Lähettäjä: Äidiksi 
Päivämäärä:   24.2.25 14:34:30

Jos kellään on kokemusta adoptiosta, kertokaa ihmeessä lisää.
Olen kauan miettinyt että haluan elämäni aikana lapsen, mutta en pidä vauvoista enkä haluaisi olla ikinä raskaana (ajatus ällöttää/pelottaa). Viihdyn tosi hyvin >5v lapsien seurassa, mutta vauvat tosiaan ei ole minun juttu, joten mielelläni adoptoisin jo vähän vanhemman lapsen.

Lisäksi suvussani on paljon allergiaa ja atopiaa, olen itse onnekas ilman allergioita mutta atopia on, eli en haluaisi lisääntyä. Lisäksi nykyisen työni vuoksi mahdollinen allerginen oma jälkeläinen ei olisi suotavaa, sillä en aio luopua eläimistäni.

Olen ollut joskus eskarissa ja päiväkodissa töissä joten kokemusta lapsista kumminkin on, eskarissa viihdyin, päiväkodissa oikein pienten lapsien seurassa en.

Onko kellään lapsien, varsinkin vanhempien lapsien, adoptoinnista kokemuksia? Kannattaako vaiko ei? Oliko Suomesta vai ulkomailta?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 14:36:57

Oletko valmis olemaan erityislapsen vanhempi?

Lähettäjä: Äidiksi 
Päivämäärä:   24.2.25 14:38:28

En ole valmis olemaan erityislapsen äiti. Tottakai jos terve lapsi on ja onnettomuus tapahtuu että esim. halvaantuu niin eiköhän siinä vaiheessa pakosta opi olemaan, mutta näin yleisesti ihan tervettä lasta haluaisin.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   24.2.25 14:39:06

Suomen sisäisiä adoptioita ei taida nykypäivänä juuri olla. Setäni on adoptoitu 70-luvulla Suomesta, mutta nykyään näitä ei käytännössä ole.

Ulkomailta pitäisi siis yrittää. Ja prosessi on vuosien mittainen. Ellen Jokikunnas on julkisuudessa puhunut paljolti omasta adoptioprosessistaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 14:43:22

Kyllä kotimaan vieraslapsiadoptioita (=muut kuin perheen sisäiset adoptiot) on edelleen n. 30-50 vuosittain. Yleensä kotimaassa adoptoitavat ovat pieniä vauvoja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 15:00:25

"En ole valmis olemaan erityislapsen äiti"

Tätä sitten kannattaa pohtia kun et sinä saa mitään katalogia vapaista lapsista vaan sinulle joskus vuosien, vuosien päästä ilmoitetaan että sinulle on löytynyt sopiva lapsi, maksa summa, ota tai jätä. Adoptioon päätyy lapsia heikommassa asemassa olevilta vanhemmiltaan, joten kaikkeen pitää olla varautunut (esim. FAS).

Adoptioon on hyvin tiukat kriteerit, kaikki syynätään alkaen asunnosta ja sen neliömäärästä. MLL ei tänä vuonna ainakaan järjestä adoptioita, osin sen takia kun adoptoitavien lapsien määrä on laskenut ja myös sen takia kun adoptioita on vuosia tehty aina vain vähemmän. Interpedia on tällä hetkellä vissiin ainut järjestö joka järjestää kansainvälisiä adoptioita.

Meillä oli takana pitkä lapsettomuus ja tuli otettua selvää tästäkin asiasta ja oltiin sopimattomia vanhempia jo siksi kun oli kuulemma liian pieni asunto (60 neliötä). Ja koulutukset eivät riittäneet, yms. Onneksi kävi onnenkantamoinen ja tulin yllättäen raskaaksi ja olen nyt 3 vk ikäisen tytön äiti.

Lähettäjä: no 
Päivämäärä:   24.2.25 15:01:48

Hyvä ihminen, synnytys ja 9 kuukautta raskaana vastaan lapsi, jonka perintötekijöistä, raskausajasta ja varhaislapsuuden kiintymissuhteista sinulla ei ole tietoa. Omalla lapsella on omia geenejä, mahdollisuudet onnistua ovat paljon paremmat. Adoption ongelmista ei paljoa puhuta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 15:06:51

Suomessa ei käsittääkseni isompia lapsia adoptoida, kun täällä nähdään että sen ikäiset (esim. Se höyrymopilla tapettu Milo-poika) hyötyy suhteesta vanhempiin, siksi sijoitetaan. Ja siksi täällä adoptiossa on vain pikkuvauvoja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 15:09:49

Kannattaa Yle Areenasta katsoa Adptio - viimeinen mahdollisuus dokkari. Kai se vielä näkyy siellä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 15:10:06

* Adoptio - viimeinen mahdollisuus

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   24.2.25 15:10:48

. , onpa käsittämätöntä. :o Varmasti monella lapsella olisi paremmat olot teillä tuossa asunnossa kuin Filippiineillä kadulla tai jossain narkkikämpässä. Jestas, miten kovat kriteerit! Ja onnea vauvasta, ihanaa, että tulitte vanhemmiksi!

