Lähettäjä: Nuori itsekin 
Päivämäärä:   7.3.25 08:28:44

https://urly.fi/3M6h

Artikkeli herätti paljon ajatuksia. Olen itsekin yrittänyt opiskelujen jälkeen päästä työelämään mukaan mutta se kiihkeä oravan pyörä ei vain sovi minulle. Nukun huonosti ja voin huonosti kun yritän tehdä työtä. Tällä hetkellä on työkyvyttömyys paperit vetämässä. Sairaus lomilla jaksan elää tavata ihmisiä huolehtia itsestäni tehdä ruokaa, kaikkea sellaista tavallista mikä kuuluu hyvään arkeen. Työelämä uuvuttaa enkä jaksa kuin hakea pika-aterian ja maata lopun päivää kotona päästäkseni seuraavana päivänä taas töihin.
Toivoisin että aihetta tuotaisiin enemmän esille ja ihmiset alkaisivat ymmärtämään meitä jotka eivät jaksa. Ettei meitä tuomittaisi turhaan laiskoiksi!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.3.25 08:31:07

Ja ajattelit tällä aloituksella saavasi symppiksiä ja emppiksiä? :D

Lähettäjä: pöö 
Päivämäärä:   7.3.25 08:34:34

Ymmärrän.. Ja toivon että ihmiset eivät haukkuisi näitä työkyvyttömiä. Tuskin heille kannattaa olla kateellinen.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   7.3.25 08:36:47

Ei se oravanpyörä kenellekään ’sovi’, mutta kaikkeen tottuu kun on pakko itsensä elättää :D

Lähettäjä: En ymmär 
Päivämäärä:   7.3.25 08:38:22

Joo en mäkään JAKSAISI mutta kun on pakko.

Millä te luulette että yhteiskunta pyörii, kun kaikki haluaa vaan olla tai siis pikemminkin kukaan ei jaksa tehdä töitä??

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.3.25 08:39:25

” Joo en mäkään JAKSAISI mutta kun on pakko.

Millä te luulette että yhteiskunta pyörii, kun kaikki haluaa vaan olla tai siis pikemminkin kukaan ei jaksa tehdä töitä??”

Tämä.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   7.3.25 08:39:45

No mutta mikä se "syy" jaksamattomuuteen on ? SIis mikä sairaus ? Vai kuitenkin osalla se laiskuus.. kun on niin vapaasti ja mitään vaatimatta kasvatettu niin kaikki pakollinen tuntuu ylivoimaiselta.. Lukekaapas siis kaikki lasten vanhemmat tätä aloitusta ajatuksella ja miettikää millä ja miten se lapsenne voi itsensä aikuisena elättää.

Lähettäjä: Kingi 
Päivämäärä:   7.3.25 08:42:11

"Millä te luulette että yhteiskunta pyörii, kun kaikki haluaa vaan olla tai siis pikemminkin kukaan ei jaksa tehdä töitä??”"

Juuri näin. Ja Suomessa homma on moneen muuhun maahan verrattuna kovin suffelia. On paljon paikkoja, joissa kuolet nälkään, jos et tee jotain hommia. Eli se on pakko jaksaa, tai kuolee. Ei ole muiden velvollisuus elättää. Harvasta se duuniin meno kivaa on, jos ei olisi pakko.

Lähettäjä: Nuori itsekin 
Päivämäärä:   7.3.25 08:45:47

No mutta mikä se "syy" jaksamattomuuteen on ? SIis mikä sairaus ?
Ahdistuneisuushäiriö ja masennus

Tämä on surullista kun ihmiset vertaa tavallista ei huvita siihen että ei oikeasti jaksa.

Lähettäjä: Daalis 
Päivämäärä:   7.3.25 08:47:48

Niin kauan kun maksetaan kotiin jotain rahaa, aina löytyy niitä jotka eivät jaksa tai eivät voi tehdä mitään.
Eriasia sitten jos on jokin sairaus tai vamma joka estää työnteon.
Lähes kaikkia vi*****a mennä maanantaina töihin. Suomessa voitaisiin siirtyä kansalaispalkka joka maksettaisiin kaikille, sitten työnteko nostaisi vaan tuloja ja ne jotka haluavat tehdä töitä voisivat käydä töissä. Muut eläisivät miten parhaaksi katsovat tuolla kansalaispalkalla.
Silloin järjestelmä olisi edes jotenkin tasapuolinen nythän ne jotka tekevät töitä maksavat niiden kotona olevienkin tulot. Verottaja kynii kyllä kaikilta, mutta jos tuloista lähes puolet menee valtiolla jotta joku muu voi olla kotona se saattaa vähän nyppiä.

Lähettäjä: Muffe 
Päivämäärä:   7.3.25 08:55:25

Aivovammojen ja monien muiden sairauksien aiheuttamat kivut ym. ovat asia erikseen. Se, että työpäivän jälkeen väsyttää, on kuitenkin (valitettavasti) ihan tavallista. Työelämä on kuormittavaa, koska häly, kiire, informaatiotulva ja tehostaminen ovat nykyään työelämän arkea. Meidän muidenkin on kuitenkin jaksettava sitä parhaamme mukaan. Ei siitä nyt mitään tulisi, että kaikki muutkin jäisivät tukien varaan, koska työnteko väsyttää. Ei kukaan tykkää oravanpyörästä.

Lähettäjä: Jepp 
Päivämäärä:   7.3.25 09:00:46

Ja joka toinen pn nykyään ahdistunut ja masentunut, voi jessus... menkää töihin niin ei ehdi masentaa ja ahdistas joka vitun kissan pieremä.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   7.3.25 09:04:17

"Joo en mäkään JAKSAISI mutta kun on pakko.

Millä te luulette että yhteiskunta pyörii, kun kaikki haluaa vaan olla tai siis pikemminkin kukaan ei jaksa tehdä töitä??"

Tämä. Nälkä voisi olla hyvä motivaattori...

Lähettäjä: Ulkopuolinen 
Päivämäärä:   7.3.25 09:07:58

En mä töiden lisäksi tee mitään. Nukun ja siivoan joskus. Lomilla sitten matkustelen mutta toki reissuissakin lähinnä lepäilen. En mä tän takia ole kumminkaan ajatellut olevani työkyvytön ja töissä käynkin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.3.25 09:14:11

Ymmärrän kyllä. Nuorena se oikeasti oli niin, että valmisruokakaupan kautta kotisohvalle. Siinä oli aivan pakko levätä ennen muita askareita. Työelämä oikeasti vaatii ja kuormittaa paljon. Siihen tulisi saada muutosta.

Mutta silti pitää vaan tehdä.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   7.3.25 09:20:30

"Sairaus lomilla jaksan elää tavata ihmisiä huolehtia itsestäni tehdä ruokaa, kaikkea sellaista tavallista mikä kuuluu hyvään arkeen. Työelämä uuvuttaa enkä jaksa kuin hakea pika-aterian ja maata lopun päivää kotona päästäkseni seuraavana päivänä taas töihin"

Harvempi aikuinen jaksaa työpäivän jälkeen kummempia. Kyllä se kavereiden kanssa hengailu jää opiskeluaikojen jälkeen.

Toivon, että et joudu työkyvyttömyyseläkekeelle. Kokeile osa-aikatöitä ja totuttaudu niiden avulla työelämään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.3.25 09:22:17

"Olen itsekin yrittänyt opiskelujen jälkeen päästä työelämään mukaan mutta se kiihkeä oravan pyörä ei vain sovi minulle. Nukun huonosti ja voin huonosti kun yritän tehdä työtä."

Kuinka vanha olet? Kuinka pitkään olet ollut töissä?

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   7.3.25 09:29:31

Minäkin olen puolikuollut työvuorojen välissä enkä jaksa mitään ylimääräistä. Pidemmillä vapailla tai lomilla eri asia. Eipä ole tullut mieleen kuitenkaan, että se ei ole normaalia, ja että pitäisi heittäytyä yhteiskunnan tukien varaan. Sellaista se kun vaan on, että pitää tehdä myös asioita mitä ei jaksa tai mikä ei huvita.

Kyllähän nykyään nuoremmalla väestöllä on aika heikko työmoraali, aika matala kynnys ottaa sairaslomaa, ja ennen kaikkea suurella prosentilla jonkinlainen masennus tai ahdistus. Ehkä olisi vanhemmallakin väestöllä, jos alettaisiin hakemalla hakemaan, mutta meidät on kasvatettu erilaisella työnteon mentaliteetilla. Kyllähän jonkun diagnoosin saa, jos välttämättä haluaa, ja nykyään sellaisen saaminen tuntuu olevan jotenkin hieno tai mainitsemisen arvoinen asia.

