Lähettäjä: Keinot loppu 
Päivämäärä:   3.3.25 13:02:45

Lapsemme on melkein poikkeuksetta tarvinnut aikuisen viereen istumaan ja käymään tehtävät läpi läkyjä tehdessä. Nykyään vähän enemmän osaa tehdä omatoimisesti läksyjä. Aika monessa aineessa on helpotettu ja helpotetut kirjat käytössä. Koulun käy pääasiassa pienryhmässä, mutta joitain tunteja on integroituna isoon ryhmään. Aikaisemmin meni isossa ryhmässä jotenkin lukkoon ja vajosi täysin omaan maailmaansa eikä lapseen saanut kontaktia. Näin on ollut päiväkodista asti. Jo viime keväänä eli kohta vuoden on jatkunut kausi, että ei tee noilla integroiduilla tunneilla tehtäviä vaan sotkee kirjaa tai vastailee mitä ensimmäisenä mieleen tulee lukematta edes tehtävänantoa. Matematiikassa pistelee numeroita kirjaan yhtään miettimättä kunhan saa rivit äkkiä täytettyä. Eihän lapsi hyödy noista ntegtoiduista tunneista näin yhtään mitään ja meitä vanhempia tuskastuttaa ja kyllästyttää toistuvasti vastailla opettajan pitkiin valitus viesteihin. Lisäksi sitten sekin, että tunnilla opetellut asiat pitää opettaa lapselle kotona ja minä alan olla aika poikki tähän ettei illoissa tunnu olevan aikaa enää muulle kuin koululle. Usein on pakko jättää jotain tekemättä kun ei vain aika riitä.

Resursseja järjästää kaikkea opetusta pienryhmässä ei ole, lapsella on adhd lääkitys ja kotona keskustelut tuntuvat olevan yhtä tyhjän kanssa. Kuraattorin kanssa lapsi on aikaisemmin käynyt keskustelemassa, en sitten tiedä onko tästä ollut hyötyä vai ei. Kuraattori vaihtui syksyllä ja yhteistyö uuden kuraattorin kanssa on mahdotonta. Koitimme tavoittaa häntä heti lukuvuoden alettua wilma viesteillä ja puhelimitse lukuisia kertoja. Vastasi muutaman kuukuden jälkeen ja näki lastamme kerran loka-marraskuussa. Joulukuusta- tähän hetkeen olemme koittaneet saada kuraattoria kiinni uuden tapaamisen järjästämiseksi mitä piti olla kahden viikon välein, mutta täysin turhaan.

Mitä ihmettä tässä tilanteessa voi vanhempana tehdä? Koululla ei ole resursseja antaa enempää tukea kouluun, joten tilanne pitäisi saada kai ratkaistua meidän vanhempien ja lapsen kesken kotona keskustelemalla. Lapsi sanoo ettei tunneilla ole ongelmaa ja viihtyy niillä, mutta totuus opettajan mukaan on aivan toinen ja näkeehän sen lapsen kirjoistakin, että on vain sotkenut vahvasti painaen viivoja ja sotkua (ei siis kuvia vaan ihan vain sottaamalla sotannut kirjansa) ja tehtäviin jotka on tehnyt on vain laitellut numeroita ja sanoja lukematta tehtävää tai miettimättä mitä kirjoittaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.3.25 13:04:38

Lääkitystä pitänee säätää.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   3.3.25 13:06:04

Millaisia koulunumerot ovat?

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   3.3.25 13:06:24

Lapsi on jo 12v. Onko hänen kanssaan juteltu asiasta? Siis ihan kysytty kotona, miksi kirjassa on näin paljon sotkua? Miten lapsi itse kokee tuon asian, pystyykö hän puhumaan siitä ja osaako kertoa miksi sotkee kirjoja? Tai kysytty, oliko tehtävän ymmärtämisessä jotain ongelmaa, kun hän on vastannut aivan väärin? Mitä lapsi vastaa kun häneltä kysyy näistä suoraan?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   3.3.25 13:07:29

Jos hommat sujuu pienryhmässä mutta ei isossa ryhmässä ja koulu ei voi tarjota enempää pienryhmää, olisiko mahdollista muuttaa alueelle, jossa olisi pienryhmää tarjolla enemmän?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.3.25 13:08:10

Olet kirjoittanut tästä aiemminkin, eikö totta?

