Lähettäjä: Mistä voi johtua? 
Päivämäärä:   9.3.25 11:13:22

Mistä voi johtua haluttomuus lähteä lenkille ja lenkin alussa pysähtelee jatkuvasti, mutta kotiinpäin mentäessä menee tosi reippaasti? Koira on 7kk ikäinen ja ollut meillä vasta kuukauden, kasvattajan luona koiraa ei sosiaalistettu, joten koira pelkää ääniä, muita ihmisiä ja koiria, autoja jne. Koira on kyllä reipastunut tässä kuukauden aikana, mutta edelleen takkuaa lenkille lähtö. Miten tämmösen asian kanssa kannattaa edetä?

Pentu leikkii normaalisti ja kotiinpäin mennään pika vauhtia, syö hyvin yms. Huomenna pennulla on terveystarkastus niin kysyn eläinlääkäriltä asiasta. Itselleni tullut mieleen, että johtuu pelosta, koska sosiaalistaminen on ollut puutteellinen, mutta miten saada pennulle varmempi ja turvallisempi olo?

Lähettäjä: **** 
Päivämäärä:   9.3.25 11:19:03

Voi johtua hyvinkin pelosta, mutta pidä mielessä myös se, että voi johtua myös kivusta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.3.25 11:41:47

Pelosta ja epävarmuudesta voi johtua. Tässä vaiheessa voisit rohkaista pentua vaikkapa niin, että teette aina saman lenkin (rutiini tulee tutuksi, ei liikaa uusia asioita kerralla) ja lenkin varrella olisi tietty paikka, missä pysähdytte ja annat nameja (tämäkin luo rakennetta ja turvallisuutta).

Lähettäjä: Mistä voi johtua? 
Päivämäärä:   9.3.25 11:45:18

Kiitos vastauksista! :) kipua olen myös miettinyt, pennulla huomenna terveystarkastus niin kysyn eläinlääkärin mielipidettä asiaan.

Lähettäjä: _ 
Päivämäärä:   9.3.25 15:21:28

Veikkaisin että koiran päässä menee tämä logiikka:

- ulkoilu plussaa: pääsee asioilleen, voi haistella kivojen koirien terkkuja
- ulkoilu miinusta: jännää/outoa, vaihtelevia pohjia, aina eri sää, vastaantulijoita, valtavasti eri hajuja, ääniä jne. osaako tuo karvaton lyttykuono edes takaisin jos näköyhteys katkeaa???

- kotoilu plussaa: turvallinen olo tutuissa paikoissa, ruokaa ja vettä, leluja, omat porukat, ei odottamattomia uhkaavia ärsykkeitä, ei tuntemattomia ihmisiä tai koiria
- kotoilu miinusta: sisällä ei saa pissata :(

Ulkoilu on siis stressaavaa ja/tai tylsää. Sosiaalistaminen on voinut jäädä niin vähälle, että koira ei ole edes tottunut tykkäämään ulkoilusta. Laiminlyödyn koiran kohdalla ei voi olettaa, että ulkoilu on sille itsestään palkitsevaa.

Kehottaisin seuraavaa: vähennetään nameja ja yhteisiä leikkejä sisällä ja siirretään ne lenkin varrelle.

Ulkoilun aikana kännykkä taskussa. Aina lyhyen pätkän välistä jotain kivaa koiralle. Leikkihetki, juoksupätkä jos koira siitä pitää, namia, jokin helppo tehtävä (esim. kannon/kiven päälle kiipeäminen, oudon alustan kokeileminen, kumartaminen) ja ylistys + palkkaus. Kun on käännytty kotiin päin, lahjonta lakkaa.

Näin koira alkaa yhdistää ulkoilun siihen, että se saa paljon huomiota ja kaikenlaista kivaa—sellaista, mitä sisällä ei ole saatavilla, ainakaan niin paljon. Samalla pikainen kotiinpaluu menettää houkuttavuuttaan.

