Lähettäjä: neiti13v 
Päivämäärä:   7.3.25 19:19:55

Onko kokemusta? Kiitos!

Lähettäjä: neiti13v 
Päivämäärä:   7.3.25 19:20:33

Teinistä kyse, sori otsikko!!

Lähettäjä: Tiedänköhommat 
Päivämäärä:   7.3.25 19:31:46

Keskustelemalla, kannustamalla.

Lähettäjä: Il 
Päivämäärä:   7.3.25 19:36:10

Kehumalla aina kun on aihetta ja puhumalla positiiviseen sävyyn, esimerkiksi muista naisista, muista suomalaisista, muista teineistä... siis jos on vaikka uutinen, jossa teini voitti shakkikisan, niin kehuu miten teini pääsee pitkälle kun kiinnostusta riittää.

Jos teini epäonnistuu, niin aina tilanteen mukaan. Ei haittaa mitään, että pyysi jotakuta ulos eikä tämä halunnut. Siitä pitää puhua. Jos kokeesta tulee nelonen, niin voitte yhdessä pohtia syitä ja ratkaisuja.

Lähettäjä: 26 
Päivämäärä:   7.3.25 19:37:30

Itselläni on ollut lapsesta asti huono itsetunto. Jälkeenpäin toivoisin että olisin saanut enemmän lempeää kannustusta kouluaineissa joissa en pärjännyt. Eli oltaisiin oikeasti lempeään äänensävyyn vaikka selitetty että tekemällä vähän kerrallaan ja harjoittelemalla voi pärjätä ja että minulla on aivan yhtä lailla siihen mahdollisuuksia kuin muillakin. Olisin myös toivonut yleistä kannustusta enemmän ihan joka saralla, kivoja kommentteja pikkuasioista ja vaikka ulkomuodosta myös. Vaikka vanhempani ovat mukavia ja asiallisia tyyppejä, muistan pääasiallisesti teini-iästä lähinnä kritiikkiä, esimerkiksi siitä miten en yritä tarpeeksi, seiso suorassa, jne. Kivat kommentit tulivat vasta silloin kun olin jo muuttanut ulkonäköä. Esimerkiksi: ajattelin hiusteni aina olevan rumat. Ne värjättyäni sain aina kuulla, että kuinka kauniin väriset ja kivat hiukseni olivat ennen kuin pilasin ne :D siinä vaiheessa vähän myöhäistä.

Lähettäjä: Olivia 
Päivämäärä:   8.3.25 09:17:57

Oma lapsi hyötyi suunnattomasti ratsastusharrastuksesta. Etsittiin sellainen ratsastuskoulu, jossa on kannustava, tiukka mutta oikeudenmukainen opettaja, joka tunti jokainen oppilas saa toiminnastaan myös kehuja pelkän kritiikin sijaan. Pääsi opettajan kanssa opettelemaan hevosen kuntoon laittamisen alusta asti ja kädestä pitäen. Hevosen kanssa toimiminen kasvattaa jämäkkyyttä, omia rajoja, itsenäisyyttä ja vaikka mitä muuta. Kerran viikossa ratsastustunnillakin voi saada hurjan paljon, jos oppimisympäristö on oikeanlainen. Arasta, syrjään vetäytyneestä ja masentuneesta tytöstä kuoriutui muutamassa vuodessa itsevarma, itsenäinen ja psyykkisesti paljon hyvinvoivampi teini.

Ja tiedän, ettei kaikilla ole varaa harrastaa ratsastusta, itsekin yksinhuoltajana joudun todella venyttämään senttiä, jotta pystyn tuon lapselle mahdollistamaan. Lopetin omat ratsastustuntini, koska tässä vaiheessa lapsen hyvinvointi oli tärkeintä. Mutta jos löytyisi joku mieleinen harrastus, josta saisi onnistumisen kokemuksia ja vielä ryhmän ja/tai ohjaajan tukea ja kannustusta? Vanhempien tuki ja validaatio on tärkeää, mutta oikeanlainen harrastus lisää todella paljon lapsen/nuoren itsetunnon kehittymisen kannalta hyviä palikoita. Sanoisin myös, että hae tarvittaessa matalalla kynnyksellä lapselle apua esim. koulukuraattorilta. Yksin ei tarvitse kaikkea tehdä.