Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.3.25 12:28:28

...jotka ajattelevat, että suhde kestää minkä kestää ja sitten se vaihtuu uuteen?

Näille ihmisille on ihan ok ajatella, ettei suhdetta välttämättä ole tarkoitettukaan elinikäiseksi, mutta kuitenkin suurten ikäerojen suhteissa he esittävän huolensa kumppanin vanhenemisesta.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   6.3.25 12:50:02

Koska eihän ennakkoluuloissa ja muiden ihmisten yksityisasioihin sekaantumissa ole koskaan mitään järkeä ollutkaan.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   6.3.25 12:59:03

En kyllä tunne ketään, joka solmisi suhteita määräajaksi. Ero tulee jos rakkaus loppuu - on kuitenkin toivottavaa, ettei loppuisi. Vanheneminen taas on vääjäämätön fakta.

Olisi aika kylmä ajatella, että olenpa vähän aikaa tämän Matin tai Maijan kanssa, mutta 10 vuoden päästä on jo liikaa ikää, ja vaihdan nuorempaan. Mieluummin annan Matin tai Maijan etsiä itselleen sopivamman kumppanin jo nyt.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   6.3.25 13:04:15

"En kyllä tunne ketään, joka solmisi suhteita määräajaksi. Ero tulee jos rakkaus loppuu - on kuitenkin toivottavaa, ettei loppuisi."

Tämä.

Kuka ihme lähtee muka suhteeseen sillä oletuksella, että "olen tässä max. 5 vuotta"? :D

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   6.3.25 13:15:23

Eihän vaihtoehtoja ole vain kahta: joko lähteä suhteeseen määräajaksi tai sitten ajatella, että tässä ollaan ikuisesti, vaikka mikä kauhuskenaario toteutuisi. On olemassa myös se vaihtoehto, että lähtee suhteeseen sillä ajatuksella, että tässä ollaan, mutta jos elämä kääntää kaiken päälaelleen eikä suhteessa ole enää hyvä olla, siitä voi lähteäkin. Monihan hyväksyy viimeisen vaihtoehdon muuten, mutta jostain syystä ajattelee, että ikäerosuhteisiin ei saa suhtautua noin. Se näkyy siinä, että ikäerosuhteissa pelotellaan kaikilla mahdollisilla kauhukuvilla ja annetaan ymmärtää, että jos lähtee suhteeseen vanhemman ihmisen kanssa, täytyy samalla sitoutua siihen, että on tämän omaishoitaja 20 vuoden päästä, vaikka tämä olisi väkivaltainen dementikko ja itse olisi elämänsä kunnossa.

Kumma juttu, kun muuten ihmisten ajatellaan kyllä olevan sallittua lähteä suhteeseen, vaikka he ajattelisivatkin, että suhdetta voi tulevaisuudessa harkita uudelleen, jos toinen sekoaa, alkoholisoituu tai homma menee muuten mahdottomaksi. :)

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   6.3.25 13:24:03

Sama lyhyesti sanottuna: Suurin osa ihmisistä ajattelee nykyään, ettei suhteessa ole pakko olla kuolemaan asti vaan siitä voi lähteä, jos tilanne menee sietämättömäksi. Sama ajatus tuntuu kuitenkin olevan epähyväksyttävä, jos sitä sovelletaan ikäerosuhteeseen. Taas kerran: ei tässä järki puhu vaan ennakkoluulot. :)

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   6.3.25 13:35:31

Suurin osa ihmisistä lähtee suhteeseen sillä ajatuksella, että siinä voidaan olla kuolemaan asti (jos jokin sitten menee pieleen, ei ole pakko olla yhdessä). Ikäerosuhteesta taas tietää jo etukäteen, mitä tulee käymään.

Mutta ainahan joku noihin ikäerosuhteisiinkin lähtee, joten sellaisen voi vapaasti itselleen valita. Suuri raha ja korkea status saavat ainakin ikäongelmat usein unohtumaan. Harvemmin taas vanha köyhä tavis kelpaa nuoremmille.

Lähettäjä: 0 = 0 
Päivämäärä:   6.3.25 14:19:01

Aivan kuin ihmisille olisi jatkuvasti tarjolla kumppaniehdokkaita. Minä olin 12 vuotta yksin, eikä oikein kukaan kiinnostanut, kunnes sitten kohdalle tuli 15 vuotta vanhempi mies ja kaikki tuntui niin luontevalta kuin vain voi tuntua.

