Lähettäjä: Elli Epätoivoinen 
Päivämäärä:   5.3.25 11:57:28

Otsikossahan se kysymys jo tulikin. Olisiko sennuilla vinkkejä miten tunteet saisi tapettua asap? Tiedän kyllä tällä iällä jo sen että ne hiipuu kyllä itsestään pois mutta nyt on tilanne se että en haluaisi odottaa "luonnollista kuolemaa" vaan vauhdittaa asiaa.

Tilanne: olen 42v ja kuin teini ihastunut työkaveriin (55v). Ollaan tunnettu 10 vuotta ja jostain syystä kipinä on nyt iskenyt ystävyydestä ihastukseen. Hän on tietenkin naimisissa, hänellä on kiva ja kaunis vaimo, mukava koti, aikuiset lapset ja rakkaita lastenlapsia. Harrastuksenaan tai oikeastaan toisena työnään hän on keikkamuusikko ja varsin taitava onkin. Hän on hyvin viehättävä persoona, ollut mielestäni niin kauan kuin ollaan tunnettu.

Hän on todella kohtelias, kehuu uutta hiustyyliä, mainitsee hienosta vaatteesta jne. Ihan kaikille. Hän on sellainen yleismukava. En tiedä miksi mutta meidän välit on syventyneet sanotaanko viimeisen vuoden aikana, on puhuttu todella syvällisiäkin. Meillä on sellainen työyhteisö että asioista puhutaan muutenkin suht avoimesti mutta nyt meillä on mennyt puheet vielä asteen syvemmälle. Välillä katsekontakti on todella pitkä, ilman sanoja. Kun hän koskettaa ihan kaverillisesti niin tuntuu kuin saisin sähköiskun.

En aio sanoa ihastuksestani hänelle. Koska, miten vaan hän tuntee niin asiat muuttuisi vain huonommiksi. Oletan että hän ei tunne samoin. Tällöin meidän hyvä ystävyys voisi kärsiä tunnustuksestani. Jos taas olisikin niin että hänelläkin jotain fiiliksiä on, niin sitten meillä vasta pulma onkin. Hänellä on niin hyvä elämä ainakin näin sivustakatsojan silmin että minä en todellakaan ala sitä rikkomaan.

Miten päästä eroon tästä tunteesta? Pelottaa jo valmiiksi että joku keksii tempaista pystyyn illanistujaiset (joita meillä työkavereiden kesken jonkun kerran vuodessa on) ja että hieman viinipäissäni menen tunnustamaan asian.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   5.3.25 12:00:07

Oikeastaan ainoa keino on ihastua johonkin muuhun.

Lähettäjä: mie 
Päivämäärä:   5.3.25 12:23:11

Teillä ei ole kyseessä hyvä ystävyys, ymmärätkö? Annapa pilllua sille ja kato miten käytös muuttuu.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   5.3.25 12:37:42

Ainoat keinot on ihastua johonkin toiseen tai vältellä tätä miestä, kunnes tunteet alkavat hiipumaan.

Lähettäjä: Elli Epätoivoinen 
Päivämäärä:   5.3.25 12:52:10

mie: En todellakaan anna.

Pitänee siis yrittää ihastua johonkuhun toiseen. En halua vältellä tätä, olishan se nyt outoa jos 10 vuoden tuntemisen jälkeen yhtäkkiä alkaisin välttelemään.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   5.3.25 12:52:47

Tuppaudu pariskunnan luokse syömään, tai kutsu heidät luoksesi. Kyllä ne tunteet siinä karisee.

Lähettäjä: Elli Epätoivoinen 
Päivämäärä:   5.3.25 12:56:32

...: olen ollut heillä syömässä ja he ovat olleet meillä. Toki on ollut muitakin läsnä. Ja ollaan istuttu iltaa yhdessä täysin ongelmitta aiemmin. En todellakaan haluaisi olla ihastunut häneen, mutta minkäs teet.

Lähettäjä: Elli Epätoivoinen 
Päivämäärä:   5.3.25 12:58:24

"meillä" on siis minun ja exän luona.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   5.3.25 13:00:02

"En halua vältellä tätä, olishan se nyt outoa jos 10 vuoden tuntemisen jälkeen yhtäkkiä alkaisin välttelemään."

Ei nyt välttelemällä vältellä tarvitse, mutta jos mies esim. kutsuu sinut illanviettoon, niin etkö voi olla menemättä johonkin keksittyyn syyhyn vedoten? Jos riskinä on oikeasti se, että "viinipäissäsi menet tunnustamaan asian."

