Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.3.25 08:27:27

ei enää tunnu miltään. Minulla on ollut läpikotaisin täydellinen koira ja hevonen, niissä ei koko elinaikanaan ollut pienintäkään piirrettä, joka olisi ärsyttänyt, olivat läpikotaisin kilttejä.

Olen vuosia miettinyt miksen löydä sopivaa hevosta ja vaikka koira on kiva ja tärkeä, niin aina vähän jotain puuttuu. Yhtäkkiä eilen tajusin että voiko johtua siitä että minulla on ollut onni elää täydellisten eläinten kanssa ja koska läpikotainen täydellisyys on harvinaista, on sitä samaa tunnetta mahdoton saavuttaa. Aikakaan ei ole kullannut muistoja sillä varsinkin koiran koko elämän ajan mietin miten se onkin täydellinen, kun muut sanoivat mikä omassa koirassa joskus ärsyttää - minua ei ärsyttänyt mikään.

Tuntuu että tämä vaikuttaa suhteen luontiin muiden eläinten kanssa. En tiedä pääseekö tästä jotenkin eteenpäin vai onko vain hyväksyttävä että muut eläimet ovat ”vain” ihan kivoja. Kunhan pohdin. Onko kohtalotovereita?

Lähettäjä: Mt 
Päivämäärä:   2.3.25 08:31:51

Ymmärrän sua. Olen myös omistanut niin upeita hevosia ja täydellisiä kissoja (!) että nykyisiin niitä vertaa aina.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.3.25 08:34:37

Sama täällä! Minulla oli kissaveljekset jotka ymmärsivät puhettakin ja muutenkin ymmärrettlin toisiamme aivan täysin. Toinen oppi viime vuosinaan jopa sanomaan pari sanaa! Olivat muutenkin ihan suunnattoman älykkäitä, vaikkakin erittäin vahvatahtoisia persoonia. Ja aivan äärimmäisen sosiaalisia ja aina läsnä.

En mlnä halua uutta kissaa, haluan rakkaani takaisin, ja koska se ei ole mahdollista niin olen ilman. Ei mikään korvaa noita ystäviäni, perheenjäseniä, sen enempää kuin kuolleita ihmisystäviä. Toki ihmisiä tulee elämään, mutta heistä ei ole vastuussa samalla tavalla. Kissaton/eläimetön elämä on niin mielettömän paljon helpompaa ja vapaampaa, että en halua ruveta siihen enää jonkun uuden tuttavuuden kanssa.

Lähettäjä: Jou 
Päivämäärä:   2.3.25 09:28:14

No jos eläimessä täydellisyys ja kiltteys on tärkeitä, ei ehkä kannata ottaa mitään eläintä :D itellä ollut erilaisia ja eriluonteisia eläimiä, kaikilta varmaan jotain oppinut.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.3.25 09:31:01

Minulla on nyt "the koira", kaikilta osin liki täydellinen. Sillä alkaa olla jo ikää ja olenkin miettinyt toisen koiran hankintaa. Nykyinen nauttii omasta rauhasta, joten en ole varma nauttisiko se uudesta koirakaverista (etrnkään pennusta) näin vanhemmalla iällä. Jos koiran hankinnan taas jättää aikaan, kun nykyisestä on aika jättänyt, uskon vertaavani uutta koiraa liikaa nykyiseen. Eikä se sille uudelle olisi taas reilua, olisivat kuitenkin kaksi eri yksilöä ja persoonaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.3.25 09:35:56

Kun saisi vielä joskus sellaisen täyspäisen ja kiltin suokin jolla on matalat ja tasaiset liikkeet.

Lähettäjä: Appel 
Päivämäärä:   2.3.25 09:40:01

Olipa taas jälleen karua kuultavaa suustanne.

"No jos eläimessä täydellisyys ja kiltteys on tärkeitä, ei ehkä kannata ottaa mitään eläintä :D itellä ollut erilaisia ja eriluonteisia eläimiä, kaikilta varmaan jotain oppinut."

Tämä. Aikamoista, että teille tärkeintä on toistenlajisten kanssa eläessä kiltteys ja täydellisyys. Toivottavasti olette älynneet olla niille myös täydellisiä omistajia ihmisinä ;), kaikin mahdollisin tavoin kun kerran sitä palvotte myös kohteissanne.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   2.3.25 09:58:36

Ilmeisesti nyt ymmärretään vähän väärin aloitus .
Itsellä oli ns täydellinen kissa joka vanhuuttaan piti viime syksynä lopettaa.
Se vaan sattui kehittymään olemukseltaan itselle täydelliseksi -juuri sellaiseksi mitä kissalta toivoo ja eli vielä pitkän elämän osana perhettämme.
Mieli tekee hiljalleen kissaystävää mutta "elämäni kissan" jälkeen tuntuu ristiriitaiselta vielä. Täydellisen kissan tassusaappaitta vaikea täyttää...

