Lähettäjä: F 
Päivämäärä:   6.3.25 13:41:19

Sijaisvanhemmuus kiinnostaisi lähivuosina. Olen käynyt läpi mm. Pelastakaa Lasten ja eri hyvinvointialueiden ohjeita sijaisperheenä toimimisesta ja ajatus vain vahvistuu.

Tiedän, etteivät sijaisperheen vanhemmat saa kertoa tilanteestaan kovin tarkasti, mutta yleisellä tasolla kuulisin plussia ja miinuksia, jos täältä sellaisia löytyisi.

Lähettäjä: Sisarus 
Päivämäärä:   6.3.25 13:44:52

Kysele sijaisperheen sisarukselta. Työkaverin vanhemmat ovat sijaisvanhempia ja työkaveri (26v.) on kertonut hyvinkin yksityiskohtaisesti eri sijaislasten ongelmista näiden 26 vuoden ajalta. On mielenkiintoista, että sijaisperheen vanhemmilta vaaditaan vaitiolovelvollisuutta, mutta sijaisperheen biologiset lapset saavat kertoa kaiken.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.3.25 14:10:06

Ei omaa kokemusta mutta tietoa. Rankka homma ja ihan mahdoton jos väärä kombo. Pitää olla tavallinen perhe mutta ei voi elää kuten tavallinen perhe. Tienausmielessä ei kannata, jos ajattelee lapsen menevän siinä sivussa ja kunnan rahoilla ostetaan heinät ja kaurat hevosille.

Mutta jos oma pinkka on valmiiksi kunnossa ja sijaisvanhemmuus elämäntapa, halu on avata kotinsa mahdollisesti (ainakin alussa) tosi oudostikin käyttäytyvälle lapselle, niin miksi ei.

Lähettäjä: Alma 
Päivämäärä:   6.3.25 14:35:05

Lapsia on niin paljon erilaisia, on ns vahingoittumattomia vauvana sijoitettuja, joilla niilläkin geneettistä taakkaa (adhd ym), ja sitten on pahastikin traumatisoituneita sillä geneettisellä taakalla ja kaikkea tuolta väliltä. Ja sitten siihen päälle tulee yleensä ne pahimmillaan sekopäiset huumevanhemmat, toiset ovat aktiivisemmin mukana kuin toiset.

Lähettäjä: Muumimamma 
Päivämäärä:   6.3.25 20:41:19

Vaikka biologisen lapsen myötä on kokemusta erityisyydestä, on sijaisvanhemmuun ollut paljon rankempaa. Yksi oireilee tapaamisia, toinen kaikkia muutoksia arjessa, kolmas muuten vaan. Jokainen sijoitettu on traumalapsi, joten helppoa elämää ei tiedossa ole, mutta silti en vaihtaisi mihinkään.