Lähettäjä: ;; 
Päivämäärä:   8.3.25 07:25:45

Jatketaampa.
Kevyt liikunta, vaikka puolentunnin rauhallinen kävely, auttaa palautuun paremmin kun sohva. Samalla vaikuttaa uneen positiivisesti. Ei ehkä heti, mutta pidemmällä ajalla. Hermoston kierrokset laskee, jollon se pääsee palautuun. Samoin pieni puuhastelu ja arkiaskareet palauttaa. Moni vaan jää sohvaan, ja ruikuttaa kun ei jaksa. Tää ruikutus, jota monet harrastaa tauoillakin, lisää vaan tunnetta jaksamattomuudesta. Ja näin luodaan kehä, jossa ei jakseta eikä huvita.
Samat toimet auttaa sairauksiin, jopa mielenterveyteen.
Jopa fyysistä työtä tekevän on hyvä liikkua kevyesti, jotta palautuu. Samoin sen aivotyötä tekevän, siinä ne aivot saa nollakytkimelle, ja ne lähtee palautuun. Lisänä voi harrastaa rentoutuksia, joilla saadaan kierrokset alas, ja uni paremmaks.
Aivot voi opettaa siihen, että työpäivän jälkeen ei mietitä eikä puhuta työasioita. Itsellä jaksaminen parani, kun tein näin. Aiemmin oli ongelmaa jaksamisessa, kun illat saatto olla mm viestittelyä työasioista. Ilmotin ihmisille, että työajan jälkeen en puhu niistä asioista. En ihmettele tai kummastele mitä joku teki tai jätti tekemättä. Rajat on selkeet.
Jaksamattomuuteen ja mielenterveysongelmiin vaikuttaa asiat kaukaakin menneisyydestä. Ne ei poistu lepäämällä, vaan käsittelemällä ne asiat. Tietenkin esim unettomuudessa saikku on hyvä, koska unettomuus on vaarallista. Kunnes taas saa nukuttua, mihin auttaa edellä mainitut asiat.
Noi tuet, ja kotiin jääminen on liian helppoo, ja terveetkin makaa kotona, kun ei huvita. Ja taas vakavasti sairaita ei korjata eläkkeelle, koska ne katotaan työkuntosiks. Jokaisella on vastuu toimeentulostaan, ja moniin sairauksiin auttaa rutiini ja rytmi paremmin kun lorviminen. Töitä voi tehä vaikka osa- aikasesti, jollon se kroppa ja mieli tottuu hissukseen, ja samalla on aikaa levätä. Noilla kermaperse nuorilla vaan ei ole halua, jollon on helpompi hakee diagnoosi ja lorvia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.3.25 07:33:42

Hyvin kirjoitettu! Myös puhelin pitäisi laittaa sivuun. Jatkuva nopeatahtisten lyhyiden videoiden katsominen kuormittaa aivoja.

Lähettäjä: Dolly 
Päivämäärä:   8.3.25 07:47:12

Ei eläkkeelle terveet pääse, syyksi ei laiskuus tai väsymys riitä. Vaan kyllä ihmisen pitää olla jo todella vakavasti sairas, että sen päätöksen saa. Tiedän sen oman aivovamman saaneen äitini kohdalla, koska hänen työkyvyttömyyseläkepäätöksen kanssa on tullut käytyä taistelua (vaikka äitini vamman seurauksena nukkuu suurimman osan vuorokaudesta eikä todellakaan ole kykenevä työskentelemään tai edes olemaan turvallisesti yksin niitä valveillaolon hetkinään, niin silti lääkärien todistuksista huolimatta silti ensin vastattiin bumerangina että onhan tuota työkykyä jäljellä - kunnes sitten vihdoin tajusivat että ei muuten olekaan). Sitä päätöstä ei siis todellakaan anneta ihmiselle helpolla tai lievin perustein. Minusta vakavasti sairaita on turha mollata tai kadehtia. Itse en ainakaan yhtäkään sairasta eläkeläistä lähde haukkumaan, oli ikä tai sairaus mikä vaan henkilöllä.
Työkyvyn menetys ja sairastuminen ei kysy iskun kohteeltaan katso ikää, ikävä kyllä.

Lähettäjä: No sama täällä 
Päivämäärä:   8.3.25 07:49:08

Huh huh. Tästä aloituksesta ja siitä edellisestä ketjusta kyllä huomaa kuinka pihalla osa kommentoineista on.

Tehdään rajuja yleistyksiä ihmisistä, vaikkei oikeasti tiedetä koko totuutta. Tälle hämmennykselleni ei ole rajaa. Tuntuu niin oudolta, että tällaistenkö ihmisten kanssa sitä elää??? Toivottavasti en tunne teitä henkilökohtaisesti. Olette kamalia, hirveitä, empatiakyvyttömiä. Kysyn vaan, että kuka TEIDÄT on kasvattanut? Julmat ja vaativat vanhemmat? - Todennäköisesti, sillä siksi teistäkin tuli julmia ja vaativia muita kohtaan. Loogista...

Tässäkin ketjussa on se syy, miksi mt-asioilla on niin valtava stigma ja ihmisillä häpeän pelko. Te vain vahvistatte ongelmia, oletteko ajatelleet sitä?

Lähettäjä: Kingi 
Päivämäärä:   8.3.25 08:25:56

"Tässäkin ketjussa on se syy, miksi mt-asioilla on niin valtava stigma ja ihmisillä häpeän pelko. Te vain vahvistatte ongelmia, oletteko ajatelleet sitä?"

Aloittaja puhui täysin asiaa. Kuka sinä olet uhriutumaan ja tuomitsemaan? Mt-ongelmat ei todellakaan poistu lääkkeitä popsimalla ja kotona maaten. Liike on lääke. Ja tasan tarkkaan tiedän mistä puhun.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.3.25 08:53:38

Kohtalaisen terveelle liike on lääke. Kun sairauden vuoksi rasituksensieto on alentunut, lisää kaikki rasitus kokonaiskuormitusta joissakin sairauksissa. Olisin ikionnellinen, jos voisin parantaa itseni liikkumalla!

Lähettäjä: sivuhuomio 
Päivämäärä:   8.3.25 08:58:56

Esim vaikeasti kroonisesti syömishäiriöiselle liike ei todellakaan ole aina lääke, vaan voi olla ihan juuri päinvastoin

Lähettäjä: ;; 
Päivämäärä:   8.3.25 09:14:18

Uupumuksen kokeneena, se kevyt liike on todellakin lääke. Kuten sanoin, pienikin riittää. Liike vapauttaa endorfiineja, joista mm masennuksessa on pula. Ja jota ne lääkkeet vapauttaa aivoissa.
Sairaudet on erikseen. Niistä kuuluu eläkkeelle. Mutta kovin moni uhriutuu sen diagnoosin taakse, eikä oo ajatustakaan että vois omilla toimilla parantaa oloonsa. Tekemällä muutoksia. Huono ruokavalio, kuten ne valmis tai pikaruuat, ei tarjoo ravintoo, jota esim ne mielenterveyteen vaikuttavat asiat tarvii. Dopamiiniryöpyn joku paskaruoka vapauttaa, hetkellisesti, ja siihen jää koukkuun. Mutta vitamiinien, kivennäis ja hivenaineiden puute vaikuttaa koko elimistöön, ja sairauksiin. E koodit ei oo ravintoo.
Ja kyllä, itsellä on sairauksia. Silti siellä työssä jaksaa, vaikka fyysistä onkin.

