Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   24.2.25 12:07:12

Hei te kaikki pienten lasten äidit. Onko teillä mitään omaa liikuntaharrastusta, jota harrastatte esimerkiksi pari kertaa viikossa? Ennen raskautta ja nyt raskaudenkin ainana harrastin crossfitiä aktiivisesti. Niin aktiivisesti, että olen siinä kilpaillutkin. Lapsi syntyy parin kuukauden päästä ja metityttää, onko mitään mahdollisuutta jatkaa tätä lajia, sitten kun palautuminen antaa myöden. Ystävät pelottelevat, että äidin omat harrastukset jää vähintään viideksi vuodeksi ja urheilu täytyy unohtaa, kun ei jaksa tai ehdi. Tietenkään joka päivä ei ole mahdollista harrastaa, mutta haaveissa olisi, että pääsisi edes kaksi kertaa viikossa harrastamaan.

Olenko ihan hirveän itsekäs ja välinpitämätön, kun tällaista mahdollisuutta mietin ja haaveilen omista harrastuksista?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 12:10:13

On harrastus. Juuri tuo muutama kerta viikossa on helposti järjestettävissä molemmille. Siinä molemmat saa kalenteriin omat treenit ja silti jää yhteistä perhe/parisuhdeaikaa. Liikutaan sitten aktiivisesti myös perheenä.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   24.2.25 12:10:16

Minulla oli hevosharrastus myös lasten ollessa pieniä. Sitten kun menin takaisin töihin, tuli pahoja aikatauluongelmia, mutta siinäpä ne lapset kasvoivat taas sitten isommiksi ja nyt on taas helppoa siinä suhteessa.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   24.2.25 12:11:08

Kaksi kertaa viikossa ei pitäisi olla mahdotonta.

Mulla lapset 8, 5 ja 1,5 ja juoksen, hiihdän, joogaan ja suunnistan. Käytännössä jotakin pari-kolme kertaa viikossa. Hevosharrastus jäi kolmannen lapsen myötä.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   24.2.25 12:15:48

Niin kauan oli kun oli vain yksi lapsi ja vielä äitiyslomalla ehti 2 lapsen kanssa.

Nyt en oikein saa itsestäni enää irti kun ensin on töissä, työmatkoilla ja lasten viennissä ja hakemisessa klo 7-17. Sitten katsoo että kaikki saa syödäkseen ja on muuten lasten kanssa sekä hoitaa tiskit ja siivoaa keittiön. Klo on 18.30. Siitä lapset nukkumaan klo 19. Nukkuvat n. Klo 20. Lisäksi yöllä heräilee nuorempi edelleen useasti ja aamu alkaa klo 6 myös viikonloppuna.

Viime yönäkin sain nuoremman heräilyiltä nukuttua vain klo 02-06 välin.

Illalla olisi aikaa omalle harrastukselle, mutta ei jaksa eikä viitsi eikä kykene.

Lisäksi lapsille omat liikuntaharrastukset yhtenä arkipäivänä viikossa.

Ehkäpä sitten saa lisää liikuntaa kun lapset hieman kasvaa ja voidaan tehdä yhdessä liikuntajuttuja arkisinkin. Nyt ovat sen verran väsyneitä päiväkodista että eivät jaksa sen ihmeempää kuin nuo kaksi päivää. Muuten selvästi kaipaavat rauhallista kotona oloa.

Miehen kanssa jos vuorottelisi päiviä ehtisi hyvin ainakin kerran arkena salille tms mutta en jaksa enkä kykene.

Lähettäjä: Z 
Päivämäärä:   24.2.25 12:19:43

No, kai sen tiedät ettet ole itsekäs ja välinpitämätön vai mitä ikinä tuolla kysymyksenasettelulla halusit kuulla.

Mutta no, jokaisella meistä on niin eri resurssit käytössään että vertailu on täysin turhaa. Jos on kaksi vanhempaa, mummoja ja pappoja ja kummeja hoitoapuna, hyvin nukkuva perustyytyväinen vauva eikä muita lapsia, stabiili elämäntilanne vailla isoja stressitekijöitä niin tilanne on aika eri verrattuna yksinolevaan, ilman tukiverkkoja arkea pyörittävään, katkonaisia yöunia nukkuvaa, ehkä vielä useamman lapsen kanssa asuvaan henkilöön joka sivussa huolehtii omista vanhemmistaan. Tai vaihtoehtoihin tuosta väliltä. Että teeppä niin kuin sitten itse koet että omassa tilanteessasi ehdit ja jaksat, mutta muista älä ikinä ajattele että olisit parempi ja reippaampi kuin se jolla paukut ei siihen riitä.

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   24.2.25 12:28:28

Z Kirjoitti minusta todella hyvin noista resursseista.

