Lähettäjä: Haluaakin lapsen 
Päivämäärä:   24.2.25 15:22:20

Elikkäs minä (olen 26v) ja mieheni (28v) ollaan nyt seurusteltu 5v. Olin alusta saakka tarkka kertomaan siitä että en halua lapsia, ikinä, eikä mieleni tämän suhteen tule muuttumaan. Vihaan vauvoja, rääkymistä, itkua, sotkua, oksua ja paskaa, tämä on tarkkaan monen vuoden aikana tullut miehelleni esille. Kuulemma ok, ei hän itsekkään halua, haluaa vain olla kanssani.

Viimeaikoina kumminkin kun tulevaisuudesta on puhuttu, esim. Katsottu taloja tulee kommentteja ”tuo on sellainen talo missä olisi hyvä kasvattaa lapsia” tai muutakin kommenttia esim. ”Lomamatkat lapsen kanssa olisi tosi hauskaa” (öö ei tod.). Epäilen että mieli on muuttunut, mutta kysyessä asiasta kumminkin tulee vastaus että ei ole pakko olla lapsia.

Mitä tekisitte tässä tilanteessa?

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   24.2.25 15:24:34

Kannattaa varmaan keskustella sen miehen kanssa asiasta. Jos mies haluaa lapsia ja sinä et, niin ero on sitten paras vaihtoehto, jotta mies voi toteuttaa omia toiveitaan. Jatkamalla suhdetta hän katkeroituu ennemmin tai myöhemmin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.2.25 15:25:25

Puhuisin miehelle. Avoin kommunikaatio on jokaisen hyvän suhteen edellytys.

Mieli voi ja saa muuttua. Jos mies päätyykin toteamukseen, että haluaa kuitenkin lapsia on teidän siinä tapauksessa uudelleenarvioitava tulevaisuutenne.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.2.25 15:26:10

Luottaisin miehen sanaan. Tai sitten eroaisin heti jos en luottaisi.

Mies voi ihan hyvin muuttaa mieltään ja sille ei valitettavasti mahda mitään etukäteen. Miettisin siis lähinnä sen kautta, että loukkaako tai häiritseekö sinua lapsista puhuminen ja haluaisitko miehen lopettavan sen sinun kuultesi.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   24.2.25 15:27:36

Miehellä on oikeus muuttaa mieltä. Lapset on aikalailla sellainen juttu, että kompromissin tekeminen voi olla sellainen, jota katuu lopun ikäänsä.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   24.2.25 15:29:46

Olette kummatkin olleet nuoria, kun noin on sanottu. Olette vieläkin nuoria. Mutta asiasta täytyy puhua kunnolla nyt, vaikka se johtaisi eroon.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 15:30:37

Jos jäät, sulla on kohta katkera mies joka syyttää sua siitä ettei saanut koskaan lapsia. Itse lähdin kun mies alkoi suunnitella taloa jossa on lastenhuoneita ja puhua että olisit hyvä äiti. Alusta asti sanoin etten koskaan tee lapsia mutta mies päässään kuvitteli että tottakai nainen muuttuu hänen takiaan. Oli paskana mutta meni heti naimisiin ja sai ne lapset. Naurattaa kun kelpasi hörökorvainen muija siihen tilanteeseen ja nyt jo täysikäinen lapsi on hörökorvainen ja lihava. Mies oli tarkka ulkonäöstä ja sanoi minulle että näyttäisit hyvältä jos laihtuisit (olin normaalipainoinen), sanookohan nyt samaa lapselleen.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   24.2.25 15:36:08

"Kannattaa varmaan keskustella sen miehen kanssa asiasta. Jos mies haluaa lapsia ja sinä et, niin ero on sitten paras vaihtoehto, jotta mies voi toteuttaa omia toiveitaan. Jatkamalla suhdetta hän katkeroituu ennemmin tai myöhemmin."

Näin. Ihan kirjaimellisesti. Jos miehellä on alkanut mieli muuttua tai hän oikeasti nauttisi lasten kasvattamisesta ja vaikka heidän kanssa matkustamisesta yms. tekemisestä niin lapsiasia on niin iso juttu ihmisen elämässä, että sen perään on päästävä. Siis päästettävä, oikein ohjattava ! Olen siis itse vela, nyt jo 5-kymppinen ja hyvin nuoresta tiennyt etten itse halua, mutta ymmärtänyt, että mies pitää päästää menemään jos hän olisi alkanut haluamaan.. Kaveriporukassa on sitten jotenkin onnettomampia tapauksia: miehen toiveesta lapsen tehnyt äiti (ei nauti kuin joinain nettiin laitettavina merkkipäivinä), naisen toiveesta lapsettomaksi jäänyt mies (se katkeroitunut, hyvinkin surullinen.. ei vielä ole hoksannut, että mies voi tehdä vaikka vielä 5- tai 6-kymppisenä lapsia!) jne.

Mies voi nyt jo alkaa ennakoimaan muutosta tai se on voinut jo tulla, mutta mikään ei ole kiveen hakattua vielä alle 3-kymppisenä eli seuraavan 10 vuoden aikana tai sen jälkeenkin voi vielä tulla se isäksi haluaminen. Siinä kohdassa tietysti voitte olla eronneet jo muista syistä ja suurin osa onkin, että ehkä keskittyisin tämän hetken ja ihan lähivuosien tuntemuksiin.. ja jokaista isompaa päätöstä pohtiessa jatkossakin: esim asunnon ostaminen -onko se pariskunnalle vai "perheasunto" ? Naimisiin -no miksi niin kauan kun lapsiasia keikkuu ilmassa muuttuneena, ehkä pikku peikkona ?

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   24.2.25 15:39:26

Ei kukaan nuorena tiedä haluaako koskaan lapsia. Itse on nuorena edes miettinyt asiaa- 30 vuoden tienoilla tiesi että haluaa lapsia.
Tietty asia on niin iso asia ihmisille että lusikat jakoon jos toinen ei todellakaan halua lapsia ja toinen haluaa. Mutta todelakaan aloittaja ei voi sanoa että nelikympisenä kun biologinen kello tikittää kohti loppusuoraa niin olet 100% vielä sitä mieltä että et halua lapsia. Paitsi jos olet ennustaja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 15:42:07

"Vihaan vauvoja, rääkymistä, itkua, sotkua, oksua ja paskaa."

Tällainen idiootti taas liikkeellä. Voin kuvitella, kuinka vastenmielinen ihminen olet. Miehesi ansaitsee fiksumman.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   24.2.25 15:42:22

Minä Vaan, tuo on oikeasti todella loukkaavaa aloittajaa kohtaan. Hän on päätöksensä tehnyt, aivan sama, onko hän 15, 25, 35 tai 40. Itse kuulin näitä "Kyllä se mieli vielä muuttuu!"-kommentteja nuorena jatkuvasti. Eipä ole biologinen kello tikittänyt edelleenkään ja täytän 41.

Jos mieli muuttuu, niin muuttuu, mutta on todella alentavaa leimata toisen päätöstä siksi, kun "olet niin nuori, ettet vielä tiedä".

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 15:45:15

Jos miehellä on mieli muuttunut ja haluaakin lapsia, etkä sinä edelleenkään halua, on ero ainut ratkaisu.

Jos ette niitä lapsia tee yhdessä mies katkeroituu ja jos taas lapsia tulee todennäköisesti sinä katkeroidut. Eli eri teille on paras, kun tulevaisuuden toiveet eroavat noin suuresti.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   24.2.25 15:47:10

Aika asiatonta pisteellä haukkua aloittakaa idiootiksi ja vastenmieliseksi. Lähinnä piste paljastaa oman karvansa haukkumalla toista.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   24.2.25 15:48:22

"Vihaan vauvoja, rääkymistä, itkua, sotkua, oksua ja paskaa."