Onko tämä se sama lapsi, joka ei pärjää yhden tietyn opettajan tunneilla ja jolla menee läksyihin monta tuntia päivässä? Kirjoitustyyli on ainakin niiden ketjujen aloittajalla täysin samanlainen.

Jos näin on, lapsi vaatii selvästi laajempaa tukea kauttaaltaan. Pelkkä kuraattorin tapaaminen ei siinä oikein enää auta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.3.25 13:13:36

Onko lapsella älyllistä kehitysvammaa?
Onko lapsella motivaatiota?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.3.25 13:19:21

Olisiko opettajan pöydän vieressä istumisesta apua isommissa ryhmissä? Aikuinen olisi ainakin lähellä.

Mutta jos isossa ryhmässä on liikaa ärsykkeitä niin sitten on.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.3.25 13:21:15

Osaako lapsi sujuvasti lukea ja kirjoittaa? Miten unet, ruoka, harrastukset?
Kaikki häiriökäyttäytymiset ei ole aina adhd:ta.
Tuon ikäinen adhd lapsi osaa jo keskustella rakentavasti.
Ymmärtää että jos ei skarppaa, lähtee esim kännykkä jne.
Jotain kehitysvammaa voisi olla taustalla. Lääkäriin.

Lähettäjä: F 
Päivämäärä:   3.3.25 13:22:12

Mielestäni on ihan päivän selvä asia että lapsi ei voi opiskella isossa ryhmässä ollenkaan. Varsinkin matematiikassa moni lapsi hyötyy pienryhmästä. Mun poika on ihan normaali luokalla silti pääsi pienryhmään englannin ja matikan tunnilla.

Lähettäjä: :- 
Päivämäärä:   3.3.25 13:25:36

Olisiko mahdollisuutta siirtyä pienempään kouluun tai kouluun, jossa pienryhmiä on enemmän? Itse olen "normaali", mutta muistan olleeni tosi vihainen lapsi vitos- ja kutosluokilla. Meillä oli levoton luokka ja vellipöksy opettaja, joka ei saanut mitään rotia porukkaan, vaikka silloin opettajilla oli vielä kurinpito-oikeuskin. Olin usein tunneilla niin vihainen möykkääjille, että olisi tehnyt mieli karjua suoraa huutoa, että "NYT VTTU TURVAT KIINNI!!!" Oli puolimahdotonta keskittyä jatkuvassa metelissä, kun sekä oppilaat että opettaja huusivat. Välillä tuli märkiä käsipaperipalloja niskaan tai harppia lapojen väliin, kun pojat vähän olivat poikia. Jos minulla olisi ollut vielä päälle ADHD tai muuta keskittymis- ja/tai oppimisvaikeutta, niin varmasti se olisi purkautunut jonain kirjojen sotkemisena tai muuna.

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   3.3.25 13:40:12

Lapsi lääkäriin ja lähete lastenneurologille. Neuropsykologisiin tutkimuksiin. Ei tuo nyt koulukuraattorin avulla ratkea, jotainhan siellä on taustalla.

Lähettäjä: Keinot loppu 
Päivämäärä:   3.3.25 13:50:26

Ruoka, unet, ruutuaika ja harrastukset nyt on niin perusasioita etten viitsi niistä edes kirjoittaa. Kyllä, ne on mietitty hyvinkin tarkasti eikä niistä ole piiruakaan varaa joustaa.

En tiedä tekeekö autismin piirteet sen, että lapsen kanssa on aika hankalaa keskustella vai mistä johtuu ettei yrityksistä huolimatta saa kunnon keskustelua aikaiseksi. Autismia ei ole lapsella diagnosoitu,koska se kuulemma on hyvin pitkä ja monimutkainen peosessi eikä vaikuta mitenkään tuen saamiseen. Kahden eri psykologin arvioinnissa on kuitenkin tullut esille, että lapsella on hyvin vahvoja autistisia piirteitä ja autosmi diagnoosi olisi varma jos lapsi menisi testeihin. Useissa lääkäreiden teksteissä lapsen tapaa olla vuorovaikutuksessa on kuvattu persoonalliseksi. Ei siis ole vuorovaikutuksessa tai keskustele kuten muut ikäisensä.

