Lähettäjä: tapahtuu? 
Päivämäärä:   8.3.25 21:56:11

Onko joku osallistunut kirjastossa järjestettävään kirjailijavierailuun? Mitä siellä tapahtuu? Kertooko kirjailija vaan kirjoistaan vai onko se jonkinlainen vuoropuhelu yleisön kanssa?

Meidän kaupunkiin on tulossa joku kirjailija, josta en ole koskaan kuullutkaan. Kaveri (asuu toisella paikkakunnalla) laittoi viestiä, että haluaisi tulla kirjailijaa katsomaan ja kysyi, lähtisinkö kaveriksi. Käytäisiin ensin yhdessä syömässä ja vaihtamassa kuulumiset, sitten kirjastoon (kestää 1-1,5h) ja jos sen jälkeen voisin heittää kaverin junalle.

Mielelläni näen kaveria ja heitän hänet junalle, mutta tuo kirjailijajuttu epäilyttää. Jos yleisöä ei olekaan ja kaikkien on pakko esittää kysymyksiä. Jäänyt traumoja peruskoulusta, kun on ollut joku vierailija ja kaikkien on ollut pakko esittää joku kysymys. Sitten jos joku ehtikin jo kysyä saman kysymyksen, jonka itse aikoi kysyä, oli paniikki keksiä uusi ja järkevä kysymys.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.3.25 21:58:04

Ei aikuisia ihmisiä voi pakottaa esittämään kysymyksiä vaikka olisitte ainoat osallistujat.

Yleensä kirjailijaa haastatellaan ja lopuksi yleisö _saa_ halutessaan kysyä. Ketään ei pakoteta. Ja sitten jonotetaan nimmaria omaan kirjaan jos halukkaita on.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   8.3.25 22:05:28

Juu, yleensä on tosiaan haastattelu, ja sitten on aikaa kysymyksille, jos yleisöllä sellaisia on. Ketään ei pakoteta kysymään (tietenkään!) yhtään mitään. Lopuksi vielä ehkä mahdollista nimmarien jakoa kirjoihin, tai pienemmissä tilaisuuksissa mukavaa jutustelua ko. kirjailijan kanssa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.3.25 22:11:08

Yleensä se on vain haastattelu jossa kirjailija vastaa ennakkoon sovittuihin kysymyksiin. Lopussa on yleensä aikaa muutamalle kysymykselle.

Mene ihmeessä jos yhtään kiinnostaa, vaikka kirjailija olisikin tuntematon voi hänellä silti olla mielenkiintoista kerrottavaa. Jos ei kiinnosta niin älä mene.

Varaudu ruuhkaan.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   11.3.25 14:26:20

En halua loukata enkä tarkoita pahalla, haluan vaan ymmärtää. Siis miten kenenkään mielessä aikuisten vapaa-ajan tapahtuma yhdistyy johonkin koulun pakkopullajuttuihin? Liittyykö tämä vaan kulttuuriijuttuihin vai kaikkeen? Jos menet kokeilemaan uutta liikuntaharrastusta, kuvitteletko ja pelkäätkö, että paikalle tulee joku pakottamaan kokeilemaan asiaa X ja Y jaa mittaamaan tuloksia niin kuin liikkatunneilla? Tai jos menet lounaalle buffettiin, pelkäätkö, että tuleeko joku pakottamaan maistamaan kaikkea?

Lähettäjä: tapahtuu? 
Päivämäärä:   11.3.25 14:48:55

^ Liittyy vain kirjailijoihin.

Entisessä työpaikassa (ennen koronaa) jouduin usein käydä arkena päivällä keskustassa olevassa kirjakaupassa hakemassa milloin mitäkin, mustetta printteriin, tulostuspaperia, muistilappuja, vihkoja jne.

Useamman kerran vuodessa menin kirjakauppaan samaan aikaan, kun siellä oli joku kirjailija signeerasmassa kirjojaan. Arkipäivänä klo 12-14 tai joku muu vastaava ”outo” aika, jolloin moni on töissä. Yleensä kirjailija istui yksin erillisen pöydän ääressä vieressään pino kirjojaan ja odotteli, josko joku tulisi. Kirjakaupan henkilökunnasta kukaan ei ollut häntä jututtamassa.

