Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.3.25 20:37:53

Ratsastus-puolella vähän sivuttiin tätä aihetta eräässä topicissa, mutta katsotaas tulisiko sennulassa enemmän keskustelua.

Onko muilla sellaista ongelmaa, että hyvin monen koirarodun käyttölinjaiset kiinnostaisi ulkonäöllisesti, mutta et tosiaan käyttökoiraa tarvitse. Näyttelylinjaiset taas karvapuuhkineen tai muuten liioitellun rakenteensa kanssa eivät ole edes harkinnassa.

Itsellä tällaisia ovat esimerkiksi cockerspanieli, setterit (erityisesti irlannin- ja gordoninsetterit) sekä labbis. Onkohan tässä melkein pakko innostua linnustuksesta tai noutajalajeista.

Toki mielestäni myös esim. saksanpaimenkoiran näyttelylinjaiset on kamalia, mutta en paimenille lämpeä muutenkaan, joten käyttö-sakua ei tarvitse harkita.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.3.25 20:54:16

Käyttölinjaiset ovat ehkä enemmän työkoiria, mutta sellainen mututuntuma on, että olisivat koirina terveempiä kuin näyttölinjaiset. Juurikin siksi kun jalostuksessa arvostetaan eri ominaisuuksia.

Olen harkinnut liittymistä paikalliseen metsästysseuraan ja aseenkantolupaa. Käyttölinjainen noutava lintukoira sopisi omaan kuvioon. Samoja rotuja pohtinut kuin aloittaja.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.3.25 21:01:46

Samaa mieltä, monen rodun käyttölinja miellyttää selvästi enemmän omaa silmää kuin näyttelyversio. Näyttelylinjaisten labbisten ongelma on enemmänkin niiden liiallinen lihavuus, mitä monet rodun kasvattajat eivät joko tiedosta tai halua tiedostaa. Paasataan vain kuinka rodun kuuluukin olla vankka (eli = läski). Täällä mielestäni hyvät kuvaparit, kuinka labradorikin alkaa näyttää jo oikein kelvolta koiralta, kun liikakiloista päästy eroon.

Lähettäjä: Nn 
Päivämäärä:   2.3.25 21:24:43

Mulla on vielä lisäksi se ongelma, että käyttikset monessa rodussa miellyttäsi silmää ja muutenkin tuntuisivat terveemmiltä, mutta haluaisin myös harrastaa näyttelyitä. No toki näyttelyitä voi harrastaa, vaikka ei siellä pärjäisikään. Mutta eihän se oikein järkevältä tunnu ottaa näyttelyharrstukseen jo lähtökohtaisesti sellaista koiraa, jonka kanssa ei pärjää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.3.25 21:27:08

”Näyttelylinjaisten labbisten ongelma on enemmänkin niiden liiallinen lihavuus, mitä monet rodun kasvattajat eivät joko tiedosta tai halua tiedostaa. Paasataan vain kuinka rodun kuuluukin olla vankka (eli = läski).”

Toki tämäkin on ongelma, mutta kyllä ne näy-labbikset myös on luustoltaan raskaampirakenteisia kuin käy-labbikset.

”No toki näyttelyitä voi harrastaa, vaikka ei siellä pärjäisikään. Mutta eihän se oikein järkevältä tunnu ottaa näyttelyharrstukseen jo lähtökohtaisesti sellaista koiraa, jonka kanssa ei pärjää.”

Niin, oishan se vähän sama juttu haluta harrastaa metsästystä ja valita koiraksi bichoni :D

Lähettäjä: Hohhoijaa 
Päivämäärä:   2.3.25 22:49:15

Itselläni näyttelylinjainen labbis joka monen mielestä liian laiha labbikseks. Kun se oli pentu olimme labbiskerhon pentunäyttelyssä, jossa oltiin kolmansina omassa ryhmässämme. Parhain oli reilusti ylipainoinen koira. Se risoi. Hyväksyn kolmannen sijan paremmalle, mutta en sitä että se parempi koira oli lihava. Myös mulla ollut hoidossa lihava labbis, jolle ois pitänyt syöttää päivässä noin 600 grammaa nappulaa. Kun oma koira syö noin 300 grammaa.. Emme käy näyttelyissä. Vain yhden kerran käytiin että saimme hyväksytyn tuloksen että saimme jäljestämisvalion arvon (vaatii hyväksyttyä näyttelytulosta)

Lähettäjä: Roti 
Päivämäärä:   2.3.25 23:10:51

Mulla oli näyttelylinjainen Rottweiler, mutta se oli pitkäkarvainen. Näyttelyihin ei siis päästy mutta oli käyttöpuolella lähes valio, ei saanut meriittejä kun tulokset tietysti näyttelyistä puuttui, mutta muuten olis rakenteen ym puolesta ollut varmaan eliittiä. Sääli sinänsä kun oisi varmaan rotuun tuonut karvansa verran hyvää.