Lähettäjä: pändy 
Päivämäärä:   8.3.25 09:59:18

Minusta on naurettavaa, kuinka ihmiset vertaavat omien kokemuksiinsa perusteella mollaavat toisia.
Minä sairastin rintasyövän ja pystyin leikkauksen muutamia viikkoja lukuunottamatta käymään hoitojen ajan töissä. Ei silti tulisi mieleenkään ikinä oman tilanteeseen ”helpon kokemukseni” perusteella lähteä mollaamaan toista syöpäpotilaista, joka kärsii hoidoista paljon,on kovissa kivuissa, saa oireet äärimmäisen rajuina ja vaikka etäpesäkkeitä tms tms siitä, että hän ei pärjännytkään yhtä hyvin kuin minä ja ole työkykyinen. Se toinen on voinut tehdä jopa enemmän kuin minä sen eteen, että kestöisi hoidot hyvin ja paranisi, mutta silti saa huonolla tuurilla todella vakavat oireet niskaansa.
Sama asia oli kyse kehon tai mielen sairaudesta.
Ja yllä hyvä pointti tuosta eläkkeestä, ei työkyvyttömyyseläkkeelle taatusti yksikään terve, lievästi sairas tai ”vaan laiska” joudu, sen verran on tiukat kriteerit.

Lähettäjä: äaklfnaä 
Päivämäärä:   8.3.25 10:30:00

Miten nää kaikki nepsyt ja napsut ja muut pärjäs 30-40 vuotta sitten? Puhumattakaan aiemmin. Kun oli vaan pakko käydä töissä vaikka väsytti. Ja työttömyys oli häpeä. Kun ihmisellä oli vastuu omasta elämästään.

Lähettäjä: 5 
Päivämäärä:   8.3.25 10:43:12

''Miten nää kaikki nepsyt ja napsut ja muut pärjäs 30-40 vuotta sitten?''

- Syrjäytyivät yhteiskunnasta, alkoholisoituivat, alkoivat käyttämään ehkä huumeita, rikollisuus alkoi kiinnostaa jne.

Että semmostako vielä halutaan? Vai oisko kuitenkin parempi taata kaikille ihmisarvoinen elämä, myös heille, jotka eivät selviä tässä oravanpyörässä?

Lähettäjä: real 
Päivämäärä:   8.3.25 10:45:14

Työkyvyttömiä ja mieleltään sairaita on ollut aina

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.3.25 10:49:43

Paljonkohan mun olisi sitten pitänyt liikkua lääkkeeksi, kun ison koiran lenkitys ei riittänyt, vaan sairastuin masennukseen, josta pääsin vasta lääkkeiden avulla eroon?

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   8.3.25 10:57:29

"Mt-ongelmat ei todellakaan poistu lääkkeitä popsimalla ja kotona maaten. Liike on lääke. Ja tasan tarkkaan tiedän mistä puhun."

Liike saattas olla joillekin lääke tai sitten ei. Olen sairastanut vakavan masennuksen enkä parantunut siitä lenkkeilemällä vaan lääkkeillä, levolla ja ammattilaisen kanssa juttelemalla.

Jospa jokainen kokemusasiantuntija pitäisi mielipiteet itsellään. Te ette ole näiden ihmisten lääkäreitä, te ette tiedä heidän toimintakykyään, tuntemuksiaan tai mitään muutakaan.

Lähettäjä: C 
Päivämäärä:   8.3.25 11:14:45

Ei sinne tk-eläkkeelle vain mennä. Voi tulla monta hylkyä ennenkuin pääsee. Ja siis oikeasti sairaista puhun.
Ja eihän tästä ole kuin reilu sata vuotta, kun naiset eivät päässeet "oikeisiin" töihin. Nyt sitten joka naisen täytyykin olla terästä ja hoitaa koti, lapset, mies JA palkkatyöt.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.3.25 11:17:47

Alkuperäisen topicin alkuperäiseen aiheeseen, eli syitä miksi opiskeluiden pariin ei hakeuduta eikä töihin meneminen ole vaihtoehto (nämä on ihan suoraan ihmisten suusta kuultu):

- On väärin että yhteiskunta rajoittaa yksilönvapautta
- Elämä on liian rajoittunutta kun "joutuu pelata aikataulujen kanssa" (= olemaan töissä tietyn aikaikkunan puitteissa)
- Ei haluta että "joku muu määrää" miten päivät pitää rytmittää
- Elää samaa elämää ilman töitäkin (työkyvyttömyys/sairaseläkkeellä), menoista joutuu tottakai tinkiä, mutta ei ole stressiä eikä sitoumuksia
- Elämä ei stressaa, voi tehdä sitä mitä haluaa tai olla tekemättä
- Palkkaa ei saisi kouluttamattomana riittävästi verrattuna siihen mitä saa tekemättä mitään
- "Pää ei kestäisi olla käskytettävänä joka ikinen päivä"
- Ei ole tarjolla sellaisia töitä mitä kiinnostaisivat edes osa-akaisesti

Tämän kakkostopicin aloittanut on oikeilla jäljillä.

Fakta on se, että mt-ongelmat eivät helpotu missään vaiheessa jos elämässä ei ole rutiineja ja rytmiä, ei liikuntaa tai ulkoilua, ei terveellistä ruokavaliota ja halua toipua. Useampikin tuttavapiirissä väittää kirkkain silmin että ei se olo kuitenkaan helpottuisi yhtään vaikka ottaisi asiakseen ulkoilla joka päivä ja parantaisi rytmiä ja ruokavaliota - kuulemma lopputulos on ihan sama jos makaa päivän puhelin kädessä sohvan nurkassa Netflixin ja suklaalevyn kanssa.

Joo joo, aina tulee se litania miten masentuneelle on turha sanoa että ulos ja lenkille, mutta on aivan turha kuvitella että lääkkeitä popsimalla ja satunnaisilla terapiakäynneillä saadaan mitään mullistavaa aikaiseksi jos toipumiseen ei ole pienintäkään halua ja yritystä omasta takaa. Ei tämä helppoa ja ongelmatonta ole aina "meillä terveilläkään", itse olen taistellut itseni kohtuulliseen tasapainoon ja tavallisen tylsäksi töissäkäyväksi pahojen mt-ongelmien syövereistä. Liian moni tässä maassa elää siinä kuvitelmassa että kyllä muut maksavat ja kyllä yhteiskunnan pitää huolehtia. Jossain vaiheessa loppuu ne maksajat.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   8.3.25 11:20:12

Saarna työelämän vaativuudesta.

Ei enää ole juuri ollenkaan tarjolla sellaisia oikeasti helppoja, fyysisiä töitä, joita oli vielä parikymmentä vuotta sitten. Työntekoa on haluttu tehostaa joka alalla ja lapion, mopin tai vaikka tuotepakkaajan käsien pitää todella heilua. Tehdään urakkatahdissa mutta tuntipalkalla. Jos tehdään urakkapalkalla, niin vauhti on vielä kovempi. Siihen oppii ja sitä kestää aikansa, mutta jostain syystä kaikilla vanhemmilla vakkareilla on olkapäät, kyynärpäät ja selkä rikki. Miksiköhän... Kokemusta on. Fyysisissä töissä tehtäväkierto olisi erittäin tärkeä juttu, mutta monessa firmassa se ei syystä tai toisesta toteudu, minkä takia työntekijät rasittuvat yksipuolisesti. Kun työskentelin tuotepakkaajana, laskin, että oikean käden kyynärpäänivel teki ojennus-koukistusliikkeen 500 kertaa päivän aikana. Kovaa hommaa nivelelle, eikä siinä työssä voinut käyttää vasenta kättä pakkauslinjaston asettelun vuoksi. Työkaverini puolestaan oli laskenut, että hän nostelee 1500 kilon edestä säkkejä työpäivän aikana.

Moneen fyysiseen työhön on tietysti otettu avuksi koneita, mikä on hyvä. Koneiden käyttö kuitenkin nostaa tuotantomääriä, mikä lisää kiirettä. Täytyy myös opetella käyttämään koneita ja ratkaisemaan ongelmatilanteet, mikä ei todellakaan käy kaikilta. Kaikki eivät vaan pysty hahmottamaan miten homma toimii, vaikka sitä yritettäisiin opettaa. Toisaalta he voivat olla tosi hyviä jossain muussa hommassa.

Eli fyysinenkään työ ei välttämättä ole mitään helppoa.