Lähettäjä: Elli Epätoivoinen 
Päivämäärä:   5.3.25 13:04:07

--: tottakai voin keksiä tekosyyn ja olla menemättä jos jotkut illanistujaiset järjestetään ihan kenen vaan toimesta. Kurjaa se on koska meillä on äärettömän hyvä tiimi.

Ja mitä välttelyyn tulee niin olen sen verran tehnyt että vältän jäämästä hänen kanssaan kaksin minnekään.

Lähettäjä: hhhh 
Päivämäärä:   5.3.25 13:10:14

Koetappa tarkoituksella ihastua johonkin toiseen, ei onnistu.

Lähettäjä: Myy 
Päivämäärä:   5.3.25 13:10:19

Noh siis eihän sitä voi kukaan muu kuin asianosaiset tietää, mitä kotona on. Vaikka kuinka jonkun elämä näyttää täydelliseltä, ei se sitä aina itsestäänselvästi ole.

Mutta että vaikuttaako se jotenkin johonkin, tai kannattaako sinun sitä ajatella enempää.. ei varmaankaan. Mutta tuskin sinun vaistosi väärässä ovat, luulen. Been there, yritin samaa kuin sinä, mutta en onnistunut. Toivottavasti sinulla onnistuu paremmin.

Lähettäjä: Elli Epätoivoinen 
Päivämäärä:   5.3.25 13:12:55

hhhh: niinpä.

Myy: En tietenkään voi tietää miten hieno heidän elämänsä on. Mutta ainakaan ei ole mitään selvää ongelmaa olemassa enkä minä halua sellainen olla.

Lähettäjä: Liekki 
Päivämäärä:   5.3.25 13:19:17

Mä niin ymmärrän miltä aloittajasta tuntuu. Itselläni samanlainen tilanne. Ei olla tunnettu noin pitkään vaan joku kolmisen vuotta. Jos joku olisi alussa sanonut, että tulen ihastumaan ko työkaveriin niin olisin nauranut ja todennut, että en ikinä. Sit yhtenä päivänä tajusin että ei hitto, mulla on ikävä keskustelujamme ja ajattelin työkaveria "koko ajan". Että menin sitten ihastumaan.

Meidän tilanteessa työkaveri on aina ollut aktiivisempi osapuoli ja itse olen yrittänyt vähän toppuutella. Mitään ei ole sanottu (ehkä), eikä mitään tehty. Mutta toisaalta on sanottu niin paljon ja tehtykin, että epäilen että työkaveri on samassa veneessä.

Itse haluaisin päästä eroon ihastumisesta, ja jatkaa kaverina ilman kummempia tunteita. Ihmeellistä vuoristorataa tunteet olleet. Muutamaan otteeseen olen ajatellut, että ihastus on hiipunut ja sitten tapahtuu jotain ja tunteet roihuavat kahta pahemmin. Tällä hetkellä taas hiipumisvaihe menossa, joten vähän helpompaa. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Lähettäjä: Seuraava juna 
Päivämäärä:   5.3.25 13:22:25

Älä tee mitään, jatka vaan kun ei olisi mitään ihastusta.

Tunteesi menee ohi jossain vaiheessa ja tulet hämmästymään itsekin että miten minulla silloin voi olla kuumia tunteita tuota henkilöä kohtaan.

Lähettäjä: Elli Epätoivoinen 
Päivämäärä:   5.3.25 13:25:37

Liekki: voi joo, jos joku olisi sanonut että tuut muuten ihastumaan tuohon niin nauru olisi päässyt. Ei siksi että hänessä olisi mitään vikaa, en vaan olisi uskonut.

On vaan niin raskasta tämä, kun ei voi tehdä asialle mitään. Jos olisi joku vaikka harrastuksessa kohdattu niin voisi vaan pelata upporikasta ja rutiköyhää ja kertoa tunteistaan. Mutta tässä on niin paljon pelissä, sen verran tiivis työyhteisö meillä on, että en vaan uskalla laittaa sitä likoon. Enkä tosiaan halua naimisissa olevaa miestä vikitellä.

Lähettäjä: Liekki 
Päivämäärä:   5.3.25 13:32:18

Just toi, kun ei voi tehdä mitään. Joskus mun tekisi vaan mieli kysyä, että missä mennään ja mitä työkaveri ajattelee. Mutta kun ei vaan voi. Tai voi toivoa, että työkaveri sanoisi jotain suoraan eikä kierelisi ja kaartelisi ja heittelisi jotain epämääräisiä kommentteja.

