Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.2.25 06:33:29

Älkää ehdottako lapikasta, tämä on nimittäin miehen ainut vika ja koska näitä keskusteltavia asioita on max 2 krt vuodessa, asia ei ole mitenkään läsnä joka päivä mutta ärsyttää silti!

Eli jos minulla on asia mikä vaivaa minua, mikä tavalla tai toisella liittyy meidän suhteeseen ja nostan kissan pöydälle. (Teen kaiken oppikirjan mukaan, puhun rauhallisesti syyttelemättä, käytän minä-puhetta ja analysoin monipuolisesti tilannetta eli en etsi virheitä miehestä, puhun myös omista virheistäni ja muistan samassa keskustelussa kehua missä mies on tehnyt hyvin, valitsen sopivan hetken kun ei ole nälkä/väsy mutta silti kaava toistuu joka kerta)

Eli mies menee välittömästi puolustuskannalle, ihan poikkiteloin, vajoaa 5v tasolle.
"Jaaha, miksi KAIKESTA pitää tehdä ongelma?"
"Tämä on AINA sinulle ongelma"
"Joo, tiedän että olen ihan P*ASKA ihminen ja sinä neiti täydellisyys"
"Tehdään sitten niinkuin sinä sanot mutta sitten minäkään en tee sitä ja tätä" Eli alkaa tuollainen ihme uhkailu.

Mikään näistä ei pidä paikkaansa. Kuten sanoin max 2 krt vuodessa joku juttu, ei edes välttis ongelma vaan ASIA mistä haluan puhua. Menen aina ihan hämilleni tuosta reaktiosta ja siinä on jotenkin niin kaikki pielessä että en ikinä tiedä miten sitä lähtisi purkamaan kun lähinnä lamaannun :D

Onko kellään käytännön ohjeita mitä vastata tai miten puhua miehelle kun näin käy, jotta asia jotenkin etenisi? Siis muuta kuin olen jo tehnyt. Tuntuu typerältä hokea etten syytä häntä mistään, kun en alunperinkään ole syyttänyt ja vaikka sanoisin sen miljoona kertaa, mies vaan jumittuu tuohon omaan käsittämättömään kuplaansa.

Itse kestän hyvin keskustelua, ajatusten vaihtoa, ongelmien ratkaisua ja asiallista kritiikkiä itseäni kohtaan. Haluan mielelläni ottaa opiksi ja kehittyä jos toiminnassani on jotain vikaa. Olen yhteistyöhaluinen ja otan kontaktia. Huomaan että tätä on vaikea kirjoittaa koska jos erehdyn kehumaan itseäni, mies ivaa neiti täydelliseksi ja että minussa ei ole virheitä. Jos mies tulisi minulle kertomaan että häntä painaa vaikka joku asia mitä olen sanonut/tehnyt tai jättänyt tekemättä tms, olisin iloinen että hän haluaa siitä puhua, istuttaisiin alas ja haluaisin hänelle paremman mielen. Kuuntelisin ja tukisin ja miettisimme yhdessä ratkaisua. Positiivisen kautta, yhdessä tiiminä eikä napit vastakkain. Siksi en ymmärrä päinvastaista reagointia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.2.25 06:42:23

Täysin hatusta vedetty esimerkki: jos leikitään vaikka että remontin vuoksi miehen vanhemmat olisi tulossa asumaan meille pariksi viikoksi.

"Hei kuule, olen huomannut että minua on vähän alkanut jännittää ja mietityttää se meidän yhteisasuminen, että mitenhän se mahtaa onnistua."
"Just. Sun mielestä mun vanhemmat tulisi jättää pulaan ja kieltää niitä tulemasta? Ok, mä sanon niille että meille ei saakaan tulla, perutaan kaikki. Mutta sitten sinunkaan vanhemmat ei ole tervetulleita meille kylään".

Woot?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.2.25 06:43:47

Eihän sillä ole väliä kuinka usein tuota tapahtuu. Sellaisen ihminen se mies on. Itse en viitsisi elää tuollaisen kanssa kun asiallisesti puhuminen saisi käyttäytymään kuin ääliö.

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   23.2.25 06:56:00

Ehdotan lapikasta aloittajalle. Mieshän käyttaytyy kuten miehet käyttäytyy. Normaalisti.

Lähettäjä: gb 
Päivämäärä:   23.2.25 07:00:08

Olet sitten puhumatta omista asioistasi. Olet väärässä, kun kuvittelet monipuolisen analysointisi jotenkin auttavan asiaa. Päin vastoin, mies tippuu kärryiltä jo alkumatkasta ja siksi käyttäytyy noin. Eikä näköjään auta, jos töksäytät suoraan niin kuin esimerkissäsi. Siinä tosin ilmaiset aivan liian monta asiaa samassa virkkeessä.

Sinulla on ongelma: jännität vanhempien tuloa. Sano asia kolmella sanalla, lyhyesti ja analysoimatta. Lopputulos on luultavasti sama, mutta sait ainakin asiasi sanotuksi. Älä sitten itse jää jankkaamaan enempää. Ongelmaan et kuitenkaan saa mieheltä ratkaisua.

Lähettäjä: fg 
Päivämäärä:   23.2.25 07:15:13

Ei mikään tehoa. Toista et voi muuttaa, joten muuta itseäsi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.2.25 07:30:42

Tuo on muuten ihan hemmetin hyvä vinkki, gb. Olen ehkä lukenut liikaa parisuhdeoppaita ja tehnyt asiasta liian monimutkaisen, ehkä miehille on parasta olla mahd yksinkertainen. Kokeilen ensi kerralla tuota että tiivistän asian ihan muutamaan sanaan, ja katson mitä tapahtuu. Voihan se olla että mies itse siitä häkeltyy ja suhtautuukin eri lailla. Ja sitten jos en saa vastakaikua, jätän vaan asian siihen. Ehkä miestä alkaakin sitten mietityttää että olisiko pitänyt puhua siitä enemmän ja tekee jopa itse aloitteen. Tai sitten ei, mutta kokeilemisen arvoista. Kiitos!

Lähettäjä: mama 
Päivämäärä:   23.2.25 07:31:46

Lopetat analysoinnit. Esimerkkisi: jos olet jo sanonut, että vanhempien muutto on ok. Varmaankin jotkut aikarajat on mainittu?
Alat vatuloida ja itsekin kokisin, että olet pakittamassa jo sovitusta. Ärsyttävää.
Jos jännittää, niin jännittää… älä sellaista analysoi etukäteen, mikä ei ole ajankohtaista.
Ja esimerkistä vielä, reagoisin aika samoin kuin miehesi. Että minun vanhempani ovat jännittäviä, omasi saisivat toki tulla vaikka vuodeksi…
Mies ei muutu. Sinun pitä lopettaa analysointi taiteen sääntöjesi mukaan tai ainakin käyttää muistaakseni kirjailija Härkösen neuvoa; otetaan kunnon viskipaukku ennen kuin aletaan vaikeasta asiasta jutella. Istutaan pöydän ääreen yhdessä. Niin että molemmat ovat virittäytyneet keskustelukanavalle, se, että tulee töistä, ajatukset kelluu ties missä, lapset hoitaa iltajuttujaan. Vihdoinkin ilta laantuu, katsot typerää aivot narikkaan ohjelmaa tai jotain, mitä oikein haluat katsoat ja yhtäkkiä alkaa joku ongelma-analysointi… voisi tulla sanottua terävästi…

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.2.25 07:42:21

Mies lukee rivievälejä. Tuossa sinun sanomassasi on rivien välissä viesti että voisko vielä perua, et halua miehen vanhempia luoksenne ja se loukkaa miestä jolle perhe on tärkeä.
Tosin itse seurustelin hetken tyypin kanssa joka loukkaantui ihan käsittämättömistä asioista ja alkoi mököttää. Ei kestänyt mitään spekulaatioita vaikka asia ei milläänlailla liittynyt edes häneen. Esimerkiksi kerroin kerran omasta hölmöilystä humalassa vähän huumorin sävyttämä ja totesin että ei kyllä sovi alko mulle ja sen jälkeen tulikin pidettyä pidempi tauko..no mies tästä suuttui, että ei ole mitenkään hauskaa, hön kerran aiheutti melkei suuretsinnät omalla toiminnallaan kun oli kadonnut humalassa porukasta ja akkukin loppunut.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.2.25 07:44:47

Ja silloin en tuntenut miestä juurikaan vielä vaan vasta oltiin tutustumassa. Mutta vaihtoon meni, minä tykkään pyöritellä ja pohtia asioita enkä todellakaan halua puhua koko ajan vaan auringonpaisteesta ja pilvemhattaroista.