Lähettäjä: ;; 
Päivämäärä:   8.3.25 11:21:00

Eihän kukaan mollaa ketään. Vaikka kaikki koetaankin nykyään henkilökohtasena loukkauksena.
Ennen kommentointia kannattaa lukee ketju läpi, ja edellinenkin, jossa nimenomaan sanotaan, että sairauksista ei olla välttämättä työkykyisiä. Ainakaan heti. Edelleen, toiset verhoutuu sen sairauden taakse, jollon ei ole haluakaan parantua ja tehä muutoksia, vaan jatketaan samalla tavalla millä on tullukkin.
Eikä ole kauaa, kun nuoret nimenomaan haki erinäisistä psyykkisistä sairauksista olevinaan diagnoosin, ettei tarvi mennä töihin. Sitä veisua mäkin kuuntelin moneen kertaan. Liike, mielekäs tekeminen ja töihinpaluu mahdollisimman varhain on normaaleja hoitokäyntäntöjä moniin sairauksiin, jopa psyykkisiin. Työttömyys ja pitkä sairasloma taas usein estää paranemista. Tutkitusti.
Moni vaan odottaa jotain lääkärin hokkuspokkus temppua, jolla vaiva katoo, sen sijaan että ottaa vastuun elämästään, ja tekee asioita paranemisen eteen. Päälle selitetään, että en mä voi, kun oon sairas. Moni nepsynapsy potilas valvoo yöt ja nukkuu päivät, vaikka rutiini ja normaalit yöunet auttas siihenkin.

Lähettäjä: Heh 
Päivämäärä:   8.3.25 11:31:28

Voi se kolahtaa omaankin nilkkaan. Luulet olevasi niin älykäs, että olet parantanut itsesi. Kunnes tulee SE päivä, jona kaikki kaatuu ja joudut tunnustamaan, että olet heikko.
Toivotaan ettei niin käy.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.3.25 11:31:56

Faktat ei ole mollaamista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.3.25 11:42:25

Ottamatta kantaa mihinkään mt- ongelmiin.
Meillä (hoitoala) on nykyään ainakin joku uniongelma- epidemia, varsinkin niillä vähän aikaa työelämässä olleilla 20+vuotiailla. No osalla keski-ikää lähestyvillä myös mutta heillä siihen liittyy usein fyysisiä tai niitä mt- ongelmia.
Mutta nämä noin 20- 25- vuotiaat jotka eivät pysty vuorotyöhön koska eivät saa nukuttua, eivät pysty tekemään aamu/ilta/yövuoroa tai ilmoittavat etteivät tule töihin koska eivät ole nukkuneet ja se tapahtuu melkein viikottain. Tämä hämmentää koska silloin 30 vuotta sitten kun olin saman ikäinen nuoriso nukkui helposti kellon ympäri ja isompi ongelma oli saada meitä hereille!
Väistämättä tämä nukkumattomuus on sitten kierre joka jatkuu ja pahenee, aiheuttaa niitä mt- ongelmia jne. Osa tuntuu olevan psykoosin partaalla koko ajan. Käyvät lääkärissä ja unihygienialuennon (joka sujuvasti sivuutetaan) lisäksi saavat vahvoja lääkkeitä jotka kuulemma eivät auta.
Kun heidän kanssaan sitten juttelee että olisiko syytä lopettaa energiajuomien juominen kokonaan on vastaus ettei niissä ole syytä ja juon vain muutaman päivässä enkä illalla. No mutta jos nyt kokeilisit olla kokonaan ilman! Aika pieni hinta unesta ja jos en itse saisi nukuttua seisoisin vaikka päälläni jos se saattaisi auttaa.
Sitten kun keskustellaan somen selaamisesta, sarjojen katsomisesta tai facetime-puheluiden puhumisesta yömyöhään niin se kielletään, puhelinkin on kuulemma toisessa huoneessa. Sitten kuitenkin kuulet mitä kaikkea on shoppailtu nettikaupoista yöllä kun ei nukuta, tai miten on sitten viestitelty pitkin yötä yövuorossa olevan kaverin kanssa. Juu ei kauheasti tipu sympatiaa näille ongelmaisille, vielä kun muut sitten tekevät vajaamiehityksellä heidänkin työnsä.
Ai niin ja meillä eräskin nuorisolainen ohjeisti opiskelijaa(!) että " jos töissä ottaa joku päähän niin aina voi ottaa vitutussaikkua"... että näin.

Lähettäjä: Fasu 
Päivämäärä:   8.3.25 11:49:04

Yksikään ihminen ei pääse eläkkeelle sellaisella vaivalla, joka paranisi helposti vain ulkona kävelemällä ja nukkumalla. Ei oli sitten nuori tai vanha, fyysisesti tai henkisesti sairas. Ne kriteerit työkyvyttömyyseläkkeelle on oikeasti hiton tiukat! Täytyy olla todella vakavasti sairas, jos on eläkekuntoinen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.3.25 12:34:50

- On väärin että yhteiskunta rajoittaa yksilönvapautta
- Elämä on liian rajoittunutta kun "joutuu pelata aikataulujen kanssa" (= olemaan töissä tietyn aikaikkunan puitteissa)
- Ei haluta että "joku muu määrää" miten päivät pitää rytmittää
- Elää samaa elämää ilman töitäkin (työkyvyttömyys/sairaseläkkeellä), menoista joutuu tottakai tinkiä, mutta ei ole stressiä eikä sitoumuksia
- Elämä ei stressaa, voi tehdä sitä mitä haluaa tai olla tekemättä
- Palkkaa ei saisi kouluttamattomana riittävästi verrattuna siihen mitä saa tekemättä mitään
- "Pää ei kestäisi olla käskytettävänä joka ikinen päivä"
- Ei ole tarjolla sellaisia töitä mitä kiinnostaisivat edes osa-akaisesti

Se on voi voi. Kyllä näihin on muutkin törmänneet. Matalapalkkatöissä oli niin kurjaa ja tylsää, joka aamu toivoi olevansa kipeä. Piti opiskella mutta kannattaa muistaa ettei sekään välttämättä riitä, ei kaikki saa koskaan sitä kivas työtä hyvällä palkalla. Kaikkien pitää noudattaa jotain aikatauluja. Töissä tulee käskyjä ylempää ja se kuuluu asiaan. Kaikesta tästä on muutkin kärsineet eikä tullut mieleenkään jäädä sen takia kotiin makaamaan. Nyt jälkeenpäin ajatellen työelämä ei ole koskaan ollut kivaa ja palkitsevuus oli se pieni rahallinen korvaus 8t/pv vitutuksesta. Silti sitä piti tehdä. Tekisi mieli sanoa että tuet pois.

Lähettäjä: äaklfnaä 
Päivämäärä:   8.3.25 12:40:43

"Syrjäytyivät yhteiskunnasta, alkoholisoituivat, alkoivat käyttämään ehkä huumeita, rikollisuus alkoi kiinnostaa jne."

No kun ei ollut näin. Moni alkoholisoitui, mutta niinhan nykyäänkin. Huumeita käytettiin HUOMATTAVASTI vähemmän kuin nykyään, sama rikollisuuden kanssa.

Moni nuori jättäytyy tukien varaan koska se on HELPPOA ja KIVAA. Ehkä rahaa ei ole paljon mutta toisaalta saa tehdä mitä huvittaa, usein saman henkisten kaverien kanssa. Miksi ihmeessä vaivautua töihin?

Ehdottomasti Suomessa on liian helppoa elää käymättä töissä, tähän kyllä tulee muutos kun valtiolta loppuu rahat.

Lähettäjä: wifi 
Päivämäärä:   8.3.25 12:55:19

Aina on ollut työkyvyttömiä (sairaita, niin päästään kuin kropastaan). Usein ne piilotettiin katseilta eikä niihin törmännyt tavan tallaajat niin usein kuin nykymaailmassa. Nykyään maailma on myös tarjolla jokaiselle silmien eteen mediaan ja somen kautta, joten ne kaikki ”oudotkin” pomppaa silmille ihan eri tavalla. Ei eläkkeelle ihmiset turhaan tai syyttä joudu.