Olemme hakeneet lapselle paikkaa koulusta jossa opetus tapahtuisi kokonaan pienryhmässä, mutta lapsi on kuulemma liian taitava sinne. Koulu on tarkoitettu lapsille joilla on isompia haasteita oppimisessa. Jos miettii kaikkia aineita (englanti ja matematiikka helpotettu) kokeista numeroita pääasiassa 7-9 väliltä. Osaa lukea ja kirjoittaa sujuvasti eikä näiden oppimisessa ollut ongelmia. Historia, ymppä ja yhteiskuntaoppi eivät ole helpotettuja ja niistä taitaa tulla pääasiassa 9 kokeista. Englannista harvakseltaan 10, mutta muuten ei noita 10 kokeissa ole näkynyt. Enemmän ehkä tuo motivaatio ja keskittymispuoli mikä mättää. Henkilökohtaista avustajaa emme enää kouluun saaneet (eskarissa vielä oli), koska tämä pienryhmä korvasi sen. Ei isossa ryhmässä opettajalla tai satunnaisesti tunneilla olevalla avustajalla ole aikaa istua yhden lapsen vieressä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.3.25 13:51:02

ADHD testeissä käyty? Jotain on tosiaan taustalla. Itsekkin olin samantyyppinen ja tosiaan ADHD löytyi. Koulunumerot nousi vasta 8-9luokalla kun sain itse motivaatiota kehittyä. Kaikki muut luokat oli hyvä jos sai edes 6 tai 7 kokeesta.

Lähettäjä: Keinot loppu 
Päivämäärä:   3.3.25 13:54:32

X: Lapsi kävi lasten neurologian polilla kun oli pienempi. Sieltä tuo adhd diagnoosi. Viime keväänä viimeksi pidimme palaveria opettajan, psykologin ja koululääkärin kanssa yhdessä. Siinä todettiin ettei uudelle lasten neurologin jaksolle ole tarvetta ja jonot sinne ovat niin pitkät, että avun saaminen sitä kautta kestäisi hyvin kauan. Siksi päädyttiin nostamaan adhd lääkitystä koululääkärin toimesta.

Lähettäjä: Fin 
Päivämäärä:   3.3.25 13:57:24

Tiedäthän, että koulun on laitonta vedota resurssien vähyyteen tuen järjestämisessä. Jos lapsi tukea tarvitsee ja on siihen oikeutettu esim. tehostetun tuen tai erityisen tuen päätöksen myötä, niin tuki on vain järjestyttävä. Oli resurssia tai ei, niin sitä on järjestetään. Jos integrointi ei lasta palvele, niin opetus on järjestettävä pienluokassa. Miksi luokkaan palaaminen ei onnistu integrointitunneilta?

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   3.3.25 14:00:52

Kaikella rakkaudella: hakekaa kouluun, jossa pienryhmät. Teidän täytyy avata keskustelu isosti aiheesta, ettei tämä nykyinnen tilanne toimi ja kotona on tehty kaikki mahdollinen. Tai sitten vaan muutatte asap.. ( tiedän, kaikki ei aina ole mahdollista)

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   3.3.25 14:07:31

Body doubling on ihan yleinen tarve neuroepätyypillisillä. Se voi siis ihan todella olla sitä, että lapsi tarvitsee jonkun viereensä istumaan, vaikka tämä joku ei tekisi mitään lapsen toimintoihin liittyvää, istuisi vaan siinä.

Lisää tietoa siitä voi löytää hakusanoilla body doubling tai parallel work. Suomeksi käännetty tuplaaminen ei ole niin yleisesti käytössä.

https://valomind.fi/voiko-body-doubling-auttaa-tekemisessa/

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.3.25 14:12:00

Saanut ilmeisesti adhd diagnoosin? Täällä kun sen saa lähtee lähete sairaalalle lasten psykiatrialle jossa tutkitaan onko muutakin autisminpiirteitä. Kuulostaa että taitaa olla autisminpiirteitä adhd lisäksi

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   3.3.25 14:20:33

Mikä lääkitys ja kauanko ollut? Onko kokeiltu muuta lääkitystä?