Minusta oli aina yhtä noloa käydä kirjakaupassa ostoksilla enkä mitenkään huomioinut kirjailijaa (toki tervehdin, mutta en alkanut kysellä kirjoista tms, koska yleensä kyseessä oli kirjailija, josta en ollut kuullutkaan).

Pelkään, että tuolla kirjailijavierailulla on paikalla vain minä ja kaverini. Jos kirjailija puhuu vaikka 30 min ja sen jälkeen saa yleisö esittää kysymyksiä, niin tulee tunnin vaivautunut hiljaisuus. Kaverini ehkä osaa jotain kysyä, mutta minä en. Ja siitä päästään sitten noihin peruskoulun ”pakko kysyä jotain” traumoihin.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   11.3.25 15:30:19

Jos kysymyksiä ei tule, ei niitä nyt sentään jäädä tunniksi hartaassa hiljaisuudessa odottamaan, vaan tuumataan että noniin, tämä taisi olla tässä, kiitos kaikille ja siirrytäänpä mahd. signeerauksiin.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   11.3.25 15:33:30

Joo ei herranjumala kyllä se haastattelija toteaa että kiitos ja hei hei, eikä jätä teitä istumaan hiljaa tunniksi :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.3.25 17:05:26

"Joo ei herranjumala kyllä se haastattelija toteaa että kiitos ja hei hei, eikä jätä teitä istumaan hiljaa tunniksi :D"

Tästä saisi kyllä hauskan sketsin aikaiseksi :D

En ole ollut kirjastoissa kirjailijavierailuissa, mutta Akateemisessa kirjakaupassa olen. Siellä oli haastattelija, joka esitti kysymyksiä kirjailijalle ja käänsi yleisöstä tulleet kysymykset englanniksi. Lopulta halukkaat jäi jonottamaan signeerauksia. Ja onhan kirjamessuillakin haastattelijat paikalla, he esittelee vieraan ja lopettavat tilaisuuden sitten kun aika on. Eiköhän kirjastossa toimi samalla tavalla :)

Lähettäjä: d 
Päivämäärä:   11.3.25 17:08:35

Aloittaja olisi varmaan ollut kauhusta jäykkänä, kun olin joulun alla konsertissa, jossa yleisöä oli vain kaksi henkilöä (minä siis niistä toinen) + lipunmyyjätyyppi, ja konsertin jälkeen muusikot jäivät vielä juttelemaan meidän kanssamme.

Olihan se outo ja hieman nolo tilanne, mutta ei pelottava.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   11.3.25 17:35:24

Jos teitä on vain kaksi, se kirjailija voi lukaista pätkän tekstistä, ja sitten juttelette hetken mukavia. Ei ole pakko olla tuntia. Yleensä yleisöä on kuitenkin ainakin kourallinen, ja jos nimekkäämpi kirjailija, tungokseen asti.

Mitä kysyä, jos ei ole lukenut kirjailijan tuotantoa? Itse kysyisin, missä vaiheessa uusi kirja on, koska tästä kirjailija puhuu mielellään. Voi kysyä myös, mikä inspiroi kirjoittamaan, ja millaista kirjallisuutta hän lukee itse. Voi googlettaa ja kysyä jotakin tarkempaa, esim. miten dekkarin päähenkilö eroaa muista etsivistä, tai jos romaani kertoo vieraasta maasta tai ajankohdasta, miten kirjailija kokee tuon paikan tai ajan.

Kaikki kirjailijat eivät mielellään kerro omasta elämästään (eikä siinä aina olekaan mitään kertomista), joten tällaisia kysymyksiä voi vähän harkita. Jos joku tunnustautuu julkisesti leipojaksi tai vanhojen autojen tuunaajaksi, siitä voi kyllä puhua.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   11.3.25 21:10:55

Mä niin ymmärrän alottajaa. Vaikka kuulostaa koomiselta, niin jotkut vaan ajattelee asiat vähän pidemmälle ja tuommonen on siitä seurausta. Häpeän tunteen kanssa on vaan pakko oppia olemaan. Itselleen saa ja pitää nauraa:D