Lähettäjä: : 
Päivämäärä:   8.3.25 12:58:36

Yrityksiä menee nurin tuon tuosta, eikä töitä todellakaan riitä kaikille. Ihmisiä jää työttömäksi enemmän ja enemmän, päälle vielä ne valmiiksi työttömät ja täällä porukka huutaa että menkää töihin. Niin, mihin? Kun ei niitä työpaikkoja enää ole ja loputkin menee pian alta.

Ei ole pitkä aika siitä kun oli vielä niitä helppoja ja suorittavia töitä sellaisillekin ihmisille jotka eivät voi korkeammalle tähdätä. Nyt niitä ei enää ole. Ne mitä ei koneet nykyään hoida, dumpataan jo valmiiksi kuormittuneen työntekijän lisätöiksi ettei niihin hommiin tarvitse erikseen palkata ketään.

Sitten vielä pitäisi saada sairaat ja raihnaiset töihin kun ei niitä töitä ole enää terveillekään. Lusmuja nyt on aina ollut mutta aika vähän on niitä elämäntapatyöttömiä. Kyllä suurin osa töihin menisi jos niitä olisi tai jos siihen pystyisi. Ja sairaseläkkeelle ei tosiaan vain mennä. Seulat on niin tiukat että niistä ei oikeasti sairaatkaan aina pääse läpi.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   8.3.25 13:32:39

Juu: toi on asia mitä moni ei "muista". Meiltä on hävinnyt käytännössä kaikki sellaiset "helpot" työt joita nuoret ja työelämään siirtyvät nuoret aikuiset teki vielä 80-- luvulla ja joissa pärjäsi vaikka olisi ollut "pällivikaa". Ja maailma ympärillä on muuttunut, nepsyjä oli tuolloinkin mutta tuon ajan koulu- ja työmaailma ei haitannut heitä kuten nykyään. Tuolloin autistit oli kaikki niitä syvästi autistisia, lievästi autisminkirjoiset kuten kaverin mies meni täysin normaalista eikä heillä ollut diagnoosia.

Kun mä olin kouluikäinen 80- luvulla oli itsestään selvää että kaikki saa töitä. Olit sitten peruskoulun kesken jättänyt tai tohtoriksi asti opiskellut. Ainoastaan täysin rapajuopot oli työttömiä, mielenterveysongelmista kärsivät laitoksissa. Mutta niitä helppoja sekatyömiehen, apupojan/-tytön, jne...hommia oli paljon. Automaatiota oli vähän, huoltoasemilla bensapoika tankkasi auton. Mansikkapelloilla ja muissa maatilojen sesonkitöissä ahersi kotimaiset koululaiset ja nuoret. Aamulehtien jakajat ja postinkantajat teki kaupunkialueella työsä polkupyörällä. Postin lajittelu tehtiin käsin. Oli pankkikonttoreita ja ruokakauppoja joka kylässä. Meillä oli paljon enemmän teollisuutta jossa tarvittiin työvoimaa: lähes kaikki vaatteet, kodinkoneet ja huonekalut oli Made In Finland.

Sitten tuli 90- luvun lama ja kaikkialla "ylimääräiset" työtehtävät katosi. Tehostettiin ja supistettiin. Kouluista katosi omat talonmiehet ja siivoojat. Bussivuoroja vähennettiin reilusti. Nuorisotiloja lakkautettiin. Automaatio vei työpaikkoja. Postin lajittelu automatisoitiin ja postin jakelu kulkee autolla. Jne...Kun mä valmistuin -96 kaikki päädyttiin työttömiksi. Kun menin työkkäriin siellä oli 7 avointa työpaikkaa (mm. kaupunginjohtaja. Oli paikallinen vitsi että sitähän kaikki työttömät voisi hakea). Mun kaveripiirissä suurin osa johonkiin ammattiin valmistuneista oli työttömiä. Osa meistä pääsi työmarkkinatuella harjoittelemaan(eli tekemään niitä hommia joista oli vakityiset työntekijät irtisanottu kuten nuoriso- ohjaaja), kaupungin työpajalle tekemään ompelu- puu- tai metallitöitä tai tukityöllistettynä johonkin kunnan hommaan. Monien vanhemmat irtisanottiin töistä joita olivat tehneet jopa 30 vuotta. Työnsä säilyttäneillä työmäärä kasvoi ja moni joutuikin tekemään oman työn lisäksi aikaisemmin esimerkiksi sihteerille kuuluneet työt.

Entäs tänäpäivänä? Ei kunnat enää teetä lapiohommia, otetaan koneurakoitsija tekemään homma kaivinkoneella. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon lisää. Mistä siis edes löytyisi hommia kaikille? Kun fakta on että kun jossain on avoin työpaikka sitä hakee iso määrä ihmisiä.

Lähettäjä: jaa 
Päivämäärä:   8.3.25 15:28:09

Lähettäjä: :
Päivämäärä: 8.3.25 12:58:36

Yrityksiä menee nurin tuon tuosta, eikä töitä todellakaan riitä kaikille. Ihmisiä jää työttömäksi enemmän ja enemmän, päälle vielä ne valmiiksi työttömät ja täällä porukka huutaa että menkää töihin. Niin, mihin? Kun ei niitä työpaikkoja enää ole ja loputkin menee pian alta.

Ei ole pitkä aika siitä kun oli vielä niitä helppoja ja suorittavia töitä sellaisillekin ihmisille jotka eivät voi korkeammalle tähdätä. Nyt niitä ei enää ole. Ne mitä ei koneet nykyään hoida, dumpataan jo valmiiksi kuormittuneen työntekijän lisätöiksi ettei niihin hommiin tarvitse erikseen palkata ketään.

Sitten vielä pitäisi saada sairaat ja raihnaiset töihin kun ei niitä töitä ole enää terveillekään. Lusmuja nyt on aina ollut mutta aika vähän on niitä elämäntapatyöttömiä. Kyllä suurin osa töihin menisi jos niitä olisi tai jos siihen pystyisi. Ja sairaseläkkeelle ei tosiaan vain mennä. Seulat on niin tiukat että niistä ei oikeasti sairaatkaan aina pääse läpi.

TÄMÄ!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.3.25 15:47:17

Ennen autisti oli sellainen, joka heijaa itseään tai istuu nurkassa seinää tuijottaen. Kukaan ei edes tuntenut ketään autistista. Nyt joka toisella nuorella on joku diagnoosi, vähintään itse keksitty, ja niillä leuhkitaan! Halutaan olla erityisiä, erottua massasta, olla omanlaisiaan ja kirjainlistalla tuodaan sitä esille. Samalla voidaankin kätevästi vapauttaa itsensä työelämästä kun ei pysty, ei kykene.

Meitä vanhoja kääkkiä ei armahdettu kirjaimilla. Itsekin olen aina ollut outo ja sorsittu. Työelämä oli kuitenkin kurjaa pakkoa, ainoa hyvä asia oli että joka päivä tuli se hetki kun pääsi pois. Silti piti käydä ja tehdä, tietenkin.

Lähettäjä: omppu 
Päivämäärä:   8.3.25 15:53:29

Jos sun ympärillä joka toisella nuorella on mt-diagnoosi jolla leuhkii, niin ihmettelen kyllä millaisissa piireissä oikein elät ja missä seurassa liikut.
Suurin osa nuorista on kuitenkin ihan ”tavan tallaajia” myös nykyään, jopa vaikka olisi joku diagnoosikin olemassa.

Lähettäjä: Hane 
Päivämäärä:   8.3.25 17:49:43

Täällä vanhalla kääkällä on joukko kirjaimia, aikuisena ”saatu”. En ne silti ole estäneet mua olemaan töissä.
Lähinnä halusin tutkimuksiin ymmärtääkseni paremmin itseäni. Se on myös helpottanut elämääni mikä on ollut aika haastavaa itselle.