Meillä ei esimerkiksi ole hoitoapuja "huvittelureissuja" varten vaan miehen kanssa aika kaksin on pärjättävä. Hoitajan (äitini/miehen) olen saanu yleensä vain pakollisia juttuja kuten lääkäriaikaa varten.

Ja jos toinen ollut päivän töissä niin ei jotenkaan huvita enää lähteä mihinkään vaan oltu mielummin perheen kesken ilta kotona. Toki meidän vauva ovat aina olleet myös todella tissiriippuvaisia eikä kumpikaan suostunut pulloruokintaan joten minun oli oltava aina heidän kanssaan.

Omat harrastukset vauvavuotena ovat olleet lähinnä koiran kanssa lenkkeily. Nyt kun lapset isompia niin olen päässyt heppatallille jne. Mutta kun lapset syntyi niin ei sitä oikein tehnyt edes mieli jättää vauvaa kotiin.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   24.2.25 12:31:45

Jokaisella on omat resurssinsa, mutta minusta on typerää pelotella toista isolla porukalla ja kertoa, miten nimenomaan äidillä jää se oma aika pois.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   24.2.25 12:39:14

Mä olen samanlaisessa tilanteessa, kuin aloittaja. Lapsen isän rooli on tärkeä. Onnistui, jos isä kantaa normaalin vanhemman vastoin, eikä ole vain apulainen.

Toki väsymystilanne on yksilöllistä ja lapsia on sen suhteen erilaisia. Mutta kyllä, jos vaan tahtoa on, niin treeni on hyvä voimavara arkeen.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   24.2.25 12:43:57

Et tule jaksamaan, ehtimään tai pystymään. Oma lapsi on nyt 3 v. ja en ole käynyt kävelyllä kertaakaan tai harrastanut muutenkaan mitään liikuntaa lapsen saamisen jälkeen. Ennen raskautra urheilin aktiivisesti, mutta sitten liikunta jäi. Joo, ennen raskautta painoin 60 kg, nyt 93 kg mittarissa... Mutta minkäs teet kun ei vain ehdi ja pysty. Kaikki aika menee lapsen hoitoon ja arjen pyörittämiseen. Varaudu aloittaja samaan. Liikunta jää ja painoa kertyy. Miestä ei kiinnosta enää läheisyys kun olen kuin mätisäkki. Uhrauksia uhrauksia...

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   24.2.25 12:48:43

Joo: 0/5 ja äärimmäisen typerää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 12:49:07

Kyllä onnistuu, kun isä hoitaa osuutensa ja päätät itse, että pystyt. Jos jää vain voivottelemaan ja katoat vuosikausiksi äitylimaailmaan, niin eihän siitä silloin mitään tule.

Vinkkinä muille samaa asiaa pohtiville: oman elämänsä voi myös järjestää siten, että aikaa löytyy merkityksellisille asioille. Esimerkiksi työpaikkaa tai jopa uraa vaihtamalla voi saada vapautta työaikoihin tai mahdollisuuden yrittäjyyteen, jolloin myös mahdollisuus tienata on omissa käsissä. Minulle oli täysin selvää, että en ala tehdä lapsia 8-16-työssä, koska se on sitten sitä loputonta päiväkotirumbaa ja iltaisin ei ole aikaa mihinkään. Haluan vaikuttaa itse työaikoihini ja mahdollisuuden urheilla ja ratsastaa vähintään 5 kertaa viikossa.

Lähettäjä: Kiivi 
Päivämäärä:   24.2.25 12:51:47

Olen päässyt viikottain 2x salille ja mies pääsee salille 2x. Lisäksi teen 30min kotijumppia painoilla 4-5 x viikossa. Äitiyslomalla ollessani pääsin salille 3-4x viikossa kun isovanhemmat hoitivat lasta ja kävin jo aamulla treenaamassa. Tätä nykyä tietysti aamut töissä

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   24.2.25 12:55:14



"Vinkkinä muille samaa asiaa pohtiville: oman elämänsä voi myös järjestää siten, että aikaa löytyy merkityksellisille asioille."

Vinkkinä lapsettomille. Kas kumma kun voi olla, että lapsien saannin jälkeen ne elämän merkitykselliset asiatkin hiukan muuttuu, se merkityksellisin saattaapi, jopa olla ne omat lapset.

Mutta siis joo, jos pystyt, haluat ja jaksat ja mies hoitaa osansa, niin tottakai ehdit salille 2-3 päivää viikossa. Mutta jos nyt on niin, että lapsi ei nuku tai on sairas, itse sairastut tms niin on ihan ok ottaa löysin rantein pikkulapsiaika ja liikkua vaunulenkein ja luonnossa lasten kanssa.