Tällainen idiootti taas liikkeellä. Voin kuvitella, kuinka vastenmielinen ihminen olet. Miehesi ansaitsee fiksumman."

Miten niin? Aloittaja tietää, ettei joku asia ole häntä varten ja hän on sen tuonut ilmi kumppanilleen. Viha on toki vahva sana, mutta jos ei koe jotain asiaa omakseen, niin ei se hänestä tee huonoa millään tapaa. On parempi, ettei aloittaja tee lapsia, jos kokee sen vastenmieliseksi.

Lähettäjä: juuli 
Päivämäärä:   24.2.25 15:48:38

Adoptio?

Lähettäjä: Heh 
Päivämäärä:   24.2.25 15:50:44

Mulla on useampi kaveri, jotka olivat kolmeen kymppiin asti täysin varmoja etteivät halua ikinä lapsia ja tekivät tämän täysin selväksi. Niin se vaan monella on mieli muuttunut. Biologinen kello alkoi tikittää ja ainakin yhden kaverin kohdalla tiedän miehensä ylipuhuneen. Nyt hekin ovat tasapainoinen perhe. Kannattaa miettiä miten paljon miehestä pidät.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   24.2.25 15:53:39

Heh, ja taas tässä väheksytään muiden päätöksiä kertomalla, että kyllä niillä tai näilläkin mieli muuttui. Voi muuttua tai olla muuttumatta, aloittajalla on silti oma kantansa ja se on tässä tilanteessa se, ettei halua lapsia. On alentavaa kertoa ja selittää, miten kummin kaiman koiran vävyn lapsenlapsellakin mieli muuttui, kun "kello alkoi tikittää".

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   24.2.25 15:53:51

Minä en kehittäisi tuosta mitään suurta ongelmaa vielä tässä vaiheessa. Jos et näe suhteessa suurempaa vikaa eikä mieskään sano, että hän ehdottomasti haluaa lapsia, jatkaisin kuten nytkin. Miehelläkin on vielä reilusti aikaa muuttaa mieltään.

Tuon ikäiset valitettavasti myös eroavat hyvin usein, aika harva noinkaan nuorena aloitettu suhde kestää läpi elämän (valitettavasti), varsinkin jos se on molempien ensimmäinen vakavampi suhde. Suhteen ongelmaksi voi tulla paljon muitakin asioita kuin lapset.

Ja ei oo kiva kun sanotaan "kyllä se mieli vielä voi muuttua". Mutta fakta nyt vaan on, että suomessa ensisynnyttäjien keski-ikä on siellä 30+ tasolla ja todella todella moni ei koe vielä 26-vuotiaana haluavansa lapsia, se on erittäin tavallista ja usein vielä perustelut on samat kuin aloittajalla. Varsinkin jos suhtautuminen lapsiin on ettei kestä rääkymistä ja sotkua, se ei ole kovinkaan noh, kestävä suhtautuminen. Koska aika moni aikuistuessaan huomaa, että lapsista on paljon iloakin eikä lapsen kanssa elämä ole pelkkää huutoa ja sotkua. Ei se saa tietenkään kaikkien mieltä muuttumaan, mutta yleensä aikuistumisen myötä suhtautumienn lapsiin muuttuu aikuismaisemmaksi ja siinä vaiheessa sitten moni käy läpi sen pohdinnan, haluaako omia lapsia vai ei.

Eli en lähtisi tekemään aiheesta mitään ongelmaa tuossa vaiheessa. Jos sitten muutaman vuoden päästä mies alkaa kovasti olemaan sitä mieltä että oikeasti haluaa lapsia ja aloittajan kanta edelleen sama, pitää miettiä voiko suhdetta jatkaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 16:01:48

Kyllähän noista "en halua ikinä eikä mieleni tule muuttumaan koska vihaan" tulee väkisin sellaiset jalkaa polkevat teiniangstivibat.
Aikuinen osaa ilmaista ettei halua lapsia, sitä ei tiedä tuleeko mieli joskus myöhemmin muuttumaan mutta nyt en halua. Tällä on pärjännyt pitkälle eikä ole tarvinnut vängätä kenenkään kanssa.

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   24.2.25 16:01:52

Juuli, aloittaja ei halua lapsia niin miten kuvittelet adoption asiaa muuttavan? Vai kenet pitäisi adoptoida?
Jos aloittaja ei halua lapsia niin ei se mitenkään muutu, että ovatko biologisia vai adoptoituja.

Olen Ällön kanssa samalla linjalla. Mikään ei lapsena ja nuorena ärsyttänyt niin paljon kuin tuo "kyllä se mieli vielä muuttuu". No ei ole muuttunut ha onneksi siihenkin tulee parasta ennen päiväys kohta eteen niin loppuu muiltakin se pohtiminen

Lähettäjä: Kansas 
Päivämäärä:   24.2.25 16:02:14

"Lähettäjä: juuli
Päivämäärä: 24.2.25 15:48:38

Adoptio?"

Siis että kun aloittaja ei halua lapsia, niin olisi hyvä idea adoptoida lapsi? :D Varmasti ihan ykköskandidaatteja olisivat adoptiotoimistossa, kun toinen tai molemmat sanovat, että emme halua lapsia, mutta tultiin nyt kuitenkin.

Aloittajalla voi mieli muuttua tai olla muuttumatta. Minä olen aloittajaa reilusti vanhempi eikä ole mieli muuttunut. Tunsin samoin jo lapsesta saakka, vaikka olenkin ihan tietoisesti antanut itseni kuulostella, haluaisinko sittenkin. "Se oikea" mieskin on löytynyt ja silti en ole koskaan, ikinä halunnut lapsia yhtään sen enempää kuin silloin parikymppisenäkään. Nykyään on yhä yleisempää, ettei lapsia haluta.

Puhu sen miehen kanssa ihan kunnolla. Miehellä on selvästi lapsiajatuksia edelleen, kun hän tuollaisia puhuu. Ei kukaan puhu kumppanilleen talosta, jossa olisi hyvä kasvattaa lapset, tai matkoista, joihin olisi kiva ottaa lapset mukaan, jos ei vähääkään kaipaa omia lapsia. On olemassa myös joitain ihan aidosti neutraaleja miehiä sen suhteen, että lapsia voi tulla jos on tullakseen tai jos nainen haluaa, mutta ei ole mitään hinkua tai tarvetta, mutta useimmat kyllä kallistuvat jompaankumpaan suuntaan (eli joko kyllä tai ei tai sitten rehellinen "en tiedä vielä").

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 16:02:41

Miehesi ansaitsee paremman

Ero tulossa

Lähettäjä: Tre 
Päivämäärä:   24.2.25 16:04:07

Onneksi näin yli 40 veenä nuo mieli muutuu-sössötykset vähentynyt :D

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   24.2.25 16:10:23

. , miten niin "paremman"? Jos mielipiteet ja ajatukset tulevaisuudesta eroaa, niin ei se tee aloittajasta huonompaa. Mies etsii itselleen wopivamman kumppanin, aloittaja samoin. Kumpikaan ei oleparempi tai huonompi, vaikka tulevaisuudentoiveet eivät kohtaisikaan.

Lähettäjä: -*- 
Päivämäärä:   24.2.25 16:23:55

Erohan tuosta tulee. Jos mies haluaa isäksi, mutta sinä et, niin vapautat sen etsimään äitiä tuleville lapsilleen. Koska jos et, niin se lähtee parin vuoden päästä kuitenkin katkeroiduttuaan.