Kestää minkä kestää. Mieluummin olisin ottanut ikäiseni, mutta kun ei kiinnostavaa kohdalle sattunut, niin olisiko pitänyt odottaa vielä toiset 12 vuotta?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   6.3.25 14:21:23

"Koska eihän ennakkoluuloissa ja muiden ihmisten yksityisasioihin sekaantumissa ole koskaan mitään järkeä ollutkaan."

Tämä. Tunnepuolen juttuja joten ihan turha niitä yrittää mitenkään rationaalisesti tai loogisesti selittää, se on loputon suo.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   6.3.25 15:04:52

"Ikäerosuhteesta taas tietää jo etukäteen, mitä tulee käymään."

Ai jaa, sitten sinulla on jotain jumalallista tietoa. :) Yleensä ihmiset eivät tiedä, miten heidän vanhenemisensa tulee etenemään, eivätkä he tiedä edes sitä, kuinka vanhaksi he elävät.

Vaihtoehtoja on monia. Jotkut lähtevät ns. saappaat jalassa tai eivät edes elä siihen ikään, että alkaisi tulla suuremmin vanhuuden vaivoja. Myös niillä, joilla kunto menee huonoksi ennen kuolemaa, sen huonoimman ajanjakson pituus vaihtelee. Eräs sukulaiseni ehti sairastuttuaan olla huonona noin kolme viikkoa ja sitten kuoli. On tietenkin sekin vaihtoehto, että ihminen elää vanhaksi ja menee tosi heikkoon kuntoon ja on hoidettavassa kunnossa vuosikaudet. Se on tietysti läheisille raskasta, muttei ole itsestäänselvyys, että noin tapahtuu, vaan se on vain yksi vaihtoehdoista.

Kyllähän sitä voi tietysti jättää pariutumatta tuollaisen kauhukuvan takia, jos haluaa. Ihan samalla lailla sitä voi jättää pariutumatta siinä pelossa, että mitä jos puoliso pettää, sairastuu vakavasti, alkoholisoituu tai suhteessa tapahtuu raju erilleen kasvaminen. Onko tuollaisessa päätöksenteossa kauhukuvien perusteella suuremmin järkeä, se on sitten toinen juttu. :)

Kun mietin tuttavapiiristäni eniten tautien ja sairauksien vaivaamaa pariskuntaa, se on kyllä totta tosiaan ikäeropari. Sairasteleva osapuoli on se nuorempi. ;)

"Mutta ainahan joku noihin ikäerosuhteisiinkin lähtee, joten sellaisen voi vapaasti itselleen valita. Suuri raha ja korkea status saavat ainakin ikäongelmat usein unohtumaan. Harvemmin taas vanha köyhä tavis kelpaa nuoremmille."

Onpa sinulla ankea ajatusmaailma, mutta itsehän sen kanssa elät. :)

Vaikka ennakkoluulothan noissa sinun jutuissasi ovat ihan täysin äänessä, voisit kuitenkin ajatusharjoituksena miettiä, onko tosiaan niin, ettei köyhä tavis kelpaa nuoremmille. Vai onko sittenkin niin, ettei ketään kiinnosta eikä missään revitä otsikoita siitä, että Pena-putkimies löysi itselleen 20 vuotta nuoremman Kaisa-kassaneidin?

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   6.3.25 16:33:20

Olen naimisissa itseäni vanhemman miehen kanssa. Puoliso tällä hetkellä jo eläkkeellä ja itse työelämässä vielä yli 10 vuotta. Liitto on kestänyt yli 30 vuotta ja lapsiakin useampi. Kumpi hyvänsä meistä voi kuolla tai sairastua vakavasti vaikka huomenna.

Lähettäjä: heh 
Päivämäärä:   6.3.25 17:02:19

Kuka olikaan se miespuolinen laulaja, joka laittoi vanhan ja sairaan vaimonsa hoitokotiin ja otti uuden kumppanin? Kävivät sitten aina katsomassa miehen vaimoa yhdessä uuden kumppanin kanssa. Olisiko ollut muistisairaus vaimolla. Ei siis hylännyt vaimoaan , mutta...

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   6.3.25 17:42:28

Siinä *** on kyllä oikeassa, että nuorekkaalle naiselle sopisi usein nuorempi mies, ja tällaisia suhteita arastellaan turhan takia. Mutta muuten hyvin isot ikäerot ovat suuntaan ja toiseen hankalia, koska elämäntilanteet saattavat keikahtaa kovin erilaisiksi.