Lähettäjä: Kuja 
Päivämäärä:   8.3.25 18:14:45

Täällä yksi nuori mt-ongelmainen, vai onko 34-vuotias enää nuori en tiiä. Kuus vuotta sitten sairastuin ja jouduin jäämään esimiestyöstä hoitoalalta pois. Diagnoosina on siis skitsoaffektiivinen ja elämä meni aikalailla uusiksi, olin ensin on-off saikulla kolme vuotta, sitten kaksi kokonaan kuntoutustuella ja nyt vuoden uusissa töissä. Pääsin työkokeilun kautta ”helpompaan” duuniin asiakaspalvelutyöhön. Teen osa-aikaista työtä 25h viikossa ja olen siis osatyökyvyttömyyseläkkeellä. En pysty kokoaikaiseen työhön, mutta olen tyytyväinen että saan ja pystyn tekemään jotain ja kantamaan korteni kekoon monessakin asiassa, yhteiskunnan ja oman talouden ylläpitämisessä esimerkiksi.

Ei mun asiakkaat tiedä että mulla on mitään häikkää päässä, eikä juuri työkaveritkaan. Esimies tietää koska kaksi kertaa vuoden aikana olen ollut pari päivää pois oireiden lyödessä läpi lääkityksestä. Nykyään kuitenkin saan tilanteen haltuun aika nopeasti ja pidempiä poissaoloja ei ole ollut.

Mulla on myös aktiivinen koira ollut koko tämän ajan ja vaikka joka ikinen päivä sitä vähintään kaksi tuntia ulkoilutan niin ei se pahoja kausia vienyt pois tai helpottanut oireita lainkaan, välillä olin niin @!#$ väsynyt lenkillä sen kanssa että teki mieli kaatua naama edellä asfalttiin ja jäädä siihen. En juo alkoholia ja herään joka päivä samaan aikaan, pidän huolta kunnostani ja ruokavaliosta ja silti asiat saattaa mennä aivan päin persettä koska päässä viskoo.

En toivois kellekään tätä sairautta tai tätä elämää mutta kieltämättä välillä tekis mieli toivottaa joku tervetulleeksi näihin saappaisiin vaikka päiväksi tätä eloa tallaamaan. Etenkin joku jonka mielestä se sauvakävely kyllä parantaa, ei paranna mutta eipä tarvi kuulokkeita lenkille kun on musat ja muut äänet omasta takaa päässä mukana.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.3.25 18:22:01

Kuja, mieti niinpäin, miten huonoon jamaan olisit voinut päätyä ilman koiraa, ulkoilua, terveitä elämäntapoja ja rytmiä. Tsemppiä!

Lähettäjä: same 
Päivämäärä:   8.3.25 18:32:03

Lähettäjä: Hane
Päivämäärä: 8.3.25 17:49:43

Täällä vanhalla kääkällä on joukko kirjaimia, aikuisena ”saatu”. En ne silti ole estäneet mua olemaan töissä.
Lähinnä halusin tutkimuksiin ymmärtääkseni paremmin itseäni. Se on myös helpottanut elämääni mikä on ollut aika haastavaa itselle.

Sama se on nuoremmillakin, suurimman osan ”kirjaimista” kun ei kukaan ulkopuolinen tiedä ja he ovat ihan normaalisti töissä ja elämässä

Lähettäjä: oiihoihi 
Päivämäärä:   8.3.25 18:39:02

Skitsoaffektiivinen on vähän eri asia kuin nuorten niin yleinen lorvikatarri. Ja se että yrität paljolti onnistuen käydä myös töissä on upea asia!
Vaan kun nämä parikymppiset suuntaa koko energiansa siihen ettei vaan tarttis mennä töihin.

Lähettäjä: Hane 
Päivämäärä:   8.3.25 18:55:05

Mun viesti olikin lähinnä niille jotka mollaavat meitä nepsyjä ja hapsuja.

On eria asia olla oikeasti sairas kuin laiska joka vasn ei viitsi tehdä töitä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.3.25 19:18:22

Miten nää kaikki nepsyt ja napsut ja muut pärjäs 30-40 vuotta sitten?''

Olivat töissä ja näitä jo nykyään eläköityneitä/ kuolleita muistellaan tyyliin "hänkin oli silloin aikanaan yhden sortin persoona".

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   8.3.25 19:44:35

Piste: jotenkin tuntuu että ennen ihmisten erilaisia persoonallisuuspiirteitä, "kylähulluja" mukaan lukien siedettiin enemmän. Nytkin meillä on täällä keskustelu kuinka moni pitää ihan hirveänä sitä että joku haluaa töissä möllöttää hiljaa ja vaan tehdä omaa hommaansa. Kun pitäisi smalltalkata että olisi kohtelias muita kohtaan. Ennen riitti että teit hommasi.

Ei kaikki nepsyt ja esimerkiksi masentuneet ennen selvinneetkään. Se selviää katsomalla itsemurhalukuja. Mun lähipiirissä on itsarin tehnyt 90- luvulla useampi 17-27 vuotias. Miehen isoveli, mun serkku, kaverin isoveli, yläaste ja lukioaikainen luokkakaveri, kaverin luokkakaveri, opiskeluaikainen kaveri, siskon koulukaveri,...plus kolme kaveria on selvinneet yrityksistä hengissä.

Lähettäjä: Lalla 
Päivämäärä:   8.3.25 19:58:40

"Miten nää kaikki nepsyt ja napsut ja muut pärjäs 30-40 vuotta sitten?''

Äitini oli yläasteella 70- ja 80-lukujen vaihteessa. Heidän luokallaan oli yksi, joka luultavasti oli jonkin sortin "nepsynäpsy" tai "pällivikainen", kuten jotkut tykkäävät sivaltaa. Kaveri oli kuulemma aina yksin ja kulki puukon kanssa koulussa. Opettajat sanoivat vain, että "älkää jääkö sen kanssa yksin mihinkään". Äiti muistaa että tyyppiä ei erityisemmin kiusattu, jätettiin vaan täysin omiin oloihinsa. Mutta onhan sekin aika raakaa, että joku on aina ihan yksin. Tyyppi teki lopulta itsemurhan nuorena. Ehkä hänenkin elämänsä olisi voinut olla elämisen arvoista, jos hän olisi saanut apua.

Lähettäjä: Vee 
Päivämäärä:   8.3.25 20:07:18

Ne minunkin aikaiset entisajan nepsyt ja napsut oli niitä kutosen oppilaita. Nyt vanhemmalla iällä ymmärtää, että heillä oli varmasti lukihäiriötä, tarkkaavaisuushäiriötä ym, joita silloin ei tunnistettu. Heitä pidettiin vain vähän "tyhminä", juntteinakin, jotka eivät opi muiden mukana ja joita ei koulut kiinnosta.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   8.3.25 20:41:42

Vee: tai sitten muuten vaan erikoisia persoonia. Tuo mun itsensä tappanut luokkakaveri oli hyvin "pikkuvanha", tietyllä tavalla huumorintajuton ja stereotyppinen hikari. Joku oli se luokan pelle joka hölmöili ja teki älyttömiä temppuja. Jne....tuolloin kuitenkin mielenterveysongelmista kärsivät sai hoitoa. Mun koulusta esimerkiksi kaksi kävi yläasteen sairaalakoulussa ja olivat suljetulla osastolla hoidossa. Ei itsetuhoiset tai psykoottiset nuoret olleet kotona. Tänäpäivänä esimerkiksi ranteensa auki vedellyt itsetuhoinen ja jopa psykoottinen nuori tikataan kasaan ja pistetään takaisin kotiin.

