Lähettäjä: Mulle
Päivämäärä: 5.3.25 10:00:10
Mulla molempia, ja sanon, että molemmissa roduissa kaikki riippuu yksilöstä! Mulla on ollut todella varautunut ja jännittynyt mutta työmoottoriltaan ja muuten täydellisen helppo perro. Toinen perro, läheistä sukua tälle ensimmäiselle, on maailman parasluonteisin ja tunneälykkäin; tekee töitä kehitysvammaisten, lasten ja vanhusten kanssa mutta motivointi muuhun kuin syömiseen tai rapsutusten hakemiseen ihan nolla. Ei siis minkäänlaista reaktiivisuutta mihinkään. Sitten mulla on myös lagotto, jonka taustoista olin tosi tarkka; sillä on tosi hyväluonteiset vanhemmat, joilla molemmilla on myös työmoottoria ehkä keskivertolagottoa enemmän. Suunnilleen asuin pentulaatikossa (kiitos kasvattajalle kärsivällisyydestä! :D ) , seurasin tarkasti paikan päällä pentutestit jne ja pääsin vielä onnekkaana valitsemaan pentulaatikosta omasta mielestäni parhaan pennun. Ja sain kyllä ihan lottovoiton. Superavoin luonne, helppo kaikin puolin, kulkee missä vaan mukana ja on aina "kotonaan", todella hyvä harrastuskoira ja työmoottori loputon. Aktiivinen koira, jollekin ehkä turhankin, mutta mulle ihan täydellinen valinta hyväksi harrastuskoiraksi ja toisaalta arjen elo tämän kanssa mutkatonta. Eli kunhan panostat taustoihin ja pentuaikana sosiaalistamiseen, voit saada kummasta rodusta vain ihanan itsellesi sopivan koirakaverin. :)
|