Lähettäjä: Liekki 
Päivämäärä:   5.3.25 13:33:13

Kun mä en siis halua olla se joka nostaa kissan pöydälle.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   5.3.25 13:36:20

No älä huoli, kyllä se mies on säihkyvät silmäsi nähnyt ja tietää tunteesi, paistattelee siinä mielellään. Tekeekö mitään muuta liikettä, ehkä, luultavasti ei, koska tuokin jo nostaa oman markkina-arvon tunnetta. Ihan inhimillistä nauttia kun joku on ihastunut.

Jos oikeasti haluat ne tunteet kuolettaa niin kerro niistä ja ota vastaan pakit. Rauhoittaa kyllä. Muuten ei auta kuin aika, välimatka tai uusi ihastus.

Lähettäjä: Myy 
Päivämäärä:   5.3.25 13:44:24

Minusta kyllä kuulostaa siltä, ettei sieltä pakkeja välttämättä tulisi. Mutta luultavasti tämä slow burn on ihanampaa ja suloisempaa kuin mikään, mitä asioiden eteneminen toisi tullessaan, niin kirvelevältä kuin se tuntuukin.

Miehet harvoin jättävät vaimojaan, he elävät ennemmin kaksoiselämää vaikka loppuelämänsä. Naiset ovat usein paaaljon rohkeampia riuhtaisemaan itsensä irti, eivätkä he pelkää yksin elämistä samalla tavalla kuin miehet.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   5.3.25 13:50:46

En halua heittää bensaa liekkeihin, mutta kerron oman tarinani. Olin ihastunut harrastuksen kautta varattuun mieheen useiden vuosien ajan. En vaan saanut tätä miestä mielestäni, vaikka olin itsekin parisuhteessa. En tuonut ihastustani mitenkään hänelle esiin, vaan juteltiin ihan niitä näitä kun kohdattiin. Yksin ollessani sitten ajattelin tätä miestä käytännössä joka ikinen päivä.

No, minä erosin. Hieman alle vuosi meni, niin mieskin erosi omasta suhteestaan. Tästä noin pari päivää, ja meidän juttumme alkoi :D Ja yhdessä ollaan edelleen.

Eli näinkin voi käydä. On mahdollista, että se mies tietää tavalla tai toisella, että olet ihastunut. Tai ainakin jos teillä synkkaa tosi hyvin, niin ei se jää huomaamatta. Se on sitten täysin miehen vastuulla, että miten hän reagoi asiaan vai reagoiko mitenkään. Ei kannata elätellä mitään toivoa, mutta ei elämästä koskaan tiedä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.3.25 13:57:33

"Tällöin meidän hyvä ystävyys voisi kärsiä tunnustuksestani."

Tässä se ongelma on. Ei teillä ole mitään sellaista ystävyyttä, joka olisi suojelemisen arvoista. Niin kauan kun suhteen vaaliminen on tärkeämpää kuin irti pääseminen, et pääse irti.

Ja ihania, karismaattisia, inspiroivia, kauniita ja empaattisia ihmisiä on paljon. Eikä heitä tarvitse "omistaa". Kaikki eivät ole sinua varten. Heidän läheisensä varmasti arvostavat myös heidän hyviä piirteitään.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   5.3.25 14:06:05

Ei niitä tunteita ehkä kannata pelätä, vaikka tilanne olisikin nyt hieman tukala. Koita ajatella niin, että saat tavallaan noin ne rusinat pullasta, kun voit iloita ystävyydestänne ja syvällisestä yhteydestä. Parisuhteessa se fiilis arkistuisi kuitenkin, eli ei edes kannata tavoitella tuon enempää. Toki ehkä välttelisin sellaista tilannetta, missä olisi mahdollisuus humalassa puhua ohi suunsa.