Koiraa en vaatisi menemään pidemmälle kuin se itse on valmis, se vain pahentaa stressiä ja heikentää suhdettanne. Jos koira kääntyisi jo kotia kohti, mutta houkuttelemalla suostuu vähän pidemmälle, se kannattaa palkita hyvin lyhyen pätkän jälkeen runsain kehuin. Sen jälkeen tulee kääntyä kotia kohti ja toki palkkaus lakkaa—näin matkan jatkamisesta edes vähän pidemmälle tulee kannattava vaihtoehto, ja vältetään se houkutus, että koira alkaa stoppailla ja jäkittää lisäpalkan toivossa. Samalla koiralle rakentuu luottamusta siihen, että ihminen tajuaa sen kommunikointia myös ulkona. Sille pohjalle koira luultavasti ennen pitkää rohkaistuu kokeilemaan kaikenlaista uutta ohjaajan henkisen tuen avulla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.3.25 15:58:00

Joko arkuus tai kipua esim. jossain nivelessä.

Lähettäjä: eeliö 
Päivämäärä:   9.3.25 15:59:55

Minulla vanha jo edesmennyt koira teki tuota kivun takia. Nopeasti tarpeet, stoppi ja kiskominen kotia päin. Auton kyytiin hyppäsi mielellään, kun tiesi milloin lähdetään metsään lenkille, eikä nekään olleet kovin pitkiä lenkkejä.

Lähettäjä: Eebd 
Päivämäärä:   10.3.25 21:52:21

"Näin koira alkaa yhdistää ulkoilun siihen, että se saa paljon huomiota ja kaikenlaista kivaa—sellaista, mitä sisällä ei ole saatavilla, ainakaan niin paljon. Samalla pikainen kotiinpaluu menettää houkuttavuuttaan.

Koiraa en vaatisi menemään pidemmälle kuin se itse on valmis, se vain pahentaa stressiä ja heikentää suhdettanne"

Tää on tosi tärkeää ymmärtää!!

Moni koira on niin herkkujen perään, että ylittää niiden houkutuksesta oman sietokykynsä rajat toistuvasti. Tällöin ei kuitenkaan saavuteta sitä alkuperäistä tavoitetta, että koira oppisi aidosti haluamaan kyseistä tapahtumaa (kuten ulkoilu). Sama pätee kaikessa käsittelyssä, palkan ei pidä houkutella koiraa pinnistelemään liikaa, kun puhutaan aroista ja jännittävistä koirista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.3.25 22:25:13

Todennäköisyys lienee pelon puolella. Jos autoilu on koiralle ok, niin veisin sen edes pari kertaa viikossa lenkille johonkin syrjäiseen metsään. On tosi raskasta jos joutuu joka lenkillä jännittämään milloin mitäkin ja lenkkeilyyn on helpompi oppia ympäristössä jossa häiriötekijöitä ja muuttujia on vähemmän.

Ja tosiaan, pakottaa ei saa. Jos koira joutuu sille liian vaikeisiin tilanteisiin (ahne koira voi mennä myös ruoan perässä ja kovin saalisviettinen lelun perässä vaikka tilanne olisikin liikaa), niin stressi vain pahenee entisestään. Koiralle voi riittää aluksi ihan vain pihapiirissä pyöriminen ja leikkiminen, jos teillä on oma piha niin siinä voi puuhailla vaikka ruoan etsintää ja miksei vaikka viettää aikaa luiden parissa kunhan lämpötilat sen sallii. Tai jos ei omaa pihaa ole tai ei muutoin halua ruokaa etsittäväksi maahan viskellä, niin esim. nosework-tyylillä voi rauhoittavia nenäpuuhia harrastaa melkeinpä missä vain kunhan homma alkaa ensin sujua sisällä.