Lähettäjä: Lori 
Päivämäärä:   24.2.25 16:25:41

Minä Vaan // Jos minä olen jo todella nuorena, siis alle 15-vuotiaana, tiennyt, että haluan ehdottomasti lapsia, niin eiköhän aloittajankin ole mahdollista tietää, ettei ehdottomasti tahdo lapsia ikinä.
En siis lähtisi yleistämään ettei kukaan voi nuorena tietää.

Aloittajalla on miehensä kanssa kunnon keskustelun paikka ja joku tuolla jo sanoikin, että jos et voi miehen vastaukseen luottaa, niin eipä taida vaihtoehtoja jäädä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 16:29:30

Miehet on tuollaisia. Ne kertoo mitä uskovat sinun haluavan kuulla kunnes saavat sinut jotenkin ansaan, ja sitten alkavat vaatia.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.2.25 16:30:39

No sanot suoraan miehelle, että olet kiinnittänyt huomiota noihin kommentteihin ja kysyt, onko hänellä mieli muuttunut? Ja muistutat, että itselläsi todellakaan ei.

Jos hänellä mieli tosiaan on muuttunut, miltä tuo hyvin vahvasti kuulostaa, ei kyllä jää muuta vaihtoehtoa kuin ero. Tuossa asiassa ei voi kompromissia tehdä.

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   24.2.25 16:33:25

Aloittaja tietää, ettei joku asia ole häntä varten ja hän on sen tuonut ilmi kumppanilleen.

On helppo olla ehdoton asiassa josta ei mitään tiedä. Voi tulla pakokauhu kun alkaa nelikymppissynttärit olla ovella. Mutta nuorena kun ei ole kun musta tai valkoinen, asia muuttuu vasta elämänkokemuksen myötä. Ja juu, en itse ole ikinä halunnut lapsia mutta niin vaan se yksi lapsi tuli tehdyksi miehen mieliksi. Ja omaksi iloksi kuten on osoittautunut sittemmin :-)

Lähettäjä: Erakkorapu 
Päivämäärä:   24.2.25 16:37:44

"Mitä tekisitte tässä tilanteessa?"

Keskustelisin miehen kanssa tulevaisuudesta.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   24.2.25 16:45:16

Täti, ja sinäkin alennat aloittajaa. Ihan oikeasti, mikä tässä on niin vaikeaa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 16:45:35

Ihminen, joka pelkistää lapset ja ihmissuvun jatkumisen eritteiksi yksinkertaisesti sanottuna vain on erittäin vastenmielinen ja typerä, mitä sitä enempää analysoimaan.

Myös se on fakta, että mieli usein muuttuu, kun ikää tulee. Täytyy myös olla idiootti, jos ei ymmärrä sitä.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   24.2.25 16:46:48

., muuttuu tai ei, niin silti toisten mielipiteiden tai päätösten kyseenalaistaminen ja alentaminen ei ole ok.

Lähettäjä: Heh 
Päivämäärä:   24.2.25 16:47:42

"Heh, ja taas tässä väheksytään muiden päätöksiä kertomalla, että kyllä niillä tai näilläkin mieli muuttui."
En väheksy, mutta iän tuomalla elämän kokemuksella lisään mustan ja valkoisen väliin harmaan. Ei mullakaan ole mieli muuttunut, mutta suurimmalla osalla kavereista on muuttunut. Vaarallisinta on tukehtua omaan angstiinsa. Mieli voi ja saa muuttua tai olla muuttumatta. Mutta pitää hyväksyä ja pohtia sekin vaihtoehto, että nelikymppisenä kaduttaa kun tuli erottua hyvästä miehestä ja olisi sen lapsenkin sittenkin voinut haluta. Näin ei välttämättä käy, mutta se on hyvinkin mahdollista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 16:54:37

"muuttuu tai ei, niin silti toisten mielipiteiden tai päätösten kyseenalaistaminen ja alentaminen ei ole ok."

Koskeeko tämä vain lasten hankintaa? Vai eikö mitään mielipiteitä tai päätöksiä saa kyseenalaistaa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 16:55:38

"Naurattaa kun kelpasi hörökorvainen muija siihen tilanteeseen ja nyt jo täysikäinen lapsi on hörökorvainen ja lihava"

Tämän naureskelijan kohdalla täytyy sanoa että vian ei tarvitse olla iso jos se on päässä. Antoi kommentissaan hyvin kakeroituneen kuvan, kun miehen elämä jatkui ja juuri niinkuin halusi, mutta hän jämähti paikoilleen.

Mutta aloittajan tilanteessa on keskustelun paikka. Lapsia joko halutaan tai ei haluta ja jos toinen haluaa ja toinen ei halua, silloin on aika selvää että yhteiselo ei tule onnistumaan. Lapsi ja perhe on niin suuri toive ja unelma, että on väärin olla suhteessa jossa se ei toteudu toisen ei halutessa sitä - tahaton lapsettomuus on asia erikseen.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   24.2.25 16:57:21

”Ei kukaan nuorena tiedä haluaako koskaan lapsia.”

No minä tiesin, tiesin jo silloin kun olin itse vielä lapsi. Äitini oli perhepäivähoitaja ja muistan että en tykännyt nuoremmista lapsista silloinkaan. Ja ne nelikymppissynttärit kolkuttelee tänä vuonna, enkä edelleenkään halua lapsia.

Jännä että ne jotka tietävät jo nuorena haluavansa lapsia, eivät saa osakseen naljailua mielen muuttumisesta. Ihan sanoinhan se mieli voisi muuttua toiseen suuntaan ettei haluakaan lapsia, ja varmaan jollakin muuttuukin.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   24.2.25 17:00:27

. , kun kyseessä on henkilön oma henkilökohtainen elämä, niin kyllä, niiden valintojen arvostelu ja väheksyminen ei kuulu ulkopuolisille tippaakaan.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   24.2.25 17:02:25

Oletteko nuoria, mieltään saa muuttaa, myös mies.

Ihan normaalia, että iän karttuessa alkaa miettimään lapsiasiat uusiksi.

Aika jutella. Päästä mies etsimään lapsilleen äitiä, jos lapset haluaa ja sinä et.

Lähettäjä: Kansas 
Päivämäärä:   24.2.25 17:09:49

"Lähettäjä: ,
Päivämäärä: 24.2.25 16:57:21

Jännä että ne jotka tietävät jo nuorena haluavansa lapsia, eivät saa osakseen naljailua mielen muuttumisesta. Ihan sanoinhan se mieli voisi muuttua toiseen suuntaan ettei haluakaan lapsia, ja varmaan jollakin muuttuukin."

Näinpä. Minä siis tiesin jo lapsesta saakka, että minulta vain puuttuu se jokin, joka saa haluamaan lapsia. Mieheni taas ajatteli nuorena, että tietenkin lapsia itsestään selvästi hankitaan, ja hänellä tuli jossain 25 - 30 ikävuoden tienoilla kriisi silloisen tyttöystävänsä kanssa, kun tyttis ilmoitti, ettei ehkä haluakaan lapsia (halusi kyllä ja hankki vanhempana, mutta naisen kanssa :)). Miettivät asiaa pitkään ja hartaasti ja mies tuli siihen tulokseen, että on oikeastaan vain toistellut papukaijana hankkivansa "sitten joskus" lapsia ihan vain koska niin on tapana ja koska hänen perhepiirissään kaikki hankkivat ja hänen vanhempansa toivovat lapsenlapsia. Eli tässä vaiheessa mies sitten olikin sitä mieltä, että lapset eivät ole hänelle pakollinen juttu. Ero tuli silti muista syistä jonkin ajan kuluttua. Siinä sitten ehti mennä muutama vuosi ja lyhytaikaisia seurustelusuhteita välissä, kunnes me tapasimme, ja silloin mies oli sitä mieltä, ettei varsinaisesti halua lapsia mutta jos itse kovasti kaipaan, hän voi myöntyä siihen. Ja nyt taas vuosien kuluessa hän on tullut siihen tulokseen, ettei halua ja on iloinen, etten minäkään halua ja ettei tullut hankittua. Eli kyllä se mieli voi tosiaan muuttua tähänkin suuntaan.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   24.2.25 17:15:09

Ei hörökorvat haittaa mitään jos on muuten edes puolet mukavampi kuin piste.