Lähettäjä: Lila 
Päivämäärä:   5.3.25 14:16:15

Itse myös ihastuin työkaveriini, en heti kun hän aloitti mutta aika pian tajusin että ei hitto. Itse olen varattuna, hänestä en ole itse asiassa varma ollut missään vaiheessa. Katseita on ollut, ei mitään sen enempää. Itseasiassa juttu luistaa huonosti jos oltiin kahdestaan esim iltavuorossa. Mutta sitten taas välillä kun puhuttiin työasioissa niin hänen katse oli melkoisen ihana, sellaiset hymyilevät silmät. Mitään ei tapahtunut eikä tapahdu, toki mieheni aloitti samassa talossa työt, eri pisteellä mutta samassa talossa. Välillä mieheni kävi siinä meidän työhuoneessa ja oli outoa nähdä oma mies ja tämä ihastus vierekkäin :D jäin sitten äitiyslomalle ja nyt ei olla nähty 3kk tämän ihastuksen kanssa, kieltämään välillä pyörii mielessä mutta sitten taas toisaalta olen tajunnut että ihastus oli varmasti enemmänkin sellaista tunteen hakemista mitä siitä sai kun oli perhosia mahassa tämän toisen seurassa. Mitä taas ei mieheni kanssa ole näin 13v jälkeen :D mutta sitten taas tämä äitiysloma on näyttänyt itselleni sen miksi mieheeni rakastuin ja haluan tässä olla.

Eli itselläni auttoi toki joo ettei olla nähty ollenkaan, muuta viesti vaihdettu kun onnitteli vauvasta ym mutta ennenkaikkea se että käänsi sen katseensa siihen omaan parisuhteeseen. Mutta tämä vain minun tarinani.

Lähettäjä: Simpu 
Päivämäärä:   5.3.25 14:21:04

"En halua heittää bensaa liekkeihin, mutta kerron oman tarinani. Olin ihastunut harrastuksen kautta varattuun mieheen useiden vuosien ajan. En vaan saanut tätä miestä mielestäni, vaikka olin itsekin parisuhteessa. En tuonut ihastustani mitenkään hänelle esiin, vaan juteltiin ihan niitä näitä kun kohdattiin. Yksin ollessani sitten ajattelin tätä miestä käytännössä joka ikinen päivä.

No, minä erosin. Hieman alle vuosi meni, niin mieskin erosi omasta suhteestaan. Tästä noin pari päivää, ja meidän juttumme alkoi :D Ja yhdessä ollaan edelleen".

Tää alku kuin omasta elämästä. Oltiin tunnettu 5v. ja pidetty aktiivisesti yhteyttä. Mietin häntä päivittäin. Aiemmissa suhteissa vertasin miehiäni häneen, sisälsin deittiprofiilin sisäpiirivitsimme... lopulta oltiin molemmat sinkkuja samaan aikaan ja juttumme alkoi. Mies tuntui piilottelevan ja häpeävän minua. Hän ei ikinä esim. suudellut ihmisten edessä tai pitänyt kädestä. Hän ei ikinä sanonut minua kauniiksi (aiemmin oli jaellut kehuja). Hän loukkaantui herkästi jos esim. vastasin hänen itsensä haukkumiseen ynähtämällä. Se kuulemma merkitsi, että pidin häntä tyhmänä/ lihavana/ rumana tms. Ja loukkaantui siitä minulle. Ikinä ei voinut tietää milloin hän sanoi asian vitsillään ja milloin loukkaantui. Hän puhui pahaa exästään ja kutsui minua vahingossa exän nimellä. Hän ei ikinä pyytänyt anteeksi mitään vaan jos kerroin jonkun asian olevan ikävää tai loukkaavaa, hän vain perusteli miksi olen väärässä. Elo oli aivan mahdotonta, riitelimme lähes päivittäin ja kaikki ilo oli yhtäkkiä kadonnut. Se ei ollut yhtään sellaista kun olin odottanut. Aiemmin hän oli pitänyt kuin kukkaa kämmenellä. Nyt olin roskaa, jota saattoi riepotella miten tahtoi. Suhde oli hyvin ahdistava, enkä ollut kokenut mitään vastaavaa aiemmin. Huomasin kadehtivani muita naisia: kaupan myyjää ja kavereita. Mies kohteli heitä niin hyvin, oli niin hauska ja kohtelias. Kuten oli joskus ollut minullekin. Muutaman kuukauden jälkeen halusin jo erota ja huojennus eron jälkeen oli valtava.

Tämän jälkeen löysin rinnalleni aivan mahtavan miehen, jonka kanssa on hyvä olla ja joka saa minut nauramaan.