Lähettäjä: Viia 
Päivämäärä:   3.3.25 14:52:27

Olen aikuinen adhd- Asperger ja joo, toki yhden diagnoosin avulla saa jotain tukea, mutta onhan se tuki adhd:een aika erilaista kuin autismiin. Itselläni adhd-lääkitys lisää autismin piirteitä tuntuvasti. Ulospäin näyttää että nyt se tekee töitä ja pärjää, mutta kaikki häiriötekijät tuntuu moninkertaistuvan.
Ihanaa että mietit asiaa ja haluat auttaa, mutta jos ongelma on koulussa, et pysty siihen vaikuttamaan. Se on koulun tehtävä. Onko lapsella joku psykiatrin kontakti tai koulupsykologi? Vaikka hän ei aktiivisesti juttelisi käynneillä, ei se tarkoita etteikö niitä tarvita.
Koulupsykologi myös määrittää käsittääkseni tuen tarvetta, joten siksikin käynnit olisi hyvä järjestää. Missä ihmeen paikassa te asutte kun noin on retuperällä hommat? Kyllä täälläkin jonoa on tutkimuksiin mutta lapset on hoidettu paremmin...

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   3.3.25 14:55:10

Motivoituisiko lapsi yrittämään palkitsemalla? Pienin askelin liikkeelle ja motivoivia palkintoja pienistä onnistumisista.

Minun lapsellani oli haasteita kielten oppimisen kanssa. Ongelma oli lähinnä motivaatio, koska muita oppimisvaikeuksia ei ollut. Sovin lapsen kanssa välietapeista. Mitä tapahtuu, jos hoitaa tämän viikon hyvin. Kuukauden hyvin. Lukukauden hyvin. Lopulta "pääpalkinto" oli Lontoon matka, jos suoriutuu kielistä vähintään 7 arvosanalla. Ja vaikka tämän enempää ei paineistettu, niin kieltenopinnotkin sujuvat nykyään kiitettävästi. Ja vaikka matka kesti vain 5 päivää, niin oli kuulemma ehdottomasti sen vuosien työn arvoista.

Eli mieluiset palkinnot (ruutuaika, herkut, lelut, merkkivaatteet... Kaikki on tässä sodassa sallittu), jotka hyviä suhteessa vaadittuun työhön. Selität tarpeeksi selkeästi sen, mitä häneltä odotat. (Eli et voi sanoa, että käyttäydy hyvin. Lapsi ei tiedä, mitä häneltä silloin odotetaan. Vaan oikeasti erittelet, että tehtävä pitää lukea ja siihen pitää yrittää vastata oikein.) Ja palkitseminen tosiaan jo niistä pienistä onnistumisista, kun edes yrittää toimia sovitusti.

Suuressa ryhmässä erityisherkkä lapsi helposti aistii myös lasten keskinäisen kilpailutunnelman. Kuka on paras? Kuka on nopein? Kun haluaisi kuulua joukkoon, muttei kuitenkaan oikein kuulu. Opetelkaa, että se yksi huolella tehty tehtävä ehkä riittää. Läksyjen ei ole tarkoitus kestää iltakausia ja jos oppimistahti on hitaampi, niin yksi huolella ja ajatuksella tehty tehtävä on paljon parempi kuin se täyteen tuherrettu kirjan sivu, josta ei oppinut yhtään mitään. Lapsella voi olla tosi ristiriitaiset tunteet, jos opettaja antaa tehtäväksi "kirjan sivu 88 ja 89", vaikka oikeasti voisi sanoa, että "Aloittakaa laskeminen sivun 88 ensimmäisestä tehtävästä ..."

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.3.25 15:14:19

Selkeästi autismia.

Miten muu elämä? Onnistuuko kaverisuhteet normaalisti vai näkyykö autismi siinäkin? Entä harrastukset?

Toisaalta numerot ovat hyviä, joten ihan hyvin osaa koulussa. Mielestäni voitte kotona tehdä jo vähemmän ja katsoa kuinka paljon se vaikuttaa. Jos vaikka oma-aloitteisuutta alkaisi löytyä?