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   24.2.25 15:14:29

Ehkä sinä et vain halua lapsia ? Miksi sellaisen pitäisi asua luonasi jos ovat mieleisiä vain tietyssä iässä.. tulisiko normaalit kiintymyssuhteet ja äitiyden tunteet ilman raskauden tuomia hormoneita ? Tuskin, toiveesi ovat kuin sopivan lemmikin valintaa..
Kavereiden ja sisarusten lapsia hoitamaan, kummiksi jne. Miksei sinne adoptioprosessiinkin, sittenhän sen näkee onko edes mahdollisuuksia. Sijaisvanhemmaksikin voi alkaa, varsinkin kun on noita kriteereitä lapselle niin tässä mahdollisuudessa ei asuisi luonasi koko ajan.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   24.2.25 15:17:40

Hmmm... , totta tuokin. Aloittaja tuntuu ajattelevan, että hän voisi jostain katalogista valita tarpeisiinsa sopivan ja näinhän se ei mene.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   24.2.25 15:17:41

Onnea pisteelle täältäkin! On kyllä omituista, että senhetkisen asunnon koko vaikuttaa yhtään mihinkään. Kun meille syntyi ensimmäinen vauva, asuimme kyllä isossa talossa, mutta muutimme pian sellaiseen taloon, jossa meillä oli käytännössä tupa, pikkukeittiö ja ulkosauna! Ja joo, remontti päällä. Eli jos meille olisi tehty jokin asuntoselvitys niin kaikki olisi ollut hyvin, vaikka puolen vuoden päästä kaikki oli ihan (suunnitellusti) rempallaan.

Ja moni asuu ihan suunnitellusti pienemmässä asunnossa kahdestaan ja sitten kun vauva syntyy, aletaan etsiä isompaa. Miksei adoptiolapsen kanssa toimittaisi ihan samalla tavalla?

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   24.2.25 15:19:08

"Adoptioon on hyvin tiukat kriteerit, kaikki syynätään alkaen asunnosta ja sen neliömäärästä."

Mä olen eri mieltä. Olen seurannut lähipiirin adoptiota ja todella helposti saivat adoptiolapsen. Joo, asunto tullaan syynäämään, mutta siitä ilmoitetaan aina etukäteen. Voit valehdella ummet ja lammet elämästäsi, ketään läheistä ei haastatella eikä tarkasteta satuilujen todenperää. Ja sitten kappas kun arki adoptiolapsen kanssa ei sujukaan niin ollaan lastensuojelun asiakkaita. Sossutantat selkeästi laiminlyöneet työnsä kun moni varoitteli jo etukäteen heille miten asiat oikeasti ovat. No nyt sitten niittävät mitä kylvävät.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   24.2.25 15:20:44

"Ja moni asuu ihan suunnitellusti pienemmässä asunnossa kahdestaan ja sitten kun vauva syntyy, aletaan etsiä isompaa. Miksei adoptiolapsen kanssa toimittaisi ihan samalla tavalla?"

No kuule, se adoptiolapsi harvemmin on vauva tai edes taapero. Tottakai sille pitää olla oma huone valmiina. Lisäksi sulla ei ole mitään tarkkaa aikaa milloin se saapuu, vaan sulle voi tulla soitto, että ens kuussa hakemaan lasta.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   24.2.25 15:24:14

Tietenkään mulla ei ole tarkkaa aikaa milloin se saapuu, kun en ole adoptoimassa.

Mutta siinä vaiheessa kun asiat laitetaan vireille, on hyvin aikaa etsiä sopiva asunto. Esimerkiksi kun serkkuni aikoinaan adoptoi, heille tarjottiinkin sisaruksia. Sama oli sitten hommata talo, jossa on molemmille omat huoneet. Yhden kanssa olisivat alkuun pärjänneet silloisessakin kaksiossa. Vanhemmat olisivat tietenkin alkuun nukkuneet olohuoneessa jos tarve olisi vaatinut.

Lähettäjä: Äidiksi 
Päivämäärä:   24.2.25 15:24:35

Nojoo, ehkäpä pitää tyytyä veljen lapsiin ja kummilapseen. Sijoitusperhehommat olisi myös ihan mieleistä puuhaa

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 15:31:05

"Yhden kanssa olisivat alkuun pärjänneet silloisessakin kaksiossa."

