Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.3.25 07:03:33

Ahdistaa koko ajan että pennulle sattuu jotain kun se yrittää syödä kaikkea. Ahdistaa että mitä jos se on kipeä kun se kirputtaa takajalkojaan, jos on vaikka luksaatio tai ristisiteet menevät aikuisena. Ahdistaa että en osaa kasvattaa koiraa ja se ei opi olemaan yksin (huutaa perääni) ja tuhoaa kaikkea.

Koira on ollut ennenkin ja siitä tuli kunnon kansalainen kaikinpuolin. Tuntuu että nyt pennun kanssa murehdin koko ajan ja se vie kaiken ilon koirasta. Pentu on odotettu enkä tiedä miksi panikoin. Edellinen koira sairasteli paljon vaikka rotu on yleisesti ottaen terve ja nyt pelkään koko ajan että pennulle tulee jotain. Onko tämä vain ohimenevä vaihe?

Lähettäjä: kanttarelli 
Päivämäärä:   4.3.25 07:54:47

On ohimenevää. Pennut ovat pentuja, niillä on omat kujeensa. Kuitenkin 99% pennuista kasvaa ihan normaaliksi koiriksi.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   4.3.25 09:11:54

Eniten kaduttaa, kun en osannut ihanasta pentuvuodesta nauttia niin paljon kuin olisi voinut, koska murehdin niin paljon pennun terveydestä ja kouluttamisesta.

Panosta yksinolon harjoitteluun ja hanki hoitoapua, ettei pentu joudu huutamaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.3.25 09:25:44

Hoitoapua on eikä tarvitse olla yksin kuin sen verran että oppii olemaan mutta kun ei ole edes minuuttia huutamatta yksin, opeteltu on toisesta päivästä alkaen. Ikää toki vasta 11 viikkoa.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   4.3.25 09:35:49

Jos minuutti on liikaa, tee vielä lyhyempiä toistoja: kävele ovelle, avaa se, tule takaisin. Rakenna yksinolon kehykset: koira rauhoittumaan omalle paikalle, radio soimaan, odota että koira on levossa 5 minuuttia ennen kuin harjoitus alkaa.

Lähettäjä: sama homma 
Päivämäärä:   4.3.25 09:39:20

Ymmärrän tuntemuksesi. Edellinen koira sairasteli paljon ja sai äkillisiä "kohtauksia"- loppuajat oli sen kanssa ihan kamalaa pahimman odotusta, stressiä ja järkyttävä luopumisen tuskaa.
Parin vuoden suruajan jälkeen minulla on 6kk pentu. Tuntuu että jos sillä on pienikin outo asia niin ajattelen heti pahinta, se huoli on seurannut edellisestä koirasta.
Mutta kuten joku ylempänä sanoi, niin 99% pennuista kasvaa ihan normaaliksi koiriksi :D Yritetään muistaa se.