Lähettäjä.

Päivämäärä24.2.25 15:30:37

Jos jäät, sulla on kohta katkera mies joka syyttää sua siitä ettei saanut koskaan lapsia. Itse lähdin kun mies alkoi suunnitella taloa jossa on lastenhuoneita ja puhua että olisit hyvä äiti. Alusta asti sanoin etten koskaan tee lapsia mutta mies päässään kuvitteli että tottakai nainen muuttuu hänen takiaan. Oli paskana mutta meni heti naimisiin ja sai ne lapset. Naurattaa kun kelpasi hörökorvainen muija siihen tilanteeseen ja nyt jo täysikäinen lapsi on hörökorvainen ja lihava. Mies oli tarkka ulkonäöstä ja sanoi minulle että näyttäisit hyvältä jos laihtuisit (olin normaalipainoinen), sanookohan nyt samaa lapselleen.

Lähettäjä: Dxf 
Päivämäärä:   24.2.25 17:22:44

On ok olla haluamatta lapsia, mutta kieltämättä tämä " Vihaan vauvoja, rääkymistä, itkua, sotkua, oksua ja paskaa" kuulostaa teiniangstilta eikä ihmiseltä, joka on pohtinut asiaa kunnolla. Vauva-aika kun kestää sen vuoden.

Mutta joo, kannattaa päästää se mies etsimään naista, joka haluaa niitä lapsia. Miehistä, jotka lapsia haluavat, on puute.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   24.2.25 17:27:15

Sääliksi käy ihminen jonka mielestä oli oikein että exä nai hörökorvaisen eukon ja sai jöröjorvaisen JA lihavan lapsen, että siitäs sai kun jätti valioyksilön… on täällä sakkia, ei voi kun taivastella…

Lähettäjä: Vilja 
Päivämäärä:   24.2.25 17:32:51

Itse olen tiennyt haluavani lapsia aina, moni ystäväni ei. Osalla on mieli muuttunut joko miehen myötä tai ajan mittaan. Miehesi saattaa kuvitella sinun muuttavan tai muuttaneen mielesi, joten kissa olisi paras nostaa pöydälle.
Ei ole väärin muuttaa mieltään, mutta ei myöskään pysyä kannassaan. Kunhan on aikeistaan rehellinen.

Tiedän yhden tosi extremetapauksen, jossa nainen suostui puolisonsa mieliksi lapsen hankintaan ja katkeroitui pahasti. Hän puhui lapsestaan niin, että toivoisin etten koskaan olisi kuullut kenenkään äidin suusta sellaista. Lapsi ei saa valita perhettään, joten jos et halua lasta, älä hanki.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.2.25 17:46:20

"Olen Ällön kanssa samalla linjalla. Mikään ei lapsena ja nuorena ärsyttänyt niin paljon kuin tuo "kyllä se mieli vielä muuttuu". No ei ole muuttunut ha onneksi siihenkin tulee parasta ennen päiväys kohta eteen niin loppuu muiltakin se pohtiminen"

Näitä "kyllä se mieli muuttuu" jankkaajia on erityisen paljon lääkäreissä. Että raivostuttaa vieläkin yksi lääkäri. Olin 30v ja lääkärissä kivuliaiden peräpukamien takia (sivuhuomio: 30-v saa jo sterilisaation halutessaan). Tämä naislääkäri kirjoitti reseptin peräpuikkoihin. Kerroin, että olen käyttänyt peräpuikkoja jo pitkään, eivätkä ne auta. Pyysin, enkö pääsisi pukamien hirttoon? Hän sanoi, että ei, kun olet noin nuori ja synnytys vielä varmaan vielä tulossa. Sanoin, etten todellakaan halua lapsia ja lääkäri naurahti, että voit haluta kyllä vaikka vuosien päästä. Raivostuttaa vieläkin, kun peräpukamien hirtto on oikeasti naurettavan pieni toimenpide ja todellakin voidaan tehdä myös nuorille. Ja muutenkin tuo asenne, että kun satut olemaan nainen, et saa hoitoa, koska ehkä haluat vuosien päästä lapsia? Voi luoja.

Lähettäjä: ## 
Päivämäärä:   24.2.25 17:50:20

On ihan ok olla haluamatta lapsia, mutta viha on melkoisen voimakas ilmaus... lapsista voi olla pitämättä ihan samalla tavalla kuin mistä tahansa muustakin ikäluokasta. Kuulostaisi aika rajulta, jos ilmaisisin vihaavani yli 70-vuotiaita, haisevia dementoituneita vanhuksia tai 2-kymppisiä idioottimaisia pissiksiä.
Käy miehesi kanssa keskustelu ja jos hän on muuttanut mielensä eroa, mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   24.2.25 17:51:19

... , kannattaa huvikseen hakea kirjastosta Sairas ja viallinen - nainen lääketieteen historissa-niminen kirja. Avaa hyvin asioita ja tuo naisten sairauksien vähättely on totta ihan nykypäivänäkin.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.2.25 17:57:01

Kiitos vinkistä Ällö. Niin näyttää tosiaan olevan, valitettavasti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 17:59:29

Tuo naisten vähättely on helposti huomattavissa lääkärissä. Kaverini sai samaan vaivaan oxycodonia (!!!) ja minä sain kehoituksen syödä buranaa ja tehdä rentoutumisharjoituksia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 18:04:45

"Minä siis tiesin jo lapsesta saakka, että minulta vain puuttuu se jokin, joka saa haluamaan lapsia."

Haukotus.

Lähettäjä: huoh 
Päivämäärä:   24.2.25 18:05:44

"Jos mieli muuttuu, niin muuttuu, mutta on todella alentavaa leimata toisen päätöstä siksi, kun "olet niin nuori, ettet vielä tiedä"."

Tämä. Tämmöiset jeesustelevat lässytykset ovat tasan yhtä asiallisia kuin sanoisi nuorena pari lasta pyöräyttäneelle että "kyllä se sinullakin vielä mieli muuttuu ja tajuat että lasten tekeminen oli virhe, olet vaan niin nuori ettet vielä ymmärrä sitä". Jostain syystä jengi ei vain tajua tätä...

Lähettäjä: Riepu 
Päivämäärä:   24.2.25 18:11:54

- En ole koskaan pitänyt oranssista väristä; en halua ympärilleni mitään oranssia.
- Minä taas olen aina vihannut juoksemista liikuntamuotona; mieluummin työntäisin tikkuja kynsieni alle!
- Minusta kaalilaatikko on lapsesta asti ollut ällöttävää, voin pahoin pelkästä hajustakin!

- Olettepa keskenkasvuisia ja suorastaan inhottavia persoonia; kyllä se teilläkin vielä mieli muuttuu, kun ikää tulee lisää!! Minunkin tuttavapiirissäni on monta, jotka ovat oppineet pitämään oranssista, juoksemisesta ja kaalilaatikosta, joten nyt mars juoksemaan kaalilaatikolle oranssit pöksyt jalassa koko sakki! Kyllä minä tiedän teidän asianne paremmin ja saan päättää, mitä haluatte nyt tai kymmenen vuoden kuluttua, koska olen teitä parempi!!!

