Lähettäjä: meriharakka 
Päivämäärä:   24.2.25 11:46:05

Mulle tulee aina välillä vahva haave että pakkaisin vain eläimet ja pienen omaisuuden autoon ja lähtisin jonnekin korpeen. Toki ensin etsisin sieltä töitä (tai etätyötä), ostaisin pienen torpan ja tekisin siitä kodin ja toivon ettei juuri kukaan löydä mua sieltä tai tule ainakaan kylään.

Tai että lähtis vuodeksi ulkomaille johonkin töihin, ei ehkä hevosalalle mutta tekemään jotain eläinten parissa. Jos pärjäisin taloudellisesti niin vapaaehtoishommiin.

Jättäisi kaiken vaan tänne ja nostaisi kytkintä joksikin aikaa. Voisi olla ihan uusien ihmisten parissa. Vuodessa ei ehkä ehdi kuormittua tai muodostaa kovin syvällisiä ihmissuhteita. Olisi vaan osa jotain ihan muuta yhteisöä vähän aikaa.

Olen elämässäni ollut pari pätkää ulkomailla töissä ja jotenkin siellä fokusoin täysin siihen, elin sitä elämää ja olin siinä kuplassa. Kaipaisin sellaista kuplaa taas. Minulla on hyviä ystäviä ja kavereita, mutta ei tuntuisi yhtään pahalta olla näistäkään erossa jonkin aikaa. Muutenkin yhteydenpito on aika whatsappkeskeistä nykyään.

Voiko tämä kertoa jostain mielenterveyden häiriöstä? Onko tää keski-iän kriiseilyä (40v pian mittarissa)? Onko tää sitä kun tajuaa että puolet elämästä on takana ja asuu vain kerrostalossa pk-seudulla vaikka oikeasti haluaisi olla vapaa. Työntekokaan ei varsinaisesti kiinnosta, voisiko ihan vain työpaikanvaihto tuoda elämään kaivattua piristystä?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.2.25 11:49:39

Siitä vaan, mikä sinua pidättelee?

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   24.2.25 11:50:26

Selvästi kaipaat vaihtelua tai jännittävämpää elämää. Mieti kuitenkin ekaksi järjellä, haluatko taas ulkomaille, jonnekin korpeen, vai vain uusia ihmissuhteita ja työkuvioita.

Mikä nykyisissä kavereissa mättää, tai mitä et niiltä saa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 11:55:35

Ihminen ei koskaan ole tyytyväinen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 11:58:16

Mitä jos hankkisit ensin pienempiä irtiottoja elämääsi? Vuokramökki?

Eihän tuo nyt kerro muusta kuin vaihtelunhalusta

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 13:29:19

"Onko tää sitä kun tajuaa että puolet elämästä on takana ja asuu vain kerrostalossa pk-seudulla vaikka oikeasti haluaisi olla vapaa. Työntekokaan ei varsinaisesti kiinnosta, voisiko ihan vain työpaikanvaihto tuoda elämään kaivattua piristystä?"

Vai auttaisiko asuinpaikan vaihto enemmän jos kerrostaloelämä on jo nähty?

Lähettäjä: Jaa 
Päivämäärä:   24.2.25 13:40:22

Ei enää sen jälkeen kun muutin korpeen.
Välillä talvella @!#$ kylmyys, lumi ja jää. Kevät, kesä ja syksy on ihanaa aikaa olla keskellä ei mitään, kaukana naapureista.

Lähettäjä: ## 
Päivämäärä:   24.2.25 13:43:55

Välillä haaveilen katoavani kokonaan. Jättäisin kaiken, varaisin lennon jonnekin ja viimeiseksi ennen koneeseen nousua tiputtaisin puhelimen roskikseen. Eli varmaankin ajatuksesi ovat ihan normaaleja.

Lähettäjä: meriharakka 
Päivämäärä:   24.2.25 13:50:23

^ no just toikin kävisi mielessä, kukaan ei enää kaipaisi tai olisi vailla mitään. Olen perheetön, lemmikkejä on. Lähteminen ei olisi edes kovin vakavaa.

Luen kaiholla ulkosuomalaisten irtiotoista johonkin lämpimään. Jos lottovoitto tulisi, niin lähtisin, enkä epäröisi. Nyt olen tuollaiseen liian turvallisuushakuinen.

Mietin kyllä jo että onko tämä jonkinasteista masennusta kuitenkin? On minulla samaan aikaan suunnitelmia elämäni varalle, eli on urakehitystä, tavoitteita ratsastuksellisesti jne, mutta jos tulisi mahis häipyä, lähtisin. Voisin luopua noista kaikista.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.2.25 13:53:30

Onko se nyt niin uskomatonta, että haluaisit käydä asumassa ulkomailla ja muuttaa maalle? :D Ei tuo nyt niin masentuneelta kuulosta. Eri asia kuin halu ajaa rekan eteen tai kadota ulkomaille ilman puhelinta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 13:56:25

Ei tuohon masennusta tarvita. Minäkin haluaisin muualle jos yksin asuisin kerrostalossa pk-seudulla.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   24.2.25 13:57:10

Kyllä. Vakaana aikomuksena toteuttaa tämäkin toive.