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   2.3.25 10:01:45

Mulle eläin on täydellinen silloin kun sen kanssa saa kasvaa itse, oppia uutta ja kehittyä. Silloin jokainen uusi eläin, oli se pentu tai jo aikuinen tullessaan on aina uusi mahdollisuus.

Aina on niitä jotka jättää isomman kolon, yleensä siihen liittyy se mitä isomman työn niiden kanssa on tehnyt.

Yksi hevonen oli ylitse muiden. Tullessaan oli jopa vaarallinen käsitellä, mutta ajan kanssa saatiin luottamus rakennettua ja sen kanssa nautti jokaisesta onnistumisesta. Ikinä se ei antanut mitään ilmaiseksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.3.25 10:23:55

Itselläni ei välttämättä edes ole kyse siitä, että eläin olisi ollut kaikin puolin täydellinen - vaan että joidenkin kanssa vaan muodostuu aivan erityinen suhde ja side. Minulla ei yksikään eläin ole ollut siinä mielessä täydellinen, etteikö niillä olisi ollut omia virheitään, heikkouksiaan ja puutteitaan aivan kuten minullakin on. Jokaiseen eläimeen (kuten myös tuntemaani ihmiseen) olen välillä ärsyyntynyt tai turhautunut. En tietysti niinkään yksilöön itseensä, vaan käytökseen ja ristiriitoihin kommunikaatiossa.

Mutta jos suhde on hyvä ja side vahva, ne ajoittaiset ärsyyntymiset kestää ja niistä pääsee yli. Ihan sama juttu ihmisten ja eläinten kanssa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.3.25 10:32:55

Mäkin ajattelen noin eläimen täydellisyydestä. Ei sen kaikkien ominaisuuksien tarvi olla absoluuttisessa mielessä täydellisiä. Mulla on täydellinen kissa, joka on nirso ja kusee laukkujen päälle ja laukkuihin. Ei koko ajan, mutta silloin tällöin. Meidän suhde on silti täydellinen ja kehittyi parin ekan vuoden aikana sellaiseksi. Meillä on toivottavasti vielä 10 yhteistä vuotta jäljellä.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   2.3.25 10:34:29

Näissä "täydellisissä" eläimissä ei muisteta enää sitä matkaa mikä käyty. On vai se, mitä eläin on tällä hetkellä ja sitähän se ei ole ollut heti alusta alkaen.

Aika kultaa muistot emmekä enää muista niitä negatiivisia asioita mitä matkalla tapahtunut.

Tietenkään toista täysin samanlaista eläintä ei koskaan saa. Mutta sehän ei tarkoita, etteikö seuraava voisi olla edellistäkin täydellisempi.

Minun ensimmäinen koirani oli täydellinen. Olin kuitenkin tuolloin teini-ikäinen, koiran menehtyessä reilu parikymppinen. Eli hyvin eri ihminen mitä nyt yli nelikymppisenä. Nuorena sitä näkee maailman eri tavalla, ei ole huolta huomisesta mikä vaikuttaa hyvin paljon siihen kokemukseen eläimestä.

Nyt reilu nelikymppisenä elämä ei ole enää huoletonta, huolehdin enemmän erilaisista asioista. Se vaikuttaa myös siihen miten koen elämän nykyisten eläinteni kanssa.

Täydellisyyttä ei kannata etsiä, silloin ei ole kuin yksi tunne jonka saavuttaa, pettymys.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   2.3.25 10:47:13

Itse ajattelen lemmikinpidosta aina niin päin että mitä minulla on tarjota sille eläimelle?

Otan eläimiä vain sen verran kuin on rahaa ja aikaa hoitaa hyvin. Yritän kouluttaa niistä helppoja, jos minulle sattuu jotain ja en pysty pitämään niitä enää niin on helpompi löytää uusi koti.

Eläimet on aina omanlaisiaan, se heille sallittakoon. Kaikilla on oma luonne ja luonteeseen kuuluu lähes aina myös negatiivisia puolia. Vähintäänkin huonoja päiviä on kaikilla.