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   24.2.25 18:21:53

"Ei kukaan nuorena tiedä haluaako koskaan lapsia. Itse on nuorena edes miettinyt asiaa- 30 vuoden tienoilla tiesi että haluaa lapsia"

Mä tiesin jo hyvin nuorena, väittäisin, että viimeistään kymmenvuotiaana. Teininä olin täysin varma asiasta ja mikään ei ole vuosien aikana muuttunut, olen yli viisikymppinen.

Lähettäjä: rieska 
Päivämäärä:   24.2.25 18:27:01

"Viimeaikoina kumminkin kun tulevaisuudesta on puhuttu, esim. Katsottu taloja tulee kommentteja ”tuo on sellainen talo missä olisi hyvä kasvattaa lapsia” tai muutakin kommenttia esim. ”Lomamatkat lapsen kanssa olisi tosi hauskaa” (öö ei tod.). Epäilen että mieli on muuttunut, mutta kysyessä asiasta kumminkin tulee vastaus että ei ole pakko olla lapsia.

Mitä tekisitte tässä tilanteessa?"

Johan tuo selvää on että on muuttunut ja että mitä pitää tehdä.

Istua pöydän ääreen ja puhutte suunne puhtaaksi asiassa kumpikin vuorollaan. Toinen kuuntelee. Vastavuoroisesti. Siten näette rautalangasta kumpainenkin, ettei parisuhteellanne ole jatkumoa. Sen jälkeen alat katsoa kämppää, ellet satu olemaan se joka jää ent. yhteiseen asuntoon.

Elämä on, ei aina kivaa helppoo jne. Mahdollisen seuraavan miehen osuessa joskus vielä kohallesi, vaadi miestä olemaan varma asiasta mikäli sinun kanssa yhteenliittymistä haikailee.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 18:42:57

Mieli voi muuttua. Minullakin vielä vaikka olen jo yli nelikymppinen. Se voi muuttua vielä sittenkin kun en pysty enää saamaan lapsia. Että hitto vieköön, olis sittenkin pitänyt. Toivottavasti näin ei käy etten katkeroidu.

En koskaan tule ymmärtämään miksi sen myöntäminen on niin vaikeaa että ketjusta toiseen väännetään samaa turhanpäiväistä änkkäämistä.

- En halua lapsia.
- Kyllä sullakin vielä mieli muuttuu.
- Saattaa muuttua tai olla muuttumatta, sen näkee myöhemmin.

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   24.2.25 18:44:41

Mitä nämä "kyllä se mieli vielä muuttuu" -tyypit haluavat, että aloittaja tekee? Hän ei halua nyt lasta, mutta mies saattaa haluta. Pitäisikö kummankin jäädä odottelemaan seuraavat 25 vuotta että jos se mieli vielä muuttuukin?

Lähettäjä: Lucia 
Päivämäärä:   24.2.25 18:53:01

Minä en halunnut lapsia ja erosin hyvästä miehestä, koska hän niitä lapsia lopulta halusi. Ja hän ne lapset saikin, uuden vaimon kanssa.
Minä taas löysin toisen hyvän miehen, joka ei minunlaillani lapsia halua. Tässä on nyt eletty yli 20 vuotta yhdessä onnellisesti ihan vaan kahdestaan. Ei kaduta, ei yhtään ja ikääkin on jo yli 50 vuotta.

"Miehen mieliksi" lasten hankkiminen nyt on aivan absurdi ajatus! Eikö se mies voi "naisen mieliksi" jäädä ilman lapsia? Kuulostaako hyvältä?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.2.25 18:56:43

""Miehen mieliksi" lasten hankkiminen nyt on aivan absurdi ajatus! Eikö se mies voi "naisen mieliksi" jäädä ilman lapsia? Kuulostaako hyvältä?"

Ihmettelen myös tätä asiaa. Miten joku oikeasti voi tehdä lapsen "miehen mieliksi"? Aivan käsittämätöntä.

Lähettäjä: Ainokainen 
Päivämäärä:   24.2.25 19:16:48

Olette olleet tosi nuoria kun aloititte seurustelun. Aika harva 23-vuotias mies vielä tietää haluavansa lapsia joskus myöhemmin. Aloittajaa kohtaan tää tietenkin on epäreilua, sillä hänellä mieli ei ole muuttunut.

Noi miehen kommentit on varovaisia tapoja kokeilla, olisiko aloittajan mieli muuttunut. Jos niitä lapsia ei oikeasti halua, niin eihän nyt kukaan ota niitä puheeksi taloja katsellessa tai lomamatkaa miettiessä. Kuitenkin kun aloittaja tivaa, onko mieli muuttunut, niin mies ei uskalla rehellisesti vastata. Toivoo hiljaa, että aloittajan mieli myöhemmin muuttuu.

Tosi ikävä tilanne, sillä ainoa järkevä ratkaisu on erota. Miksi jäädä parisuhteeseen, jossa kuitenkin on joko ero tai katkeroituminen edessä? Mitä jos menisitte jonnekin terapiaan juttelemaan tän asian oikeasti halki? Saisiko mies siellä sitten suunsa auki?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 19:18:57

Miehellä on mieli muuttunut joten olettaa että aloittajallakin voi mieli muuttua. Ei siinä sen ihmeellisempää kuin keskustelua missä mennään.

Lähettäjä: Yf 
Päivämäärä:   24.2.25 19:50:28

No eihän mies tuon perusteella edes halua lapsia. Kunhan kuvittelee jotain kivoja idyllisiä Kodak-hetkiä mielessään, tajuamatta millaista vanhemmuus varsinkin äidille on.

Ja mitä lasten kanssa matkusteluun tulee, niin viimeksi Lontoon Natural History Museumissa kiinnitin huomiota muihin kävijöihin ja oli kyllä harvinaisen selvää, että äitien huomio oli lähinnä lapsissa eikä näyttelyssä, kun taas isillä kummasti oli aikaa katsella rauhassa ympärilleen.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   24.2.25 21:17:05

Itseasiassa olen alkanut pitää juoksemisesta sekä kaalilaatikosta hyvinkin paljon iän myötä. Oranssikin on ihan ok.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 21:20:20

Ei se kaikilla mee nii...

Mut vapauta mies etsimään äitiä lapsilleen.

Jää sinä itselliseksi ihmiseksi ja tee mitä tykkäät :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 21:39:15

Kyllä minäkin ohittaisin enempää miettimättä sen mitä 21-vuotias sanoisi olevansa koskaan tekemättä.

Lähettäjä: Dsw 
Päivämäärä:   24.2.25 21:45:41

"Mä tiesin jo hyvin nuorena, väittäisin, että viimeistään kymmenvuotiaana. Teininä olin täysin varma asiasta ja mikään ei ole vuosien aikana muuttunut, olen yli viisikymppinen."

Samoin. Ja niin ovat näyttäneet tietävän muutkin, koska tuttavapiirissäni on noin kymmenkunta ihmistä, jotka jo parikymppisenä kertoivat etteivät halua lapsia ja lapsettomana ovat myös pysyneet nämä vuosikymmenet. Suurin osa heistä on vieläpä parisuhteessa, ettei edes kumppanin puute ole syynä lapsettomuuteen.

Ap, miehet ovat sellaisia etteivät he alle kolmekymppisenä lapsiasiaa juuri edes ajattele ja kun se 30 häämöttää, niin yhtäkkiä he tajuavatkin haluavansa lapsia. Tämä on tosi tavallista. Siinä vaiheessa menee parisuhde vaihtoon ja he etsivät sen äitihahmon lapsilleen.