Lähettäjä: Kingi 
Päivämäärä:   7.3.25 09:30:59


"Olen itsekin yrittänyt opiskelujen jälkeen päästä työelämään mukaan mutta se kiihkeä oravan pyörä ei vain sovi minulle. Nukun huonosti ja voin huonosti kun yritän tehdä työtä."

Oletko tosiaan sitä mieltä, että noista syistä meidän muiden pitäisi elättää sinua, jotta sulla olisi elämä kivaa, ja nukkuisit paremmin, ja olisi aikaa tehdä muuta kuin käydä duunissa? Mitkään tuet eivät ole ansaittuja, vaan muut ne joutuvat maksamaan.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   7.3.25 09:36:16

Siis lukiko kukaan edes tuota artikkelia? Ensimmäisellä henkilöllä on skitsoaffektiivinen häiriö, toisella aivovamma väkivallan seurauksena ja kolmas on lyhytkasvuinen, kivuista ja väsymyksestä kärsivä henkilö.

Oikeastiko joku kadehtii näiden ihmisten elämää? Jokainen näistä sitä paitsi sanoi, että haluaisi tehdä jotain työtä ja tuntea itsensä tärkeäksi. Tällaisten ihmisten haukkuminen laiskaksi on ihan v*tun lyhytnäköistä ja törkeää.

Mitä aloittajaan tulee, niin ehkä on mahdollista löytää jotain sellaista hommaa, joka ei kuormita liikaa. Kannattaa ainakin yrittää.

Joka tapauksessa en usko, että työkyvyttömyyseläkettä saa kuka vain "tuosta vaan."

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.3.25 09:38:47

” Siis lukiko kukaan edes tuota artikkelia?”

En lukenut, koska ei minulla töissä käyvänä ole varaa tilailla hesaria. Sairaslomalaisilla nähtävästi on.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   7.3.25 09:39:03

Jos työpäiviä/työviikkoja lyhennettäisiin, saataisiin varmasti myös nekin ihmiset töihin, jotka nyt ovat uupumuksen takia sairaslomalla tai jopa täysin työkyvyttömiä.

Olen monesti miettinyt itsekin, että ei tällaisessa elämässä ole mitään järkeä. Töistä tullessa olen niin väsynyt, että jos hetkeksi istahdan sohvalle, nukahdan saman tien. Herättyäni ehdin illalla vähän käydä ulkoilemassa tai tehdä kotihommia, sitten taas nukkumaan. Jos pidän väkisin itseni kiireisenä, etten pääse nukahtamaan, olo on loppupäivän aivan hirveä ja väsymys vain painaa päälle.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   7.3.25 09:49:39

” Siis lukiko kukaan edes tuota artikkelia?”

Aloittajan teksti ei ainakaan aloituksen perusteella liity mitenkään tuohon artikkeliin.

Artikkelissa puhutaan henkilöistä joilla on jokin vamma/sairaus. Heillä on konkreettinen asia, joka vaikuttaa työkykyyn.
Sen sijaan omalla kohdallaan aloittaja vain puhuu siitä, ettei oravanpyörä "sovi hänelle" ja ettei hän vaan jaksa. Ja tämän takia haluaa työkyvyttömyyseläkkeelle.

No työkyvyttömyyseläkkeellehän ei pääse sillä, ettei vaan jaksa tehdä töitä, siinä vaaditaan kyllä vähän enemmän. Tiedä sitten onko aloittajalla oikeasti jotain sairautta taustalla.

Lähettäjä: U 
Päivämäärä:   7.3.25 09:54:47

Sota ajan lasten oli pakko mennä töihin ja elättää itsensä, oli suuri häpeä joutua kunnan elätiksi. - 60 - 70 luvun lapsille oli normaalia että vanhemmat käy töissä ja jos jotain luksusta halus piti mennä ainakin kesätöihin. Nykyaikana ihmiset käyttää rahaa aivan liikaa, otetaan lainoja ja eletään velaksi. - 80 luvun normaali on nykyajan köyhyys. Ollaan vailla yhteiskunnan tukia, pitäs saada ilmasta rahaa ja valitetaan jos ei toimeentulotuki riitä vaikka se riittää aivan hyvin jos elää - 80 luvun tyylillä. Kasvaa sukupolvi joka ei ota vastuuta omasta elämästä vaan haluaa kaikin mitään tekemättä. Elämä nyt vaan on sitä että käydään töissä, ostetaan se mihin omat rahat riittää, asutaan kodissa mihin omat rahat riittää, näin se on aina ollu. Mutta kun masentaa ja ahdistaa niin ei halua mitään tehdä. Ilmasta rahaa ei ole, aina sen rahan joku joutuu tienaamaan. Toimeentulotuki pitäs olla vastikkeellista eli joutuu jotain työtä sen eteen tekemään. Oikeasti sairaat tietenkin pitää saada eläke ja muut tuet mutta se ettei huvita tehdä töitä ei ole mikään sairaus.

Lähettäjä: pöö 
Päivämäärä:   7.3.25 10:02:01

Tiedän myös pari henkilöä joilla skitsoaffektiivinen häiriö. Toinen ei pääse eläkkeelle vaikka lyhytkestoinenkin työnteko aiheuttaa unettomuutta, mikä johtaa psykoosiin... Että aika tapauskohtaista tämä eläkkeelle pääsy.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   7.3.25 10:06:51

Voi hellanduudelis! Kauan ei kissanpäivät teillä erityisherkkiksillä enää jatku. Puollustusmenoja on pakko nostaa ja kunnolla ja myöskin teidän, jotka mieluummin tekisitte muuta kuin töitä, on talkoisiin osallistuttava.

Toivoo kohta eläkeikäinen, jota väsyttää ja vtuttaa käydä töissä.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   7.3.25 10:07:33

"En lukenut, koska ei minulla töissä käyvänä ole varaa tilailla hesaria. Sairaslomalaisilla nähtävästi on."

En ole sairaslomalainen :) Mutta jaksuhalit sinulle.

"Tiedä sitten onko aloittajalla oikeasti jotain sairautta taustalla."

No aloittajahan kirjoitti, että hänellä ahdistuneisuushäiriö ja masennus.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   7.3.25 10:11:50

Onneksi työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyä on tiukennettu. Nykyään nuoremmalla polvella on niin paljon päävikoja, että jos kaikki pääsisivät, niin ei kohta enää kukaan halua käydä töissä. Kivahan se on levätä ja ottaa rajaa kotiin, kun toiset mahdollistaa sen työssäkäynnillä.

Ei se kenelläkään herkkua ole, mutta suurin osa vaan sopeutuu siihen, että oma elanto täytyy tienata, eikä vaatia toisia kustantamaan sitä itselle.

Lähettäjä: pöö 
Päivämäärä:   7.3.25 10:15:07

Sitä en voi ymmärtää, että miten ihmiset ei tajua että aivan normaaliltakin näyttävä ihminen voi sairastaa skitsoaffektiivista häiriötä, kaksisuuntaista mielialahäiriötä tai jopa skitsofreniaa...

Lähettäjä: Nasty 
Päivämäärä:   7.3.25 10:28:17

Onhan Suomi käsittämättömän hyvä paikka nykyään henkilölle, joka ei voi töitä tehdä, yhteiskunta elättää.

Ennen (100 vuotta taaksepäin) oli pakko tehdä töitä jotta sai edes makuupaikan ja ruoan, kahta työtä ja joka päivä jos halusi rahaa säästöön ja kartuttaa jotain omaa omaisuutta. Masennusta ja ahdistusta oli varmasti, mutta yhteiskunta ei mahdollistanut niiden hoitoa vain "omia asioita puuhaamalla". Nykyään yhteiskunta tukee asumisen, toimeentulon ja terapian kanssa ja masennus/ahdistuneisuusluvut vain kasvavat.

En halua väheksyä vakavasti mieleltään sairastuneita henkilöitä, mutta en voi olla pohtimatta, onko meillä asiat lähtökohtaisesti nykyään niin hyvin - liian hyvin?- , että pienistä vastoinkäymisistä kasvaa muurinomaisia esteitä henkilön normaalille toiminnalle yhteiskunnassa? Ennen oltiin fyysisestä työstä uupuneita, nykyään ihan istumatyöstä ja ihmisten kanssa tekemisissä olosta, ja siitä ei saisi olla väsynyt vaan pitäisi ilosta kirmailla pitkin pihoja/toreja/tapahtumia päivän päätteeksi. Eikö ole normaalia olla enää väsynyt ja uupunut? Onko siitä tullut liian epämukavaa ihmiselle?