Varsinkin hevosten kanssa on oppinut että on muutettava itse omaa tekemistään ja asennettaan kullekin hevoselle sopivaksi, jotta niistä saa parhaan ulos. Ei voi aina vaan vaatia eläintä muuttumaan, ne kun ei ole robotteja.
Rakkaimmaksi on usein muodostuneet ne, joiden kanssa on ensin jotain ongelmaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.3.25 11:43:39

Kyllä siinä minun suokissa oli kiltteyden ja täyspäisyyden lisäksi miinuksiakin kuten välillä hätäisyys ja itsepäisyys.

Lähettäjä: Jou 
Päivämäärä:   2.3.25 15:52:39

Jotenkin vaan tuo täydellinen särähtää korvaan.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   2.3.25 15:55:56

Mielenkiinnosta: onko aloittaja ihmissuhteissa löytänyt täydellisen kumppanin?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.3.25 16:00:42

Kyllä samaa mieltä! Olen omistanut pari täydellistä hevosta. Luonteeltaan täysiä kymppejä. Monta heppaa on heidän kuoleman jälkeen ollut eikä ne ole tuntuneet samalta. Välitän ja tykkään niistä mutta samanlaista kemiaa ei ole ollut. Yksi täydellinen kissa ollut kans. Ei hyppinyt pöydille, ei halunnut ihmisten ruokaa, oli lötkö kuin mikä ja rakasti että sitä kannettiin sinne tänne ja nukahti ihmisten syliin selälteen. Aina tervehtimässä kun tulin kotiin. 3kissaa ollut sen jälkeen ja niitä ei voi mitenkään verrata häneen. Ovat kyllä ihmisläheisiä mutta yksi kolmesta on jopa sellainen jonka kanssa en oikeen tuu toimeen kun omistaa todella vaikean luonteen mutta pysyy meillä kun mies tykkää siitä. Ihmisläheisiä ja noin muuten kivoja mutta niidenkään kanssa kemia ei ole yhtään sama kuin tämän edesmenneen sielunkissani kanssa. :(

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   2.3.25 16:15:02

"Itselläni ei välttämättä edes ole kyse siitä, että eläin olisi ollut kaikin puolin täydellinen - vaan että joidenkin kanssa vaan muodostuu aivan erityinen suhde ja side."

Eksäkissan intiaaninimi oli Toimii Ajatuksen Voimalla. Ei siksi että se olisi ollut niin tottelevainen, vaan sen kanssa tuntui olevan telepaattinen yhteys, minkä monesti huomasi kun kaipailin sitä metsästysreissulta kotiin. Ja varsinkin sen yhden ainoan kerran kun kissa joutui löytölään: jostain käsittämättömästä syystä kävin tosi levottomaksi sen puolesta vaikka ajallisesti ei ollut vielä mitään aihetta.
Vasta toisiin kissoihin verratessa tajusin että siinä oli ehkä maailman luotettavin ja käsiteltävin otus, sellainen "solmuun vedettävä" sylikissa. Ei pelännyt eikä vihannut mitään eikä ketään, vaikka ei se ihan kaikista ihmisistä pitänyt. Eräs eksheila epäilytti kissaa, ja kun tämä pitkästä aikaa tuli käymään kissan ajatukset pystyi lukemaan: "mitäh? Eikö tuosta tyypistä päästy jo eroon?" Kolli painuikin pihalle ja pysyi siellä kunnes jätkä lähti.
Se kissa oli vaan niin suora, teeskentelemätön ja järkevä että sitä oli helppo ymmärtää. Tiesi mitä tahtoi ja teki mitä piti, minusta se oli siksikin täydellinen elävä.

Lähettäjä: Nuso 
Päivämäärä:   2.3.25 16:23:30

"Mulla on täydellinen kissa, joka on nirso ja kusee laukkujen päälle ja laukkuihin. Ei koko ajan, mutta silloin tällöin. "

Ja miten olet hoidattanut tätä oiretta? Jos et vielä tiennyt, niin kissalle on täysin luonnotonta virtsata muualle kuin vessaan tai ulkona, koska se on perimältään todella siisteydenkaipuinen laji.

Pehmeälle virtsaaminen toistuvasti on iso merkki todennäköisesti kivusta virtsatessa. Ja se kipuhan voi olla joko absoluuttinen kipu, tai idiopaattisesta kystiitistä aiheutuvan virheellisen kipuaistimuksen aiheuttama kipu.

Sähän oon kissaosaavan lääkärin (=ei ihan kuka tahansa) vo :lla tätä selvittänyt ja hoidattanut, eiks vaan? Että muuten vaan halusit mainita tän toistuvan hutipissan, ikään kuin se olisi normaalia kissan elämää...?