Oman kokemuksen mukaan sitä aikaa on kyllä äitiyslomalla ja yhden lapsen kanssa. Töihin paluu ja lapsiluvun kasvaminen lisää haasteita. Silloinkin se 2-3 krt viikossa ei ole mahdoton, jos mieskin osallistuu, kaikki on terveitä ja lapset ja sinä saat nukuttua yöt.

Ja ne lapset kasvaa, sitten pääsee taas hyvin kun muutama vuosi on vierähtänyt.

Kotona voi myös treenata ja jumpata monia juttuja kun vaan saa itsestään irti.

Lähettäjä: Kolmas täti 
Päivämäärä:   24.2.25 12:58:13

Liikuin lähestulkoon päivittäin tuonkin ajan, mutta pääsääntöisesti kotijumppaa ja lenkkeilyä, mikä onnistui lasten kanssa. Salille palasin, kun nuorinkin oli sen ikäinen, että sain kaikki lapsiparkkiin.

Vaati toki säätöä ja omaa vaivannäköä. Ei se välttämättä jumpoaintoa nostata keskeyttää tekemistä koko ajan tai työntää päivästä toiseen rattaita ympäri kylää ;)

Mutta selvittiin. Hyödynsin myös niitä hetkiä, jos lapsilla oli kerhoa tai harrastuksia.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.2.25 13:04:02

Yhden lapsen ja "tavisarjen" kanssa harrastin viitenä iltana viikossa, kävin ratsastamassa. Esikoinen myös nukkui suht hyvin. Toinen lapsi on heräillyt paljon, joten yöt ovat vähäunisia. Siinä totaalisessa väsymyksessä jaksaa huolehtia lasten tarpeet. Kun pitkää työpäivää tehnyt mies kotiutuu vähän ennen kuutta, niin ei todellakaan ole ollut paukkuja lähteä liikkumaan. Ja talon pakkoremontoinnin aikaan mies jatkoi työpäivänsä jälkeen remppaa, minä jatkoin lasten kanssa. Yhden lapsen kanssa pääsee vapaasti vaunuilemaan, kahden lapsen kanssa meno on ollut lapsentahtisempaa (ikäero myös vaikuttaa voiko laittaa sisarusrattaisiin tms) eli kuntoilusta se ei ole käynyt itselle, ennen kuin toinen oppi pyöräilemään.

Jos lapsi/lapset nukkuu hyvin, arjen pyöritys ei ole työlästä (remppaa/rakentamista/muuta sitovaa) ja isä osallistuu kuten kuuluu, niin varmasti ehtii ja jaksaa harrastaa. TOKI sitten tulee se aika, kun tasapainotellaan lasten harrastusten viemän ajan ja kuskaamisen kanssa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 13:07:57

Käsitin, että aloittaja odottaa yhtä lasta.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   24.2.25 13:22:48

Äitiyslomalla harrastin paljon, vietin kuitenkin lapsen kanssa 20-22h vuorokaudessa niin teki vain hyvää lähteä salille tms. Lapsen ollessa 1,5v palasin töihin ja sen jälkeen on tullut harrastettua mutta noin puolet vähemmän kuin ideaalitilanteessa haluaisin, eli 1-2x/viikossa (+arkiliikunta melko kivasti, esim koirat). VOISIN harrastaa tuplasti mutta haluan viettää illat lapsen ja puolison kanssa, tekee pahaa tulla töistä, olla tunti tai kaksi lapsen kanssa ja sitten lähteä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.2.25 13:23:58

Ja otsikossa kysytään monikossa pienten lasten äideiltä. Kai täällä saa vapaasti antaa näkökulmaa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 13:24:34

"Vinkkinä lapsettomille. Kas kumma kun voi olla, että lapsien saannin jälkeen ne elämän merkitykselliset asiatkin hiukan muuttuu, se merkityksellisin saattaapi, jopa olla ne omat lapset."

Siksi sanoinkin, että elämä on sitä millaiseksi sen tekee. Jos ura, liikunta ja harrastukset ovat tärkeitä, niihin panostaa mielellään myös sitten, kun on lapsia. :)

Jos taas lapset riittävät elämänsisällöksi, niin mikäs siinä. Sehän on helppo valinta ja aina voi mennä sen "lapset ovat tärkeintä" -mantran taakse siinä vaiheessa, kun on juurtunut sohvaan kiinni eikä pääse sieltä enää irti. Käsitin kuitenkin, että aloittaja ei tällaista elämää halua. Silloin se on omista valinnoista kiinni.

Lähettäjä: Up 
Päivämäärä:   24.2.25 14:22:17

No mä hoidin ihan normaalisti omat hevoset, 6 hevosta ja näistä pari oli treenattavaa. Joten outoa jos ei ehtisi edes kerran viikossa harrastaa mitään.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   24.2.25 14:22:25

Ihanan tuomitsematon suhtautuminen kanssaihmisiin pisteellä.