Mihin ihminen kykenee enää 100 vuoden kulttua?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.3.25 10:30:55

” Sitä en voi ymmärtää, että miten ihmiset ei tajua että aivan normaaliltakin näyttävä ihminen voi sairastaa skitsoaffektiivista häiriötä, kaksisuuntaista mielialahäiriötä tai jopa skitsofreniaa...”

Tiesitkö, että myös skitsofreniaa ja kaksisuuntaista sekä skitsoaffektiivista sairastavatkin saattavat käydä töissä? Skitsofrenia ei ole mikään automaattinen eläke.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   7.3.25 10:41:14

"Ennen oltiin fyysisestä työstä uupuneita, nykyään ihan istumatyöstä ja ihmisten kanssa tekemisissä olosta"

Ööh... No nimenomaan aivotyöskentely on ihan eri tavalla kuormittavaa, kuin fyysinen työ.

Jos olisin itse valmis ottamaan roiman vähennyksen palkkaani, niin tekisin mielelläni jotain fyysistä mutta aivoille helppoa, suorittavaa työtä. Olen hyvässä kunnossa ja lihasta löytyy, eli jaksaminen tuskin olisi ongelma. Olen huomannut, että fyysinen tekeminen väsyttää nimenomaan hyvällä tavalla ja mm. parantaa yöuniani.

Mutta mitä tulee asiantuntijatyöhön, niin työasiat jäävät pyörimään päähän helposti työpäivän jälkeenkin. Työpäivän jälkeen on pakko liikkua rankasti, että pysyy kunnossa ja saa myös kroppaa väsytettyä. Ja ihan koko ajan pitäisi päivittää omaa osaamista, oppia uutta, saada uusia mullistavia ideoita, olla tosi luova. Ehkä myös johtaa muita ja ottaa vastuuta isoista asioista. Samalla on hirveä kiire, todella pienet resurssit sekä epäselvät odotukset omalle työlle ja siinä onnistumiselle. En yhtään ihmettele, että ihmiset palavat tällaisessa työssä helposti loppuun.

Ja totta kai fyysisessäkin työssä (hieman toki työstä riippuen) on varjopuolia: voi olla että tulee kaikenlaista vaivaa ja joillakin kroppa hajoaa täysin. Eli sikäli näitä on tyhmä vertailla. Mutta tietotyön kuormittavuuden väheksyminen on ihan hiton typerää ja kertoo vain siitä, että kirjoittaja ei lainkaan tiedä, mistä puhuu.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   7.3.25 10:43:30

"Sitä en voi ymmärtää, että miten ihmiset ei tajua että aivan normaaliltakin näyttävä ihminen voi sairastaa skitsoaffektiivista häiriötä, kaksisuuntaista mielialahäiriötä tai jopa skitsofreniaa..."

Tiesitkö, että myös skitsofreniaa ja kaksisuuntaista sekä skitsoaffektiivista sairastavatkin saattavat käydä töissä? Skitsofrenia ei ole mikään automaattinen eläke."

Ei kai tuon kirjoittaja näin sanonutkaan? :D Tietenkään skitsofrenia ei ole automaattinen eläke. Tiedän itsekin skitsofreenikon, joka käy töissä ja jolla menee hyvin.

Mutta on tärkeä ymmärtää, että mielenterveysongelmat ja niiden aiheuttama mahdollinen toimintakyvyn menetys vaihtelevat ihmisestä toiseen. Aivot kun ei ole mikään simppeli asia eikä ole olemassa mitään yksiselitteistä "syö tätä lääkettä, niin paranet" -ratkaisua.

Lähettäjä: Hohhoijaa 
Päivämäärä:   7.3.25 10:47:53

Kaiken maailman uniikeilla lumihiutaleilla varustettuja ahdistuneita ihmisiä suomi kohta pullollaan ja niitä pitäis muiden elättää. Hitto soikoon. Ymmärrän sairauksia ja loukkaantumisia ja niiden aiheuttamia seurauksia, mutta tuo että vähän ahdistaa niin en ymmärrä miksi pitää olla poissa töistä. Ei se työnteko muillekkaan ole herkkua, mut ainakaan en elä muiden kustannuksilla. Näiltä uniikeilta lumihiutaleita pitäis vaan kaikki tuet ottaa pois.

Lähettäjä: Tsiisus 
Päivämäärä:   7.3.25 10:50:11

Kyllä tämä työelämä uuvuttaa, mutta minkäs teet! En usko että monikaan töistä piristyy, mutta töitä on tehtävä! Minkäs sille voi!
Itse olen ainakin todella uupunut töiden jälkeen enkä jaksa tehdä mitään, mutta en koe että se olisi syy jäädä eläkkeelle.
En näe kavereita juuri koskaan enkä kyllä jaksa liiemmin kokkaillakkaan

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   7.3.25 11:03:30

No Hohhoijaa:n kanssa samaa mieltä. Ketäpä ei välillä ahdistaisi ja masentaisi. Diagnoosin saisi suurin osa suomalaisista kun pikkuisen raaputtaisi pintaa. Töissä silti käydään, eikä ahdistuta kotona lisää. En tunne ketään joka EI olisi väsynyt työpäivän jälkeen ja jonka mielestä ei olisi kivaa mieluummin lötkötellä kotona ja puuhastella kaikkea kivaa. Valitettavasti aikuisten ihmisten vaan on käytävä töissä ja pyöritettävä tätä yhteiskuntaa, vaikkei se kivaa olekaan.

Olen aina ollut vasemmalle kallellaan ja pitänyt tärkeänä että heikommassa asemassa olevia autetaan. Sitä kuitenkin hyväksikäytetään niin räikeästi nykypäivänä että alan kääntyä kovempien ajatusmallien puoleen ja kannatan tukien rajua leikkaamista. Siinä ikävä kyllä kärsii ne oikeasti työkyvyttömät ja sairaat, mutta ei tämä meno vaan voi jatkua näin.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   7.3.25 11:15:06

"Ketäpä ei välillä ahdistaisi ja masentaisi."

Ei ole millään muotoa sama asia olla esim. jostakin ikävästä elämäntapahtumasta hetkellisesti surullinen tai tuntea ahdistusta jostakin asiasta, kuin omata (vaikea) masennus tai ahdistuneisuushäiriö. Vaikeasti masentunut ihminen ei tunne oikein mitään tunteita ja ei ehkä pysty nousemaan edes sängystä. Tämä ole millään lailla verrattavissa siihen, että jonkun hamsteri kuoli ja sisi häntä nyt vähän "masentaa." Samalla tavalla hetkellinen stressi tai jännittyneisyys eivät ole sellaista täysin lamaannuttavaa ahdistusta, mitä ahdistushäiriöinen voi kokea ihan normaaleihin asioihin liittyen.

Tämä on osa ongelmaa: mielenterveysongelmien nimiä käytetään kuvaamaan ihan normaaleita tunteita, joita jokainen ihminen joskus tuntee. Vähän sama, kuin jokainen kuspäinen eksä on nykyään "narsisti".

Eihän sekään ole bipolaarisuutta, että tunteet heittelevät hetkellisesti vaikka hormonien takia.

Lähettäjä: monki 
Päivämäärä:   7.3.25 11:30:00

Itse olen 30 v työkyvyttömyyseläkkeellä vasten omaa tahtoani, itselläni syy aivovamma. Kaikenlaista on yritetty että kuntoutuisi ja hakuaisin niin kovasti olla kuten muut, mutta en pysty. Voin kertoa että ei ole herkkua tämä elämä näin. Varsinkin kun joka puolella toitotetaan kuinka nuoret sairaselökeläiset ovat ihmiskunnan pohjasakkaa. Teen joskus jonkin vuoron jos / kun jaksan, mutta silti tuntuu että ei ole enää ihmisarvoa jäljellä :(

Lähettäjä: d 
Päivämäärä:   7.3.25 11:31:07

Suurin osa ketjuun vastanneista ei ymmärrä mielenterveydestä yhtään mitään, ja se valitettavasti näkyy myös koko yhteiskunnassa.

Tämä kylmyys ja totaalinen empatiakyvyttömyys on käsittämätöntä.

Ps. Työpäivän jälkeen EI KUULU olla aina ihan s.aatanan poikki!!! Tämä suorituskulttuuri saisi jo lähteä. Se ei tee hyvää ihmisen keholle, ei aivoille, ei muille ihmisille...