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   2.3.25 16:32:37

Täytyy toki lisätä että Toimii Ajatuksen Voimalla eli onneksi silloin kun kissojen ulkoilu oli ihan yleistä. Onnellista kerrostalosisäkissaa siitä ei olisi saanut kukaan, ei alkuperäiset omistajatkaan kun oli joutuneet muuttamaan. Tiesi mitä tahtoi = metsästellä, ja teki mitä piti = hyppi vaikka parvekkeelta alas jotta teki tahtonsa tiettäväksi.

Lähettäjä: Histamiini 
Päivämäärä:   2.3.25 20:43:55

Mä olen ajatellut, että noissa "täydellisissä" eläimissä/ihmisissä on kyse henkilökemioista ja "sielunkumppanuudesta". Homma toimii yli lajirajojen molempiin suuntiin, "sielut tunnistavat toisensa". Mulla oli yksi tällainen "elämäni koira", jonka jälkeen oli monia koiria, mutta yksikään ei tuonut samaa tunnetta. Kunnes 12 vuotta tämän kuoleman jälkeen löysin pennun, josta tuli sama tunne. Nyt minulla on "elämäni koira versio 2.0.".

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   2.3.25 21:47:02

Mulla on tällä hetkellä kaksi niin täydellistä koiraa, että ihan pelottaa ikinä joutua luopumaan niistä. Ennen näitä on ollut myös koiria ja todella rakkaita, mutta koskaan ei ole ollut näin helppoja ja mieltä lukevia koiria. Mutta ei tässä auta olla kun kiitollinen näistä otoksista ja arvostaa jokaista päivää niiden kanssa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.3.25 22:17:28

Minulla ensimmäinen oma hevonen joka on aivan ylitse muiden. Olen tehnyt paljon töitä sen kanssa, eikä se ole ihanteellinen kaikin puolin, mutta täydellinen minulle. Tuntuisi uuvuttavalta aloittaa alusta uuden hevosen kanssa ja olisi vaikea antaa mahdollisuutta uudelle "rakkaudelle" :D Tässä hienointa on se kun tuntee hevosen ja voi luottaa siihen (niin paljon kuin hevoseen voi) eli arki on helppoa ja sujuvaa. Vaikka olenkin hoitanut ja liikuttanut tosi ihania hevosia, ei niitä voi mitenkään verrata tähän yksilöön... Toivon siis pitkää ikää hänelle, en usko että pystyn lopun ikää olemaan ilman sitten kun aika tästä jättää, mutta tuskin ihan heti etsin uutta.

Lähettäjä: Miska 
Päivämäärä:   2.3.25 23:22:53

Minulla on myös ollut sekä täydellinen hevonen että täydellinen koira.
En enää harkitse hankkivani kumpaakaan, koska en voi löytää minulle niin sopivia yksilöitä.

Lähettäjä: Keltainen 
Päivämäärä:   2.3.25 23:24:05

Kun on aina tykännyt eläimistä enemmän kuin ihmisistä niin keski-ikään mennessä on ollut aika paljon eläinystäviä.

Ja totta on että toiset niistä ovat erityisiä, aivan erityisia persoonia jotka vievät osan itsestä mukanaan lähtiessään.

Lämmöllä silti muistelen kaikkia menneitä ja olen kiitollinen nykyisistä. Ne täydelliset eläimeni ovat olleet niin rakkaita mutta hassusti myös omat kaikkein epätäydellisimmät eläimenikin, ne purevat, kynsivät, arat, luottamattomat ja hyvin epätäydelliset ovat ajan kanssa muodostuneet yhtä rakkaiksi.

Se on ihan omanlaisensa tunne kun eläin joka on melkein säikkyyttään lentänyt seinästä läpi, alkaakin lopulta luottaa ja on täydellisen rauhallinen kanssasi.

Olen myös miettinyt että pidänkö joistain lemmikeistä enemmän siksi että ne silittelevät egoani, onhan se mukavaa kun joku on sinuun aivan lääpällään ja onhan se mukavaa että on luonnostaan rohkea ja reipas eläin. Ärsyttäähän se jos eläin pelkää sinua, pelkää muita, vaatii pitkää pinnaa, vaatii opetusta. Niin olen ajatellut sellaisten yksilöiden kohdalla että tämä on hyvää opetusta itselle.

Ihmiset ei usein ansaitse eläimiään ja sitä ihanuutta miten he meidät kohtaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.3.25 23:26:24

Mitä Toimii Ajatuksen Voimalla:lle sitten tapahtui?

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   3.3.25 00:27:07

"Mitä Toimii Ajatuksen Voimalla:lle sitten tapahtui?"

Eli minun kanssa pitkän elämänsä loppuun saakka. Tuli mulle 7vuotiaana, saatiin olla yhdessä yli 13v.