Kaikki ei siis aina ole sitä miltä näyttää eikä tunteet kerro totuutta. Eli vaikka olisi kuinka varma, että on jonkun kanssa luodut toisilleen, ei se välttämättä ole mikään totuus. Se on sen hetken tunne, sen hetken tietojen valossa. Ihastuneena tai kaverina ei kuitenkaan tiedä millainen kumppani toinen on suljettujen ovien takana.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.3.25 14:50:52

Tuossa kannattaa ottaa etäisyyttä, sikäli kun se vain on mahdollista. Noin jatkamalla saat miehestä kehiteltyä mielessäsi sellaisen satuolennon, ettei sille lopulta pärjää se mies itsekään.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   5.3.25 14:58:20

Ikävä kuulla Simppu, että suhteenne ei toiminut. Se on aivan totta, että toisesta ei voi tietää kovin paljoa, ennen kuin oikeasti seurustelee hänen kanssaan. Ja jotkut ihmiset muuttuvat paljonkin, kun suhde alkaa. Tai esittävät suhteen alussa jotakin muuta, kuin mitä ovat... Ja todellisuus lyö sitten vastoin kasvoja kuukausien, tai ehkä jopa vuosien jälkeen.

Eli aloittaja, kannattaa pitää mielessä se, että ne sinun haavekuvasi eivät välttämättä yhtään vastaa sitä, millainen mies on parisuhteessa. Ihastuneena sitä kuvittelee ties mitä, mutta nämähän on tosiaan oman pään tuotoksia eivätkä perustu siihen, millainen toinen ihminen oikeasti on.

Ei tämä omakaan mieheni ole ihan samanlainen, kuin mitä silloin vuosia sitten ihastuneena kuvittelin :D Ihmisestä kuitenkin näkee harratuksissa/töissä usein vain yhden puolen. On meillä muutama riita/erimielisyys ollut, mutta onneksi osataan keskustella asioista (vaikka tässäkin on molemmilla vielä petrattavaa). Hyvin meillä on mennyt enkä yhtään kadu eksästäni eroamista tai tämän uuden suhteen aloittamista.

Lähettäjä: Elli Epätoivoinen 
Päivämäärä:   5.3.25 15:43:25

Ikävää Simppu että sinulle kävi noin. Et auttanut minua pätkääkään.

--: ei minulla ole haavekuvia. En haaveile mistään ihanasta elämästä hänen kanssaan. Vaan himoitsen häntä. Se on se ongelma. Haluan eroon tästä ihastumisen tunteesta että voin olla hänelle ystävä edelleen. Heidän perhettään en ole rikkomassa.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   5.3.25 15:51:04

No jos kyse on seksuaalisesta himosta, niin olet varmaan mielessäsi kuvitellut, millaista on harrastaa seksiä tämän miehen kanssa? Ala kuvitella, että hän on sängyssä itsekäs törppö :D

Lähettäjä: näin 
Päivämäärä:   5.3.25 15:54:10

Järki ja ammattietiikka. Lue, opiskele ja kertaa tietotaitoa.

Ihan oikeasti. Ei ole ihan normaalia että jokainen tavallisen kohtelias ja mukava mies saa sukat pyörimään jaloissa. Oletko aikaisemmin elämässä jäänyt ilman positiivista huomiota ja läheisyyttä?

Lähettäjä: Elli Epätoivoinen 
Päivämäärä:   5.3.25 16:07:49

näin: en ole jäänyt. Sille en voi mitään että sinä et ole koskaan kokenut sitä

Lähettäjä: Tähti 
Päivämäärä:   5.3.25 16:11:48

Samassa veneessä ollaan. Minä toki otin etäisyyttä mieheen hyvinkin paljon, kilometreissä siis, eikä pitkiin aikoihin olla tavattu. Mutta viikottain viestitellään, aiheena sama harrastus, eikä mitään ehdotteluja tms. Tunteista ei silti pääse eroon.

Lähettäjä: Nainen 
Päivämäärä:   5.3.25 16:36:01

Aloittajalla on selvästi henkisiä ongelmia, tuollainen ei ole normaalia.
Toisekseen toiset voi jutella henkeviä ja pitää hyvänäkin tyyppinä ilman ihastumista.
Ja jos haluat tunteista eroon niin ei varmaan kannata lyödä lisää liekkiä hakemalla täällä sympatioita?
Joskus naiset on vaaaaaan niin säälittäviä. Miesten kanssa puuttuu turha draamailu.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   5.3.25 17:21:16

Siinä auttaa vaan se että katkaisee hömppäajatukset heti kun ne meinaa mieleen pompsahtaa ja sanoo itselleen että EI.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.3.25 17:24:01

"Samassa veneessä ollaan. Minä toki otin etäisyyttä mieheen hyvinkin paljon, kilometreissä siis, eikä pitkiin aikoihin olla tavattu. Mutta viikottain viestitellään, aiheena sama harrastus, eikä mitään ehdotteluja tms. Tunteista ei silti pääse eroon."

