Lähettäjä: uuuu
Päivämäärä: 4.3.25 00:58:58
Silloinen sherryn maku suussa on yhä mielessä. En tiedä osaisinko olla juomatta, mutta en edes ole yrittänyt kokeilla. Poikki mikä poikki.
Minulla juominen oli sielullista tunsin itseni niin almmuudentuntoiseksi, enkä osannut puolustautua sanoilla. Sittemmin itsetunto on parempi, mutta hyvä se ei ole vieläkään.
Juoputtelua on myös sellainen soluihin saakka menevä juominen, joka on ehkä vaikeampi asia. Siinä jokainen solu huutaa lisää alkoholia.
Olen juomaton ja osaanolla nauruhumalassa, joskus naurattaa pienetkin asiat ihan hirveästi.
Lopettaminen kannattaa aina, ihan aina ja toivon, että joku eds ajattelisi, että lopettamisen pitää olla täydellistä heti, ei vähentäminen ole riittävä.
Miksi oikeastaan pitäisi juoda? Miksi, kun on niin hyvä olo kun ei juo.
|