Olenkohan sitten ankea ja ennakkoluuloinen, kun omassa tuttavapiirissä on lähinnä saman ikäisiä pariskuntia, ja isoja ikäeroja näen vain lööppijutuissa. Kaikki kunnia Erikalle ja Dannylle, jotka eivät anna 50 vuoden ikäeron haitata.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   6.3.25 17:52:42

"Kuka olikaan se miespuolinen laulaja, joka laittoi vanhan ja sairaan vaimonsa hoitokotiin ja otti uuden kumppanin?"

Eino Grön. Vaimo oli pahasti muistisairas, joten en näe tuossa mitään ongelmaa. Grön itsekin on iäkäs. Miksi ei saisi elää viimeisiä vuosiaan onnellisena?

Lähettäjä: heh 
Päivämäärä:   6.3.25 19:41:15

"Eino Grön. Vaimo oli pahasti muistisairas, joten en näe tuossa mitään ongelmaa. Grön itsekin on iäkäs. Miksi ei saisi elää viimeisiä vuosiaan onnellisena?"

Niin. Maailma muuttuu. Ennen odotettiin, että se puoliso kuolee. Tai ei ainakaan mainostettu lehdissä tällaisia tilanteita. Nykyään on ok elää itsekkäästi onnellisena. Mies tarvii seksiä, sehän on selvä.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   6.3.25 19:57:41

"Nykyään on ok elää itsekkäästi onnellisena."

Niin, nykyään ei enää ajatella, että itsensä täytyy uhrata esimerkiksi siksi, että on joskus tullut annettua avioliittolupaus. Mielestäni tämä on pääasiassa hyvä juttu. Erityisesti kuin puhutaan siitä, että puoliso on muistisairas ja hoitokotikunnossa, en ymmärrä, mitä hyvää epäitsekäs uhrautuminen toisi oikeastaan kenellekään. Kenelle se uhraus edes tehtäisiin, kun muistisairas ihminen ei ole enää oma itsensä eikä välttämättä edes ymmärrä puolison uskollisuutta tai ehkä edes tunnista puolisoaan? Mitä iloa tuollaisesta uhrauksesta on? Se, että pääsee sanomaan olevansa hirveän hyvä ja jalo ihminen? Kyllä asiat ovat niiltä osin menneet todella paljon parempaan suuntaan, kun tuollaista "epäitsekkyyttä" ei enää odoteta!

Se on sentään hiukan monimutkaisempi tilanne, jos toinen on "vain" fyysisesti huonokuntoinen mutta edelleen oma itsensä ja ymmärtää yhä, mistä avioliitossa on kyse. Silloin hänen epäitsekkäällä hoivallaan on jo vähän eri tavalla merkitystä.

Jos palataan keskustelun aiheeseen, niin totta tosiaan: edes samanikäistä puolisoa ei ole nykyään pakko omaishoitaa, jos tulee sellainen tilanne, että puoliso on huonossa kunnossa ja itsellä on edelleen aktiivista elämää jäljellä. Jos tämä pätee samanikäisiin pariskuntiin, miksei eri-ikäisiin sitten? Kyllä kaikenikäiset ihmiset saavat tehdä omat ratkaisunsa, jos suhde muuttuu olennaisesti siitä, mitä se on ollut, eli ainakaan sen ei välttämättä tarvitse olla syy olla ryhtymättä suhteeseen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.3.25 19:59:41

"suhde kestää minkä kestää ja sitten se vaihtuu uuteen"

Tämähän yleensä tarkoittaa sitä, että suhde kestää sen verran kun tunteet kestävät. Sen takia harva tätä sanova haluaa suhteeseen, jolla on heidän mielestään eräpäivä jo tiedossa. Kurjaahan se on ihastua, rakastua ja sitten erota käytännön syistä.

Lähettäjä: 0 = 0 
Päivämäärä:   6.3.25 20:09:48

"Erityisesti kuin puhutaan siitä, että puoliso on muistisairas ja hoitokotikunnossa, en ymmärrä, mitä hyvää epäitsekäs uhrautuminen toisi oikeastaan kenellekään."

Ei yhtään mitään. Ihan järjetöntähän se on, että puoliso kököttää yksin kotona, vaikka toinen on hoidossa mistään mitään ymmärtämättä.