Alakoulun numeroilla ei oikeasti ole niin väliä, mutta itsenäinen ote pitäisi alkaa löytyä.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   3.3.25 15:16:04

Läksyjen tarkoitushan on myös opettaa lasta työskentelemään oppimisen eteen. Se on paljon paljon tärkeämpi oppi kuin jokin yksittäinen läksyjen sisältämä asia. Kaikki keinot on sallittuja, ehkä jokin yliopistoihin tarkoitettu itseopiskelutapa toimisi paremmin?

Lähettäjä: -*- 
Päivämäärä:   3.3.25 15:20:34

Kysyisin ihan kylmästi lapselta, että missä on vika, kun ikää on 12v mutta taidot on mukamas mallia 5v vaikka tiedetään, että osaa - eikö yhtään edes hävetä? On iso virhe alkaa vaan myötäillä ja hymistellä ja paijata, että voivoi kun on nyt sitä ja tätä kirjainyhdistelmää niin et varmaankaan pysty.

Meillä oli samanlaista samalla diagnoosilla ja kyse oli ihan puhtaasti siitä ettei lasta vaan huvittanut, vaikka osasi ihan hyvin. Kun laitettiin painetta päälle, niin alkoi kummasti huvittaa. Ensin jäi mummon hoiviin kun muu perhe lähti kylpylään, sen jälkeen jäi risteily välistä kun perseily jatkui. Kun alkoi olla uhkana ettei pääsekään mukaan Disneylandiin, niin kappas vaan kun alkoi hommat sujua.

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   3.3.25 15:24:45

Niin no. Jos se ADHD-diagnoosi ei ole oikea tai ei ole ainoa. Silloin tarvitaan uusi lähete sinne neuron polille. Lääkkeen nostosta voi olla vain haittaa, jos oikeasti lapsi on autismin kirjolla(kin).

Kun lapsi kasvaa, diagnoosit voivat muuttua tai tarkentua. Tutkimukset pitää uusia.

Itse sain tapella omalle lapselleni uudet tutkimukset aikuisuuden kynnyksellä, kun kuulemma alle kouluikäisenä tehdyt riitti. No, eivät ihan riittäneet. Lapsi sai sitten tarvitsemansa tuen täysi-ikäisenä, kun pääsi silloin uusiin tutkimuksiin.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   3.3.25 16:07:14

"Kysyisin ihan kylmästi lapselta, että missä on vika, kun ikää on 12v mutta taidot on mukamas mallia 5v vaikka tiedetään, että osaa - eikö yhtään edes hävetä? On iso virhe alkaa vaan myötäillä ja hymistellä ja paijata, että voivoi kun on nyt sitä ja tätä kirjainyhdistelmää niin et varmaankaan pysty."

En ehkä kysyisi mitään häpeämisestä, mutta siinä olen samaa mieltä, että eikö lapselta voi oikeasti kysyä että mikä nyt mättää. Miksi et tee ja vaatia siihen vastauksia. Ei sitä tarvitse olla aggressiivinen, mutta vähän vaativampi.

Jotenkin aloittajan tekstistä vaan tulee fiilis, että vikaa etsitään kaikkialta muualta paitsi siitä, että lapsi oikeasti voisi olla vaan vähän laiska ja mukavuuden haluinen ja tarvitsisi vaan vähän jämäkämpää ohjausta siihen että hommia oikeasti tehdään eikä härvätä kaikkea muuta. Eikä varsinkaan sotketa kirjoja.

Jos lapsi pärjää tosi hyvin melkein kaikissa aineissa (numerot 8-10), niin eikö se jo kerro, että lapsi kyllä pystyy moneen, jos vaan viitsii. Jotenkin hirveän vaikea uskoa, että lapsi sotkisi kirjoja ja tahallaan tekisi tehtäviä väärin jonkin autismin tai adhd:n takia, jos toisissa aineissa pärjää oikein hyvin.