Haluaisitteko oikeasti mieleltään sairaan ihmisen esim. työpariksenne? Haluaisitteko todella?? Haluatteko nähdä sen, kun tällaisella henkilöllä menee kuppi nurin koko tästä pa.skasta?

Niin. Haluatte ne vain töihin teiltä näkymättömiin tehtäviin.

Voi mielipide muuttua kun vaikka läheinen (tai ITSE) sairastuu. Tavallaan toivoisin kaikille ihmisille sellaista parin vuoden jaksoa vaikeiden mt-ongelmien kanssa. Samalla muut lyttäisivät teitä, haukkuisivat loisiksi, käskisivät vaan piristyä.

Ps. Itse olen ihan neurotyypillinen, tavallinen työssäkäyvä ihminen, mutta minulla on silti empatiaa jäljellä.

Lähettäjä: 137 
Päivämäärä:   7.3.25 11:35:54

Kamalaa kuinka empatiakyvyttömiä ihmisiä täällä on…

Harva haluaa jäädä kotiin. Työkyvyttömyyseläkkeelle ei kovin helposti pääse, joten kyllä kaikilla syy on. Toimeentulotuki-asiakkaat sitten erikseen, mutta sieltäkin varmasti moni haluaisi olla työelämässä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.3.25 11:52:03

”Työpäivän jälkeen EI KUULU olla aina ihan s.aatanan poikki!!! Tämä suorituskulttuuri saisi jo lähteä. Se ei tee hyvää ihmisen keholle, ei aivoille, ei muille ihmisille...”

No ei varmaan kuuluisi, mutta minkä asialla voit? Jäät kotiin ja yhteiskunta maksaa, kuten nykypäivän trendi on? Jos kehitys jatkuu tällaisena, niin ketkä siellä maksajan roolissa ovat?

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   7.3.25 11:55:54

d, samaa mieltä. Halutaan, että ne mielenterveysongelmaiset tekee töitä "siellä jossain" mutta eipä kukaan niitä omaan työpaikkaansa halua!

Ja tosiaan, ihmiset ovat alkaneet herätä tähän työelämän järjettömyyteen. Kieltämättä minullekin (vaikka kiltisti työni teen) tuntuu älyttömältä tehdä vuodesta toiseen työtä, joka saa aivan passiiviseksi ja syö kaiken energian ja elämänilon. Ja palkka on toki sellainen, että rahat just riittävät perusasioihin, mutta mitään ekstraa ei juuri saa. Koska onhan niitä töitä vain tehtävä, eikä kaikki pääse kutsumusammattiinsa!

Tämä kaikki, jotta voin eläköityä aikaisintaan joskus 70-vuotiaana - jos eläkejärjestelmää edes on enää silloin olemassa :--)

Lähettäjä: ollie 
Päivämäärä:   7.3.25 12:00:48

Mielestäni on aika hyvä asia, että nämä ”nykyajan nuoret” työkyvyttömyydellään ravistelevat työelämää. Koska onhan se aikamoinen hlvetillinen oravanpyörä, jossa yhden henkilön harteille kasataan parhaimmillaan kolmen henkilön työt, oli sitten kyse suorittavasta työstä tai tietotyöstä.
Vertaaminen vuosikymmenten takaiseen työhön hieman ontuu; on totta, että kaikkien on ollut työskenneltävä leipänsä eteen, mutta työelämän rakennekin on ollut erilainen. Omavaraisuutta on ehkä ollut enemmän, ja työt ovat jakautuneet tasaisemmin. Ns.heikommille yksilöille on ollut jotain simppelimpää aputason hommaa, joka on ollut tuikitarpeellista ja he ovat voineet tuntea itsensä hyödylliseksi. Nykyään kun siinä normalin kassalla myyt krääsää tulematta edes toimeen palkalla, ei voi kun miettiä mikä järki tässä kaikessa on…
Laiskoja ihmisiä on ollut aina, ja tulee varmasti olemaan. On melkein luonnollista yrittää siitä mistä aita on matalin. Onhan näitä työelämäkin pullollaan. Aloituksen artikkelin kaltaiset ihmiset siinä hyvässä entisajan maailmassa olisi suljettu laitoksiin, koska olisivat olleet vain taakka ja tuottamaton osa yhteisöään. He eivät olisi voineet elättää itseään, mutta joku muuhan sen ylläpidon niissä laitoksissakin maksoi.
Summarum, onhan tässä yhteiskunnassa ja työelämän muutoksessakin osansa, kun ihmiset väsyvät ja tuntevat niin suurta pakokauhua työstä että sinne meneminen ei onnistu… edellisten sukupolvien ”työtä nyt vaan on tehtävä” ajatusmaailma ei ihan kohtaa tämän päivän työelämän kanssa, kun osakeyhtiöt repivät duunarien selkänahasta kaiken kun tarpeeksi nöyrän tekijän sattuvat löytämään.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   7.3.25 12:10:19

Nykypäivänä ainakin omalla alallani jokaiseen työpaikkaan hakee monta sataa ihmistä. Ja työpaikkailmoituksissa etsitään lähes aina yksisarvista, joka osaa ja jaksaa tehdä viiden ihmisten työt - vaikka palkka ei vastaisi edes alan vähimmäispalkkasuositusta.

Kyllä työmarkkinat ovat tällä hetkellä ihan persiillään. Puhumattakaan siitä, että jos olet mielenterveysongelmainen tai jollain tapaa rajoittunut - mistä sellaiset ihmiset saavat töitä, kun "normaalitkaan" eivät välttämättä saa? Ennen on ollut heillekin jotain hommaa, nykyään ei.

Siivojankin työhön tarvitaan nykyään suunnilleen 5 vuotta kokemusta erilaisten siivouskoneiden käytöstä, ongelmanratkaisukykyä, aurinkoista asennetta ja "kykyä työskennellä paineen alaisena"...

Lähettäjä: d 
Päivämäärä:   7.3.25 12:10:53

Tämä:

"Mielestäni on aika hyvä asia, että nämä ”nykyajan nuoret” työkyvyttömyydellään ravistelevat työelämää."

- Saisi tulla kunnon aalto joka ravistelisi kunnolla, muuttaisi työelämän esim 4-päiväiseksi vaikka samantien kaikille. Riittäisi useammalle ihmiselle töitä, eikä ketään olisi niin loppuun kulutettu.

Ihmisiä tässä ollaan, ei mitään koneita. On lähinnä vain hyvä asia, että järjestelmää suunnitellaan uusiksi - kestävämpään suuntaan. Ei siihen suuntaan että enemmän ja enemmän otetaan irti pienestä osasta ihmisiä.

Lähettäjä: d 
Päivämäärä:   7.3.25 12:12:04

Piti kirjoittaa: "että järjestelmää SUUNNITELTAISIIN uusiksi", ei "suunnitellaan".

Lähettäjä: Nantti 
Päivämäärä:   7.3.25 12:21:59

Ketäpä ei ahdistaisi herätä töihin 5 päivää viikossa samalla kun poikapuoli menee vasta nukkumaan pelattuaan koko yön pleikkaa tai istuttuaan kavereiden kanssa kahvilla, koska tt tuki mahdollistaa.

Kyllä nämä on suurelta osin laiskuudesta tulleita "oireita" ja osa sen tunnustaa ettei viitsi kun saa rahan kotiin ja voi tehdä kaikkea kivaa. Talleilla on satoja ihmisiä töissä ja tallinpitäjinä jotka ovat liian sairaita menemään töihin kassalle mutta voivat hoitaa 7pv viikossa 10 hevosta. V*ttu mitä paskaa. Mamut pois, niihin sijoitetaan tt asiakkaat ynnä muut työlusmurit oli sairas tai ei. Saavat huoneen, vaatteita, ruokaa, halvan puhelimen ja siihen liittymän ja vaikka satasen kuussa käyttörahaa. Muuten rahat pois. Jos ei kiinnosta tienata ei tarvitse saada asiakkaan Helsingin keskustassa omassa vuokra-asunnossa.

Lähettäjä: Nasty 
Päivämäärä:   7.3.25 13:23:10

Tämän pallon resurssit ovat rajalliset ja väestönkasvu vain jatkuu. Lisää luonnonvaroja ei tipu (tähänkään maahan) yhtään mistään ja tosiasia on, että tyhjästä on paha jakaa.

Silti meillä koetaan oikeudeksi saada iso oma asunto tuilla, perustaa perhe samoilla tuilla ja työ toisaalta ei saisi kuormittaa tekijöitään. Ihmisten omilla valinnoilla ei tunnu olevan mitään syy-seuraamusyhtälöä.