Lähettäjä: Pipsa 
Päivämäärä:   24.2.25 13:59:05

Mä oon tehnyt noin...muutaman kerran.

Kadonnut maailmalle, aloittanut ihan uusissa ympyröissä. Ei ollut edes rahaa, mutta tahto lähteä oli suurempi kuin järki. Otin ekalla kerralla menolipun Espanjaan ja olin siellä 3 vuotta. Käväisin Suomessa ja muutin Etelä-Italiaan, sinnekin ihan vaan ex tempore. Aina löytyi heti asunto ja työ ja samanlaisia ihmisiä, jotka hakivat jotain mitä ei koskaan löytynyt.

Mä en koskaan pelännyt mitään, aina on kaikki järjestynyt. Ja nytkin suunnittelen isoa muutosta, joko korpeen tai pois Suomesta, vaikka olen jo 50+

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.2.25 15:23:34

Erittäin tuttua, olen kaivannut samaa läpi elämäni säännöllisin väliajoin. Nytkin viettämässä talvea samanlaisella pidemmällä reissulla etätöissä.. :)

Fantasioin aina välillä lähteväni kertomatta kenellekään. Siis "katoavani" täysin. Mutta en enää usko toteuttavani sitä, en halua huolestuttaa läheisiä.

Lähettäjä: 1x 
Päivämäärä:   24.2.25 15:28:47

Tervettähän tuo mielestäni on, jämähtäminen ei. Omat resulssit pitää kuitenkin tuntea henkiset ja taloudelliset.

Lähettäjä: Täälä 
Päivämäärä:   24.2.25 15:29:57

Lapsesta asti haaveillut tuosta,koska elämä ollut aina täällä ns hankalaa perhestäkin johtuen. Ei vain ole ollut uskallusta.
Joku aika sitten lähdin toiselle puolelle maata, ja vihdoin tuntui että voi hengittää. Kukaan ei ollut käskemässä, haukkumassa ja määrittelemässä miten aikuisen pitäisi elämänsä elää.
Valitettavasti oli pakko palata, ja elämä taas ihan hirveää. Kunhan kaikki omaisuus asiat hoidettu, lähden töihin ihan muuhun maahan ja luultavasti vaihdan nimenikin, että saan olla rauhassa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.2.25 15:35:44

Ihan normaalia haluta vaihtelua. Osa ei uskalla, osa uskaltaa. On oikeasti hurjan kiinnostavaa että täysin uusi elämä on vain yhden ajatuksen/päätöksen päässä jonka voit tehdä sekunnin kuluttua.

Elät nyt jotain lähiökerrostaloelämää, jos tekisit päätöksen niin vuoden päästä voisit asua jossain ugandassa tai norjassa. Se on vain päätöksestä kiinni suurimmalla osalla.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   24.2.25 16:58:29

Silloin kun taistele tai pakene ottaa vallan. Tekis mieli muuttaa, mutta lopulta päädyn vaan jatkamaan taistelua, kun se on kuitenkin helpompaa :D

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   24.2.25 17:10:02

Jo vuosia tauotta. Helpommin sanottu kuin tehty, koska Suomen ilmastossa et voi vain muuttaa pois, vaan on oltava jokin kohde johon muuttaa ja sen löytäminen ei olekaan ihan helppoa enää tänäpäivänä, jos on yhtään mitään vaatimuksia asumisen tasolle.

Lähettäjä: ii 
Päivämäärä:   24.2.25 17:23:13

Pari kertaa oon vakavasti miettinyt lähtöä, mutta olosuhteet oli kummassakin tapauksessa niin haastavat, että idioottimaisesti pelkäsin muiden mielipiteitä radikaaleista ratkaisuista joita olisin joutunut tekemään. Lisäksi olin aivan loppu molemmilla kerroilla, ja koko elämän kääntäminen ylösalaisin vasta voimia viekin.

Tässä kolmatta kertaa vakavasti miettinyt lähtöä, muiden mielipiteillä ei ole enää merkitystä mutta voimia pitäisi saada kerättyä vähän lisää ennen kuin lähden. Toisaalta, jos aina odottaa oikeaa hetkeä tehdä joku asia, sitä ei koskaan tule. Täydellisiä olosuhteita tekemisilleen ei kannata jäädä odottamaan, mutta en kuitenkaan välittäisi täyttä p@skamyrskyäkään jälkeeni jättää. Tai sitten jätänkin, mitä väliä. Ehkä kolmas kerta toden sanoo.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 19:11:31

Kyllä kyllä, olen introvertti bigcity ihminen, ihanaa olla ihmisvilinässä, kun ei tunne ketään eikä kukaan tunne minua. Ja meren rantaan tietty suunta.