Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.2.25 14:41:57

n? 11 viikkoa ikää. Ei ole siis vielä tarkoitus totuttaa kuin muutaman minuutin yksinoloon. Kotona pääsen jo eri huoneisiin ovi kiinni hetkeksi mutta töissä on työhuoneessani aitauksessa ja alkaa haukkua ja kiljua jos edes yritän lähteä huoneesta. En siis pääse edes oven taakse sekunniksi. Miten tätä saisi treenattua?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   28.2.25 14:57:01

Menet vaan pois ja palaat sitten, kun on hiljaista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.2.25 15:00:22

En oikein töissä voi koska häiritsee muita. Olen testannut ja huutaa vaikka vartin putkeen.

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   28.2.25 15:01:52

Teet lähtöä työhuoneesta vaikka sata kertaa päivässä muttet oikeasti lähde minnekään. Tavoite lopettaa se pois lähteminen ennen kuin pentu alkaa kiljumaan. Siitä sitten ajan kanssa aina "lähdet" vähän pidemmälle. Joku kiva tekeminen aitauksessa saattaa auttaa myös siinä harjoittelun kaverina.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.2.25 15:02:02

Niin ja kotona toki voin mutta pelottaa että mitä jos huutaa koko ajan ja naapurit valittavat. Edellisen kouran kanssa ei ollut mitään ongelmia. Tämä suorastaan kiljuu. Tokasta päivästä lähtien olen käynyt eri huoneissa ja suihkussa niin että koira on ulkopuolella. Pitääkö se vain kylmästi jättää kotiin ja antaa huutaa? Tuntuu jotenkin tosi pahalta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.2.25 15:03:07

Aitauksessa on luita ja olen piilotellut nameja, mutta lopettaa syömisen kun lähden. Jos varsinainen ruoka on kupissa edessä niin silloin on hiljaa ja syö, mutta syö puolessa minuutissa.

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   28.2.25 15:03:26

Jos jätät kotiin ja annat huutaa, niin se saattaa huutaa huomenna kahta kauheammin tai keksiä jonkun muun tavan poistaa ahdistusta, vaikka syödä seinän. Toki se voi myös passivoitua ja alistua kohtaloonsa, mutta yksinolon aiheuttama ahdistus ei poistu sillä että koiran jättää panikoitumaan yksin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.2.25 15:08:52

Miten ihmeessä saan sen sitten toteutettua?

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   28.2.25 15:29:45

Johan se on täällä kerrottu? Esität että lähdet, mutta lopetat sen lähtemisen ennen kuin pentu ahdistuu. Esimerkiksi puet takin päälle, riisut takin pois ja palaat takaisin koneelle istumaan. Tai kävelet työhuoneen ovelle, käännyt ja menet takaisin tietokoneelle. Seuraavalla kerralla kävelet työhuoneen ovelle, kosket ovenkahvaan ja palaat takaisin koneelle. Seuraavalla keralla kävelet työhuoneen ovelle, avaat oven, palaat takaisin koneelle.

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   28.2.25 15:31:23

Tai jos on tosi hermoheikko pentu, niin aloitat ihan tuolijumpasta. Nouset ylös tuolista sata kertaa päivässä ja istut heti takaisin alas. Toista kunnes pentu ei ahdistu siitä. Sen jälkeen ota askel kohti ovea nousemisen jälkeen ennen kuin palaat takaisin tuolille. Ja taas jatkat sitä kunnes pentu ei ahdistu. Ja siitä etenet sitten sinne ovelle.

Lähettäjä: rakki 
Päivämäärä:   28.2.25 15:36:19

Yhden kodinvaihtajan kanssa oli tämä prosessi. Vietin pitkiä aikoja rappukäytävässä oven ulkopuolella odottamassa että haukkumiseen tulisi kolmen sekunnin tauko niin että voisin avata oven. Eli vasta kun 3 sekuntia hiljaisuutta ollut niin avain lukkoon. Sitten vähitellen sekunti lisää odotusta, mutta aina niin että mitään ääntä ei saa kuulua ennen kuin palaa takaisin.