Eli siksi kokeilisin ihan tuollaista perinteistä keppiä ja porkkanaa. Lapselle oikeasti tosissaan sanotaan että nyt loppuu se kirjojen sotkeminen. Ja sitten vaikka luvataan jotain kivaa, jos nyt pystyy seuraavan viikon olemaan sotkematta kirjoja. Tai toisaalta menettää jotain, jos edelleen jatkaa sotkemista. Eipä se tilanne ainakaan pahemmaksi mene, jos kokeilee.

Entä onko vanhempi koskaan ollut mukana koulussa katsomassa, mikä meno? Vanhempihan käsittääkseni saa osallistua ihan vapaasti oppitunneille. Mitäpä jos jonkun kerran olisikin äiti tai isä mukana oppitunnilla sanomassa lapselle, että nyt keskitytään eikä sotketa.
Lapselle voi olla aika noloakin, että vanhempi on mukana ja voi olla, että tällainen saattaisi oikeasti herättää lapsen siihen, että ihan kaikkea ei voi vaan vapaasti tehdä ja joskus on pakko vähän pinnistellä enemmän, jos ei halua että äiti tai isä istuu jatkuvasti koulussa vieressä.

Lähettäjä: Kerä 
Päivämäärä:   3.3.25 16:09:49

Mene kouluun päiväksi seuraamaan lasta. Saa näyttää sinulle miten tekee ja kuinka hyvin osaa. Et niinkään avusta tai ohjaa, vaan seuraat opetusta mukana ja hän näyttää sinulle, miten tekee. Tämän jälkeen tiedät itse paremmin, tarviiko esim. lisää lääkitystä tai tukitoimia.

Jos huomaat, että osaa kyllä muttei vaan tee, eikä vaikuta olevan mtn ikäistään suurempaa estettä sille, niin tosiaan jossain vaiheessa rajat on rakkautta. Kaikilla lapsilla on välillä vaikeaa, ja joka lapselle pieni pakko on välillä hyväksi erityisyydestä huolimatta. Suurinta osaa 12-vuotiaista ei huvita juuri uu kuin omat innostuksen aiheet, olisi ne sitten harrastukset, kaverit tai vaikka herkut.

_'_ selitti hyvin. Varmasti sydän itkee hetken lapsen kipuilua katsottaessa, mutta lopussa kiitos seisoo. Lapsesta kasvaa kuitenkin vähitelle nuori aikuinen ja elämässä ylipäätään pitää tehdä itse, toki tukea ja apua saa, kuten olette tähänkin asti kakkenne lapsen eteen tehneet.

Lähettäjä: Nepsy 
Päivämäärä:   3.3.25 16:22:14

Nyt ihan ensimmäiseksi hakemaan se diagnoosi. Se on todella väärin lasta kohtaan että hänet yritetään änkeä samaan muottiin neurotyypilisten kanssa.. ja kun se ei onnistu saa hän päivittäin kuulla miten huono ja epäonnistunut on :(. Diagnoosi lisää ihan kaikkien ymmärrystä lasta kohtaan ja etenkin lapsella on oikeus saada keinot ymmärtää itseään ja saada ynpärilleen aikuisia jotka ymmärtää. Diagnoosin kautta saa esim. Nepsyvalmennusta, sopeutumisvalmennusta, laku-kuntoutusta, pääsee vertaistuen piiriin, saa vammaistuen jne jne. Sillä on oikeasti ihan tosi iso merkitys kaikkeen.

Kukaan lapsi ei ilkeyttään halua olla koulussa hankala ihan joka päivä. Kyllä sillä lapsella on joku hätänä. Ehkä aistiyliherkkyyttä tai muuta nepsy piirteisiin liittyvää. Ehkä koulupäivät on vaan liian kuormittavia hänelle (lue lusikkateoria) Hyvä nepsyvalmentaja osaa auttaa löytämään ne keinot millä juuri tätä lasta tuetaan koulussa.

Ja on aika epäreilua laittaa lapsi tekemään koulujuttuja pitkään vielä koulun jälkeenkin. Sama kun aikuisen pitäisi tehdä töitä kotona töiden jälkeen. Ei oikeen kuulosta että esim. Opella olisi yhtään nepsy ymmärrystä.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   3.3.25 16:40:49

"Kukaan lapsi ei ilkeyttään halua olla koulussa hankala ihan joka päivä. Kyllä sillä lapsella on joku hätänä. "

Olen hieman eri mieltä tässä. Osittain ainakin.