Edelleenkään; en haluaenkä tarkoita vähksyä oikeasti sairaita ja työkyvyttömiä, mutta aika iso joukko työssäkäyvistä jättää myös omasta terveydestä ja jaksamisesta huolehtimisen aivan liian vähälle, jollei olemattomalle huomiolle ja sitten syytetään työelämää jaksamisen puuttesta.

Kuten -- hyvin toi esiin, työkyky vaatii sen ylläpitoa. Itsekin asiantuntijatyössä koen ehdottoman välttämättömänä ja tarpeellisena vetää kroppa fyysisesti piippuun, sillä tämä kompensoi aivojeni lepoa. Ihan varmasti uskon, että fyysistä työtä tekevä ei todellakaan tarvitse enää lenkkiä työpäivän päätteeksi, mutta toisaalta kyllä työn fyysisiä vaatimuksia tulee ylläpitää, jotta työstä ei tule mahdotonta tai vaarallista väsymisen vuoksi. Jotenkin kuvitellaan, että työnantaja on velvollinen huolehtimaan, että mattimaija miesnaisenhaluasanoa oletettu suoriutuu siitä työstä, mihin hän on vapaaehtoisesti hakeutunut.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.3.25 13:28:55

Minua harmittaa asiassa eniten se, että itse työssäkäyvänä saan käteen kuussa aika lailla saman määrän rahaa kuin vaikka tuossa uutisessa ensimmäisenä mainittu ihminen. Sitten kun huomioidaan se, että työsskäynnistä tulee myös kuluja (työmatkat, vaatteita kuluu enemmän, fyysinen työ niin ruokaakin pitää ostaa aika paljon enemmän), niin taloudellisesti järkevämpää olisi olla kotona. Ja kun ei tuo omakaan pääkoppa terve ole, niin ei tässä töiden lisäksi paljon muuta jaksakaan. Paitsi nyt, kun olen onnellisesti lomautettuna. Kerrankin jaksaa mm. hoitaa kotia ja itseään.

Kyllä iso osa meistä työssäkäyvistäkin olisi mieluummin kotona jos se vain olisi mahdollista. Jos saisin itsekin 1400e/kk rahaa käteen työttömänä niin hyppäisin taatusti heti työelämästä pois.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   7.3.25 13:31:38

"Kyllä iso osa meistä työssäkäyvistäkin olisi mieluummin kotona jos se vain olisi mahdollista. Jos saisin itsekin 1400e/kk rahaa käteen työttömänä niin hyppäisin taatusti heti työelämästä pois."

Mutta työkykyinen voi itse vaikuttaa omaan tulotasoonsa omilla valinnoillaan. Työkyvytön ei.

Lähettäjä: Patton 
Päivämäärä:   7.3.25 14:14:50

Nuorena itsekin olin erittäin laiska ja saamaton työpäivien jälkeen, ja se oli juurikin sitä että haettiin valmisruokaa ja nukuttiin kolmen tunnin päikkärit :D silloin oli ehkä helpompaa vain muurautua kotiin kun ei nähnyt sosiaalisesta mediasta miten kaikki muut suoritti sitä elämää eikä tullut sillä tavalla masennuttua kun itse ei tehnyt mitään.
Nykyään olen kolmivuorotyössä, ja vaikka arki onkin aika perussimppeliä niin tunnen kuitenkin eläväni enemmän ja isommin kuin tuolloin.
Onko se työpaikka sitten oikea jos se vie ihan kaikki mehut ja sinne meneminen vaan ahdistaa koko ajan? Vaihtamalla voi helpottaa.
Samoin sosiaalinen media luo ihmisille riittämättömyyden tunnetta ja tietynlaista painetta. Katsotaan instasta kun joku random Liisa tekee etätöitä pakusta käsin Kanarialla ja mietitään että miksen minä voi tehdä noin? Ei se tietenkään niin mene, että kaikki voisivat tehdä etätöitä ulkomailta, jonkun sinne paikanpäällekin on mentävä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.3.25 14:21:43

"Mutta työkykyinen voi itse vaikuttaa omaan tulotasoonsa omilla valinnoillaan. Työkyvytön ei."

Toki, mutta välillä ne omatkin valinnat ovat varsin rajallisia. Kun en itsekään omien päävikojeni kanssa ihan mitä tahansa työtä pysty tekemään, kun en kestä esimerkiksi kiirettä. Toki sitä kautta ehkä sitten olisi se reitti kotiin tukielätiksi kun yrittäisi edetä uralla ja pääsisi saikkukierteeseen.

Lähettäjä: Aasia 
Päivämäärä:   7.3.25 14:33:38

Enpä jaksanut lukea koko laiskaksi haukkumisketjua.

Halusin vain sanoa, että länsimaissa ihminen on yksin. Itse on rahat käärittävä jostain. Vaikka Kelasta.

Köyhissä maissa eletään perheyhteisöissä. Siellä huolehditaan toisista. Lähdetään vaikka toiselle puolelle maapalloa töihin, jotta voidaan elättää se suku kotona. Ja se outo naapurin setä. Sillekin annetaan ruokaa, kun ei itse pysty itseään elättää.

Lähettäjä: May 
Päivämäärä:   7.3.25 14:44:15

"Jos saisin itsekin 1400e/kk rahaa käteen työttömänä niin hyppäisin taatusti heti työelämästä pois."

Mä en! Loppuelämä olisi tuomittu köyhyydessä ja stressissä riittääkö rahat. Näkisi kivoja asioita ympärillään, mutta tietäisi ettei koskaan ole niihin varaa. Tulisin hulluksi.

Lähettäjä: tuplaviiva 
Päivämäärä:   7.3.25 14:53:10

Ahdistuneisuushäiriöllä ei (onneksi ) enää nykyään pääse työkyvyttömyyseläkkeelle. Pitkäaikaisella keskivaikealla masennuksella pääsee, mutta vaatii kyllä että on hoidot kokeiltu ja lääkitykset, terapiat ja työkokeilulla työhönpaluun yritykset.

Eihän se ole kivaa kun joku muu määrää mihin aikaan aamulla on noustava ja vie valtaosan ajasta mitä on hereillä, mutta siihen vaan on sopeuduttava vaikka kiristelee, väsyttää ja ahdistelee.

Ollaan meidän firmassa alettu "pakottaa" näitä kevyemmin masentuneita töihin kun sv-päivät on käytetty ja alkaa rahat loppumaan. Reilusti yli puolet heistä yllättäen alkaakin ihmeparantua kun huomaavat että elääkseen tarvitsee tehdä työtä, ja työstä saa palkkaa eikä kotona makaamisesta oikein maksakkaan enää kukaan.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   7.3.25 14:58:22

Reilua olisi, että jokainen, jota se työssä käynti väsyttää, saisi ihan vaan olla.
Mutta sitten se elanto olisi ihan itse kehitettävä. Ei kustannettava niiden työssä käyvien verorahoilla.
Poislukien tietysti kehitysvammaiset, vanhukset, ja jonkin fyysisen- tai aivovamman saaneet ja skitsofreenikot.

Jos ei vaan jaksa, masentaa, ei ole jonkin nepsynäpsyn vuoksi voinut käydä koulua, niin sitten elättää itsensä vaikka siivoamalla/Hesen myyjänä/Wolttikuskina...

Bussi- ja taksikuskitkin saavat ihan sellaista palkkaa millä elää, mutta se ei enää suomalaisille sovi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.3.25 15:49:22

En minäkään jaksaisi ja mt puoli minulla ei ole koskaan ollut täysin kunnossa.
Oma ratkaisu oli että avioiduin yrittäjän kanssa.
Töitä voi tehdä omassa yrityksessä sen verran kuin jaksaa kotitöiden lisäksi ja puoliso on se joka viime kädessä vastaa koko hommasta.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   7.3.25 15:59:11

Ennen nämä jotka eivät jaksaneet karsiutuivat pois. Nykyään yhteiskunta huolehtii, niin siksi näitä on enemmän.

Lähettäjä: tk 
Päivämäärä:   7.3.25 16:02:17

"Ahdistuneisuushäiriö ja masennus"
Pääseeköhän näillä diagnooseilla eläkkeelle? Epäilen. Itseltäni nimittäin löytyy molemmat ja lisäksi sos. tilanteiden pelko. En todellakaan pääse millekään eläkkeelle. Psykoterapian kyllä sain, mistä olen kiitollinen toki.