Etäisyyttä ei ole riittävästi jos vieteittelette kekenänne. Kaikki yhteydenpito pois, ja se ettei näe kyseistä yksilöä missään eikä koskaan auttaa ajan kanssa. Tunteista pääsee eroon ja joskus niitä voi jälkikäteen jopa ihmetellä.

Lähettäjä: Syyslaulu 
Päivämäärä:   5.3.25 17:42:41

”Aloittajalla on selvästi henkisiä ongelmia, tuollainen ei ole normaalia.
—-
Joskus naiset on vaaaaaan niin säälittäviä. Miesten kanssa puuttuu turha draamailu.”

Sellaiset sisäistetyt naisvihat sieltä sitten :/ Mitä ihmeen draamailua tässä on?

Ihastuminen on ihan täysin luonnollista ja inhimillistä. Ihastuksesta luopuminen vaatii isoja voimia ja ihastuminen leimahtaa helposti aina uudestaan, jos ei pysty olemaan kokonaan erossa syystä tai toisesta.

On tosi helppo sanoa, että itse ei koskaan ihastuisi/pettäisi/mitä vaan. Mutta ihan oikeasti elämää ei voi aina ennakoida, ja uskon, että melkein kuka vaan voi löytää itsensä tilanteesta, johon ei olisi ikinä uskonut päätyvänsä.

Lähettäjä: Viia 
Päivämäärä:   5.3.25 21:52:32

Mä joskus muinoin ihastuin uuteen työkaveriin kerrasta ja täysillä, mies oli vaan niin kiinnostunut ja innostunut kaikesta ja juteltiin useampi tunti päivässä. Ei hän koskaan mitenkään suoraan ilmaissut olevansa kiinnostunut, itse vain tulkitsin näin käytöksen perusteella.
Tavattiin sitten jonkin ajan kuluttua työpaikan bileissä, joissa olin heti ihan hurmiossa hänet nähdessäni. Ikävä vaan, että hänellä oli tyttöystävä / puoliso mukanaan. En ollut älynnyt edes kysyä asiasta, vaikka minulta kyllä kysyttiin.
Tuohon aikaan olin nuori ja tottunut siihen, että seksuaalista kiinnostusta riitti, mutta minun ajatuksilla tai kiinnostuksen kohteilla ei ollut mitään merkitystä. Kun sitten sain erilaista huomiota, olin heti menossa naimisiin noin niinkun kärjistettynä.
Muistetaan että osa miehistä puhuu ja flirttaa ihan kaikille, eikä siihen tarvitse lähteä mukaan.

Lähettäjä: Sanna 
Päivämäärä:   6.3.25 05:45:47

Kuten itse sanoit: odotat niitä illanistujaisia ja pikku viineissäsi tunnustat ihastuksesi ja saat pakit, koska mies on naimisissa ja olet ylitulkinnut pitkät katseet ja kehut uudesta kampauksesta.
Voin luvata, että loppuu se ihastus.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   6.3.25 06:35:55

No tuota vinkkiä aloittaja odottikin, Sanna. Hän kelaa mielessään niitä pitkiä katseita ja pelkää siis ihan kamalasti niitä illanistujaisia, joista ei mitenkään, millään tekosyyllä voisi jäädä pois. Pakkohan niihin olisi mennä ihastus tunnustamaan, muuta vaihtoehtoa ei ole.

Sitten kun ei saakaan pakkeja vaan aloitetaan salasuhde niin mitäs sitten? Se on kivaa niin kauan kuin sitä kestää, 99% varmuudella mies ei jätä vaimoaan, salasuhde jatkuu sen aikaa kun aloittaja jaksaa sitä oikeaa suhdetta odotella. Jossain kohtaa tulee selväksi ettei sellaista tule koskaan olemaan tarjolla, ja sen jälkeen onkin työpaikalla ihan kamalan kiusallista, erityisesti jos vaimo on saanut suhteen selville ja mies on aloittajalle siitä kiukkuinen (joo, tämä logiikka on aina yhtä pettämätön).

Onnea vaan siis.