Lähettäjä: Hohhoijaa 
Päivämäärä:   11.3.25 05:42:05

Oma eikä moni aikuinen koira tykkää kävellä kaduilla joissa tuota sapeli-sepeliä.. Ja oma koira teki tuota samaa ihan seitsemän viikkoisesta asti. Lähti pihalle mutta sit kieltäytyi liikkumasta. Pikku hiljalleen lähdettiin "maailmalle". Ja terveeks todettu. Yhä edelleen varsin omapäinen minne mennään. Arkuudesta ei johdu.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   11.3.25 08:37:57

Mulle tuli myös 4kk ikäinen koira ja ihan alusta saakka "jumitti" ulkona ja vahtasi koko ajan taaksepäin. Välillä mukana oli omat toiset koirat, välillä ei. Ei vaikutusta. Houkutteluilla ja välillä ihan kantamalla (pieni rotu, oli talvikin) saatiin jotenkin ulkoiltua. Koira arkailee edelleen ihmisiä, pimeää, erityisesti koiria. Pahin on perässä (ihan sama kuinka kaukana) kävelijät, niistä menee ihan lukkoon. Koulutuksessa käydään, hidasta on. Kyllä sillä alun sosialistamisella näyttää olevan aika paljon väliä. Tämä on ainoa koira mikä minulla näin on ikinä käyttäytynyt, muut on olleet tyyliin laita solmuun ja homma jatkuu. Todella surullista ja turhauttavaa. Mitään ei voi harrastaa, mihinkään koirajuttuihin ei voi mennä. Koira on nyt 2.5v. En enää usko että siitä tulee ikinä ns normaalia koiraa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.3.25 08:53:00

”Kyllä sillä alun sosialistamisella näyttää olevan aika paljon väliä.”

Tervepäiselle koiralle ei ole niin justiinsa. Meille pari tullut neljän kuukauden ikäisenä ja niiden kanssa voi mennä ihan minne tahansa ihan milloin tahansa.

Lähettäjä: Mistä voi johtua? 
Päivämäärä:   11.3.25 12:30:53

Ap tässä, eläinlääkäri tutki koiran ja oli sitä mieltä, että ei johdu kivusta vaan arkuudesta. Ja oli sitä mieltä, että koiraa pitää viedä paljon erilaisiin paikkoihin, jos pelkää paljon niin pitää vaikka vaan sylissä, että tottuisi.

Koira on jo rohkastunut paljon siitä kun tuli meille, mutta edelleen lenkin alussa pysähtelee. Mennään huomenna yhden tuttavan kanssa yhdessä lenkille kenellä on koira, jospa se pikku hiljaa tottuisi.

Lähettäjä: Nokka 
Päivämäärä:   11.3.25 12:35:45

Aloittaja, mistä syistä tuit tuollaisen "kasvattajan" toimintaa?

"Kasvattaja" , joka jättää koiranpennun perusasian eli sosiaalistamisen välistä? Saitko niin halvalla, että pakko oli tinkiä koiran henkisestä terveydestä? Onnea vaan kovasti

Lähettäjä: Mistä voi johtua? 
Päivämäärä:   11.3.25 13:18:58

Nokka, suoraan sanoen, en yhtään ajatellut asiaa. Kyllä näin jälkikäteen olisin ostanut toiselta kasvattajalta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.3.25 14:51:30

"Ja oli sitä mieltä, että koiraa pitää viedä paljon erilaisiin paikkoihin, jos pelkää paljon niin pitää vaikka vaan sylissä, että tottuisi"

Aijaijai mikä eläinlääkäri. Koiraa EI VIEDÄ tilanteeseen jossa se ei pelon takia kykene seisomaan omilla jaloillaan. Koska se ei auta sitä koiraa mitenkään vaan päinvastoin se pahentaa tilannetta. Jos koiraa pelottaa tilanteessa paljon, se on täysin oppimiskyvytön. Se ei opi että hei, tätä ei tarvitsekaan pelätä vaikka tässä nyt paniikissa tärisenkin ihmisen sylissä. Jos se siitä jotain oppii niin se, että a) ihminen on epäluotettava ja vie sitä epämukaviin tilanteisiin ja b) itse ei pysty vaikuttamaan siihen millaisiin tilanteisiin menee eli elämästä tulee entistä stressaavampaa. Ja mitä enemmän se tilanteessa pelkää, sitä epämukavamman olotilan se yhdistää vastaavaan tilanteeseen jatkossa.