Ja just noita valelähtöjä, mahdollisimman paljon ja epäsäännöllisesti, niin monta toistoa että koira yksinkertaisesti kyllästyy kyttäämään sitä lähtemistä. Toistotoistotoistotoisto.

Oli omanlaisensa prosessi, mutta koira rauhoittui ja lopetti meluamisen yksinolon aikana.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.2.25 15:45:45

Yritin siis sitäkin mutta karjuu heti kun edes liikun huoneessa. Tuolista voin sentään nousta mutta jos otan edes askeleen niin huuto alkaa. Mutta täytyy vain toistaa ja toistaa. Koiraan en kiinnitä mitään huomiota niin kauan kun huutaa.

Täytyy ahkerasti treenata viikonloppu kotona. Aiemmin huusi myös autossa häkissä ajon aikana, nyt on hiljaa niin kauan kun ajan.

Lähettäjä: beau 
Päivämäärä:   28.2.25 15:52:35

En ole koirankouluttaja, mutta näin sain oman aktiivisen koiranpennun oppimaan yksinolon: tarjosin aamuruuan (turvotettu nappula) puoliksi kupista, puolet survoin ydinluun sisään. Pentu tykkäsi kun joutui nuolemaan ruuan luun sisältä ja siihen meni pitkästi aikaa. Eli aamulla kupista ruoka, sitten aamupissat ja luu eteen. Koiran ollessa kiireinen luun kanssa, touhusin jatkuvasti jotain. Menin huoneesta toiseen, kävin terassilla ja ulkona etuovesta useita kertoja joka aamu. Alkuun koira ahdistui ja huoneesta toiseen meno sai kiljunnan aikaan, mutta olin sitkeämpi kuin koira niin lakkasi välittämästä minun touhuista kun huomasi, että tulen aina takaisin. Työpäivän ajaksi paljon turvallista tekemistä mikä juuri tätä pentua kiinnosti.

Lähettäjä: Ööö 
Päivämäärä:   28.2.25 17:38:49

Meillä nelikuinen pentu. Nyt vasta on tottunut yksin jäämiseen, siis meillä myös toinen koira ja siksi varmaan totaali yksinolo on ollut paljon vaikeampaa kuin millään aidmmalla koitallani. Meillä kaksikerroksinen talo, joten aloin systemaattisesti laittamaan aikuisen koiran eri kerrokseen ja pennun kanssa omassa kerroksessa tein just tuota jatkuvaa omaa touhuamista, eri huoneiden välillä menoa, terassilla käyntiä jne. ja koiran ignorointia. Ensin sain sen tottunaan eri kerroksessa olemiseen kun se tiesi, että talossa kuitenkin ollaan kotona vaikkakaan ei näkyvillä.

Sitten pentukameralla seurailin, kun menin pihalle. Ja nyt se vihdoin osaa jonkun aikaa ruuan jälkeen rauhoittua ja nukkua yksikseen.
Mutta on tämä pitkä ja kivikkoinen tie! Meillä ei onneksi ole tarvinnut nyt jättää koko päiväksi yksin kun etätyöt onnistuu perheessä.

Lähettäjä: pöh 
Päivämäärä:   28.2.25 19:30:24

Jos pentu reagoi noin voimakkaasti kiljumalla jo ihmisen liikkumiseen, niin se että sen vaan jättää kiljumaan ja odottaa milloin hiljenee (ei välttämättä hiljene ihan äkkiseen aikaan, jaksaa ne tuntejakin), niin sillä saa kyllä aikaan vain takuuvarman eroahdistuksen. Nyt vaan toimintaa sen kynnyksen alla, ettei yhtään huolestu. Yksinolo pitäisi pyrkiä opettamaan koiralle rennoksi ja mukavaksi, ei paniikiksi tai lamaantumiseksi.