Lähettäjä: Jaa. 
Päivämäärä:   23.2.25 07:45:00

Hei kuule, olen huomannut että minua on vähän alkanut jännittää ja mietityttää se meidän yhteisasuminen, että mitenhän se mahtaa onnistua."

^ Minä ilmeisesti ajattelen kuin miehesi. Minustakin tuo kuulostaisi siltä että monimutkaisesti ja huolellisesti muotoiltu johdanto tarkoittaa juuri sitä että toivoisit etteivät miehrn vanhemmat tule.

Heitä hitoille se teennäinen minä-puhe ja nuo älyytömät rakennelmat ja mietitykset, mikä muka on joku oikea tapa keskustella. Suoraviivaisemmin ajatteleva ihminen saa siitä lähinnä aivoverenvuodon.
Mikä se on, se pointti minkä haluat sanoa? Jos et salaa toivo vierailun peruuntumista, niin sano vaikka että tiedät kyllä että hyvin se menee, vähän vaan jännittää. Tai jos miehen äidillä on tapana tempaista tuliaisviinipullo ja alkaa arvostella kodinhoitoasi, sano miehelle että sanoisiko äidilleen että tällä kertaa toimisi toisin.

Keskustelusta on tehty nykyään, siitäkin, joku hiton suoritus, ja jos joka aloitus rakennetaan kuin mikäkin sagrada familia, ehtii suoraviivaisesti ajattelevan ihmisen v-käyrä nousta kattoa kohti jo ennen kuin ehdit kohtaan minäminäminä olen huomannut että mietityttää. Argh. Mietitytä ensin itseäsi, onko joku ongelma, ja jos on, sano se suoraan. Haluan sitten että x, en halua että y. Yksinkertaistaa elämää eikä saa miestäkään ehkä puolustuskannalle kun ei tarvitse miettiä mikä pointti sen holhoavan päiväkotitätipuheen takana tällä kertaa on.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.2.25 07:45:08

No jos noita asioita tulee maksimissaan 2 kertaa vuodessa niin mitäpä tuota korjaamaan edes.
Jos mies on ihana 363 päivää vuodessa ja kykenee keskustelemaan aina muuten kaikin puolin fiksusti niin jos puolen vuoden välein (tai harvemmin) töksäyttää jotain niin anna olla. Menee ihan vaikka huonon päivän piikkiin.

Lähettäjä: Paise 
Päivämäärä:   23.2.25 07:56:56

Mies käyttäytyy niin kuin on kotona tai edellisissä suhteissa oppinut käyttäytymään. Menee heti jotenkin paniikkiin ja puolustautuu etukäteen. Lapsellistahan se on ja tympeää, mutta tuskin se sitä tahallaan tekee, ei vain pysty hallitsemaan omaa reaktiotaan. Ei varmaan kestä yhtään palautetta mistään muustakaan?

Jos mies ei näe tässä ongelmaa, tämä ei koskaan tästä kummene. Pääset hirveän paljon helpommalla kun käytät sen lapikkaan ja valitset tunnetaidoiltaan kypsemmän miehen.

Jos nyt kuitenkin haluat yrittää niin teidän pitää harjoitella keskustelua niin, että asia ei vielä ylitä reagointikynnystä miehellä. Eli puhua niin että se pysyy tolkuissaan eikä heittäydy 5v. marttyyriksi. Tavoite on lähestyä sitä rajaa, missä tuo kilahtaminen tapahtuu mutta ei missään nimessä ylittää sitä. Aiheella ei ole väliä. Siedätät sen keskusteluun :)

Koulukunnasta riippuen: joko viet asian niin pitkälle että mies hiukan huolestuu, odotat että rentoutuu siinä, palkitset ja vetäydyt, TAI etenet vain sen verran että mies ei huolestu ja namitat runsaasti. Lähtisin ensimmäisellä tavalla yrittämään itse. Käytännössä siis sanot muutaman lyhyen virkkeen siihen suuntaan, mikä voisi johtaa Keskusteluun, ja sitten lopetat ja poistut paikalta kun olet varma, ettei kilahtanut. Esim. "oon vähän miettinyt meidän suhteen tilaa. Oot sä kyllä ihana ja kypsä mies, oon sun kanssa tosi onnellinen!" Päälle pusut ja häivy pariksi tunniksi.

Olen ikävä kyllä tosissani. Mies tai kukaan muukaan ei pysty muuttamaan käyttäytymistään siinä kilahtaneessa tilassa, vaan niitä sinne johtavia ajatuksia pitää käsitellä rauhallisesti ja rationaalisesti sen ulkopuolella. Vain silloin siihen voi vaikuttaa. Tarkoitus on saada se reaktio pysäytettyä, niin että siitä alkaisi tulemaan valinta eikä automaatio. Jossain kohti melko pitkällä tässä prosessissa voit toivottavasti sitten keskustella siitä, että mitä haluat niissä parisuhdekeskusteluissa tapahtuvan. Varo ettet etene liian nopeasti tai "paljasta juonta" liian aikaisin, sitten tilanne vain pahenee, kuten siedättämisessä yleensä. Ja jos onnistut tässä niin muista pitää ne virkkeet lyhyenä ja mennä suoraan asiaan. Se monipuolinen analysointi ja vatulointi vastaa miehille sitä kohtaa elokuvissa, missä kiduttaja esittelee työkalujaan, kasvattaa vain pelkoa.

Mutta kuten sanottua, ei kannata tuhlata elämäänsä tällaiseen tyyppiin kun aikuisiakin miehiä on. Aloittaja kuulostaa nuorelta vielä, meressä on paljon kalaa :) Tsemppiä!

Lähettäjä: huh 
Päivämäärä:   23.2.25 07:57:50

Tulipas helpottunut olo. Erosin just miehestä joka käyttäytyi noin. Mistään suhteeseen liittyvästä ei voinut puhua asiallisesti ilman itkupotkuraivareita. Just toi ihme marttyyriheittäytyminen hämmensi että joojoo hän on niin paska jne. Ehkä tuo asioiden yksinkertaistaminen auttaa?

Mutta olenpahan vaan helkkarin onnellinen siitä, että nyt on kumppanina mies joka pystyy kohtaamaan minkä tahansa tunnereaktion tai harmin aiheen rakentavasti ja rakkaudella. Ei ne ihmissuhdeoppaiden jutut ole mitään vitsejä, ihan oikeasti löytyy miehiä, joille voi sanoa että nyt hermostuttaa, jännittää, ahdistaa, stressaa tämä tai tuo asia. Ja mies kohtaa sen sanomalla kiitos että kerroit, jutellaas vähän mitä tässä voisi tehdä, mikä sua jännittää eniten, voinko mä auttaa jotenkin tässä tilanteessa, mikä helpottaisi sun oloa...

En ikinä suostuisi enää suhteeseen missä mun täytyy varoa ilmaisemasta negatiivisia asioita miehen reaktioiden pelossa.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   23.2.25 08:28:04

Se että ei jaksa kuunnella tuota holhoavaa minäpuhetta jossa pointtiin päästään joskus jos ollenkaan, ei ole vika vaan ominaisuus. Se että kumppanien kesken pitää nykymielipiteen mukaan jaksaa keskustella kuin kolmivuotiaalle, ei vain kaikille sovi. Aloittajan esimerkki kuulostaa juuri siltä että se on johdattelua miehen vanhempien tulon peruuttamiseen. Jos et halua puhua miehelle kuin aikuiselle ihmiselle, etsi tilalle joku joka nauttii siitä sanoittamispuuhasta. Meitä on kyllä naisiakin joita tämä nykyinen lässytyskeskeinen puhetapa vain ärsyttää.

Lähettäjä: Hehe 
Päivämäärä:   23.2.25 08:34:48

"Lässytyskeskeisellä" tyylillä on juuri se tarkoitus, että keskenkasvuinen osapuoli saa mahdollisuuden käsittää asian niinkuin se on tarkoitus. Aloittajan mies on vajakki, lisäksi lähtee aina siitä että kaikki haluavat hänelle pahaa. Puolustautuu oitis hyökkäämällä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.2.25 08:36:30

Tosi hyviä pointteja monella, ja useasta näkökulmasta. Ikää minulla 35v. ja mies reilusti vanhempi eli varmaan aika tiukassa tämä käyttäytymismalli hänellä. Aikaisemmissa parisuhteissani en ole havainnut vastaavaa, ne miehet ovat kyenneet kyllä keskustelemaan ihan normaalisti mistä vain ja ottamaan palautetta vastaan.
Ehkä vähän hassusti sanottu se että 363 päivää vuodessa ihana, kun siis toki minua nytkin jäi harmittamaan tämä ja yleensä ne johtaa siihen että lopulta saadaan puhuttua asiat läpi mutta siinä voi mennä viikko että se on selvinnyt tyydyttävällä tasolla.