Lähettäjä: Niina 
Päivämäärä:   6.3.25 08:38:21

Pidä etäisyyttä. Käy itsesi kanssa oikeasti keskustelu siitä miksi tuo teidän juttunne ei voisi toimia. Ei mies jättäisi perhettään sinun vuoksi, ei luultavasti ole sinusta lainkaan edes kiinnostunut. Jatka siis elämääsi ja kerta haluat parisuhteen niin lähde etsimään sitä muualta. Pian huomaat että kannattaa jatkaa elämää eikä kuluttaa aikaa haikailemalla varattujen perään.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   6.3.25 08:53:03

Pidä tunteet ja ajatukset mukavana ajanvietteenä. Tiedosta ne, pidä ne tiukasti itselläsi ja keskity muuhun elämääsi.
Haaveissa onkin yleensä paljon mukavampaa mehustella, todellisuudessa mikään tuskin menisi samoin.

Lähettäjä: Liekki 
Päivämäärä:   6.3.25 09:03:02

"Haaveissa onkin yleensä paljon mukavampaa mehustella, todellisuudessa mikään tuskin menisi samoin."

Mulla meni päinvastoin. Ikinä en olisi uskonut, että tietyt asiat tapahtuvat, mutta niin vain tapahtuivat.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   6.3.25 09:11:30

Turha vaiva, ei aloittaja halua kuulla ettei suhteella olisi tulevaisuutta. Ei tuohon siten auta kuin vuosikausien kaipailu joka vie kaiken ajan ja energian, aloittaja hukkaa muut mahdollisuudet oikeaan suhteeseen ja onneen, koska takerrutaan pakkomielteisesti haaveeseen, unelmoidaan, eikä haluta nähdä mikä tilanne oikeasti on. Se että mies pysyy nykyisessä suhteessaan, ehkä kelpuuttaa aloittajan sivusuhteeseen, ehkä ei, vaan pitää tätä vain sen verran lämpimänä että kuumat katseet ja imarteleva ihailu jatkuvat. Semmoinen ystävyys hänen puoleltaan.

Aika auttaa mutta sitä kauemmin menee mitä tiukemmin tuijotetaan unelmaa eikä sitä mitä oikeasti tapahtuu. Naisilla yleinen ongelma suhteessa miehiin.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   6.3.25 10:08:44

Vaihtoehdot:
1. pidät tunteet itselläsi ja yrität vältellä miestä. Henkisesti kuluttavaa ja onko sinä aikana mahdollista ihastua johonkuhun toiseen? Ainakin voit deittailla muita ja antaa mahdollisuuden jollekin toiselle "en olisi ikinä uskonut että häneen ihastun"-tyypille. Toisaalta sitä odotellessa voit nauttia kipinästä sinun ja ihastuksen välillä, todellakin tuo rusinat pullasta -tilanne, kuluttavuudestaan huolimatta.

2. vaihdat työpaikkaa ja katkaiset kaikki kontaktit ihastukseen. Helpoin vaihtoehto jos työpaikan vaihto on mahdollista ja sen arvoista.

3. tunnustat tunteesi ja otat vastaan mitä saat: pakit, salasuhteen tai miehen ero ja teidän suhde (kaikkine lapsineen ja lapsenlapsineen). Henkisesti vaivattominta mutta moraalisi ei ehkä tätä salli ja suhdekuvio voi käydä raskaaksi.

Lohdutuksen sanana: ihastuksesi on jo vanha gubbe, haluatko sitoa itsesi 13 vuotta vanhempaan ihmiseen? Ihmiset ikääntyvät kovin erilailla, mutta todennäköisesti ikävät vanhuuden vaivat vaanivat nurkan takana, jaksatko kuunnella aamupalapöydässä valituksia polvien kolotuksesta ja eturauhasen liikakasvusta aivan vielä?

Lähettäjä: 40vee 
Päivämäärä:   6.3.25 10:56:59

Olen samassa tilanteessa! Tosin ollaan molemmat sinkkuja. Samassa työpaikassa oltu n 2 vuotta.
Olen 40v, mies 52. Hänellä takana hankala parisuhde, jonka vuoksi ei enää halua suhdetta.
Olen 100% varma että alkuun hän oli kiinnostunut. En tiedä miksi asia muuttui.
Välttely auttaa vähän, kokeilin puolen vuoden ajan. Mutta sitten leiskahtaa uudestaan!!
Tapailen nyt toista miestä, jonka kanssa on ihan hyvä olla. Hyvää seuraa ja hellyyttä saa niin paljon kuin haluan.
Luulen etten ikinä silti luovuta tuon miehen suhteen. Ainutlaatuinen persoona, herkkä ja kiltti. Toista ei tule ikinä vastaan.
Ap: olen oppinut "nauttimaan" ihastuksesta, tunnehan on ihana, vaikkei mitään tapahtuisi.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   6.3.25 11:07:15

"Lohdutuksen sanana: ihastuksesi on jo vanha gubbe, haluatko sitoa itsesi 13 vuotta vanhempaan ihmiseen? Ihmiset ikääntyvät kovin erilailla, mutta todennäköisesti ikävät vanhuuden vaivat vaanivat nurkan takana, jaksatko kuunnella aamupalapöydässä valituksia polvien kolotuksesta ja eturauhasen liikakasvusta aivan vielä?"