Edellä mainittu kaverin mies sai aikuisena asperger diagnoosin kun se diagnosoitiin heidän pojalla. Pojalla on isoja vaikeuksia nykykoulussa kun isällään ei ollut omana aikanaan. Oli kyllä "erilainen" kuin moni muu mutta kuitenkin sen ajan mittapuulla täysin normaali. Kun taas hyvin paljon isäänsä muistuttavalle pojalle nykyinen itseohjautuvuutta ja ryhmätöitä painottava koulu ei käy. Tuo kaverin mies on opiskellut ammatin ja käynyt armeijankin aikoinaan ja toimii yrittäjänä. Oman alansa huippu mutta monessa arkisessa asiassa täysi tumpelo.

Mulla on kaveri joka on aikuisena saanut masennuksen ja itsemurhayritysten jälkeen laaja- alaisten oppimisvaikeuksien eli lievän kehitysvamman diagnoosin. Hänelle on lääkäri sanonut että menneinä vuosikymmeninä olisi ollut täysin normaali. Ei meinaa millään löytää paikkaansa nyky- yhteiskunnassa kun oppimiskyky on huono ja uusien asioiden oppiminen vie aikaa.

Lähettäjä: gw 
Päivämäärä:   8.3.25 20:42:10

Onhan nykyinen työelämä ihan sairasta, ei ihme etteivät ihmiset jaksa jos on vähääkään "normaalista" poikkeavuutta. Meillä esimerkiksi osaston työntekijämäärä ei ole kasvanut yhtään siitä kun firma on perustettu nelisenkymmentä vuotta sitten, mutta työmäärä on ainakin triplaantunut.

Itse ainakin toivon että joka ikinen tämän ketjun ilkkuja tai hänen läheisensä sairastuu vakavasti johonkin mielenterveyssairauteen. Saa sitten näyttää meille muille kuinka siitä kuuluu parantua kun vähän käy ulkona kävelemässä ja syö salaattia.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   8.3.25 21:28:15

Gw: lisäksi melkein alalla kuin alalla pitää hallita tietokoneen käyttö, muistaa käyttäjätunnuksia ja salasanoja. Ei riitä että osaa tehdä homman X vaan pitää hallita myös asiat Y, W JA Z. Ei ole enää kahvinkeittäjiä, kopiokoneenkäyttäjiä, puhelinvaihteenhoitajia. Ohjelmistot päivyttyy ja muuttuu ulkonäöltä. Jne...vaikka nuoremmasta polvesta puhutaan diginatiiveina ei esimerkiksi joku tietokoneen käyttö nettisurffailua ja pelaamista kummempaan ole välttämättä tuttua.

Omassa työssä esimerkiksi ennen työntekijä laski ruutuvihkoon tuotteet, vei kerran kuussa vihkon konttoriin jossa konttorityöntekijä naputteli 80- luvulla kirjoituskoneella paperilaskut ja myöhemmin teki saman tietokoneella. Nyt työntekijä samassa työssä naputtelee itse tiedot tietokoneelle. Ohjelma on sellainen että sen käyttöä ei opi muistamaan ihan heti ja samalla pitää opetella tunnistamaan eri tuotteet mitä lasket. Vielä 80- luvulla tuotteita oli vain muutama, nyt yli 10. Uuden työntekijän perehdyttäminen ei ole mikään pikkujuttu tai yhtään hitaammin uutta oppivan homma.

Mulla on 23 vuotias työkaveri joka toivoo että löytäisi työn jossa ei tarvitsisi katsoakaan tietokoneeseen päin. Yhteishyvässä oli juttu Helsingin villasukkatehtaasta josta tuo työkaveri totesi että tuonne hän haluaisi töihin.

Kuinka moni on katsonut Kirjolla sarjaa? Esimerkiksi Topi Borg on älykäs mutta tyytyväinen työhön kaupan hyllyttäjänä. Nykyään täälläkin haukutaan ihmisiä joilla ei ole kunnianhimoa kouluttautua pitkälle vaan olisivat tyytyväisiä ns. matalapalkka- alan töihin jos niillä eläisi. Miksi ei oteta huomioon että meillä on ihmisiä jotka tarvitsee "helppoja", rutiininomaisia suorittavia töitä? Lisäksi nykyisessä työllisyystilanteessa töistä joita voisi tehdä esimerkiksi lievästi kehitusvammainen kilpailee ihan korkeakoulutetutkin.

Lähettäjä: d 
Päivämäärä:   8.3.25 21:59:51

”Mulla on kaveri joka on aikuisena saanut masennuksen ja itsemurhayritysten jälkeen laaja- alaisten oppimisvaikeuksien eli lievän kehitysvamman diagnoosin.”

Tähän on pakko sanoa, että laaja-alaiset oppimisvaikeudet eivät ole sama kuin lievä kehitysvamma! Toki ne voivat olla samalla ihmisellä, mutta ne eivät tarkoita samaa.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   8.3.25 22:17:21

https://www.nmi.fi/2023/02/27/laaja-alaiset-oppimisvaikeudet-on-tarkea-tunnistaa/

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.3.25 07:44:18

Onhan niitä helppoja töitä, vaikka tallityöt. Mutku yäk pitää herätä aikasin eikä jakseta nostaa mitään. Ne simppelit tuotantotyöt on usein kolmivuoroa ja työ on tylsää. Se ei kelpaa koska pitää saada itse määrätä milloin tekee töitä ja työssä pitää olla merkitystä. Ei näille näpsyköille ole mikään työ sopivaa. Paitsi tietysti somevaikuttajan hieno ammatti.

Lähettäjä: Hullu 
Päivämäärä:   9.3.25 09:43:44

Ihme yleistystä. Itsellä suvussa adhd- ihmisiä paljon, minä mukaan lukien. Itse sain diagnoosin 48- vuotiaana. Ihan olen opiskellut ja työssäkäyvä ihminen. Tosin jos olisin saanut diagnoosin 40 vuotta aikaisemmin, elämä olisi ollut vähemmän takkuista, mulla on hurja lista kesken jääneitä koulutuksia, kursseja ja muita opiskeluja, pätkätöitä, huonoja parisuhteita ja olen haahuillut ympäriinsä ja tuhlannut aikaa kaikkeen epäolennaiseen ja sättinyt ja vihannut itseäni kun yksinkertaisista asioista selviäminen on ollut niin vaikeaa. Mut jotenkuten selvinnyt, samassa työssä ollut nyt 15 v. Lääkityksen saatuani tunsin ensimmäistä kertaa maailman ilman hälinää, se että voi keskittyä vaan yhteen asiaan ja saa jopa tehtyä sen loppuun. Ihan käsittämätöntä. En ole ennen edes voinut kuvitella miltä tuntuu hiljainen mieli kaiken sen ajattelukakofonian sijasta.

Suvussa muut ADHD: t eivät ole mitään kotona lorvijoita vaan oikeilla tukitoimilla ja lääkityksellä ihan työssäkäyviä tai opiskelevia nuoria. En ymmärrä mistä joku nimimerkki jauhaa nepsyistä ja napsuista jotka laiskottelevat yhteiskunnan rahoilla ja vaativat huomiota eivätkä kykene mihinkään kun ovat niin erikoisia. En tunne yhtäkään tuollaista.

Myös 78- vuotias tätini on ihan selvä ADHD, vaikkei hän enää mitään diagnooseja halua hakea kun on eläkkeellä ja saa poukkoilla sinne tänne miten haluaa. Äitini valitsi alkoholin oireita hillitäkseen ja joi itsensä hengiltä.

Lähettäjä: cobra 
Päivämäärä:   9.3.25 09:55:28

” En ymmärrä mistä joku nimimerkki jauhaa nepsyistä ja napsuista jotka laiskottelevat yhteiskunnan rahoilla ja vaativat huomiota eivätkä kykene mihinkään kun ovat niin erikoisia. En tunne yhtäkään tuollaista. ”

Siis ihan samaa itsekin mietin! En tiedä missä tuollaisia monessa viestissä kuvattuja ihmisiä tai nuoria on, koska tunnen monia erilaisilla diagnooseilla varustettuja ihmisiä ja he ovat omista piirteistään / haasteistaan huolimatta kuitenkin ihan tavallisia työssäkäyviä tai opiskelevia ihmisiä (lääkitystä tai muuta voi olla apuna, mutta sitäpä ei kukaan ulkopuolinen tiedä).
Kaikki ne joiden tiedän olevan eläkkeellä ovat kyllä taas sillä ihan vahvasta syystä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.3.25 10:02:48

Kun te ette tunne, ei sellaisia ihmisiä ole? Perus hötölogiikka.