Lähettäjä: Ainokainen 
Päivämäärä:   24.2.25 21:57:42

Yf: No johan oli erikoinen kommentti. Mitä ihmeen supervanhempia äidit on ja isät taas sen sijaan jotain kumman vapaamatkustajia? Juuri sen vuoksi isäksi kannattaa valita mies, joka haluaa tosissaan jälkikasvua. Eikä niitä kannata alkaa hankkimaan kenenkään kanssa, jos ei samaa halua itsekin tosissaan.

Mun mies hoitaa meidän lasta enemmän kuin minä. Et tuossa sun kuvailemassa tilanteessa isä juoksisi lapsen perässä ja mä haahuilisin omiani. Tämä ei siis ole sukupuolikysymys lainkaan.

Kukaan ei tajua, millaista vanhemmuus on, ennenkuin on siinä tilanteessa. Sen sijaan, juuri noin se menee kun huomaa haluavansa lapsia. Ei kukaan joka niitä ei halua, kuvittele huvikseen millaisessa talossa olisi perheen kanssa kiva elää ja miten mukava olis lasten kanssa matkustella..

Lähettäjä: Q 
Päivämäärä:   24.2.25 21:59:51

Mies saattaa puhua noin, koska vanhempansa kovin odottavat lapsenlapsia ja koska on "normaalia" hankkia lapsia.

Puhukaa asiasta, ja ilman mitään "se on sitten tässä" -uhkailuja.

Itse olen aina pitänyt lapsista, mutta omaa en ole halunnut. Ikää nyt 60 v. ja edelleen olen tyytyväinen lapseton.

Lähettäjä: Ainokainen 
Päivämäärä:   24.2.25 22:03:22

Sen verran vielä jatkan, että mun mies on ollut useammassa parisuhteessa eikä ole ikinä halunnut lapsia kenenkään kanssa. Kunnes sitten mun kanssa oli alusta asti selvää että mennään naimisiin ja hankitaan lapsia. Eli juurikin noin kun Dsw kertoi. Tosin mun mies oli jo liki nelikymppinen kun tavattiin.

Lähettäjä: Yf 
Päivämäärä:   24.2.25 22:26:54

Ainokainen: Mitä ihmettä selität? Tiedät aivan hyvin, että lastenhoito tuppaa kaatumaan naisen harteille. Ei tietenkään aina, luojan kiitos, mutta harvassa ovat ne parit joissa on oikeasti tasapuolinen työnjako.

Miehille on hyvin tavallista haaveilla lapsista siihen malliin, että olisipa kiva opettaa lapsi ajamaan pyörällä jne. mutta se käytännön vanhemmuus ei sitten loppujen lopuksi oikein hotsitakaan. Loppujen lopuksi naisen on pakko olla ns. suoeräiti, kun ei ole muuta vaihtoehtoa.

Ap:n mies ei sanonut mitään siihen suuntaan, että olisi miettinyt millaista on oikeasti olla vanhempi, en ymmärrä miksi kukaan antaa tuollaisen miehen puheille arvoa.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   24.2.25 22:44:14

Ihmisellä on oikeus muuttaa mieltään. Pitää silti ymmärtää, ettei ihmisen halu hankkia lapsia ole pyhempi asia kuin halu olla hankkimatta niitä, eli ei se lapsia haluamaton, joka yhtäkkiä huomaa olevansa suhteessa lapsia haluavan mielensä muuttajan kanssa, ole mikään syyllinen ja rikollinen, jonka tehtävä on luikkia kiireen vilkkaa takavasemmalle haittaamasta toisen elämää. Päinvastoin kyllä tilanteesta saa tuntea jopa negatiivisia tunteita, koska vaikka mielensä muuttaminen on sallittua, niin selvähän se, että siitä voi koitua vahinkoa suhteen sille osapuolelle, joka on sitoutunut suhteeseen aikanaan siitä lähtökohdasta, että toinen haluaa sitä, mitä on silloin sanonut haluavansa.

Toisin sanoen saa muuttaa mieltään, mutta saa myös olettaa, että toinen haluaa elämältä sitä, mitä sanoo haluavansa, ja olla pahoillaan siitä, jos suhteelta lähtee toisen mielen muutoksen myötä pohja.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   24.2.25 22:53:59

Ainokainen, täälläkin ollut monta ketjua miehistä, jotka itse ovat niitä lapsia tahtoneet, mutta vetäytyneet vastuusta ja ryhtyneet mieslapsiksi suhteessa heti, kun ne lapset on tehty.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   24.2.25 22:54:19

Komppaan kolmoistähteä.

Lähettäjä: jahas 
Päivämäärä:   24.2.25 23:10:10

"Kyllä minäkin ohittaisin enempää miettimättä sen mitä 21-vuotias sanoisi olevansa koskaan tekemättä."

'En halua väkivaltaa, enkä aio koskaan tappaa ketään.' -randomi 21 vee

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.2.25 06:38:58

No kuulostaa painostamiselta ja manipuloinnilta. Ota se ero, ei tarvitse sietää tuollaista, varsinkaan lapsiasiassa, hyi olkoon.
Ero se on edessä ennemmin tai myöhemmin, kun se mies sen lapsen sitten haluaa, eikä saa sinua manipuloitua muuttamaan mieltäsi.

Kaikki naiset eivät halua lapsia, niin on aina ollut, koko ihmisen kirjoitetun historian ajan. Ja nykyään niitä ei myöskään ole pakko hankkia.
Yrittäkää nyt vaan päästä siitä faktasta yli ja keskittykää kasvattamaan niitä omia lapsianne.

Lähettäjä: Kääk 
Päivämäärä:   25.2.25 07:01:19

Ihan tohon mieli muuttuu-kategoriaan; siskoni julisti koko nuoruutensa ettei tee lapsia, ettei auta sisarten lasten kanssa jne. No hän on nyt 35v ja raskaana. Ja me sisaret emme ole ikinä sen enempiä kyselleet tämän siskomme päätöksestä, sanoneet että mieli muuttuu tms. Eikä tietääkseni kukaan muukaan. Hän kyllä jaksoi aikanaan aloittajan tapaan louskuttaa meidän valinnoistamme. Voin sanoa ettei ole minulle läheinen sisarus, syystä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.2.25 07:15:26

"Hän kyllä jaksoi aikanaan aloittajan tapaan louskuttaa meidän valinnoistamme."

Osoitatko kohdan, jossa aloittaja on louskuttanut yhtään kenenkään valinnoista?

Lähettäjä: Lukulasi 
Päivämäärä:   25.2.25 07:52:29

"Sääliksi käy ihminen jonka mielestä oli oikein että exä nai hörökorvaisen eukon ja sai jöröjorvaisen JA lihavan lapsen, että siitäs sai kun jätti valioyksilön… on täällä sakkia, ei voi kun taivastella…"

Et vissiin ymmärtänyt lukemaasi. Kirjoittajahan jätti sen miehen joka halusi lapsia. Lähinnä huvittuneeltahan tuo kuulosti kun ulkonäkökeskeiselle kelpasi hörökorva kun oli päästävä lisääntymään :D Mutta kaikki sai mitä halusi, eikö se mennyt silloin hyvin.

Lähettäjä: hörinä 
Päivämäärä:   25.2.25 08:56:18

kun tajusin etten halua omia lapsia siirtyin kummasti etsimään miestä joilla mahdollisesti oli jo jälkipolvea. nyt eletty kohta 17v yhdessä miehen kanssa jolla 2 lasta edellisestä avioliitosta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.2.25 09:00:48

^ tuo on ihan fiksua

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.2.25 09:04:14

"No kuulostaa painostamiselta ja manipuloinnilta. Ota se ero, ei tarvitse sietää tuollaista, varsinkaan lapsiasiassa, hyi olkoon.
Ero se on edessä ennemmin tai myöhemmin, kun se mies sen lapsen sitten haluaa, eikä saa sinua manipuloitua muuttamaan mieltäsi."