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   2.3.25 23:32:30

Mulla on ollut niin käyttö- kuin näyttölinjaisia saksanpaimenkoiria. Nyt on sekalinjainen kasvamassa.

Olihan se näyttelylinjainen ruma kun mikä, mutta tervein sakemanni mitä mulla on ollut. Sakemannien kanssa sukelsin heti syvään päätyyn ja hankin armeijasta sinne terveytensä takia soveltumattoman käyttötykin. Siinähän sitä oppi ja tuon jälkeen on ollut toinenkin käyttis. Olihan ne omalla tavallaan vaativia, aktiivisia ja vietikkäitä. En kuitenkaan harrastanut mitään erityistä noiden kanssa, kotona vahtikoirina ja lenkkikavereina, toisen kanssa paimennettiin.
Kaksi näyttelylinjaista on ollut, toinen pitkäkarvainen. Pk oli hermoheikko piippaaja millä ei minkäänlaisia käyttöominaisuuksia, mutta normikarvainen oli ihan yhtä kova harrastuksissa kuin käyttikset, hieman vain hitaammin kiihtyvä.
Tämä nykyinen sekalinjainen on vasta puolivuotias joten sen ominaisuuksista ei vielä osaa sanoa. Rakenne näyttää kallistuvan enemmän näyttelylinjaiseen joten jotain menestystä voi siltä saralta odottaa. Viettiä ei kauheasti tunnu olevan, saaliille ei lainkaan. Nenän käyttö on hyvää joten jäljelle ollaan suuntaamassa.

Mä tykkään monessa rodussa ulkonäöltä enemmän näyttelypuolen linjasta, kuten bordercollie ja siperianhusky.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.3.25 00:34:27

Käy-labbiksen kanssa saanee varautua arkuuteen jota niillä on paljon, jota näyttelytankkereilla sitten taas ei juurikaan ole. Erikoinen ongelma jalostettu siihen parempaan linjaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.3.25 06:44:13

Joo ei käyttölinjaiset ole sen terveempiä ja monesti niillä on omat ongelmansa. Esimerkiksi käy labbiksilla turkki on avuttoman ohut, ei ole sään kestävä. Ja niillä on myös piippausta ja varautuneisuutta, mitkä eivät todellakaan kuulu rotuun.

Hermorakenne tuntuu olevan yleisin mikä käyttölinjan rotujen edustajilla tahtoo prakata, kun ei jalosteta muuta kuin tehoa, tehoa ja tehoa.

Parasta olisi jos ei jalostettaisi ääripää linjoja. Rotu olisi yksi yhtenäinen. Vältyttäisiin ääripäälinjojen haitoilta. Se toki tarkottaisi ettei olisi seurakoira noutajia ja sakemanneja, mutta niinhän sen kuuluisi ollakin kun ovat käyttökoiria. Seurakoiria kyllä riittää muitakin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.3.25 06:47:05

”Seurakoiria kyllä riittää muitakin.”

Seurakoirat ovat muuten sitten vain pilalla.

Lähettäjä: ox 
Päivämäärä:   3.3.25 07:50:55

Mun kaveri kasvattaa käyttölinjaisia irlanninsettereitä eikä varmasti myy niitä pelkiksi kotikoiriksi kun metsästäjät vie pennut käsistä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.3.25 09:30:24

”Mun kaveri kasvattaa käyttölinjaisia irlanninsettereitä eikä varmasti myy niitä pelkiksi kotikoiriksi ”

Ja tämähän on meillä kaikilla tiedossa ja jokainen sen ymmärtää, miksi käyttölinjaiset koirat menevät käyttökoteihin. Vaikka koira käytännössä pärjääkin ilman sitä metsästystä (kunhan vain muuten omistaja elämäntyyli on aktiivista), niin siinä kumminkin saa omille kasvateille näkyvyyttä. Ei niitä lupaavia näyttelypentujakaan myydä kotikoiriksi.

Tämä on myös ongelma meille tavallisille ihmisille, joilla ei ole suurta paloa minkään lajin kisa- tai harrastuskentille. Kasvattajat myyvät ei oo:ta, kun näy-linjaiset pitää saada näyttökoteihin ja käy-linjaiset käyttökoteihin.