Itsellä oli merkittäviä ongelmia englannin opiskelussa peruskoulussa ja lukiossa. Sain kaikista muista aineista 9-10 numeroita (ja lukiossakin 8-10), mutta englannissa numerot oli peruskoulussa 5-6 tasoa ja lukiossa en enää päässyt kursseista läpi.

Itsellä suurin ongelma oli ihan puhtaasti ja yksinkertaisesti laiskuus. Muissa aineissa opin suht hyvin vain kuuntelemalla ja harvoin jaksoin tehdä läksyjä tai lukea kokeisiin. Mutta englannissa olisi pitänyt vain opetella niitä sanoja, lukea tekstejä ja harjoitella. Enkä tehnyt sitä eikä kukaan minua vaatinut tekemään.

Olisin tarvinnut sitä, että heti kun ongelma huomataan, aikuiset olisivat vain vaatineet asioita. Olisi vaadittu että läksyt tehdään ja sanakokeisiin harjoitellaan. Vähän keppiä ja porkkanaa, vaaditaan tekemään ja palkitaan yrittämisestä.

Kun näin ei kuitenkaan tapahtunut, tästä kasvoi itselle hirveä mörkö. Yläasteella 8-9-luokilla tilanne oli jo niin paha, että en englannin tunneilla koskaan kuunnellut ja piirtelin vain kirjoihin ja olin aivan pihalla.

Lukiossa minulla tutkittiin lukihäiriön mahdollisuutta, kun vasta silloin huolestuttiin kun en enää päässyt enkun kursseista läpi ja koko lukio meinasi tökätä siihen. Rehellisesti sanoen silloin tajusin, että homma tuntui vähän nololta, koska vasta tällöin ymmärsin, että ongelma oli ihan puhtaasti se, etten tehnyt mitään oppiakseni. (Toki tällöin ongelma oli mennyt jo niin pahaksi, että ahdistuin suuresti tunneilla kun tuntui etten vaan pysty oppimaan, koska asiat oli niin vaikeita minun osaamiselle).

--

Aloittajan lasta toki on tuettu, ongelma ei ole samanlainen kuin minulla, oikeastan vähän päinvastoin: aloittajan lapsella ongelmat ilmeisesti koulussa, minulla taas ne oli kotona harjoittelemisessa. Mutta pohjimmiltaan taustalla voi olla aivan sama mukavuudenhalu ja epävarmuus, joka voisi ratketa sillä, että vaaditaan vähän enemmän ja palkitaan yrittämisestä. Sen sijaan että suljetaan silmät (kuten minun tapauksessa) tai etsitään ongelmaa kaikkialta muualta paitsi yksinkertaisimmasta ratkaisusta (kuten aloittajan lapsella).

Enkä väitä että kaikki ongelmat ratkeaa vaan vaatimalla. ei tietenkään.

Mutta väitän vahvasti omasta kokemuksesta, että lapsi voi olla vaan laiska ja mukavuudenhaluinen ja joskus vaan se vaatiminen voisi auttaa siihen että homma lähtee sujumaan paremmin.

Lähettäjä: Nepsy 
Päivämäärä:   3.3.25 19:26:13

Sekin on valitettavan yleistä ja kertoo tietämättömyydestä että nepsyhaasteet nähdään laiskuutena tai ilkeytenä.

Aloittajan lapsen tilanteesta en tiedä, mutta pystyisikö itse keskittyä koulutehtäviin joka päivä yökerhossa, kaatopaikalla tai istuen muurahaiskeossa.
- näin nepsylapsi voi kokea luokassa olevan hälyn, hajut tai ympäristön.

Lähettäjä: d 
Päivämäärä:   3.3.25 19:41:40

”Jotenkin hirveän vaikea uskoa, että lapsi sotkisi kirjoja ja tahallaan tekisi tehtäviä väärin jonkin autismin tai adhd:n takia, jos toisissa aineissa pärjää oikein hyvin.”