Lähettäjä: Noah 
Päivämäärä:   9.3.25 10:03:14

Mielestäni on surullista miten paljon oletetaan ja arvostellaan kuinka joku muukin. Mikä selitys aivovamma muka on? Kattokaapa Pekka Hyysaloa. Alle vuodessa käveli vakavasta aivovammasta! Miksei muut muka pysty kunhan vaan HALUAA.

Äitini kuoli syöpään, oli pitkä lista ihmisiä joita ei enää saattohoidon aikana halunnut tavata. Oli niin väsynyt ja kipeä sairautensa ja siihen että terveet ihmiset lisäksi käski "taistella vastaan" .. sattui nähdä miten kovaa häneen sattui tämä parempien ihmisten neuvo vaan tehdä enemmän, taistella kovemmin ja olla enemmän ..loppuun asti.
Yhteiskuntamme on tässä asiassa aika julma, selviytyjät on sankareita ja luuserit sortuu elon tiellä.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   9.3.25 10:05:13

Lähettäjä.

Päivämäärä9.3.25 07:44:18

Onhan niitä helppoja töitä, vaikka tallityöt. Mutku yäk pitää herätä aikasin eikä jakseta nostaa mitään. Ne simppelit tuotantotyöt on usein kolmivuoroa ja työ on tylsää. Se ei kelpaa koska pitää saada itse määrätä milloin tekee töitä ja työssä pitää olla merkitystä. Ei näille näpsyköille ole mikään työ sopivaa. Paitsi tietysti somevaikuttajan hieno ammatti.

Pskaa voi tietysti lapata aika lyhyelläkin perehdytyksellä ja ilman hevostaustaa. Harvalla tallilla vaan on varaa maksaa oikeasti palkkaa. Yleensä noihin hommiin otetaan joku tukityöllistettävä, joka saa hikisen 9 €/päivä. Onhan sekin tietysti jotain, mutta aika vähän. Tehdastöissä taas pitää oppia käyttämään erilaisia koneita ja tahti on reipas. Kaikkien aivot eivät sovellu siihenkään, vaikka jossain muussa hommassa voisivatkin olla hyviä. Noin yleisesti suosittelen sinua piste menemään itseesi ja ymmärtämään, että kaikki eivät saa samoja mahdollisuuksia.

Noin yleisesti olen kyllä sitä mieltä, että tavallisen duunarityön arvostusta pitäisi nostaa ja lopettaa kokonaan puheet "pskahommista". Jos koko ajan hoetaan että jokin työ on pskaa ja sitä tekevät leimataan luusereiksi, niin totta kai se vaikuttaa työn kiinnostavuuteen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.3.25 10:16:19

"Lähettäjä.

Päivämäärä9.3.25 10:02:48

Kun te ette tunne, ei sellaisia ihmisiä ole? Perus hötölogiikka."

Täällä logiikka menee itse asiassa niin päin, että kun MINÄ tunnen yhdenkin nepsyn, joka laiskottelee yhteiskunnan rahoilla, niin se tarkoittaa, että ongelma on laaja ja kaikki muutkin vastaavat (+työttömät, mielenterveysongelmaiset jne) vain laiskottelevat yhteikunnan rahoilla.

Lähettäjä: Tämä 
Päivämäärä:   9.3.25 10:18:36

Täällä logiikka menee itse asiassa niin päin, että kun MINÄ tunnen yhdenkin nepsyn, joka laiskottelee yhteiskunnan rahoilla, niin se tarkoittaa, että ongelma on laaja ja kaikki muutkin vastaavat (+työttömät, mielenterveysongelmaiset jne) vain laiskottelevat yhteikunnan rahoilla.

Just näin!

Lähettäjä: Sama 
Päivämäärä:   9.3.25 10:20:27

Juu on iitseasiassa aika mukava. Kiitos juu. Olkaa kuin juu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.3.25 10:22:43

Minun työpaikallani on myös sitä simppeliä suorittavaa teollisuusvuorotyötä ja tulijoita on kyllä aina ollut enemmän kuin paikkoja on auki.

Tosiasia vain on se että yt:t on olleet päällä jo pitkään ja porukkaa vähennetty ja vähennetään vielä lisää. Eikä olla ainut firma joka näin tekee.

Lähettäjä: Nasu 
Päivämäärä:   9.3.25 10:26:06

Mä olen saanut aikuisena asperger ja ADHD dg:n. Kouluaika oli vaikeaa. Äly olis, mutta ei kykyä keskityt kunnolla ja omalaatuisensa tyyppinä koulukiusattu.
Tein just näitä paskaduuneja mm. siivosin. Sitten pääsin leipomoon pakkaamoon. Onhan se vähän tylsää, mutta olen viihtynyt. Työkaverit on kivoja ja töitä tehdään joko yksin tai pareittain korvatulpat korvissa. Palkka ok ja työnantaja joustava.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.3.25 11:07:14

Ja väännetään vielä rautalangasta: pelkän ADHD: n takia ei pääse eläkkeelle eikä saa sairauslomaa, ei nuorena eikä vanhana. Et on turha jauhaa kirjainyhdistelmistä joilla saa maata kotona rauhassa yhteiskunnan rahoilla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.3.25 11:08:20

Suosittelen kokeilemaan sitä tuilla elämistä ja työkyvyttömäksi "heittäytymistä" kun se on niin kivaa ja helppoa. Omaan tuttavapiiriin kuuluu muutama heppu jotka todella tarvitsisivat tuontyökyvyttömyyseläkkeen. Sen sijaan keikkuvat työkyvyttöminä työnhakijoina kun eivät muuta saa.

Kolmivuorotyön haitallisuudesta on tutkimustakin, aika hassu ajatus että siihen pitäisi kaikkien vaan pystyä. Vastaavasti omalla kohdallani luontainen vuorokausirytmi on joitain tunteja vinksallaan "normaaliin" verrattuna ja olin jatkuvasti burn outissa kun menin töihin puoli kahdeksaksi. Nyt kun saan aloittaa työt vasta 11-12, nukun hyvin, voin hyvin, jaksan hyvin. Mutta varmaan olisi pitänyt vaan pystyä kun niin muutkin tekee. Ja liikkua. Sillä se olisi hoitunut.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   9.3.25 12:03:42

"Mt-ongelmat ei todellakaan poistu lääkkeitä popsimalla ja kotona maaten. Liike on lääke. Ja tasan tarkkaan tiedän mistä puhun."

Ei luoja mitä p*skaa ihmiset täällä suoltaa.

Ihan oikeastiko olet sitä mieltä, että vaikka skitsofrenia tai kaksisuuntainen mielialahäiriö paranee sillä, että käy kävelyllä?

Jos on niin pihalla, ettei tajua mielenterveysongelmien moninaisuutta, pitäisi olla ihan vain hiljaa. Kyllä, hyvät ja terveelliset elämäntavat ovat tärkeitä ihan jokaiselle, mutta ei niillä paranneta vakavia, usein geneetiikasta kumpuavia mielenterveysongelmia. Ja lääkitys on pelastanut monia ihmisiä esimerkiksi itsemurhalta.

Mielisairaus sairaus on _eri asia_ kuin se, että joku asia vähän ahdistaa, että joku päivä väsyttää normaalia enemmän tai että on surullinen jostakin ikävästä elämäntapahtumasta. Kaikki nämä jälkimmäiset ovat normaaleja elämään kuuluvia asioita. Ei kenenkään mieliala ole jatkuvasti iloinen.