Ja siis todellakin tuntuu ihan hirveältä että mua luettaisiin rivien välistä, siis _tulkittaisiin_ ja kuviteltaisiin jotain piilomerkityksiä. Koen sen loukkaavana. Vaikka oikeasti mulla olisi vain se jännityksen ja epävarmuuden tunne mistä haluaisin pelkästään jutella että olo helpottaisi. Pystyn nimittäin myös sanomaan suoraan jos joku ei sitten käykään. Esim tuossa kuvitteellisessa esimerkissä jos olisin tullut katumapäälle, tietenkin sanoisin että hei, nyt on valitettavasti käynyt niin etten haluakaan että vanhempasi tulevat meille. Mutta äärimmäisen harvoin olen tosi ehdoton yhtään missään. Haluaisin vaan sellaisen kiva ilmapiirin missä voisi reilusti olla oma itsensä, myös haavoittuvainen ja harmistunut ja se olisi ihan ok.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.2.25 08:37:23

Aina? Kaksi kertaa vuodessa tai harvemmin?

Lähettäjä: huh 
Päivämäärä:   23.2.25 08:38:55

Paise: ei helkkari, totahan mä just tein monen vuoden ajan! En vaan tajunnut. Siis just noin, että yritin keksiä erilaisia lähestymistapoja että kuinka varovasti ja pala kerrallaan pitää ottaa joku asia puheeksi niin että menisi perille. Ja missä tilanteessa pitää aloittaa keskustelu ja miten pehmittää etukäteen ja hyvitellä jälkikäteen.

Siis ei @!#$. Ei enää ikinä.

"Hei kuule, olen huomannut että minua on vähän alkanut jännittää ja mietityttää se meidän yhteisasuminen, että mitenhän se mahtaa onnistua."

> tässä esimerkissä ei ole mitään väärää tai liikaa. Ette kai te nyt ihan oikeasti ole tosissanne? Että olisi jotenkin liian vaikeaa sanoa että "minua jännittää"? Että mies ei kestä noin monimutkaista ja vaikeaa tunnetilan ilmausta? Siis mitä ihmeen voltteja ja piruetteja tuossa pitäisi tehdä että viestittäisi asian miehelle jotenkin helpommin?

Kyllä aikuinen ihminen osaa vastata tuohon ihan vaan että hyvä kun sanoit tästä, mietitääs miten voidaan helpottaa asiaa. Ei ole liikaa pyydetty.

Lähettäjä: .o. 
Päivämäärä:   23.2.25 08:42:01

Täällä myös aika samanlainen mies. Hänelle on vähän ainakin auttanut se, että olemme rauhallisessa tilanteessa keskustelleet noista miehen reaktioista. Meillä on 6-v lapsi, joka nimittäin käyttäytyy erittäin uhmakkaasti ja loukkaantuu herkästi ja aloittaa mykkäkoulun tai saa raivarit. Lapsen käytökseen viittaamalla olen miehelle avannut hänen käyttäytyvän yhtä lapsekkaasti, ja tuntuu että se on jotenkin avannut miehen ajatuksia huomaamaan omaa käytöstään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.2.25 08:44:43

Ainiin, ihan eniten ihmetyttää se että mies on esimiesasemassa vaativassa työssä ja taatusti kohtaa työelämässä monenlaisia hankalia tilanteita eri ihmisten kanssa. Tiedän että hän on hyvä työssään ja pidetty, reilu pomo työntekijöidensä keskuudessa. Joten senkään puolesta en voi käsittää tätä koska tiedän että hän osaa, mutta jostain syystä minun kanssa ei vaan viitsi olla rakentava. Onko työ sitten niin raskasta, ettei jaksa vaan yhtään mitään "häiriöitä" vapaalla ja siksi taantuu lapsen tasolle, tiedä häntä.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   23.2.25 08:45:11

Varmaan parempi että holhoamisesra nauttivat sanoittajatyypit etsivät kaltaistaan seuraa, ja suoraanpuhujat toisiaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.2.25 08:45:50

^ Ja joo, sitten kun tulee tämä reaktio, itselleni tulee tietenkin tarve keskustella siitä jolloin alkuperäinen asia jääkin paitsioon, ja näin ollen meillä on sitten kaksi ONGELMAA :)

Lähettäjä: Laina 
Päivämäärä:   23.2.25 08:49:17

Mä en ymmärrä miten te osa puolustelette tuota miehen huonoa käytöstä ja teette tästä taas aloittajan syyn. Vaikka aloittaja kyllä on tehnyt paremmin kuin hyvin tämän, vaikkei täydellinen tietenkään ole.

Normaalilla järjellä varustettu kyllä vastaisi aloittajan esimerkkiin ihan muutoin kun raivostumalla vatuloinnista tai kuvittelemalla että aloittaja haluaa perua jo sovitun asumiskuvion. Itselleni ei ainakaan esimerkistä tullut sellaista edes mieleen.

Lähettäjä: huh 
Päivämäärä:   23.2.25 08:51:14

M: mä en tajua tätä logiikkaa. Siis sehän just on tosi monimutkaista jos joutuu kiertelemään ja kaartelemaan keskustelussa kun ei voi suoraan puhua asioista. Se on nimenomaan täsmällistä, suoraa ja tarkkaa puhetta kun sanoo asiat niinkuin ne on "minulla on tarve X", "minulla on tunne Y", "minulla on ajatus Z". En käsitä miksi tällaisten kanssa pitäisi tehdä jotain sirkustemppuja, että voivoi nyt se mies ei kestä kun sanoo että tunnen tai ajattelen jotain. Että pitäisi koko ajan kiemurrella että mitä nyt uskaltaa sanoa ettei toisella tilttaa päässä.

Nyt kyllä meni tunteisiin. Tällainen kommunikaatiohaaste pilasi entisen avioliittoni. En toivo vastaavaa kenelläkään.

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   23.2.25 09:05:59

Mulla on ollut kaksi tuollaista marttyyriksi heittäytyvää miestä, nykyinen mukaan lukien. Mä en jaksa sellaista käytöstä ollenkaan ja olen tehnyt sen selväksi. Helpolla ei mennyt perille, mutta ajan kanssa käytös korjaantui. Tässä etenin kahdessa vaiheessa.

Vaihe 1. Nosta esiin tuo miehen käytös. Tee se silloin kun ei ole mistään muusta asiasta ongelmaa. Sano, että et pidä siitä, että jos sinulla on joku huoli/murhe, josta haluat keskustella, mies heittäytyy marttyyriksi ja puolustuskannalle, sekä hyökkää sinua vastaan. Kun sinulla on joku huoli, on ihan epäreilua, että asia kääntyy päälaelleen niin, että sinä joudutkin hyvittelemään miestä ja hän lisäksi alkaa haukkua sinua neiti täydelliseksi yms. Se sinun huoli jää selvittämättä ja saat kaupan päälle pahan mielen miehen haukuista & joudut pönkittämään miestä. Sano että jatkossa et aio mennä mukaan tähän ja odotat että mies pystyy keskustelemaan asioista. Varaudu siihen, että tästä tulee iso riita ja mitään parannusta ei tämän yhden keskustelun seurauksena tule. Ole tiukkana, että et ala yhtään hyvitellä miestä, kun hän taatusti heittäytyy tässäkin tilanteessa marttyyriksi. Jos ja kun niin käy, voit sanoa, että huomaatko kuinka hän tekee sitä juuri nyt. Älä myöskään ala puolustella itseäsi. Jos mies kutsuu sinut neiti täydelliseksi, sano korkeintaan, että se ei ole totta ja mies tietää sen itsekin ja sanoo noin vain loukatakseen ja viedäkseen asian sivuraiteille.

Vaihe 2. Seuraavan kerran kun sinulla on joku keskusteltava aihe ja mies tuttuun tapaan heittäytyy marttyyriksi, sano hänelle ääneen, että nyt hän heittäytyi marttyyriksi ja tästä on puhuttu, et aio enää mennä tähän mukaan. Vaadi että oysytte aiheessa, siinä sinun esiin nostamassa ongelmassa. Varmaan taas tulee riitaa, mutta pysy tiukkana. Jatkossa joka kerta kun mies alkaa marttyyriksi, sano se ääneen ja sano ääneen että et aio mennä mukaan siihen. Muissa tilanteissa voit sitten kehua miestä ja tuoda esiin kuinka arvostat häntä ja teidän suhdetta.