Kaksio se meiltäkin hylättiin. Ja tiedän pari muutakin, korkeasti koulutettua pariskuntaa joilla kanssa kaksiot eivät riittäneet adoptiojärjestölle.

Lähettäjä: .,. 
Päivämäärä:   24.2.25 15:45:54

Käsittääkseni erilaisille tukiperheille ja sijaisperheille on Suomessa huutava pula. Olisiko tällainen vaihtoehto?

Henkilökohtaisesti on kyllä hiukan vaikea ymmärtää, että päätyy adoptioon vain siksi, ettei halua olla raskaana ja synnyttää. Perustelut on sen verran keveät, että ehkä kannattaa miettiä vielä toisenkin kerran.

Lähettäjä: Mieie 
Päivämäärä:   24.2.25 15:49:29

Nykyään ei tosiaan adoptiolapsia ole tarjolla. Ns. Kehitysmaatkin suosivat maan sisäisiä adoptioita. Suomessa halukkaita on hirveästi verrattuna pieneen määrään lapsia, joita yhdistyksillä (nykyään enää yksi ottaa uusia jonoon) on tarjota. Siksi seula on todella tarkka ja osa kriteereistä tuntuu hölmöltä. Jollain vain massaa on pakko seuloa. Iso osa ei tosiaan pääse edes jonoon ja iso osa päässeistäkään ei ilmeisesti saa koskaan lasta adoptioon.

Serkkuni adoptoi 11-vuotiaan lapsen ulkomailta. He opettelivat lapsen kielen jo prosessin aikana, tutustuivat kulttuuriin ja serkkuni oli 7 kk pois töistä lapsen tultua. Poika joutui opettelemaan kaikki meille arkipäiväiset asiat ja pelkäsi pitkään todella paljon monia asioita.

Adoptiolapsilla on tosiaan usein traumatausta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 16:05:14

Miten olisi sijaisperheenä toimiminen aloittaja? Taki tukiperheenä niin lapsi tulisi esim viikonloppuisin luoksesi tai kun on tarve?

Lähettäjä: Mieie 
Päivämäärä:   24.2.25 16:12:19

Suomen sisäisistä adoptioista en tiedä muuta kuin sen, että niitä on todella hankala saada. Taitavat tosiaan kaikki olla vauvoja.
Sijaisvanhemmuus on sitten taas mahdollisuus, mutta siinä tulee mukaan lapsen vanhemmat ongelmineen ja sossut. Yleensä päätöstäkään ei tehdä kovin pitkäksi aikaa, vaikka vanhemmilla olisi millaisia ongelmia. Lapsikin on usein traumatisoitunut ja voi olla esim väkivaltainen. Vanhempi taas voi häiriköidä todella paljon.

Kannattaa miettiä oikeasti miten kovasti sitä lasta haluaa ja onko ne allergiat oikeasti maailmanloppu. Ja tottuisiko omaan lapseen eri tavalla kuin muiden?

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   24.2.25 16:15:15

"Käsittääkseni erilaisille tukiperheille ja sijaisperheille on Suomessa huutava pula. Olisiko tällainen vaihtoehto?"

Tätä olin tulossa myös ehdottamaan! Tukiperheenä voi olla vain osan aikaa, esim. 1 viikonloppu kuussa. Pääsee ensin kokeilemaan onko äitiys ja lapsiperhe-elämä oikeasti se juttu mihin haluaa sitoutua. Sitten vaan sijoituslapselle vanhemmiksi!

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   24.2.25 17:27:17

Kokeile tukiperhetoimintaa. Tosin siihenkin olisi hyvä sitoutua ainakin muutamaksi vuodeksi.

Jollekulle vkl- tai yh-isälle olisit hyvä kumppani, kun toisten lapset kerrankin kelpaavat.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   24.2.25 18:09:50

Adoptio ei todellakaan takaa sitä, että saisit terveen lapsen ilman allergioita.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.2.25 23:49:08

Jos ihminen ei kestä ajatusta vauvasta, ei hän kestä käytännössä sijoituslapsia sossuineen ja vanhempineen.

Lähettäjä: Anna 
Päivämäärä:   25.2.25 12:48:35

Jokainen biologisista vanhemmistaan erotettu lapsi on kokenut trauman, vaikka se tapahtuisi synnytyksen yhteydessä. Saati sitten muutaman vuoden iässä, todennäköisesti lastenkodissa eläneenä. Tällaisella lapsella on lähes poikkeuksetta isojakin ongelmia kiintymyssuhteen rakentamisessa ja se heijastuu kaikkeen.

Lähettäjä: Mm 
Päivämäärä:   25.2.25 13:23:39

Ei ole olemassa mitään biologisia vanhempia, voitaisiinko jo antaa sen sekopäisen traumapaskan olla? Sellaista lasta ei olekaan jolla olisi kaikki hyvin.