Minun elämässäni on 12 vuotta minua vanhempi mies. Hän on pian 60 ja vaikka hän on erittäin hyväkuntoinen ja kaikin tavoin eloisa ja viriili, on minulle nyt kuudenkympin lähestyessä alkanut tulla eri tavalla mieleen, että tässä kohtaa ikäero alkaa taas näkyä. Toistaiseksi vain henkisesti, kun eläkeikä lähenee, mutta alkaahan se ennenpitkää näkyä muutenkin.

Varmaan silloin, kun molempien iät ovat välillä 30-60, ei ikäerolla ole paljoa merkitystä. Mutta nuorena, jos toinen on 18 ja toinen 30, on ero suurempi, ja samoin taas täällä kuuttakymppiä lähestyessä.

Lähettäjä: Ee 
Päivämäärä:   6.3.25 12:10:23

Minulla ei yhtään samanlainen tilanne, muilta osin kuin että toivoisin voivani kuolettaa tunteeni mieheen, joka haluaa olla vain kavereita. Hän on ainakin jonkin verran ihastunut myös minuun, mutta ei halua suhdetta ja se tekee tästä jotenkin sietämätöntä, että molemmat ihastuneita mutta hän ei anna edes mahdollisuutta seurustelulle.

Lähettäjä: 40vee 
Päivämäärä:   6.3.25 12:22:28

Ee=onko hän sanonut syytä?

Lähettäjä: dr 
Päivämäärä:   6.3.25 12:45:36

Nainen viehättyy korkeasta statuksesta ja sitähän tällä kohteella tuntuu olevan.
Todennäköisesti on monta muutakin naista "tarjolla" ja sekös tuon miehen itseluottamusta kohottaa entisestään, tehden hänestä vetovoimaisen.
Samannäköinen mies, ihan yhtä kivana ja mukavana vaikkapa rautakaupan noutovarastolla töissä, ei viehätä juuri ketään.

Lähettäjä: Ee 
Päivämäärä:   6.3.25 12:54:29

40vee, koska pelkää että häneen sattuu. Hänellä on taustalla huonoja suhteita joissa häntä petettiin. Hän myös pelkää että katoan hänen elämästään jos meidän suhde ei toimikaan ja haluaa olla mieluummin kavereita jotta hän ei menetä minua.

Lähettäjä: Elli Epätoivoinen 
Päivämäärä:   6.3.25 13:10:27

Nainen: lukutaito ei liene vahvinta osaamistasi.

Niina: missä niin lukee että haluan parisuhteen? Olen ihan tyytyväinen itseksenikin enkä haikaile tämän miehen kanssa yhteiseloa koska tiedän että sellaista ei tule.

Jep: siellä seuraava jonka lukutaito sakkaa.

m: valitettavasti työpaikan vaihto ei ole järkevää koska joutuisin samalla muuttamaan toiselle paikkakunnalle mitä en tahdo tehdä monestakaan syystä. Ja valitettavasti itseäni vanhemmat miehet on aina olleet heikkouteni ja tämä yksilö on ikääntynyt hyvin. Toki ne krempat voi alkaa milloin vaan, en sitä kiellä.

40vee: ehkäpä minäkin opin nauttimaan ihastuksesta jos en saa sitä loppumaankaan.

Ee: toivottavasti ihastuksesi rohkaistuu ja lähtee kuitenkin suhteeseen!

Minä olen nyt yrittänyt tuota aiemmin saamaani vinkkiä että yritän ajatella miehen olevan sängyssä itsekäs sika :D Se onnistuu yksin ollessani mutta pitkän katseen kohdatessa koko kroppa huutaa. Onneksi suu sentään pysyy kiinni.

Lähettäjä: Elli Epätoivoinen 
Päivämäärä:   6.3.25 13:11:32

dr: mistä tiedät mitä teemme työksemme?