Miten olisi osa-aikatyö aloittajalle?
Itsekin teen osa-aikatyötä ja sitä jotenkin jaksan. Sosiaalisten tilanteiden pelko kyllä aiheuttaa jatkuvaa jännittämistä ja minäkin nukun huonosti ym, mutta on vain jaksettava. En kyllä haluaisikaan eläkkeelle, vaan löytää sellaisen työn, joka itselleni sopii.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.3.25 16:02:43

Työpäivän jälkeen EI KUULU olla aina ihan s.aatanan poikki!!! Tämä suorituskulttuuri saisi jo lähteä. Se ei tee hyvää ihmisen keholle, ei aivoille, ei muille ihmisille...”

On poikki jos on kymmeniä kiloja ylipainoinen eikä harrasta liikuntaa vapaa-ajalla.
Voisi tehdä jotain itsekin sille että jaksaisi paremmin töissä eli laihduttaa.

Lähettäjä: do 
Päivämäärä:   7.3.25 16:39:31

^ Tiedoksesi: myös hyväkuntoinen ja normaalipainoinen voi olla väsynyt.

Lähettäjä: gw 
Päivämäärä:   7.3.25 16:47:57

"On poikki jos on kymmeniä kiloja ylipainoinen eikä harrasta liikuntaa vapaa-ajalla.
Voisi tehdä jotain itsekin sille että jaksaisi paremmin töissä eli laihduttaa."

Ja sehän se vasta hauska kierre onkin, että työ uuvuttaa niin pahasti että ei ole jaksamista esim ruuanlaittoon vaan pikaruoka ja einekset ovat se mitä syö.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.3.25 16:48:20

Jenkeissä monet joutuu tekeen kahta työtä että on varaa edes asua. Ei ole vaihtoehto olla kyvytön. Tämä on nousukauden ilmiö kun on pullamössössä kasvettu. Kuhan ryssät pistää taas kaiken maan tasalle ja Suomea rakennetaan uudestaan niin katsotaan mitä tapahtuu kun pullamössöä ei enää jaeta ilmaiseksi ja sillanalus kutsuu.

Lähettäjä: hanna 
Päivämäärä:   7.3.25 16:49:04

ja näillä nuorilla suomi nousuun?

Lähettäjä: löl 
Päivämäärä:   7.3.25 16:59:06

Mikähän siinä on että aina syyllistetään nuoria eikä esim katsota peiliin tai mietitä mikä nykysysteemissä on vikana. Sitten ihmetellään nuorten vastareaktiota.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.3.25 17:01:09

Siksi kun niillä vanhoilla ei ollut mahdollisuutta lorvia nuorena.

Lähettäjä: hanna 
Päivämäärä:   7.3.25 17:07:14

juurikin näin..ei ollut älykänny kourassa koko ajan

Lähettäjä: wipsu 
Päivämäärä:   7.3.25 17:07:54

"Ennen nämä jotka eivät jaksaneet karsiutuivat pois. Nykyään yhteiskunta huolehtii, niin siksi näitä on enemmän."

Totta, kuten myös toiseen suuntaan. Nykyään kituutaan semmoisia vanhuksia hengissä jotka olisivat kokeneet jo aikaa sitten ihan luonnollisen poistuman. Sitten kaikki sairaat, syöpäpotilaat jne. Vaikka olisivat olleet pitkäänkin veronmaksajien roolissa niin harvapa meistä tienaa sen verran että niistä veroeuroista olisi oikeasti kustannettu kalliit hoidot.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   7.3.25 18:05:21

En ole vuosiin herännyt virkeänä ja nukun erittäin huonosti työpäivinä. Olen kokeillut sekä vuorotyötä että päivätyötä.
Mutta eipä tälle mitään voi. Työpäivien jälkeen en jaksa tehdä oikeastaan mitään (lenkillä käyn mutta ei muuta) ja vapaapäivinä ei ehdi palautumaan, koska ne hommat kasaantuu vapaille.
Rytmihäiriötkin ovat tulleet jo tutuiksi, kun työviikot menee niin vähillä ja huonoilla unilla.

Lähettäjä: Aivan loppu minäki 
Päivämäärä:   7.3.25 18:39:34

Yöt nukun huonosti koska stressaan sitä että kohta se kello soi (klo.5.00) enkä oo kerinny taaskaan nukkumaan tarpeeks. Ajan puol tuntii töihin silmät ristissä. Olen siivooja ja työ on fyysisyyden lisäksi henkisesti kuormittavaa kun on kamala kiire kokoajan ja sitten ihmiset estää sun työn tekoa ja kokoajan joudut olemaan kohtelias ja tervehtiä ja kaikenlaisia kyselijöitä ja valittajia ja puhelin piippaa ja ja ja... 8 tunnin jälkeen kotia. Ei oikein jaksa mitään kun tulee kotiin. Ja tästä kaikesta "riemusta" ei kauheasti jää palkkaa käteen. Pakko vaan jaksaa koska ei ole omanalan töitä tarjolla.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   7.3.25 18:42:17

Lähettäjä.

Päivämäärä7.3.25 16:48:20

Jenkeissä monet joutuu tekeen kahta työtä että on varaa edes asua. Ei ole vaihtoehto olla kyvytön.

Ja silti sielläkin on niitä työkyvyttömiä. Ihan kuten kuolemanrangaistus ei poista rikollisuutta, ei sillan alle joutumisen uhka saa kaikkia sopeutumaan työelämään.

Lähettäjä: pyh 
Päivämäärä:   7.3.25 18:45:35

"Edelleenkään; en haluaenkä tarkoita vähksyä oikeasti sairaita ja työkyvyttömiä"

Ja en ole rasisti, MUTTA...

Sinähän et todellakaan tee muuta kun väheksy, vihjailemalla että ihmiset eivät "oikeasti" ole sairaita tai työkyvyttömiä. Sinä tiedät tilanteen paremmin kun hoitava lääkäri ja henkilö itse? Miksi kuvittelet että sinulla on oikeus puhua jostain ihmeen "oikeasti sairaista"..? Yhtälailla puheet "lorvijoista" työkyvyttömien yhteydessä on pelkästään törkeitä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.3.25 18:53:59

Antaisin mitä vaan jos olisin työkykyinen, tämä eläkeläisen elämä on oikeasti raskasta.

Lähettäjä: jahas 
Päivämäärä:   7.3.25 19:57:51

Veikkaan että jos näille nuorille nuppivikaisille maksettaisiin vain erittäin vaatimaton majapaikka ja ruokakuponkeja eikä euroakaan käteistä rahaa niin alkaisi tapahtua ihmeparantumisia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.3.25 20:04:12

^ tai itsemurhia, tai rikollisuutta.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   7.3.25 20:07:42

Työkuvyttömyyseläkkeelle ei pääse noin vaan - ystäväni on ollut viimeiset 15 v työkyvytön ja vieläkään ei ole saanut päätöstä läpi, vaikka selvää on, ettei kuntoudu ja eläke häämöttää. On päiviä, jolloin ei pääse edes sängystä ylös kipujen takia.

Myös mielenterveysongelmat voivat johtaa eläkkeen saantiin- mutta helposti ei saa niitäkäkään - toivottavasti jokainen oikeasti työhön kykenemätön saa kuntousta tai eläkepäätöksen.

Ongelma ovat he, jotka ei vaan halua tai huvita, vaikka voisivat. Ei minuakaan aina huvita mennä töihin, menen silti. Mitä enemmän on tekemättä asioita, sitä enemmän se passivoi.

Lähettäjä: Vee 
Päivämäärä:   7.3.25 20:17:21

Luulen, että monen kohdalla kyse on ihan yksinkertaisesti shokista työelämän todellisuuteen siirtyessä. Siihen asti elämä on ollut helppoa, opiskelua, kotona asumista, raha on vain ilmaantunut. Jotkut oppivat vasta siinä vaiheessa, kuinka paljon sen rahan eteen joutuukin tekemään töitä. Sitten tulee ahdistus. Mutta ei se oikeuta työkyvyttömyyseläkkeeseen. Lähes kaikki työssä kävijät ovat lopen uupuneita, monilla vielä perussairauksia taakkana, mutta silti pitää jaksaa, vaikka kuinka väsyttäisi ja ahdistaisi lähteä joka aamu töihin. Itsellä työuraa takana 33 vuotta, vielä pitäisi 15 vuotta jaksaa. Kroppa on ihan loppu ja kipeä. Työpäivinä lenkitän koiran ja syön, siinä kaikki. Muuta en jaksa.

Lähettäjä: jahas 
Päivämäärä:   7.3.25 20:24:06

Lähettäjä.

Päivämäärä7.3.25 20:04:12

^ tai itsemurhia, tai rikollisuutta.

