|
Lähettäjä: --
Päivämäärä: 3.3.25 16:13:58
Minun on vaikea päästä ryhmissä mukaan. Tulen siis kyllä toimeen kaikkien kanssa, mutta tosi vaikea on löytää ryhmässä (oli sitten harrastusporukka, työtiimi tai mikä vaan) sellaisia ystäviä ja usein en oikein pääse edes kunnolla juttelemaan.
Mutta olen todennut, että vika on pitkälti minussa. Vaikka tavallaan toivoisin ystäviä, olen joutunut itselleni myöntämään, että rehellisesti minua ei kovin usein kiinnosta toiset ihmiset. En jaksa kysellä heidän kuulumisia ja olla riittävän kiinnostunut heidän asioista. Kyllä minä muita kuuntelen, olen ihan hyvä kuuntelija, mutta en esimerkiksi aina muista minulle kerrottuja asioita, koska lopulta ei ne minua niin kiinnosta että jaksaisin asioita painaa mieleen. Ja sitten käy tosi usein niin, etten muista mitä joku kertoi tai en muista esim. myöhemmin kysyä että mites se työhaastattelu meni tai kävitkö niissä kisoissa tai tapahtumassa tms. En myöskään jaksa ja halua hirveän syvällisesti kertoa omista asioistani ja minulla kestää tosi kauan lämmetä muille. Tämä varmasti näkyy nopeasti muille eivätkä he sitten väkisin yritä ystävystyä minun kanssani. Vaatisi itseltäni hirveästi töitä, että oikeasti yrittäisin päästä porukkaan.
Ja vaikka tavallaan toivoisin että ystävystyisin ja pääsisin "sisälle porukkaan", en jaksa nähdä sitä vaivaa, joten olen oppinut hyväksymään itseni tällaisena. Minulla on muutama hyvä ystävä ja se riittää.
Harrastuksissa olen oppinut, että mitä väliä, jos muut eivät väkisin yritä kaveerata minun kanssa. Minä olen siellä tekemässä omaa juttuani ja muut voivat tehdä omiaan. Lopulta sitten kun tavallaan olen oma itseni enkä väkisin yritä olla sosiaalinen, mitä en ole, olenkin päässyt juttelemaan ihmisten kanssa. Se tulee ikään kuin luontevammin sitten ajan kanssa.
|