Miksi käytös olisi automaattisesti painostamista ja manipulointia? Ja vielä hyi.
Miehen mieli on muuttunut/muuttumassa, hän haluaakin lapsen. Mies rakastaa aloittajaa ja haluaa jakaa elämänsä hänen kanssaan. Hän haluaisi tulevaisuudessa yhteisen lapsen/lapsia rakastamansa naisen kanssa joten hän toivoo että naisenkin mieli muuttuisi (kuten hänelle itselleen kävi). Onpa tosiaan hyi.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   25.2.25 09:16:55

Aloittajan pitää nyt vaan nostaa kissa pöydälle ja ottaa lapsiasia rohkeasti puheeksi miehen kanssa. On molemmille osapuolille reilua, että parisuhteessa ollaan näin isossa asiassa samoilla linjoilla. Jos miehen mieli on muuttunut, ei teillä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa eri suuntiin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.2.25 09:35:51

"ähettäjäjahas

Päivämäärä24.2.25 23:10:10

"Kyllä minäkin ohittaisin enempää miettimättä sen mitä 21-vuotias sanoisi olevansa koskaan tekemättä."

'En halua väkivaltaa, enkä aio koskaan tappaa ketään.' -randomi 21 vee"

Jos nyt lähdetään tähän typeryyteen niin aika moni tappo, murha ja muu hengen vievä teko on tekijälleenkin ihan yllätys? Nyt 21v voi 30 vuoden päästä olla mieleltään sairas, päihteiden käyttäjä tai elää väkivaltaisessa suhteessa jossa sen yhden kerran tarttuu leipäveitseen ettei saisi turpaansa.

Tai tietysti voi sanoa etten koskaan sairastu mieleltäni, en koskaan sairastu riippuvuuteen enkä koskaan ryhdy epäterveeseen parisuhteeseen. Ne joille noin käy ovat varmaan "päättäneet" juurikin päinvastoin?

Näin melkein kolme kertaa randomia 21v:tä kauemmin eläneenä, paljon elämiä nähneenä ja monta "minä en koskaan-asiaa" tehneenä todellakin sanon että viittaan kintaalla 21 vuotiaan niin sanoessa. En tarkoita etteikö esim aloittajan mielipide pysyisi samana tulevat hedelmälliset melkein 30 vuotta, mutta aivan yhtä lailla voi mennä toisin. Tämä nyt varmaan on ihan selvä?

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   25.2.25 09:38:03

Miten joku oikeasti voi tehdä lapsen "miehen mieliksi"?

No vaikka siksi että haluaa miehen kanssa elää. Kokeilunhalusta, onhan muutkin ihmiset lapsia saaneet ja pärjänneet. Siksi ettei jää paitsi sellaisesta mistä ei mitään vielä tiedä. Elämäni paras päätös oli tuo "miehen mieliksi" tehty juttu.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   25.2.25 10:26:47

" No vaikka siksi että haluaa miehen kanssa elää. Kokeilunhalusta, onhan muutkin ihmiset lapsia saaneet ja pärjänneet. Siksi ettei jää paitsi sellaisesta mistä ei mitään vielä tiedä. Elämäni paras päätös oli tuo "miehen mieliksi" tehty juttu."

Sinäkö siis olit koko elämäsi ja vielä lapsen syntymäänkin asti vakaasti sitä mieltä, että et halua lapsia ja kaikki aspektit lapsessa inhottaa, ja sitten se olikin elämäsi paras juttu?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.2.25 10:32:58

"Sinäkö siis olit koko elämäsi ja vielä lapsen syntymäänkin asti vakaasti sitä mieltä, että et halua lapsia ja kaikki aspektit lapsessa inhottaa, ja sitten se olikin elämäsi paras juttu?"

Ei kai täti tuollaisia inhotuskuvia maalaillut?

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   25.2.25 11:10:11

Mun äitini joskus päästi suustaan, että en minä lapsia halunnut, isänne teidät
halusi. Eipä tullut yllätyksenä tämä asia.... Onneksi nykyään kenenkään ei tarvitse lapsia tehdä, jos ei lapsia halua.

Lähettäjä: Aidan 
Päivämäärä:   25.2.25 11:25:13

Keskustelu perinpohjaisesti

Päästin omani menemään enkä tiedä kuinka löytää elämänkumppani

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   25.2.25 11:41:21

" No vaikka siksi että haluaa miehen kanssa elää. Kokeilunhalusta, onhan muutkin ihmiset lapsia saaneet ja pärjänneet. Siksi ettei jää paitsi sellaisesta mistä ei mitään vielä tiedä. Elämäni paras päätös oli tuo "miehen mieliksi" tehty juttu."

No sinä et kyllä tehnyt lasta miehen mieliksi, vaan halusit sitä itsekin kertomasi perusteella.

Lähettäjä: Haluaakin lapsen 
Päivämäärä:   25.2.25 11:54:45

Oho tulipa yllätyksenä vastauksen määrä, ja myös haukkumisen määrä!

Vastaan joihinkin ''perus'' kysymyksiin:

- olen ihan pikkulapsesta saakka ''vihannut'' vauvoja. En halunnut vauvanukkeja, en halunnut leikkiä naapurien pikkulasten kanssa, en halunnut leikkiä äiti-lapsi-kotileikkejä.

- olen (lievästi - ulkopuoliset ei huomaa mutta huomaan itse oireet) autismin kirjoilla (diagnoosin sain 3v sitten) + on ADHD -> olen herkkä äänille, sotkulle, hajuille, oikeastaan kaikelle. Hermostun herkästi.

- en tykkää vauvan huudosta, itkusta, naurusta, hajusta, ulkonäöstä, mikään vauvoissa ei miellytä.

- tykkään matkustaa, rahaa on tarpeeksi tähän ja pääsen usein lomalle, en halua luopua tästä.

- sen takia että hermostun herkästi äänistä -> ei olisi hyvä idea olla vauva talossa, hermostuisin, raivostuisin ikuisesti itkevälle vauvalle ja luultavasti heiluttaisin tätä ja tulisi shaken baby syndrome. En halua satuttaa ketään, enkä halua riskiä siitä että satuttaisin ketään.

- tykkään urastani ja haluan kehittyä siinä.

- en halua luopua eläimistäni jos lapsi sattuisi olemaan allerginen, sitten lähtee lapsi talosta.

- en ole ikinä halunnut lapsia. ei ole käynyt edes mielessä että voisi ehkä joskus. en tykkää.

- tykkään vapaudesta, tykkään hiljaisuudesta, luonnosta, ja rauhasta. Vauva-arki kuulostaa kaamealta.

- olen lapsesta saakka kuullut ''kyllä se mieli muuttuu'', ei tule muuttumaan, se on varmaa.

- minulla on ollut PAINAJAISIA siitä että olen raskaana ja sain lapsen, oli ihan hirveää.

En tiedä miksi äidit loukkaantuu niin helposti jos joku ei halua lapsia, se ei ole teiltä mitenkään pois? en haukkunut tässä äitejä ja lapsia haluvia mitenkään - miksi minua pitäisi haukkua siitä että en halua lapsia? pitäisikö ihmisiä haukkua muistakin turhista asioista, esim jos joku ei halua koiraa tai autoa?

Ymmärrän hyvin miksi joku haluaa lapsia - mutta kaikki syyt miksi nämä haluaa lapsia on syitä miksi itse en halua.

Kysymys ei ollut siitä että haluanko lapsia vai en, minä en niitä halua. kysymys oli siitä miehen mahdollisesti muuttuneesta mielestä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.2.25 12:00:17

Hyvä ap että arvostat omaa elämääsi.