Se on sitten voi voi, heikot sortuu elontiellä, ei uniikki lumihiutaleiden elättämiseen jotka eivät kestä työelämän sääntöjä ole yhteiskunnalla varaa, toki jos vanhemmat elättää niin okei.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.3.25 20:26:49

” Työpäivinä lenkitän koiran ja syön, siinä kaikki. Muuta en jaksa.”

Kuten me kaikki muutkin.

Lähettäjä: Pöllö 
Päivämäärä:   7.3.25 20:48:44

Työelämä on muuttunut huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Monessa paikassa työmäärä lisääntyy ja väki vähenee. Koko ajan pitää oppia uutta ja olla tehokkaampi.

Omalla työpaikallani meidän osastolle ei ole vuosiin palkattu ketään vaikka ihmisiä on jäänyt eläkkeelle ja vaihtanut työpaikkaa. Lisäksi toisella osastolla on jatkuvasti valtava kiire ja meidän osastolta laitetaan ihmisiä sinne lisäavuksi vaikka emme ehdi tehdä omiakaan töitä tavoiteajassa. Tämä kuormittaa ihan älyttömästi kun toinen työ on erilaista ja tuntuu hankalalta. Se ei myöskään ole sellaista työtä jota olisin itse hakenut tai halunnut tehdä.

Eipä sitä työpäivän jälkeen jaksa muuta kuin lenkittää koiran ja puuhailla sen kanssa vähän jotain. Siivoukset teen yleensä viikonloppuna, arkena pesen pyykit ja astiat ja lakaisen isoimmat hiekat lattialta. Viikonloppu saisi kestää kolme päivää niin voisi tehdä muutakin kuin levätä ja siivota.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.3.25 21:03:19

Aloittaja on niin perus millennium lapsi kuin voi olla. Sano vielä että olet nepsy kera autisminkirjon oirein.

Ja kyllä. Itsekin olen sekä masennuksen että traumaperäise stressireaktion sairastanut. Ja molemmista kuntoutunut työkuntoiseksi koska halusin kuntoutua. Päätin kuntoutua enkä vain "yrittänyt." Löysin työn ja työpaikan joka sopi minulle ja tämä vielä pienellä muuttotappio paikkakunnalla.

Mt-ongelmista voi kuntoutua ja niiden kanssa voi elää normaalisti, etenkin aloittajan masennuksen ja ahdistuksen kanssa.

Lähettäjä: Nuori itsekin 
Päivämäärä:   7.3.25 21:10:56

Valinnan työkyvyttömyys papereista teki lääkäri, en minä. Kolmesti olen palannut työelämään, joka kerta uupumusta on ollut pakko hillitä lopulta jättämällä lääkkeitä pois jotta jaksaa töihin, joka kerta se on johtanut osastolle kun ei lopulta vaan jaksa enää edes nousta tai syödä.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   7.3.25 21:13:34

. , sinähän et aloittajan diagnooseja tiedä, kunhan louskutat. Jos aloittajalla on työkyvyttömyyspaperit vetämässä, niin hänellä on taatusti isompia ongelmia kuin "ei huvita".

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.3.25 21:18:32

Ällö, itse hän on kertonut että masennus ja ahdistus hällä on. Luve keskustelu äläkä louskuta.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   7.3.25 21:24:43

. , nämä ovat riittävän vakavina syitä työkyvyttömyyteen. Helposti työkyvyttömyysdiagnoosia ei noista syistä saa, vaan kyseessä on jo vakavat ongelmat.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   7.3.25 21:28:45

Nuorilla iskee shokki kun joutuu työelämään. Niin iski minullakin aluksi oli hyvinkin stressaavaa, mutta melko hyvin tasoittunut työvuosien myötä. Nykyään kun seurataan somea, jossa sisällön tuottoa työkseensä lähtevät huoliteltuna salille, koti on siisti ja laitettu ja ruuaksi loihditaan hienoja terveellisiä aterioita. Ja sitten kun tämä kaikki ei tapahdu töiden jälkeen ollaan epäonnistuneita ei jakseta pitää huolta itsestä ja työelämä ei sovi minulle. On NORMAALIA olla työpäivän jälkeen väsynyt, laittaa jotain pikaista perus ruokaa, lähtä 20 minuutin lenkille ja löhöillä sohvalla.

Lähettäjä: 70-lukulainen 
Päivämäärä:   7.3.25 22:16:30

Kyllä tuo puhelin on yksi piru, tuuttaa täysin turhaa roinaa ja ärsykettä naamalle. Muistan kun netti tuli. Siis internet tuli. Puhelinlinjaa pitkin ja puhelinlasku oli sen mukainen minkä verran netissä roikuttiin. Sittemmin kaikki homma siirtynyt nettiin.

Mutta reilu 10v sitten esim oma työni oli urakkaluontoista ja sopivasti kuormittavaa. Sitten sama työ muuttui. Tuli työaikaseuranta. Piti ampua koodi ensimmäiseen työvaiheeseen, sitten mennä ampumaan koodi seuraavaan ... ja joku niitä numeroita sitten nuuski ja sen mukaan päätti mihin hommaan voisi lykätä lisää hommaa - TEHOSTAA.

Viimein oltiin työrytmissä jossa pari kolme päivää viikossa oli pitempiä, muut lyhyitä. Nuo pitemmiksi venytetyt päivät olivat raskaita. Helposti 10h aivot aivan täysillä jurraamista. Täysimittaista keskittymistä. Työ itsessään oli mukavaa, mutta se ympättiin aivan liian turvoksiin ja työtavat muutettiin selkeistä typerän sekavaksi. Tämä sulatti aivoja ihan huolella. Vaihdoin ammattia jossa ei siinäkään helpolla pääse, mutta kuormitus on toisenlaista.

Työtä pitää tehdä ja mukavuusalueella ei vaan voi koko ajan olla. Joillekin ihan kaikki tekeminen on liikaa. Mutta työmaailma on muuttunut. Monessa duunissa on oikeasti ollut ilmaa, mutta kun se on lähtenyt ihan laukalle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.3.25 22:18:37

Lähettäjä: jahas
Päivämäärä: 7.3.25 20:24:06

Lähettäjä.

Päivämäärä7.3.25 20:04:12

^ tai itsemurhia, tai rikollisuutta.

Se on sitten voi voi, heikot sortuu elontiellä, ei uniikki lumihiutaleiden elättämiseen jotka eivät kestä työelämän sääntöjä ole yhteiskunnalla varaa, toki jos vanhemmat elättää niin okei.

Yhteiskunta menettää paljon enemmän jos alkaa tapattaa kansalaisiaan. Et sinäkään ole immuuni sairaudelle, saako sinut sitten vaan jättää kuolemaan jos sairastut etkä enää kykene töihin? Saako äitisi, sisaresi, ystäväsi?

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   7.3.25 22:25:00

Lähettäjäjahas

Päivämäärä7.3.25 20:24:06

Lähettäjä.

Päivämäärä7.3.25 20:04:12

^ tai itsemurhia, tai rikollisuutta.

Se on sitten voi voi, heikot sortuu elontiellä, ei uniikki lumihiutaleiden elättämiseen jotka eivät kestä työelämän sääntöjä ole yhteiskunnalla varaa, toki jos vanhemmat elättää niin okei.

Minäkin tulin kysymään samaa kuin piste. Ajattelisitko samoin, jos heikko olisi oma läheisesi tai sinä itse?

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   7.3.25 22:29:24

Kokoaikatyötä ei ole pakko tehdä, mutta jokaisen täysi-ikäisen pitäisi kyllä elättää itsensä tai olla elämättä. Valtion rahat eivät riitä kauaa elättämään jatkuvasti kasvavaa työtä tekemätöntä joukkoa.

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   7.3.25 22:35:21

Niin kauan, kun kukaan ei maksa mun laskuja niin eipä ole kauheasti vaihtoehtoja. Mulla on ms tauti, on ahdistuneisuutta ja vaikean ocd selättänyt. Eipä ole kukaan tarjoutunut kotiin elättämään.

Lähettäjä: 5 
Päivämäärä:   7.3.25 23:01:51

Tämä ketju TAAS kerran osoittaa sen, miksi suorastaan vihaan ihmisiä. Vihaan empatikyvyttömiä, kylmiä ihmisiä.

Kuvottavaa että teidänlaisia kulkee keskuudessamme.