Samaa mieltä myös muiden kanssa, että pidä asiat yksinkertaisina. Älä tuo asioita esiin kierrellen ja kaarrellen, vaan puhu suoraan, mutta asiallisesti. Ole tiukka rajoistasi, äläkä mene miehen peliin mukaan. Nämä on omissa parisuhteissa auttaneet. Miehet ovat oppineet, että lapsellinen kiukuttelu ei johda mihinkään, sillä ei saa ongelmia lakaistua maton alle eikä minua paapomaan heidän tunteitaan.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   23.2.25 09:10:45

Kyllä se logiikka on selitetty mutta kuten sanottu, ei nämä maailmat välttämättä vaan kohtaa. Toisen tapa vatvoa sanomansa kaikkeen siihen kääreeseen joksi suoraanpuhuja tämän tuntemusmietitysminäpuheen kokee, ärsyttää häntä, ja päinvastoin. Kukaan ei voi muuttaa toista mieleisekseen, ei se holhoavaa puhetapaa rakastavakaan. Miksi sen miehen pitää kommunikoida kuten aloittaja vaatii, jos ei aloittajankaan tarvitse piitata siitä että se tyyli ärsyttää
häntä? Niinpä. Joko sopeudutte siihen että näitä tilanteita tulee ja jätätte ne taaksenne, aloittaja muuttaa sitä mitä voi eli itseään, tai uutta suhdetta etsimään. Voi sitä vaatia että toisen nyt vaan kuuluu ja pitää muuttua, mutta ei se siitä silti välttämättä muutu.

Lähettäjä: Kääk 
Päivämäärä:   23.2.25 09:12:26

En lukenut muita kommentteja kuin aloituksen. Mutta mitäs jos aloittaja pyrkisi puhumaan sen miehen kanssa asioista muutenkin kuin ongelmatilanteissa. Puhutteko esim. Lapsuudestanne? Tai onko jotain muita asioita joissa voisi olla juurisyy sille, että mies on välittömästi puolustuskannalla? Näistä keskusteluista voi johdatella varovasti keskustelun teidän suhteeseenne ja siihen että ongelmista puhuminen on hankalaa jne. Tämähän voi viedä pitkähkön ajan..

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   23.2.25 09:14:26

Yllä oleva toimii jos mies haluaa saada asiat toimimaan sinun kanssasi ja haluaa kehittää toimintatapojaan. Jos halua ei ole ole tarpeeksi, sitten ei toimi, mutta siitä voit sitten vetää omat johtopäätökset. Haluatko todella parisuhteen, jossa et voi koskaan saada mitään tukea mihinkään huoleen tai ongelmaan mikä mitenkään liittyy mieheen.

Olisi tosi mielenkiintoista kuulla miten meni kun otit miehen kanssa puheeksi tämän hänen tapansa toimia ristiriitatilanteissa.

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   23.2.25 09:19:41

Olen 100% varma että ongelma ei johdu siitä, että aloittaja puhuu holhoavasti. Vaan aloittaja on alkanut puhua holhoavasti, että mies ei suuttuisi. Jonkun vähän järkevämmin kanssa holhoava puhe auttaa, mutta aloittajan mies on selvästi aivan äärimmäisen herkkä kritiikille, todelliselle ja kuvitellulle,, niin ei auta vaikka mihin pumpuliin sen käärisi. Siksi parempi lopettaa holhoava puhe, että asia tulee varmasti selväksi ja vaatia mies tilille tuosta ylireagoinnista.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   23.2.25 09:25:16

Oppaita ei kannata ruveta liikaa tulkitsemaan. Aloita varovaisemmin keskustelu. Esim tuo esimerkki vanhempien muutosta remppaa pakoon niin aloittaja kuulostaa siltä että et halua niitä teille ja mies hermostuu .

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.2.25 09:31:24

Pisterivi, olen aiemmin ottanutkin. Viime kerrasta taitaa olla aikaa. Mutta valitsin juuri sellaisen hetken kun ei ollut muuta ongelmaa. Muistelisin, että hän oli suht vaikeana, hiljainen ja myötäili, että niin, eihän se ole järkevää ollenkaan tuollainen. Olen tällöin myös yrittänyt kysellä lapsuudesta. Onko saanut esim paljon kehuja tai onko huonosta käytöstä rangaistu tiukasti. Hän sanoo vaan aina, ettei muista. Muutenkin lähes kaikkeen mitä kysyn, tulee se "en tiedä, en osaa sanoa". Turhauttavaa se on, mutta minkäs teet. Kuitenkin siitä on jäänyt silleen hyvä fiilis itselle, että mies ehkä pohjimmiltaan ymmärtää ettei käytöksensä ole kovin kypsää.
Mutta se hyvä fiilis on loppunut tasan siihen seuraavaan kohtaukseen jossa kaikki tämä unohtuu ja sama malli alkaa alusta. Kun kysyn, muistatko mistä on puhuttu, sanoo vihaisena että ei muista. Huomaatko, että toistat taas sitä mallia. "Ei kiinnosta". Tällöin en oikein tiedä mitä enää tekisin. Ja kyllä, olen pysynyt tiukkana ja sanonut aina johdonmukaisesti rauhallisesti että ei pidä paikkaansa, jos on väittänyt kaikkea älytöntä kuten vaikkapa että en pidä hänen vanhemmistaan tms. (vaikka tuo oli edelleen keksitty esimerkki)

Kun kysyn, miksei tunteistani voi keskustella, hän voi sanoa vaikka että arvaa että haluan perua koko homman (???mikä ei pidä paikkaansa). Kun kerron, että asia ei ole niin, haluan auttaa tietenkin mutta se herättää monenlaisia tunteita, koska on ihan eri asia käydä heillä joskus kahvilla, kuin.... *mies keskeyttää*
"NONIIN, paljon HELPOMPAA että perutaan. En jaksa mitään säätöä, elämä on helpompaa kun perutaan. Soitan heti äitille että ei halutakaan auttaa. Lakkaan laittamasta rahaa hyväntekeväisyyteen kun sekin on varmaan sinulle ongelma. Ei auteta ikinä ketään. Mutta muista, että isäsi saa hoitaa syksyn polttopuusavottansa keskenään".
Tämän tyylistä voi olla.
Eli hän lukee rivien välistä minua ihan väärin, tekee mielivaltaisia tulkintoja ja päätöksiä sen mukaan, vetää soppaan keksittyjä uusia aiheita, ja lisäksi vielä tuo koston elementti. Niin kyllä sitä välillä saa olla ihan hoomoilasena että mitähän hittoa tässä oikein tapahtuu.

Olen myös yrittänyt kysellä häneltä että miten hän toivoisi että ottaisin esille asian, jos joku minua vaivaa. Tähän tulee aina joko "en tiiä" tai "en osaa sanoa" tai "ei kiinnosta". Tai sitten käskee olemaan vaivaantumatta :')

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.2.25 09:33:53

Sit jos sanon että
"Hei kuule, tiedätkö et mua jännittää ihan hitosti huominen hammaslääkäri".
Ei mies silloin luule, että olisin perumassa sitä. Hän voi sanoa:
"No voi hitto, mäkin vihaan hammaslääkäriä. Mikä sua eniten siinä pelottaa? Ajattele että huomenna tähän aikaan se on jo ohi."

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   23.2.25 09:36:01

Tämähän ei ole suuri ongelma ennen kuin niitä puhuttavia asioita tulee useammin kuin kaksi kertaa vuodessa.

Lähettäjä: Kääk 
Päivämäärä:   23.2.25 09:37:23

Minä en itse pysyisi suhteessa, jossa toiselta ei saa tukea ja kaikista asioista ei voi puhua..

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.2.25 09:41:47

Mies opettelemaan tunnetaitoja ja kommunikointia.

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   23.2.25 09:41:52

Kiitos AP vastauksesta. Kuulostaa valitettavasti siltä, että miestäsi ei voi auttaa. Hänellä ei ole halua tai kykyä kehittyä. Ehkä ainoa mikä voisi auttaa olisi terapia, koska hän kuulostaa olevan ihan hukassa tunnetaitojen kanssa. Mutta tuskin tuollainen sinne lähtee tai jos lähtee niin tuskinpa aidosti ja rehellisesti yrittää siellä.