Jos se mies haluaa lapsen, kerro hänelle, että hän voi adoptoida itselleen jostain lapsen tai sitten nusaista jonkun tiineeksi.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   25.2.25 12:34:07

Hei aloittaja, mulla on nuo samat jutut. Paitsi diagnoosit ja ikää pian 41.
Aina sanottiin että kyllä se mieli muuttuu ja oma on eri asia kuin vieraat. Varsinkin anoppi tykkäsi painostaa lapsiin, mutta hälle totesin että entäs jos se oma ei olekaan kiva, hoidatko.
Nykyään kukaan ei enää kysele tai kyseenalaista. Voisin kuvitella että jos olisin lapsen tehnyt (eihän niitä tehdä, voi olla etten olisi saanut lasta) koska muut halusi, niin olisin katkeroitunut ja ollut tyytymätön elämääni. Mies tyytyi valintaani, halusi lapsia, mutta kerroin alusta asti että minä en. Ei siis ehkä niin kovasti halunnutkaan kun ei ole katkera ja vielähän tuo ehtii. Hänelläkin lähinnä mielessä miten olisi tehnyt kivoja juttuja lapsen kanssa ja opettanut eri juttuja. Samoin tekee nyt perheen koirien kanssa, mutta kyllähän se perushuolto on minun vastuulla vaikka yhteisiä ovatkin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.2.25 12:35:42

Koska ei osaa kirjoittaa etkä analysoida, vaan oksennat ulos epämääräistä lapsiennakkoluuloa ja -vihaa ja kruunaat tämän muutamalla diagnoosilla.

Sinun kannattaa ehkä selvittää tämä lapsiasia myös itsesi kanssa. Todennäköisesti olisit hyvä äiti, sitä kutsutaan biologiaksi.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   25.2.25 12:40:57

” Koska ei osaa kirjoittaa etkä analysoida, vaan oksennat ulos epämääräistä lapsiennakkoluuloa ja -vihaa ja kruunaat tämän muutamalla diagnoosilla.”

Kyllä diagnoosit vaikuttavat ihmiseen. Itse autistisena en siedä seksiä. ”Mutta kaikkihan rakastavat seksiä, sinussa on jotain vialla???!!!” Niin, diagnoosini tekee minusta erillaisen. En tykkää koskettelusta enkä seksin ajatuksesta. Ajatteleppa jos joku pakottaisi minut seksiin, sitten olisi jo lakimies paikalla. Mutta lapsia voi kumminkin pakottaa heille jotka niitä ei halua.

Onneksi on mies joka myös on aseksuaali, elämäni on ihanaa.

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   25.2.25 13:01:37

” Ajatteleppa jos joku pakottaisi minut seksiin, sitten olisi jo lakimies paikalla. Mutta lapsia voi kumminkin pakottaa heille jotka niitä ei halua.”

!!!!!! Tämä

Lähettäjä: Haahhhaha 
Päivämäärä:   25.2.25 13:05:07

". Oli paskana mutta meni heti naimisiin ja sai ne lapset. Naurattaa kun kelpasi hörökorvainen muija siihen tilanteeseen ja nyt jo täysikäinen lapsi on hörökorvainen ja lihava. Mies oli tarkka ulkonäöstä ja sanoi minulle että näyttäisit hyvältä jos laihtuisit (olin normaalipainoinen), sanookohan nyt samaa lapselleen."

Hahahaha no nyt on pick me saanut nenilleen :D:D:D

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   25.2.25 13:08:09

Aloittajan ei tarvitse puolustella eikä selittää asiaa kenellekään, kaikkein vähiten hötölän yleisölle.

Palatakseni aiheeseen, minusta ydin on edelleen siinä, luottaako aloittaja miehen sanaan vai käytökseen. Mies vaikuttaa haaveilevan lapsista mutta sanoo ettei halua lapsia. Tässä voi tosiaan olla miehellä joku siirrosvaihe menossa ja hän joskus päätyy johonkin ratkaisuun, mutta joka tapauksessa parisuhteessa on toinen osapuoli, joka ei lapsia halua. Haluaako aloittaja jäädä suhteeseen toivomaan, että mies ei muuta mieltään? Haluaako hän kuunnella miehen haaveilua?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.2.25 13:09:14

Miehet haluaa lapsia samalla tavalla kuin lapset haluaa lemmikkejä. Ne on söpöjä ja kivoja kun tietää ettei niistä itse tarvitse oikeasti huolehtia.

Lähettäjä: /// 
Päivämäärä:   25.2.25 13:12:53

Minä haaveilin, että sitten joskus (yli kolmekymppisenä) saisin yhden lapsen tai kaksoset. Ajattelin kuitenkin, ettei minusta tekemään lasta yksin, jos kunnollista puolisoa ei löydy (vaikka onhan se pakko pärjätä, jos jää yksin). En olisi kestänyt jos olisin kertonut kaikille haaveistani eivätkä ne olisi toteutuneetkaan, ja sitten olisivat naureskelleet, että kylläpä mieli muuttui. Lisäksi reilu parikymppisenä olin pitkään työpaikassa, jossa yrittäjän vaimo kaakatti jatkuvasti, että "kohta teet äpärän! Kohta teet äpärän! Joko oot raskaana?". Näistä syistä sanoin kaikille, etten aio koskaan tehdä lapsia.

Sitten kun vähän yli kolmekymppisenä sain lapsen, niin hymyilin ilkeille ihmisille oikein maireasti ja sanoin, että niin se mieli muuttui.

Sitä ex-pomon vaimoa en ole nähnyt, voisin jutella hänenkin kanssaan vaikka siitä, kuinka hän pyöräytti sen au-lapsensa silloin alaikäisenä :D

Ja aivan hirveää, että että te vapaaehtoisesti lapsettomat saatte kuunnella tuollaista hirveää paskaa.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   25.2.25 13:17:04

” Ajatteleppa jos joku pakottaisi minut seksiin, sitten olisi jo lakimies paikalla. Mutta lapsia voi kumminkin pakottaa heille jotka niitä ei halua.”

Miten joku pakotetaan tekemään lapsi vasten tahtoa?

Lähettäjä: Ajatuskatko 
Päivämäärä:   25.2.25 13:20:40

"Sinun kannattaa ehkä selvittää tämä lapsiasia myös itsesi kanssa. Todennäköisesti olisit hyvä äiti, sitä kutsutaan biologiaksi."

Mutta ei varmasti. Mitäs sitten kun hankkii lapsen ja vihaakin sitä ja koko perhe-elämää? Osa äideistä hylkää, pahoinpitelee tai jopa tappaa lapsensa, siitä biologiasta huolimatta. Miksi ottaa massiivinen, monen ihmisen elämän pilaava riski? Vai otatko sinä sitten aloittajan lapsen hoidettavaksi, kun tämä huomaa tehneensä elämänsä virheen?

On parempi katua lapsettomuutta kuin lasten hankkimista, koska lapsettomuudesta kärsii vain ihminen itse eikä se jälkikasvu.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   25.2.25 13:21:53

On vain puhuttava miehen kanssa. Jos haluatte eri asioita, niin parempi se on tässä kohtaa erota kuin myöhemmin. Ei muuta vinkkiä voi antaa. Sinulla on oikeus olla haluamatta lasta ja miehellä on oikeus muuttaa mieltä ja haluta lapsen. Sillon täytyy vaan vaihtaa kumppania.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.2.25 13:22:08

Otan erilaisen näkökulman ja veikkaan, että mies pehmittelee aloittajaa eroaikeet mielessä. Eli tulee jättämään pian, koska haluaa naisen joka haluaa lapsia.