Mutta miksi se laiskuus tms. tulisi ilmi vain isossa ryhmässä? Minusta on ihan selvää, että autismin takia siellä isossa ryhmässä lasta ahdistaa, joka purkautuu ”lapsellisena” käytöksenä. Kaiken lisäksi iso ryhmä voi olla lapselle aika vieras, jos on siellä vain muutamia tunteja viikossa, ja sekään ei varmasti ole mukavaa, jos tutut kaverit ovat pienryhmässä.

Lähettäjä: niin 
Päivämäärä:   3.3.25 19:59:14

Antaa reputtaa noi matikat. kyllä se koulu (tai lapsi itse hyvänen aika) sitten ottaa tilanteesta koppia.

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   3.3.25 20:48:23

” Mutta miksi se laiskuus tms. tulisi ilmi vain isossa ryhmässä?”
Esimerkiksi siksi, ettei opettaja ehdi kiinnittämään lapseen huomiota, jolloin on tilaisuus tuohon. Ja jos vielä esim se matikka on vähän vaikeampaa, on helpompaa vaan antaa olla.

Lähettäjä: mie 
Päivämäärä:   3.3.25 21:26:20

Ennen vanhaan oli apukoulu. Tarvittas nytkin vielä.

Lähettäjä: d 
Päivämäärä:   3.3.25 21:30:15

”Ennen vanhaan oli apukoulu. Tarvittas nytkin vielä.”

No ei aloittajan lapsi ainakaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.3.25 22:02:04

Jos saa joidenkin aineiden kokeista ysejä ja kymppejä, ei varmasti ole älyllisesti kehitysvammainen. Autismin kirjolla voi olla. Tai sitten jotain muuta.

Lähettäjä: d 
Päivämäärä:   3.3.25 22:11:57

” No älyllisesti kehitysvammainenhan tuo lapsi on.
Hänet pitää siirtää sellaisille tarkoitettuun kouluun.”

Ei ole, koska menestyy koulussa pääosin hyvin, ja miksi lapsi pitäisi siirtää, jos hän kerta pärjää tavallisen koulun pienryhmässä? Käsittämättömiä ajatuksia sinulla.

Lähettäjä: Höppänä 
Päivämäärä:   3.3.25 22:14:10

Onko koulu konsultoinut esim. Valteria? Tai sitten sairaalakoulukonsultaation kuten itsekin ajattelit.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   3.3.25 22:42:02

Jos ei ole älyllisesti kehitysvammainen, niin sitten on vaan huonosti kasvatettu.

Miksi pitää kaunistella asioita?

Lähettäjä: d 
Päivämäärä:   3.3.25 22:58:12

Kuka täällä on kaunistellut asioita? Sinä olet vääristellyt niitä. Mieti vähän, haluaisitko sinä itse, että sinun lastasi haukuttaisiin nettipalstalla kehitysvammaiseksi ja käskettäisiin siirtää pois tutusta ja turvallisesta koulusta.

Myöskään tuo ”diagnoosisi” huonosti kasvatetusta ei selvästi pidä paikkaansa. Kaikki lapset tekevät hölmöjä asioita, mutta se ei tarkoita, että kaikki lapset olisivat huonosti kasvatettuja. Jos olisit lukenut aloituksen ajatuksella, tajuaisit, että aloittajan lapsella on ihan jokin muu syy käyttäytyä niin kuin käyttäytyy.

Sitä paitsi kehitysvammaiseksi haukkuminen on sinulta itseltäsi todella törkeää käytöstä. Sen rinnalla koulukirjan sotkeminen on pientä.

Lähettäjä: d 
Päivämäärä:   3.3.25 23:15:30

Aloittajalle vielä: Lapsellasi on oikeus tarvittaviin tukitoimiin, jotka ovat nyt selvästi joko kokoaikainen pienryhmä tai henkilökohtainen avustaja. Vaadit näitä tässä järjestyksessä: opettaja/erityisopettaja > rehtori > sivistystoimenjohtaja > avi niin pitkälle, että lapsi saa tukea.

Lähettäjä: *Remontti Riku * 
Päivämäärä:   3.3.25 23:19:00

Vastaus otsikkoon.
Uhkailu, lahjonta, kiristys.