Sinuna miettisin pitkään ja hartaasti aiotko sietää tuollaista lopun elämääsi. Jos vastaus on että ei, niin seuraavan kerran kun mies vetää tuolla lailla ihan överiksi, sanot suoraan että et enää kuuntele tuota. Että mies puhuu paskaa ja tietää sen itsekin. Että jos ei lopu nuo uhkailut tähän paikkaan ja keskustella asiallisesti siitä mikä oli aiheena, niin tämä suhde päättyy nyt. Ja sitten toteutat mitä uhkasit jos mies ei tule tolkkuihinsa.

Lähettäjä: basuna 
Päivämäärä:   23.2.25 09:46:56

"Varmaan parempi että holhoamisesra nauttivat sanoittajatyypit etsivät kaltaistaan seuraa, ja suoraanpuhujat toisiaan."

Nautitko itse tyhmän esittämisestä vai oletko kenties aloittajan mies?

Aloittajan mies kuvittelee omiaan ja vetää poroja nokkaan täysin tyhjästä, kääntää asiat ylösalaisin ja on täysin epäkypsä. Tässä ei todellakaan ole epäselvää kuka pariskunnan osapuolista on ihan perusjärkevä ihminen ja kuka ei.

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   23.2.25 09:51:36

Lisään vielä, että kun mies alkaa heittää noita mielivaltaisia tulkintojaan, niin älä vastaa niihin asioihin mitä hän sanoo, koska se vain vetää asian sivuraiteille, mikä on miehen tarkoitus. Sen sijaan nimeä ääneen se tarkoitus siellä takana, marttyyriksi heittäytyminen, uhkailu, kostaminen, syyllistäminen. Nosta ns. kissa pöydälle siitä, mitä mies tosiasiallisesti tekee.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   23.2.25 09:53:50

Oot tainnut kirjoittaa tästä miehestä aimmininkin? Usko jo, ei tuohon mikään tehoa.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   23.2.25 10:09:54

Ehkä kannattaa tosiaan miettiä mikä se ongelma oikeasti on.

Ensin se on kaksi kertaa vuodessa, ehkä, tämmönen harmitus. Nyt se kuulostaa jo elämänkaatavalta katastrofilta jota tapahtuu vähän väliä. Eli päätä nyt mikä se ongelma sulle on. Sitten sanot miehelle, ei että susta ehkä tuntuu että ehkä mietityttää ja jada jada, vaan vaikka että älä nyt ylireagoi, kun sinä haluat vain kertoa miltä susta tuntuu, et että toivot miehen ratkovan sun ongelmiasi. Paitsi jos toivot ja silloin sanot niin.
Se voi olla että miehellä on omiakin ongelmia ja joskus menee kuppi nurin kun taas pitää alkaa arvuuttelemaan kanssasi että miltähän susta tuntuu ja mitä hänen pitäisi tehdä että susta ei nyt tuntuisi siltä.

Lähettäjä: huh 
Päivämäärä:   23.2.25 10:13:10

Aloittaja: tämä kuulostaa niin tutulta. Ihan samanlaista oli meillä. Todella pienistä asioista kimpoiltiin seinille. Tuo on oikeasti huolestuttavaa jos ei pysty yhtään pohtimaan lapsuuden asioitaan tai sanoo ettei muista jotain aiempia keskusteluita. Eksän kanssa iso asia oli päihteidenkäyttö, oletin että johtui niistä, että käytti samaa perustelua, että en muista en välitä ei kiinnosta. Mutta nyt tuli mieleen että olisi saattanut olla ihan sama juttu myös ilman tolkutonta viinalla lutraamista.

Ei ole reilua sinua kohtaan että joudut kikkailemaan kommunikaatiossa tällä tavoin. Ehkä jokin, mitä voisi testata, on aloittaa omassa elämässä muutosprosessi, esim lukea jotain ihmissuhdekirjoja ja sit selittää ne auki miehelle että "MINÄ haluan muuttua paremmaksi keskustelijaksi, mitä mieltä olet tästä ja tuosta kirjan ehdotuksesta". Silloin et syyttäisi miestä vaan saisit ehkä ujutettua jotain uusia näkökulmia kommunikaatioon.

Mutta vähän on kyllä huono fiilis tästä. Arjesta tulee tosi kuormittavaa jos joutuu varomaan toista ihmistä tuolla tavalla.

Lähettäjä: Jatta 
Päivämäärä:   23.2.25 10:22:39

Lopeta ylianalysointi. Hommaa joku muu keskustelu kumppani. Voiko edes yhdestä ihmisestä saada kaikkea tarvitsemaansa. Tai tyydy siihen mikä mies on, toista ei voi muuttaa.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   23.2.25 10:25:15

"Tiedän että hän on hyvä työssään ja pidetty, reilu pomo työntekijöidensä keskuudessa. Joten senkään puolesta en voi käsittää tätä koska tiedän että hän osaa, mutta jostain syystä minun kanssa ei vaan viitsi olla rakentava. Onko työ sitten niin raskasta, ettei jaksa vaan yhtään mitään "häiriöitä" vapaalla ja siksi taantuu lapsen tasolle, tiedä häntä."

Ei ole työ raskasta, työ on työ, mies esittää siellä parempaa minäänsä. On täysin kykenevä siellä ymmärtämään asioita ilman rivienvälistälukua, ja olemaan empaattinen. Ei hän siellä myöskään kiukkua kuin taapero.

Kotona asiat on toisin. Mies ei muka ymmärrä sinua ja sinä kiemurtelet kuin onkimato kun yrität ottaa esille vaikeita asioita. Luet parisuhdeoppaita ja teet valtavaa aivotyösketelyä miehen takia, kun et tiedä miten päin asian esittäisit, ettei reaktio olisi epätoivottu. Silti se on. Joka kerta.

Vain pari kertaa vuodessa... Ikääntuessäsi enemmän, huomaat, että se on hiton paljon. Mies välttelee kaikkea hankalaa keskustelua, mikä olisi sinulle tärkeää. Kaikki lakaistaan maton alle. Periaatteessa kaikki on hyvin, mutta ne kasaantuneet ja käsittelemättömät asiat alkavat haitata. Pian huomaat, että puhutte vain turvallisista asioista, säästä, kaikesta ei-tärkeästä. Joo puhutte paljon, teette kaikkea kivaa yhdessä aina, mutta ahdistus sisälläsi kasvaa, etkä tiedä oikein mistä se johtuu. Tai tiedät, muttet ole valmis kohtaamaan sitä, että olet parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole sinulle hyväksi.

Ei liene vaikeaa huomata kirjoituksestani, että täsmälleen saman olen elänyt ja läpikäynyt. Tuhlasin siinä omassa läheisriippuvuudessani 25 vuotta elämästäni ennen kuin vihdoin päätin, että nyt riittää.

Lähettäjä: realisti 
Päivämäärä:   23.2.25 10:26:45

"En aio enää kuunnella lapsellisia kiukkukohtauksia. Olet aikuinen ihminen. Opettele keskustelu- ja tunnetaitoja. Seuraava marttyyripaskaepisodi on viimeinen."

Sitten pidät kiinni lupauksestasi.

Lähettäjä: Joku vaan 
Päivämäärä:   23.2.25 10:36:55

Liian pitkä alustuspuhe aloittajalla ja mies nukahtaa milloin hyvänsä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.2.25 10:43:56

Lapikas on ainoa mikä tehoaa. Varsinkin jos mies on yli 30 vuotias niin ruo käytös on ja pysyy. Itse pääsin ko käytöksestä eroon miestä vaihtamalla. Muuten koita vaan kestää jos lapikas ei ole vaihtoehto :) turha kuvitella että mikään muuttuu vaikka lukisit jonkun psykiatrin "näin keskustelet oikein" kirjaa.

Lähettäjä: Hgh 
Päivämäärä:   23.2.25 11:43:00

Mulla on tuon tapainen lähisukulainen, joka vetää ihme asioista marttyyri-draamakohtauksia. Olen alkanut myötäilemään tämän ulinoita "voihan se tietenkin olla niinkin että oot ihan paska" "jos susta vähän väliä tuntuu, että oot paska niin on siinä varmaan jotain perää".

Itselläni ei hermo kestä kuorruttaa kaikkia sanomisiani sokeriin ja hissutella mahdollisimman varovasti.

Lähettäjä: Waq 
Päivämäärä:   23.2.25 12:34:17

"siis todellakin tuntuu ihan hirveältä että mua luettaisiin rivien välistä, siis _tulkittaisiin_ ja kuviteltaisiin jotain piilomerkityksiä. Koen sen loukkaavana."