koska aloittajan koiran kohdalla se paras sosiaalistamisikkuna on jo sulkeutunut, on silkkaa hulluutta kiirehtiä sen kanssa. Se koira tottuu ja rohkaistuu omaan tahtiinsa, eikä tilannetta nopeuta yhtään se, että sitä pakotetaan väkisin liian haastaviin tilanteisiin. Ja se palautumisen tärkeys, eli koiralle pitäisi saada järjestettyä viikkoon useampi päivä jolloin se ei joudu pelkäämään. Joka päivä ei ole pakko lenkkeillä pissatuksia enempää jos ei ulkoilu pelkäämättä onnistu. Suhteen parantaminen koiraan on myös tärkeää, ja sitä voi tehdä sisälläkin. Temppujen opettelulla yms. onnistumisen kokemuksilla koiralle saa lisää itseluottamusta ja samalla se suhdekin paranee.

Reippaiden koirien tuki voi olla kullanarvoista jos sellaisia lähipiiristä löytyy. Mulla oli itsellä joskus hetken koulutettavana vähän kaikkea pelännyt koira. Se kiintyi voimakkaasti mun toiseen koiraan. Minä en tehnyt työtä sen koiran "korjaamiseksi", vaan se teki sen ihan itse reippaan ja rohkean koirani avustuksella. Minä vain mahdollistin asioita viemällä koiraa riittävän maltillisella tahdilla niitä pelkoja kohti. Aluksi ulkoiltiin vain metsässä. Kun se sujui rennosti alettiin metsälenkkien lisäksi hengailla leikkimässä ja katselemassa rauhallisessa puistossa, johon kuului etäisesti autojen ääniä ja jossa aina välillä käveli joku. Seuraavaksi hengailtiin varmaan n. 200m päässä lasten leikkipaikasta ja hissukseen päästiin lähemmäs. Ja siitä siirryttiin ihmettelemään autoja kauempaa ja lopulta sitten ihan kaupunkilenkeille.

Aikaa se vei, mutta ihan hyvä koira siitäkin panikoijasta tuli, kun se sai edetä omaan tahtiinsa. Kertaakaan en sitä pakottanut ja otettiin lisää etäisyyttä pelon kohteeseen aina jos tilanne alkoi näyttää koiralle epämukavalta.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   12.3.25 11:17:11

Ostin itsekin joskus hölmönä junnuna reilu 4kk ikäisen pennun jota ei oltu sosiaalistettu ollenkaan. Minä en edes tajunnut kysyä sosiaalistamisesta, koska oletin sen olen ihan perusjuttu... No, olisi pitänyt. Eihän se pentu ollut hihnaakaan nähnyt ikinä, oli ulkoillut vain pienellä aidatulla pihapläntillä.

Pelkoaggre se oli koko ikänsä. Tosin koulutuksella siihen sai kyllä vaikutettua ja käytiin kyllä harrastuksissa ja muutamissa näyttelyissäkin ihan onnistuneesti. Mutta ei siitä koskaan saanut mitenkään "normaalijärkistä" koiraa ainakaan minun taidoillani. Toki luultavasti siellä oli hermorakenteessa häikkää muutenkin, koska eihän se tasapainoinen koira oikeasti paljon sosiaalistamista vaadi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.3.25 16:18:11

Kivut ja sepelit ja kaikki pitää ottaa huomioon, mutta monilla koirilla auttaa lenkillä eteenpäin liikkumisessa, että tehdään joku ympyrälenkki, takaisinpäin haluamalla ei loppua tule ollenkaan. Vaikka sitten koirat kyllä oppivat, mistä mennään lyhyemmälle lenkille ja mistä pidemmälle.

Lähettäjä: hoitsu 
Päivämäärä:   13.3.25 17:24:36

Koirakaveri oikein hyvä jos joskus saa mukaan, etenkin jos rohkea ja ennakkoluuloton vanhempi koira kaverina lenkillä. Pidentäisin pikkuhiljaa lenkkejä koiran kanssa yksinään, kun on itsevarma pidennetään lenkkiä. Muutenkaan ei pennun kanssa niin pitkiä vielä tehdä. Uusien ihmisten ja paikkojen tutkiminen myös tärkeää, kunhan tarjolla hyviä kokemuksia.