|
Lähettäjä: Johka
Päivämäärä: 3.3.25 09:00:04
Mulla on ihan hyvä kokemus pevi-kouluttajasta. Hän ei todellakaan suositellut meille jääkausia tai kolinapurkkia, ne eivät kyseisessä metodissakaan ole ainoat tarjolla olevat ratkaisut. Olin positiivisin keinoin yrittänyt saada koiraa hanskaan ohituksissa viisi vuotta eri kouluttajien opeissa ja silti ohitukset olivat stressiä meille molemmille. Pevi-kouluttajan kautta saimme apua heti yhden kerran jälkeen ja ohitukset sujuivat ilman paineilmapulloa kahden viikon kuluttua ja tulos oli pysyvä. Koen edelleen, että tuo oli kaikin puolin pienempi paha, vaikka yleisesti ottaen kannatankin positiivisia koulutusmetodeita. Ja suhde koiraan ei kärsinyt kyllä yhtään (vaikka paimenkoira kyseessä) eikä metodi ollut mitenkään väkivaltainen tai epäreilu koiralle vaan ennemminkin vain todella mustavalkoinen.
Positiivisten metodien kanssa käy tosi helposti niin, että vaikka kouluttaja ei mitään negatiivista teekään, koko tilanne voi olla koiran mielestä todella epämielyttävää pahimmillaan vuosia, koska se koira ei oikeasti voi hyvin jos jokainen ohitus vetää sen "tiloihin". Koira voi elää hirveässä stressikierteessä pahimmillaan koko ikänsä jos asuu sellaisessa paikassa, että stressitasot nousevat tappin esimerkiksi jokaisella ulkoilukerralla.
Toki metodi pitää aina miettiä tilanteen ja koiran mukaan. Mutta minusta nämä puhtaasti posilla kouluttavat ovat hieman pelottavia, kun väittävät, että se käy kaikille koirille tilanteesta, koiran luonteesta ja historiasta tai ohjaajan kyvyistä riippumatta. Heidän mielestään koiraa koulutetaan joko täysin positiviisin metodein tai väkivaltaisesti, ei tunnu välissä olevan mitään "kultaista keskitietä" ja koiraa ei saisi esimerkiksi edes kieltää.
Ihan jokainen metodi kuitenkin vaatii sen, että harjoitusympäristö on koiralle riittävän helppo. Jos siellä kotipihan jälkeen on mahdoton välttyä autoilta, sitten ei mennä kotipihaa kauhemmaksi. Koira autoon ja ajatte vähintään joka toinen päivä jonnekin, missä koira saa oikeasti lenkkeillä stressittömästi. Kuormitus kasaantuu ja koira reagoi entistä herkemmin, joten se kuormitus on saatava oikeasti nollattua säännöllisesti. Jos se onnistuu "lenkkeilemällä" vain kotipihassa (jos ei mahdollisuutta lähteä häiriöttömään ympäristöön), on sekin tyhjää parempi.
Jos auton ääni on triggeröivä tekijä, sitä voi nauhottaa ja soittaa kotona ensin matalalla äänenvoimakkuudella. Nauhoitteita kannattaa olla muutama kymmenen erilaista tai ainakin ne saisivat olla kestoltaan pitkiä, koska koira oppii hyvin nopeasti tietynlaisen "rahinan", mutta hieman erilainen voikin sitten nostaa kierroksia. Nyt on hyvä aika nauhoittaa nastarenkaiden ääniä lumettomalla mutta hiekkaisella asfalttitiellä.
"Pevillä voi saada koiran pilalle, pehmeällä metodilla todennäköisesti ei vaikka kouluttaja olisi osaamaton."
Osittain samaa mieltä, mutta jos pehmeillä metodeilla koiran ongelma ei etene, eli se esimerkiksi kiihtyy jokaisesta ohiajavasta autosta, esimerkiksi vaikka 10-50 kertaa päivässä, se voi saada sille kiihtyneelle mielentilalle ihan jäätävän määrän vahvistusta ja jokainen vahvistekerta vaikeuttaa ongelman ratkeamista ja voi olla, että lopulta tuo käytös on vahvistunut niin paljon, että mikään inhimillinen metodi ei enää auta ainakaan luotettavasti.
|