Lähettäjä: entä 
Päivämäärä:   9.3.25 12:32:41

Miten urheilulliset ihmiset voivat masentua? He kun liikkuvat ja saavat näin endorfiineja. Ja yleensä syövätkin terveellisesti.
Jopa ammattiurheilijoita on voinut alkaa väsyttää ja masentaa. Miten se on mahdollista?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   9.3.25 13:35:39

Ei kai tässä kukaan sitä tarkoita, että pelkällä liikunnalla voisi parantua masennuksesta. Mutta itsekin komppaan kyllä liikuntaa ja terveellisiä elämäntapoja MASENNUKSEN TUKIHOITONA. Kun on lääkityksen ja terapian avulla päässyt pahimman yli niin terveelliset ja säännölliset elämäntavat + mielekkään tekemisen avulla itsensä hyödylliseksi tunteminen AUTTAA toipumaan masennuksesta. Sohvan pohjalle on helppo masentuneena jäädä, mutta sieltä ylös nouseminen pienin askelin tukee toipumista ja tätä käytetään hyvin alusta alkaen myös osastohoidossa tukitoimena. Siellä olleena, aamulla oli noustava syömään ja pyrittävä noudattamaan normaaleja päivärytmejä ja kannustettiin yhteistoimintaan ja liikkumiseen oman jaksamisen mukaan. Mutta aluksi, kun olin sen verran pohjalla ja väsynyt, sain nukkua nuo ruokailujen välit kunhan se ei vaikuttanut yöuniin. Joten sielläkin nämä asiat olivat masennuksen TUKIHOITOA lääkityksen ohessa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.3.25 13:50:17

”Ihan oikeastiko olet sitä mieltä, että vaikka skitsofrenia tai kaksisuuntainen mielialahäiriö paranee sillä, että käy kävelyllä? ”

Molempien näiden hoitoon kuuluu terveelliset elämäntavat.

Lähettäjä: entä 
Päivämäärä:   9.3.25 13:55:11

No aika moni käy töissä ja koittaa suorittaa jotain mielekästä harrastusta, vaikka koiran kanssa ulkoilua ja syö mielialalääkkeitä. Mutta elämä on mustaa, väsyttää, masentaa ja haluaisi vain kuolla.
Ei siinä rutiinit ja ulkoilu AUTA PARANEMAAN. Joskus tarvii ottaa myös aikaa levätä siellä sohvan pohjalla ilman mitään VAATIMUKSIA.
Kun masennus alkaa hellittää, ALKAA TEHDÄ MIELI lähteä sieltä sohvan pohjalta ulos aurinkoon.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.3.25 15:09:14

"Suosittelen kokeilemaan sitä tuilla elämistä ja työkyvyttömäksi "heittäytymistä" kun se on niin kivaa ja helppoa."

Sen pelin voittaa parhaiten vakuuttelevat. Ei kaikista ole siihenkään vaan suurimmalla osalla moraali pistää liikkeelle. Miten todistetaan että joku on työkyvytön?

Lähettäjä: Hgh 
Päivämäärä:   9.3.25 16:39:05

"Onhan niitä helppoja töitä, vaikka tallityöt. Mutku yäk pitää herätä aikasin eikä jakseta nostaa mitään. "

Ja yäk kun niistä pitäisi vielä maksaa palkkaa eikä sitä jakseta millään.
Hain joskus vuosia sitten töitä talleilta, palkaksi tarjottiin mm.ratsastusta ja painostettiin tulemaan työkkärin 9e/pv korvauksella, vaikka en edes ollut työtön työnhakija.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   9.3.25 17:13:52

"”Ihan oikeastiko olet sitä mieltä, että vaikka skitsofrenia tai kaksisuuntainen mielialahäiriö paranee sillä, että käy kävelyllä? ”

Molempien näiden hoitoon kuuluu terveelliset elämäntavat."

Niinhän minä juuri sanoin?

Se ei poista sitä faktaa, että nämä ihmiset tarvitsevat myös lääkityksen. Kuinka yksinkertainen voi joku olla?

Lähettäjä: Neon 
Päivämäärä:   9.3.25 17:22:52

Ei pyörätuolistakaan kaikkia ihmisiä koskaan saada kävelykuntoisiksi, vaikka he kuinka ulkoilisivat, söisivät terveellisesti, kävisivät kaikissa mahdollisissa kuntoutuksessa. Tai vaikka kuinka uhkailisi. Tai kertoisi kuinka ”minäkin jalan murtumasta paranin, kun vaan sitkeästi jumppasin, kyllä sinäkin neliraajahalvauksesta varmasti paranet kun teet samoin kuin minä tein murtuneen jalkani kanssa”. Sama koskee monia vakavia mielen sairauksia, kaikista ei vaan koskaan toivu. Ja sairauden täytyy oikeasti olla todella vakava, jos ihminen on päätetty laittaa eläkkeelle. Se päätös ei helposti heru yhtään kenellekkään.

Lähettäjä: Seuraaja 
Päivämäärä:   9.3.25 17:34:40

Edellisen ketjun aloittaja, joka siis lynkattiin laiskaksi nepsynäpsyksi ja sanottiin ettei muutkaan jaksa kirjoitti edellisessä ketjussa mm näin
"Valinnan työkyvyttömyys papereista teki lääkäri, en minä. Kolmesti olen palannut työelämään, joka kerta uupumusta on ollut pakko hillitä lopulta jättämällä lääkkeitä pois jotta jaksaa töihin, joka kerta se on johtanut osastolle kun ei lopulta vaan jaksa enää edes nousta tai syödä."
Ihanko oikeasti joku uskoo että ihminen joka päätyy osastolle koska ei jaksa huolehtia itsestään niin paljoa että edes nousisi sängystä syömään, yhtäkkiä jaksaa sitä työelämää kun sitkeästi vain työn lisäksi lenkkeilee ja syö terveellisesti?!

Lähettäjä: ;; 
Päivämäärä:   9.3.25 17:41:10

Edelleen, on sairauksia joista ei parane eikä voi tehdä töitä. Lorvikatari nuorrlla tai vanhalla, jonka takia haetaan eläkkeelle, tai lorvitaan kotona, ei ole sairaus. Vaan haluttomuus.
On sairauksia, joita voi hoitaa, ja ne paranee esim elämäntapa muutoksilla, ja sitten on niitä, jotka ei parane, mutta elämänlaatu voi olla parempaa, kun tehdään asioita. Mielenterveyteen vaikuttaa elämäntavat, ykskään päihdeongelmainen, masentunu, kipupotilas tai pitkäaikaissairas ei parane jäämällä kotiin surkutteleen. Ja siitäkin asiasta löytyy valtavasti tietoo.
Voiminen ja haluaminen on eri asioita. Jotka omassa mielessä selitetään samaks. Kovin moni joka ei halua, vaikka mennä töihin, ei mielestään voi. Koska se on itselle uskoteltu niin.
Niistä 9e pv hommistakin saa työkokemusta, ja vähän rahaa, ja rutiinia, mutta niitä ei haluta tehdä, koska joutuu tekeen oikeita töitä. Parhaillaan niistäkin voi saada ihan oikeen työn itelleen. Mutta koska pitää herätä, ja menettää aikaa lorvailulta, ja voi rasittuakin, niin eipä niihin mennä.

Lähettäjä: pöö 
Päivämäärä:   9.3.25 17:48:10

Skitsoaffektiivista häiriötä sairastavalla, tai skitsofreniaa sairastavalla, voi olla muistin kanssa ongelmia, joka johtuu sairastetuista psykooseista... Ei kai kukaan ole sellaisia pakottamassa töihin? Huom. ei kaikilla ole muistiongelmaa, vaan osalla...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.3.25 19:02:09

” Se ei poista sitä faktaa, että nämä ihmiset tarvitsevat myös lääkityksen. Kuinka yksinkertainen voi joku olla?”

Suurin osa skitsofreenikoista ja kaksisuuntaista sairastavista tarvii sen lääkityksenkin, mutta siihen kaveriksi pitää olla myös terveelliset elämäntavat.