Minulla on mies, joka teki tätä ja koin sen todella loukkaavana. Samoin heittäytyi marttyyriksi ja alkoi viedä aina keskustelun aiheena olevaa asiaa sivuraiteille, aivan kuten ap:n mies. Se auttoi kun suutuin, siis ihan todella raivostuin joka kerta isosti, kun mies alkoi olettamaan omiaan rivien välistä. Ja palautin keskustelun rautalangasta vääntäen siihen, mitä olin hänelle sanonut. Kerta toisensa jälkeen. Kun mies huomasi, että rivien välistä olettamalla seuraa vain iso riita ja marttyyriksi heittäytymällä ei saa paapomista osakseen, niin alkoi käyttäytyä kuin aikuinen. Lyhyemmän vaivan tie kuunnella, mitä puoliso sanoo ja reagoida vain siihen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.2.25 12:50:26

Minä en ole koskaan raivostunut miehelle. Siis sillä tavalla että huutaisin naama punaisena ja olisin oikeasti vihainen. Koska en ole sen tyyppinen ihminen vaan selvitän asiat mieluiten keskustelemalla ja toista kunnioittaen. Tuota voisi kyllä melkein kokeilla viimeisenä oljenkortena, vaikka arvaankin että siihen hän varmasti reagoisi sillai järkyttyneenä että en saa korottaa ääntäni. Siihenhän voisi heittää, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, eli puhumalla rakentavasti saat toiselta rakentavaa suhtautumista ja lapsellisella käytöksellä saat lapsellista käytöstä. En tiedä oikein, pitäisikö edes ottaa koko asiaa puheeksi illalla vai siirränkö jonnekin tulevaisuuteen. Jos yritän tänään, saan syytteet että pilaan joka viikonlopun.

Lähettäjä: Sumutar 
Päivämäärä:   23.2.25 13:03:07

Huomaatko ettei kyse ole mistään kahdesta kerrasta vuodessa vaan joudut varomaan sanomisiasi ja miettimään milloin uskallat ottaa asioita puheeksi?

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   23.2.25 13:07:11

No apinakin tajusi aloituksesta että ongelma on jatkuva eikä mikään "max. kaksi kertaa vuodessa" esiintyvä ilmiö.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   23.2.25 13:16:20

Ap ei ole vielä valmis myöntämään itselleen, että kävelee jo munankuorilla miehen seurassa. Nyt hän vielä selittelee itselleen, että kaikki on ihan hyvin, ei ole kuin nämä pari kertaa vuodessa tällaista. Täysi denial menossa.

Lähettäjä: Vohveli 
Päivämäärä:   23.2.25 13:29:38

Sinulla on samanlainen mies kuin minulla oli parikymppisenä. Uhriutui, kiihtyi nollasta sataan kymmenessä sekunnissa, huusi ja kiroili, paiskoi ovia, vääristeli sanojani. Olin nuorempi kuin hän ja silti kypsempi. Tuhat kertaa keskusteltiin ja tuntui, että hän ymmärsi, että nyt pitää muuttua, mutta kuten sinunkin miehelläsi, kaikki unohtui kun seuraavan kerran häntä vähänkin ärsytti jokin. Kaikki lukemattomat keskustelut valuivat kuin vesi hanhen selästä. Nyt hän on nelikymppinen, uudessa suhteessa (tai ollut jo vuosia) ja edelleen tunteidensäätelyltään yläkoululaisen tasolla. Lopulta totesin, että tuon ikäinen ihminen ei muutu eikä ainakaan hän, erosimme ja löysin heti uuden, kypsän, ihanan miehen.

Tuo vaikuttaa suhteeseenne vahingollisesti, koska tunne-elämältään noin epäkypsä mies ei koskaan voi olla naisen silmissä miehekäs ja maskuliininen.

Lähettäjä: huh 
Päivämäärä:   23.2.25 13:35:32

Vohveli: tämä kolahti. Tajusin ihan hiljattain vasta itsekin että eksän lapsellinen käytös aiheutti just sen että menetin täysin kaiken arvostuksen ja kunnioituksen häntä kohtaan. Nyt uuden miehen kanssa on turvallinen olo, aikuista, asiallisesti käyttäytyvää miestä on helppo kunnioittaa.

Jännä sinänsä että miehet nykyisin vouhkaa niin paljon näistä "alfa" jutuista. Tunnetaidot ja kyky aikuiseen kommunikaatioon olisi aika iso juttu, mikäli haluaa olla haluttava ja arvostettu naisten silmissä. Taaperon tasolla käyttäytyvä mies ei oikein sytytä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.2.25 13:47:34

Minä aloittajan tilanteessa lakkaisin sensuroimasta itseäni ja alkaisin vähän jopa liiankin suorapuheiseksi töksäyttelijäksi. Sitten vähät välittäisin miehen reaktiosta, olisin kun en huomaisi mitään. Ja jos uhkaa perua, niin sanoisin empaattisen rauhallisesti että "noh, jos susta siltä tuntuu että parempi perua, niin peru vaan"..

Eli mene mukaan miehen keksimiin älyttömyyksiin ja myötäile sitä

Lähettäjä: Aidan 
Päivämäärä:   23.2.25 14:08:24

Mie vaan mietin, että mitä aloittajan haluaa miehen tekevän? Tuo lause on liian pitkä ja epäselvä. Toki miehen reaktiokin on hirveä.

Aloita ens kerralla: halaatko mua. Mua jännittää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.2.25 14:18:23

Siis ymmärsinkö oikein? Aikuisen, oletettavasti suomea äidinkielenään puhuvan, mielestä lause "Hei kuule, olen huomannut että minua on vähän alkanut jännittää ja mietityttää se meidän yhteisasuminen, että mitenhän se mahtaa onnistua." on liian pitkä ja epäselvä? Onpa surullista, jos äidinkielen taso on nykyään tämä, ja ainoa mitä kyetään ymmärtämään on kahden sanan lauseet.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   23.2.25 14:26:58

Halusiko aloittaja siis perua vierailun, vai vain purkaa tuntojaan siitä?

Jos mies on epäreilu, sitten ei voi käyttää mitään oppikirjasääntöjä, vaan on iskettävä tarpeen vaatiessa vyön alle.

"Älä kiukuttele kuin pikkukakara" tehoaa ihan ilman huutamisiakin. Jos mies sanoo olevansa p*ska ihminen, tähän myötäillä, että "ai olet itsekin huomannut".

Lähettäjä: kakkis 
Päivämäärä:   23.2.25 15:18:02

"En tiedä oikein, pitäisikö edes ottaa koko asiaa puheeksi illalla vai siirränkö jonnekin tulevaisuuteen. Jos yritän tänään, saan syytteet että pilaan joka viikonlopun."

Et ota puheeksi. Miehesi on kuin eläin, ei ymmärrä enää sitäkään vähää kun ns jälkikäteen otetaan puheeksi.

Nomadin neuvo on hyvä ja mitä enemmän näitä miehen kakaramaisuuksia alkaa tulla, niin niihin alkaa suhtautuakin " sitä saa mitä tilaa " - mentaliteetilla. Mulla on tällainen mies ja vaikka hänen tapansa suhtautua normaaliin "konfliktiin" onkin tuolla tavalla lapsellinen ja ärsyttävä, niin annan mennä puolinauttien ja otan tilanteesta irti kaiken. Sitten kun kaikki on peruttu ja mihinkään ei mennä ja sitä ja tätä, niin kohautan vaan vittumaisesti olkiani ja totean että nyt ollaan kaikki tyytyväisiä, eikö?

Mies pyytelee jälkikäteen anteeksi ja sanoo olleensa hölmö - no niin olit ihan helkkarin hölmö, jatketaanko elämää. Eikä opi silti.

Lapikas? Tuota, ihmisiä me kaikki ollaan ja täydellisyyttä on vaikea saavuttaa. Todellinen pahuus paistaa jo eri tavalla ja sellaisesta kannattaa pysyä kaukana.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.2.25 15:29:46

"Älä kiukuttele kuin pikkukakara" tehoaa ihan ilman huutamisiakin. Jos mies sanoo olevansa p*ska ihminen, tähän myötäillä, että "ai olet itsekin huomannut".

Ei tehoa vaikka sanon asiallisesti että käyttäytyy kuin 5v. Siis jos tilanne on jo eskaloitunut. En mielelläni "myönnä" että hän on pska ihminen koska ei ole. Luulen että on niin herkkä kritiikille siksi ettei ymmärrä että jos sanon vaikka että hän teki nyt väärin ja huonosti, niin että se ei tarkoita että hän olisi huono ihminen vaan se teko ei ollut kovin järkevä. Itseasiassa muistan nyt joskus kauan sitten kokeilin sanoa että joo niin ootkin pska. Silloin näytti ovea. Eli sekään ei johda mihinkään järkevään, siksi olen yrittänyt purra hammasta ja pysyä vaan tyynenä vaikka mikä olisi.