Ainoa helpotukseni on se, ettei minulla ole lapsia. En haluaisi heitä tänne sekopäiden ja julmien ihmisten hampaisiin elämään. Enkä tähän oravanpyörään, jonka money tuntuvat vain hyväksyvän ja tuhlaavan elämänsä @!#$ työnteolle.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   7.3.25 23:28:17

"
Ainoa helpotukseni on se, ettei minulla ole lapsia. En haluaisi heitä tänne sekopäiden ja julmien ihmisten hampaisiin elämään. Enkä tähän oravanpyörään, jonka money tuntuvat vain hyväksyvän ja tuhlaavan elämänsä @!#$ työnteolle."

Ei elämäänsä todellakaan tarvitse uhrata työnteolle, kunhan keksii jonkun muun keinon huolehtia ITSE oman elämänsä ja lastensa elämän kustantamisesta tai vaihtoehtoisesti tyytyy siihen niukkaan elämään, perustarpeiden täyttämiseen, jonka tuilla voi saada. Siis sen sijaan, että itkee lehtien palstoilla lisää tukia, parempaa asuntoa ja kuinka raha ei riitä samaan elintasoon kuin keskituloisella työssäkäyvällä.

Sanoisin myös, että omalla kohdallani en koe uhraavani elämääni työlle vaan työ nimenomaan mahdollistaa mulle kohtuullisen mukavan elämän. Jos tilille nyt napsahtaisi loppuelämäksi riittävä summa, jatkaisin silti työntekoa, koska tykkään tehdä töitä ja nykyisestä työstä tykkään erityisesti. Tekisin vähemmän, nykyisen 80% sijaan ehkä 60% työaikaa, mutta kokonaan en jäisi pois. Työ vaatii jaksamista ja on ajoittain rankkaa, mutta se myös antaa paljon.

Lähettäjä: E 
Päivämäärä:   8.3.25 00:01:27

"Juoskaa te, jotkajuoksette
Saatte mitalit kaulaan
Mul ei oo enää kiire eikä mua haittaa se
Jos mä pääsen hitaammin hautaan

Juoskaa te, jotka juoksette
Sitä parasta aikaa
Mä jäin seurailee pilvii eikä mua haittaa se
Jos mä pääsen hitaammin hautaan"

Lähettäjä: No sama täällä 
Päivämäärä:   8.3.25 00:16:23

Sama täällä kuin tuo ylempänä oleva, joka ei halua tehdä ollenkaan lapsia tällaisten ihmisten ympäristöön. Kauhistuttava ajatuskin, hyvä kun täällä itse selviää (työ)elämästä. Maailma on ihan sairas paikka.

Lähettäjä: Niin 
Päivämäärä:   8.3.25 00:19:33

Tätä se on, kun lapsia ei opeteta pienestä alkaen olemaan ”töissä”. Koulu on lasten työ. Nykyisin siellä ollaan 4 tuntia. Ennen oltiin 5-6 tuntia peruskoulussa. Lukiossa oli useampi 8 tunnin päivä ja läksyt päälle. Kaverilla ammattikoulussa oli myös 8 tunnin päiviä.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   8.3.25 00:39:22

Masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä voi hoitaa. Näiden lisäksi itsellä ADHD, Aspergerin oireyhtymä, traumaperäinen stressihäiriö. Saikulla toki ollen ollut useammankin kerran. Masennukseen on lääkitys ja käyn terapiassa. Olen käynyt suurimman osan elämästäni terapiassa. Töissä olen ollut samalla työnantajalla 27 vuotta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.3.25 01:53:55

On vissi ero siinä että vitu*taako mennä töihin ja töiden jälkeen väsyttää kuin siiinä että romahtaa kotiin päästessä nukkumaan ja viettää 12-14 tuntia nukkuen työpäivien välillä repien itsensä taas seuraavana päivänä itkien ylös ja silti ollen harva se päivä myöhässä. Ai hitto että tekee pahaa muistella tuota aikaa kun aloitin työelämässä ja ADHD- diagnoosi oli kaukainen tulevaisuus. Silloin ajattelin että kaikilla se on tätä, nyt ajatuskin saa niin kauheat muistot pintaan että en yhtään ihmettele ajatelleeni että en jaksa, haluan kuolla pois. Ei että masentaisi, vaan koska henkisesti fyysisesti ei vain kykene ja on jatkuvasti murtuneena uupumuksen alla päivästä toiseen.

Sitten tuli korona, etäopinnot, ADHD- diagnoosi ja lääkitys, ja nyt painan töitä iloisesti unelma-alalla vaativassa asiantuntijatyössä ja muutamassa vuodessa taakse kertynyt jo harvinaisen hyvä uran alku alalla, jossa vain harvat pärjäävät ja vielä harvemmat tienaa.
Menkää lääkäriin, oikeasti. Mä sain elämäni takaisin enkä ollutkaan laiska eikä ollutkaan kyse siitä että ei vain huvittanut.

Lähettäjä: niin no 
Päivämäärä:   8.3.25 02:10:39

Kysymys kuuluu,että miksi itoiset ihmiset jaksavat niin kovin vähän?
Siis miksi oikeasti,jos ei ole fyysisiä rajotteita? En mäkään ihmisiä introverttinä ihmisenä kaipaa yhtään "tai jaksa",mutta silti jokapäivä tapaan .
Hyvin fyysisen työn jaksan hyvin ja kotona työpävän jälkeen odottaa hevosten ynnä muiden eläinten hoito. Mutta olenkin tätä jo kolmekymmentä vuotta tehnyt ja still going strong.
Työ on kuin urheilu kunto,sitä voi kasvatta tekemällä. Eli jos et tee,niin et mitään jaksakkaan.
Kyllä maailman sivun on tarvinut oma elämä "jaksaa" hoitaa,tai darvin on korjannt jos et.
Sellaista se on joskus ollut,Ja hyvä ettei enään sellaista ,mutta silti siitä sietokyvystä sais olla enemmän siirtynyt selkäytimen muistiin nykypolville.
Eihän se elämä ole lähellekkään sllaista ole kuin sillon muinoin,kun kamppailtiin eloon jäämisestä,silloin toiset selvisiivät ja toisten kohtalo oli kuolla.
Siihen nähden meidän kaikkien elämä on helppoa,siis todella helppoa!!

Tähän kun oikeasti osaatte elämänne raamit ja jaksamisen sovittaaa,niin huomaatte ettei me sitä rankkaa ja raskasta elämää olla nähtykkään!

Lähettäjä: // 
Päivämäärä:   8.3.25 02:22:56

niin no: kuten tässäkin keskustelussa on tullut useamman kerran ilmi, niin kyllä sitä fyysistä työtä jaksaa melkeinpä kuka vain. Ongelmana on se, että suurimmalla osalla ihmisistä työ ei ole lainkaan fyysistä, mutta vaatii jatkuvaa aivotyöskentelyä.

Samoin on täysin turha verrata siihen, millaista ennen on ollut. Silloinkin työt olivat fyysisesti raskaita, mutta jatkuvaa aivotyötä ne eivät vaatineet. Ei tarvinnut jatkuvasti suorittaa, miettiä mennyttä ja tulevaa tai tuoda töitä kotiin. Eikä tarvinnut tehdä yksin monen ihmisen töitä, kun taas nykyään se on täysin normaalia.

Sen sijaan, että huudettaisiin seinille, kuinka "nykyään ei jakseta mitään", niin voitaisiin asialle tehdä jotain. Ja ei, elämän ei kuulu olla pelkkää suorittamista ja jaksamista vain, koska "ennenkin oli". Asioita voi joskus viedä myös eteenpäin ja tehdä elämästä helppoa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.3.25 02:49:55

"Työ on kuin urheilu kunto,sitä voi kasvatta tekemällä. Eli jos et tee,niin et mitään jaksakkaan"

Tämä.

Lähettäjä: Huvittavaa 
Päivämäärä:   8.3.25 02:59:17

Meidät viisikymppiset on vielä kasvatettu "oikein". On lapsena ollut rajat, rakkautta ja välittämistä.
Vanhemmat kertoneet mikä on oikein ja mikä väärin.
On opetettu kohtelemaan lähimmäisiä hyvin.
Työmoraali on korkea ja sisulla menty vaikeistakin paikoista, vaikka aina ei ole ollu kivaa.
Nykyihmisellä pitää olla kokoajan kivaa tai se ahdistuu.
Muiden pitäisi kustantaa se luksuselämää johon ei ole oikeasti varaa.

On aika hälyyttävää, miten heppoisesti ihmiset sitoutuu mihinkään, jossa pitäisi olla ihan vaan aikuinen. Puhumattaaan itsensä elättämisestä ja laskujen hoidosta.
Aikuisia vauvoja on paljon.