Lähettäjä: Erakkorapu 
Päivämäärä:   24.2.25 15:19:37

Olisi ollut, jos olisi halunnut, mutta elin jossain äitiyskuplassa ensimmäiset neljä vuotta lapsen syntymän jälkeen enkä halunnut harrastaa mitään ilman lasta.

Lapsen isä kävi harrastamassa sen 2-4 kertaa viikossa plus kisat oikein onnistuneesti.

Lähettäjä: tässä ja nyt 
Päivämäärä:   24.2.25 16:39:14

Youtube: susannaylinen, siinä esimerkki.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   24.2.25 16:43:55

***, mikä pisteen viestissä oli tuomitsevaa? Siinähän nimenomaan sanottiin, että asiat ovat omista valinnoista kiinni, jos haluaa lojua kotona, niin lojuu, jos ei, niin ei loju.

""Vinkkinä lapsettomille. Kas kumma kun voi olla, että lapsien saannin jälkeen ne elämän merkitykselliset asiatkin hiukan muuttuu, se merkityksellisin saattaapi, jopa olla ne omat lapset."

Siksi sanoinkin, että elämä on sitä millaiseksi sen tekee. Jos ura, liikunta ja harrastukset ovat tärkeitä, niihin panostaa mielellään myös sitten, kun on lapsia. :)

Jos taas lapset riittävät elämänsisällöksi, niin mikäs siinä. Sehän on helppo valinta ja aina voi mennä sen "lapset ovat tärkeintä" -mantran taakse siinä vaiheessa, kun on juurtunut sohvaan kiinni eikä pääse sieltä enää irti. Käsitin kuitenkin, että aloittaja ei tällaista elämää halua. Silloin se on omista valinnoista kiinni."

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   24.2.25 16:45:08

Minulle lapset ovat tärkeintä, ja urheiluharrastus pitää kropan ja jaksamisen kunnossa.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   24.2.25 16:46:01

Mulla oli (on edelleen mutta lapset on jo isoja). Tietysti olin omissa menoissa vähän harvemmin kuin nykyään. Nythän lapset on jo itsekin useasti viikossa treeneissä niin miksipä en minäkin olisi. Meillä ei ole paikkakunnalla isovanhempia tms. joten joskus piti jotain jättää väliin jos vaikkapa mies oli työmatkalla.

Mun tuttavapiirissä ihmisten elämä on jatkunut aika entisen kaltaisena lasten synnyttyä. Sporttiset ihmiset on edelleen sporttisia. Sohvaperunat on edelleen sohvaperunoita, eikä siinäkään mitään pahaa ole. Siistit kodit on yhä siistejä, kun taas meillä on sotkuista, kuten oli jo ennen lasten syntymääkin. Lapsi on toisaalta iso ja elämän mullistava asia, mutta toisaalta myös sujahtaa aika luontevasti siihen elämään millainen kenelläkin sattuu valmiiksi olemaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 17:03:33

Ratsastunti kerran viikossa.

Lähettäjä: Eve 
Päivämäärä:   24.2.25 18:27:56

3- ja 5-v lapset. Käyn tallilla melkein joka päivä, kuten vauva-aikanakin. Isä hakee lapset päiväkodista. Minä pääsen töistä aikaisemmin, niin ehdin hyvin tallille.

Lähettäjä: Erakkorapu 
Päivämäärä:   24.2.25 18:38:05

"Sehän on helppo valinta ja aina voi mennä sen "lapset ovat tärkeintä" -mantran taakse siinä vaiheessa, kun on juurtunut sohvaan kiinni eikä pääse sieltä enää irti."

Lapseni oli ja on edelleen minulle tärkeintä, mutta ei se tarkoita sohvaan juurtumista. Itse asiassa olen todella huono olemaan paikoillani, saatika röhnötäämään sohvan nurkassa.

Kävin juoksemassa, pyöräilemässä, hiihtämässä, luistelemassa ja tein lihaskuntoharjoitteita useamman kerran viikossa vauvan (ja myöhemmin taaperon) kanssa. Kroppa pysyi kunnossa ilman, että tarvitsi poistua lapsen luota.

Jos halua poistua oman lapsensa luota perustellaan sillä, että muuten ei pysy kunnossa, niin se on kyllä vale. Syy on myös halu olla ilman sitä lasta ja halu valita ne harrastukset, johon lasta ei voi ottaa mukaan.

Ja tässä ei ole mitään pahaa tai väärin! On vain hölmöä väittää, että lasten seurassa juurrutaan sohvaan ja ainoat liikuntamuodot, jotka pitävät kropan kunnossa, olisivat sellaisia joihin lasta ei voi ottaa mukaan.