Lähettäjä: No just 
Päivämäärä:   23.2.25 15:33:39

Itseasiassa muistan nyt joskus kauan sitten kokeilin sanoa että joo niin ootkin pska. Silloin näytti ovea.
_________

Olet todella alistettu tuossa suhteessa. Mies käyttäytyy miten sattuu ja sinä siedät kaiken, ja vain siloittelet tietä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.2.25 15:35:07

Yllä olevaa kakkiksen neuvoa haluan kanssa vielä testata. Koska mulla tulee hirveä hätä itselle just tuosta että perutaan sitten kaikki jne, koska en olisi sellaista halunnut vaan tehdä kuten sovittiin. Mutta sitten kun mies uhkaa perua, alan taas hullun lailla lepytellä häntä ja asian focus menee jonnekin sanonko minne.
Mitäs sitten jos tuossakin mies kilahtaa entisestään että noniin, todellakin peruu ja soittaa heti äidilleen ja sanoo että ei onnistu koska pisteelle ei käykään? Vaikkei se olisi totta. Koen että joudun itse silloin ahdistavaan tilanteeseen ja minusta leviää väärää tietoa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.2.25 15:36:08

Oli tuollainen kumppani. Jätin vuoden kohdalla.
Suhteen aikana istuttiin alas varmaan neljä kertaa niin, että minä sanoin selkeästi että jos näin jatkuu, lähden. Vaadin kykyä neutraalin keskusteluun vaikeissa asioissa ja ilmaisin että en siedä sitä välitöntä uhriutumista sillä sekunnilla jos toin jonkun asian esille joka minua vaivaa, ja että miehen taipumus ottaa jokainen ongelman tai hankalan tunteen esilletuominen sataprosenttisena hyökkäyksenä ja kritiikkinä häntä kohtaan on hemmetin epäreilua ja kohtuutonta. Etenkin se, että muuttui vielä ilkeäksi kostoksi siitä, että minä kritisoin. Ihan. Älytöntä.

Sitten tein tasan sen mitä lupasin. Annoin pari mahdollisuutta ja kerroin missä mennään. Joka tietysti oli sitten uhkailua hänen mielestään :D Sitten jätin, ja mies oli aivan puulla päähän lyöty. Kuulemma jätin aivan puskista. Ei @!#$ mikä tyyppi.

En missään nimessä katselisi tuollaista enää päivääkään. "Miehet nyt vaan on tommosia" on huono tekosyy sille että sallitaan ja mahdollistetaan kokonaisen sukupuolen kyvyttömyyttä kantaa samaa vastuuta parisuhteen toimimisesta ja kommunikoinnista.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.2.25 15:38:30

Olet todella alistettu tuossa suhteessa. Mies käyttäytyy miten sattuu ja sinä siedät kaiken, ja vain siloittelet tietä.

^ Jep. Kivahan miehen on olla, voi kääntää kaikki hankalat asiat bumerangina takaisin, uhriutua, syyllistää ja heittää kaikki aikuisen käytöstavat kaivoon. Se toimii ja on toiminut tähän asti, ja aloittaja sietää tuon henkisen päälle sulkemisen tuosta vaan.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   23.2.25 15:51:08

Nyt käyttäydyt, väniset ja himmailet. Eikä se tehoa. Jos järkipuhe ei tehoa, heittäydy sen verran ilkeäksi, että mies ei uskalla ainakaan pienestä syystä hyppiä nenille. Sanot rumasti.

Jälkikäteen pidät mykkäkoulua, eikä kahteen viikkoon mitään hellyyttä, jutustelua tai seksiä.

Olet jo kokeillut hyvällä ja naksuttimilla, ja se ei tehoa. Iske vyön alle, ja iske niin että se jää mieleen.

Miehen pään sisään on jäätävä kunnon muistijälki; jos sanon akalleni pahasti, siitä ei viimeksi hyvä seurannut.

Lähettäjä: Vohveli 
Päivämäärä:   23.2.25 15:58:24

"Lähettäjä: huh
Päivämäärä: 23.2.25 13:35:32

Vohveli: tämä kolahti. Tajusin ihan hiljattain vasta itsekin että eksän lapsellinen käytös aiheutti just sen että menetin täysin kaiken arvostuksen ja kunnioituksen häntä kohtaan. Nyt uuden miehen kanssa on turvallinen olo, aikuista, asiallisesti käyttäytyvää miestä on helppo kunnioittaa.

Jännä sinänsä että miehet nykyisin vouhkaa niin paljon näistä "alfa" jutuista. Tunnetaidot ja kyky aikuiseen kommunikaatioon olisi aika iso juttu, mikäli haluaa olla haluttava ja arvostettu naisten silmissä. Taaperon tasolla käyttäytyvä mies ei oikein sytytä."

Niinpä. Olen tosin itsekin sitä mieltä, että pystyn luokittelemaan miehiä mielessäni alfoihin, betoihin jne., ja siitä myös, että alfat ovat omastakin mielestäni haluttavia ja muut eivät. Mutta kun siihen alfana olemiseen kuuluu olennaisesti, että on naiselleen vahva ja rakastava, tunne-elämältään kehittynyt peruskallio, joka ennemminkin ei hätkähdä siitä jos vaimolla on huono päivä, eikä todellakaan niin päin, että nainen on se, joka yrittää käsitellä miestä kuin pommia, joka räjähtää kolahduksesta tai väärän johdon nipsaisusta. Alfa on miehekäs, ja miehekkyyttä ei ole olla liian herkkä, räjähtelevä, keskenkasvuinen ja emotionaalisesti epäluotettava.

Vaihdoin tosiaan uuteen mieheen ja sain juuri tuollaisen peruskallion. Ihana MIEHEKÄS mies, vahva ja rohkea ja sellainen, joka kohtelee minua kuin prinsessaa - myös niinä omina heikkoina hetkinäni, kun en itse ole käyttäytynyt kuin prinsessa. Aloittajan mies ei kohtele häntä prinsessana edes silloin, kun aloittaja kaikkensa yrittää.

Tuollainen ominaisuus ei lähde iän myötä, vaan siihen tarvitaan se, että mies aidosti ja syvästi tuntisi, ettei hän halua olla tällainen ihminen, ja sitten sitoutuisi esimerkiksi itseopiskelun ja/tai terapian avulla muokkaamaan käyttäytymistään ja ajatusmallejaan. Koska tilanne on jatkunut jo kauan ja asiasta on keskusteltu sen seitsemänsataa kertaa, voit aloittaja lähteä siitä oletuksesta, että mies on tällainen eikä muuksi muutu. Ei muuttunut minunkaan eksäni, vaikka kuinka keskusteltiin. Hän tuli huonoista kotioloista eikä ollut lapsena oppinut kestävää tapaa ilmaista ja käsitellä tunteitaan, eikä hän aikuisenakaan jaksanut motivoitua riittävästi, jotta olisi voinut muuttua.

Lähettäjä: kakkis 
Päivämäärä:   23.2.25 15:59:07

Näin se nomadi on. Rakentavaa? No mitä vi-tun väliä :D Noille tuollaisille miehille pitää nimenomaan antaa potku munille.

Ja jos ei jaksa niin ainahan voi erota. Mutta toisille ihmisille on luontevaa sitä ennen koittaa kunnolla " kouluttaa ", koska käytöstapojahan sillä toisella ei ole.

Nyt varmaan joku superrakentava keskustelija tulee määkimään, että tuo se vasta lapsellista touhua on mennä mukaan lapsellisuuksiin. Mutta kun se namittaminen ja silittäminen ei auta. Mies on putkiaivo, siihen tehoaa pihtaaminen ja mykkäkoulu.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   23.2.25 16:01:06

Minä olen ihan alusta asti sanonut kun mies lähtee tollaiseen että
- Haluan olla suhteessa aikuisen kanssa joka voi keskustella asioista enkä lapsen joka kiukuttelee heti kun tulee vaikeaa
- Milloin olen muka sanonut noin? Voitko lakata laittamasta sanoja suuhuni
- On loukkaavaa että väität tietäväsi minun tunteeni ja ajatukseni paremmin kuin minä itse
- Minä rakastan sinua mutta en voi elää asian x kanssa

Eli siis ihan heti siinä tilanteessa kun mies alkaa uhriutumaan ja kiukuttelemaan

Tosin kyllä minäkin suositttelisin jättämään kiertelyn ja kaartelun ja sanomaan ajatukset suoraan. Kyllä minä sanoisin vaan että minua jännittää asia x vanhempien kanssa asumisesta, voitaisiinko miettiä miten helpottaa asiaa. Ongelma ei helposti ole niinkään se asia mitä sanoo vaan että se on sen verran teennäinen että siitä paistaa läpi että asiaa on mietitty jo pidempään. Sinä aloittaja sanot että sinua loukkaa se että mies tulkitsee sinun sanojasi väärin, ehkä miestä loukkaa se että sinä valmiiksi valmistelet ja järjestät tilanteet ns oman mielen mukaan (vaikka se kirjan mukaan ehkä olisikin ”paras mahdollinen tapa” keskustella) koska silloin siitä puuttuu aitous ja oikeasti se että kuuntelee toista ihmistä.

