16 
                 "Minä olen käsittänyt niin että populaatiokissat eivät ole tottuneet ihmisen käsittelyyn, kun eivät ole pentuina lyhyen (2-7viikkoisina) sosiaalistumisen herkkyyskauden aikana ihmisten kanssa tarpeeksi tekemisissä olleet. Olisi armollista lopettaa huonokuntoiset heti, kun ovat kuitenkin arkoja, hermostuneita ja stressaantuneita koko ikänsä. 
Tieto kissan sosiaalistumisesta on peräisin eläinten käyttäytymistieteen tohtori Telkänrannan kirjoista."  
 
Käsityksesi on tosiaan käsitys eli siten horjuva. Olen itse sijaiskotina esy : llä niin voin vähän avata asioita.  
 
Käsittelyyn ne tosiaan harvemmin ovat tottuneet. Useimmiten kyllä siihen ovat tottuneita, että ihminen tuo ruokaa -> lähtökohtaisesti ihminen on siis hyvis. Käsittelyyn tästä on tietenkin pitkä matka.  
 
Meillä on tietyt kriteerit jotka täyttävät kissat viedään saman päivänä päivystykseen saamaan hoitoa ja myös eutanasia on meillä hoitopäätös - se kun lopettaa mahdollisen toivottaman tilanteen. Kissat tutkitaan loukuttaessa päällisin puolin hitsaushanskoin, jotta saadaan auttava käsitys niiden sen hetkisestä tilasta. Tietenkään kaikki vammat/sairaudet ei näy päälle päin, mutta moni näkyy. Muille siten lähitulevaisuuteen varaus rokotukselle, leikkuulle, sirutukselle, hammaslääkärin jne.  
 
Toivottoman huonokuntoiset tietenkin lopetetaan päivystyksessä loukutuspäivänä. Se nyt on päivän selvä asia meille yhdistysläisille. Viimeksi viime viikolla lopetettiin päivystyksessä loukusta tullut ressukka (vihaksi pistää ihmislajin pahuus koskien tätä kissakriisiä).  
 
Viitaten sinun tekstiisi, niin ei ole totta, etteikö kissa pääsisi arkuudestaan, hermostuneisuudestaan ja stressaantuneisuudestaan ajan kanssa kotialoissa. Populaatiokissa kun ei ole villikissa(yhä ikävän yleinen virheellinen termi-Suomessa ainoa villi kissa on ilves) vaan kotikissa, joka toki usein on villiintynyt.  
 
Minulla itselläni asuu v. -18 loukutettu, silloin 1-2- vuotias kissa, joka oli ulkorakennuksessa syntynyt ja pentuna lähes vailla ihmiskontakia siellä pesässä. Sittemmin kohdannut ruokkijaa pihalla päivittäin, eli se lähtökohtainen "ihminen tuo ruokaa aina" sillä on ollut mielessään pienestä asti. Syliin se on tullut vuosikausia monesti päivässä, toisin kuin rotukissani joka syntyi sisällä  ihmisen huomassa. Tästä päästäänkin siihen, että:  
 
"Kissakriisi on päällä koko ajan, niin miksi käyttää rahaa kissoihin, joista ei välttämättä koskaan tule kivoja sylikissoja?"  
 
Yritätkö sinä sanoa, että kissan kivuuden edellytys ja kissan olemassaolon edellytys on se, että viihtyy sylissä...? Onpa sinulla surkea ajatusmaailma. Ei eläimen tarvitse ansaita itseään sylissäolemisella/sylissä viihtymisellä. Kaikki eivät tykkää olla sylissä, ei minun ihmisrakas ja läheisyydenkaipuinen rotukissanikaan. Ei koskaan tule syliin, vaan kiehnää vieressä huristen. 
 
"Kissa siis kokee jatkuvaa stressiä koko loppuelämänsä koska se on "pelastettu"."  
 
Sinullakaan ei ole mitään käytännön kokemusta omakohtaisesti populaatiokissoista arjessasi. Jatkuva stressi koko loppuelämän. :D   
 
Lapsiperheeseen ei tuo minun sylimaukuni sopisi ja vieraisiin sillä kestää tottua, kun luottamus vieraiden pitää ansaita. Omaan perheeseensä se luottaa 100 %. Hampaat pestään päivittäin jo toista vuotta. Osaa lukuisia temppuja. Ulkoilee tarhassa toukokuu-lokakuu, toisella vuodenpuolikkaalla sitä ei saa ulos palelemaan ja kastumaan kun on sitä joutunut tekemään varhaisena aikanaan.  
 
Hevostalli.net :ssä olisi näköjään kovastikin tilausta kerronnalle kissakriisin parissa työskenteleviltä. Harmi, että oma aikani on rajallista. Jospa joskus taas. 
 |