Fci9-ryhmä on taas kaikin puolin pilalla. Sairaita, ylijalostettuja eläimiä. Toisella ei mahdu hampaat suuhun ja kolmannella ei mahdu aivot päähän. Ainoa ok siellä on villakoira, mutta sen turkinhoito vaatii taas jonkun yli-ihmisen.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   3.3.25 11:20:40

Samaa harmittelen kultsuissa. Näyttölinjalle jalostetaan lyhyttä kuonoa ja riippuhuulia, mutta käyttölinjaiselle ei ole mulla tarjota metsästystä.

Lähettäjä: Haukionkala 
Päivämäärä:   3.3.25 11:40:41

Meillä käyttölinjaisia koiria, enkä ikinä ottaisi näiden näy-versioita. Aivan pilalle jalostettuja. Mutta meillä metsästetäänkin.

Varsinkin noutajapuolella on muuten paljon harrastajia, jotka eivät itse metsästä. Mutta harrastavat ja treenaavat aktiivisesti ja saattavat tarjota koiriaan koirattomille metsästäjille noutajapörssin kautta.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   3.3.25 11:50:20

Piste: Niin totta tuo kysynnän ja tarjonnan epäsuhta. Minä harrastan koiran kanssa, mutta en halua siitä kilpaurheiluvälinettä. Näyttelyistä ei nauttisi kumpikaan. Koira on vähän arka eikä pidä hälinästä. Niinpä tässä ei nyt tämän ensikoiran kanssa kerry koira cv:tä, mitä esittää kasvattajille joskus seuraavaa hankkiessa. Otin tarkoituksella ei-rotumääritelmän mukaisen värin, ettei painosteta näyttelyihin, mutta hups, rotumääritelmä muuttui kun koira oli 1,5 v.

Meillä on muuten villakoira, enkä ole yli-ihminen. Harjaan kerran viikossa, naama ja tassut ajellaan 3 viikon välein, samaten pesu 3 viikon välein, ja trimmi 6 viikon välein. Lyhyessä lemmikkiturkissa pidetään.

Lähettäjä: jms 
Päivämäärä:   3.3.25 12:05:25

Ainakin labbiksissa on myös sekalinjaisia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.3.25 12:06:24

”Meillä on muuten villakoira, enkä ole yli-ihminen. Harjaan kerran viikossa, naama ja tassut ajellaan 3 viikon välein, samaten pesu 3 viikon välein, ja trimmi 6 viikon välein. Lyhyessä lemmikkiturkissa pidetään.”

Ja tämmöiselle lyhytkarvaisen koiranomistajalle tuo kuulostaa aivan kamalalta. Pesu kolmen viikon välein??

Lähettäjä: *-* 
Päivämäärä:   3.3.25 12:25:15

”Meillä on muuten villakoira, enkä ole yli-ihminen. Harjaan kerran viikossa, naama ja tassut ajellaan 3 viikon välein, samaten pesu 3 viikon välein, ja trimmi 6 viikon välein. Lyhyessä lemmikkiturkissa pidetään.”

Ja tämmöiselle lyhytkarvaisen koiranomistajalle tuo kuulostaa aivan kamalalta. Pesu kolmen viikon välein??

---
Mietin aivan samaa. Harjaus kerran viikossa, naaman ja tassun ajelu ja pesu kolmen viikon välein. Aivan painajaista. Ja minulla on sentään ihan pitkäkarvaisia koiria, mutta ei niille tarvitse onneksi harjaakaan näyttää kuin karvanlähdön aikaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.3.25 12:28:51

Useampaakin FCI 8 -ryhmän rotua seuranneena vaikuttaa siltä, että käyttölinja ei välttämättä ole sen terveempi kuin näyttelylinjakaan, mutta käyttisten harrastajat puhuvat ehkä monessa tapauksessa avoimemmin oman linjansa ongelmista. Ei-metsästävänä tämä tuntuu vähän hankalalta yhtälöltä: Haluaisi olla vastuullinen koiran ostaja ja noutava lintukoira sopisi ominaisuuksiltaan käteen, mutta näyttiksiä jalostetaan ulkomuoto edellä sen mukanaan tuomat ongelmat kieltäen ja metsästykseen jalostettujen linjojen ottaminen metsästämättömään kotiin ei tunnu järin vastuulliselta sekään. Puhtailla seurakoirilla taas jalostus painottuu juurikin niihin ulkomuotoseikkoihin eikä esimerkiksi luonteista/käyttäytymisestä/koulutettavuudesta ole oikein mitään puolueetonta dataa saatavilla.