Lähettäjä: H
Päivämäärä: 26.2.25 15:41:17
Perheellä oli yksi lehmä, se vietti talvea olohuoneessa. Lämmitti mukavasti, kun paska paloi. Toki keväällä oli kova homma kaivaa tuvasta taas maapohja esiin. Onneksi elukalle oli talvikuukausina niin vähän ruokaa, ettei se paskan määrä kuitenkaan ollut tolkuton. Toki nauta oli kevättalven ummessa ja poiki keväällä. Silloin oli taas ulkona ruokaa. Maitomäärä oli sellainen, että se riitti vasikalle ja siitä saattoi litran-pari saada ihmisillekin. Mukia alle ja nykkimään. Sykskesällä lehmä astutettiin sillä sonnilla, joka oli tarjolla, sinne saattoi olla kymmenien kilometrien kävelymatka ja se lehmä vain kävelytettiin sinne sonnille.
Nykylehmillä on oma lauma, kuivat nukkumapaikat lajikumppaneiden seurassa, analysoitu rehu ja ruokintasuunnitelmat. Jalostussuunnitelmat tähtäävät parempien yksilöiden aikaansaamiseen niin rakenteen kuin tuotoksen kannalta. Geneettisesti heikompien yksilöiden geenejä ei tarvitse monitsaa tuotoksen takia, vaan voidaan käyttää alkionsiirtotekniikaa. Lypsykarjatalous ei ole enää jokaisen elinkeino, vaan vaatii erikoistumista ja osaamista. Se on elinkeinona ajettu melko ahtaalle, vaikka se huoltovarmuuden näkökulmasta on Suomen selkäranka.
|