Minä jouduin itse opettelemaan tuosta pois. Minä helposti jäädyn myös jos en tiedä mitä sanoa (enkä ole mitenkään erityisen sanavalmis) joten pyörittelin keskusteluja mielessäni etukäteen että oli valmiina mitä sanoa. Sen ongelma vaan on se että silloin siitä tulee toiselle sellainen fiilis kuin olisi joutunut pomon puhutteluun tms ja ollaan heti puolustautumassa. Koska tuntuu että se toinen on jo päättänyt mitä pitää tapahtua. Ja helposti jää myös aidosti kuuntelematta. Olen nyt opetellut siihen että oikeasti ilmaisen ajatukseni ja tunteeni heti siinä tilanteessa. Joskus ne tulee ulos hyvinkin epätäydellisestä eikä aina kirjan neuvomalla tavalla, mutta viesti on aidompi. Kohtaan toisen aidosti ihmisenä, kuuntelen täysillä mitä se toinen sanoo ja ajattelee enkä yritä tulkita heitä sen mukaan mikä on oma oletukseni siitä miten he ehkä vastaavat. Pidän mielessä lähinnä pari perus periaatetta hyvästä kommunikoinnista tyyliin että yritän välttää syyttelyn ja keskittyä kertomaan siitä miten minä koen asiat. Muuten annan sanojeni tulla luonnollisesti niin kuin ne sattuu tulemaan.

Lähettäjä: Tavis 
Päivämäärä:   23.2.25 16:40:52

Sanon nyt ensiksi, että miehen käytös on aivan ylimitoitettua. MUTTA...

Ratkaisukeskeiselle ihmiselle tuollainen "olen miettinyt, että mietityttää" jaarittelu on aivan myrkkyä. Tällaisen ihmisen näkökannalta sinä tuot viestilläsi ilmi, että olet omassa päässäsi jo käynyt läpi jonkun pitkän ja monimutkaisen ajatusketjun ja nyt odotat kumppanisi hyppäävän ihan hetkessä, valmistautumatta, koko sen saman härdellin läpi ja tarjoavan sinulle ratkaisun ongelmaan. No eihän siitä mitään tule. Ja vielä vähemmän, kun tunnetaidot ovat kolmevuotiaan tasolla.

Tuollaisella ihmiselle kannattaa ihan ensimmäiseksi sanoa, että et kaipaa ongelmanratkaisua vaan haluat vain pohtia asioita ääneen. Ja sitten sanot, että jännittää. Siinä kaikki. Ei mitään liirumlaarumeita, että olet pohdiskellut ja mietiskellyt ja makustellut, että mitenköhän elo sujuu appivanhempien kanssa. Muuten et puhu enää itsestäsi, vaan muista.

Ja tietty lapikaskin on vaihtoehto. Puolisosi kaltaiset suoraviivaiset ongelmanratkojat, varsinkin huonoilla tunnetaidoilla, ovat aika raskasta seuraa.

Lähettäjä: vbn 
Päivämäärä:   23.2.25 16:53:28

Miksi sinä edes haet mitään tehoa? Ei toisen käytökseen voi vaikuttaa yhtään millään tavalla. Sinä olet aikanaan helmesi valinnut. Et sinä silloin vielä tiennyt, millainen hän vuosien päästä tulee olemaan.

Nyt tiedät ja ihan itse yksinäsi päätät, pidätkö suusi kiinni tärkeistäkin asioista riitaa varoessa vai avaatko sanaisen arkkusi silläkin uhalla, että riitaa tulee.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.2.25 17:12:23

"- Haluan olla suhteessa aikuisen kanssa joka voi keskustella asioista enkä lapsen joka kiukuttelee heti kun tulee vaikeaa
- Milloin olen muka sanonut noin? Voitko lakata laittamasta sanoja suuhuni
- On loukkaavaa että väität tietäväsi minun tunteeni ja ajatukseni paremmin kuin minä itse
- Minä rakastan sinua mutta en voi elää asian x kanssa"

Minä olen varmasti aikalailla sanatarkasti sanonut noin :D mutta jos tuon ekan lauseen sanoo, mies vastaa että "ei mun kanssa ole pakko olla, voidaan erotakin". Huoh....

Lähettäjä: huh 
Päivämäärä:   23.2.25 17:13:57

Olin aikanaan päiväkodissa töissä. Vanhemmat työntekijät opastivat, että 2-vuotiaalle lapselle pitää puhua lauseilla, missä on vain yksi verbi. Nosta pallo lattialta. Laita haarukka pöydälle. Anna lelu minulle. Ja niin edelleen. Tässä tulee näistä ohjeistuksista mieleen että johan nyt on kumma että aikuiselle miehelle pitäisi kommunikoida yhtä yksinkertaisesti. Vaikka olisi kuinka "ratkaisukeskeinen" niin luulisi kuitenkin miehen ymmärtävän useampia sanoja peräkkäin.

Vohveli: no just nämä fiilikset on itselläkin uuden kumppanin kanssa. Että vihdoinkin on mies joka pysyy omilla jaloillaan pystyssä. Ei säikähdä tunteenpurkauksia eikä tunteista puhumista, antaa aikaa ja tilaa, ottaa vastaan negatiivista palautetta ja osaa antaa sitä myös itse sellaisella tavalla mikä rakentaa ja parantaa suhdetta sen sijaan että rikkoisi sitä.

Ja ihan voi puhua monta lausetta peräkkäin ilman että miehellä loppuu kärsivällisyys.

Lähettäjä: Tallipeli 
Päivämäärä:   23.2.25 17:14:00

Ei se kuule auta kuin pitää tuo helmi ja jatkaa lässyttämistä koska hän on muuten niin ihana. Just.

Lähettäjä: w 
Päivämäärä:   23.2.25 17:50:44

No jos olet jo kokeillut erilaisia lähestymistapoja mutta mies vetää erokortin tai näyttää ovea (tähän wtf, joudutko siis miehen käskiessä poistumaan huoneesta tai koko asunnosta???) niin ymmärrät varmaan itsekin ettei tuossa enää ole mitään tehtävissä.

Eli joko siedät ja tai sitten eroat.

Lähettäjä: w 
Päivämäärä:   23.2.25 17:52:37

Ei kun siis miten luinkaan noin huonosti, et halua erota koska mies on muuten ihana ja vaikka joudut koko ajan varomaan sanomisiasi niin oikeasti niin käykin vain max. pari kertaa vuodessa.

Eli siis vaihdan neuvoksi että siedät.

Lähettäjä: heh 
Päivämäärä:   23.2.25 17:55:29

Taattua hötölää kun pohditaan miehen käytöstä niin ketju täyttyy nopeaan...

Lähettäjä: Jdkcf 
Päivämäärä:   23.2.25 21:32:19

Hän yrittää manipuloida sut olemaan hiljaa jos tai kun mielessäsi on jotain mikä pitäisi saada puhuttua.
Ts haluaa lakaista maton alle .

Lähettäjä: kjek 
Päivämäärä:   23.2.25 21:38:45

Miehen ongelma on keskustelukyvyttömyys ja kolmevuotiaan tasolla vajoaminen.

Siihen ei auta muu kuin ero. Jos et noita tilanteita halua, niin joudut olemaan hiljaa, joka tappaa sinut sisältä. Ja mitenkään et miehen kanssa voi keskustella, joten turha edes yrittää keskustella ja kysyä, että miksi aina syyttelee sinua ja heittäytyy pikkulapsen tasolle ja puhua siitä, että mitä muuta voisi tehdä kuin olla tuollainen paskapää.

Sanoisinkin, että kannattaa erota. Seuraavan kerran, kun tuollainen tilanne tulee, niin älä ota asiaa esille vaan ilmoita, että miehen käytöksen vuoksi haluat erota. Ja kun hän ihmettelee, että minkä käytöksen, niin vastaa, että lapsellisuuden ja kiukuttelun. Ja kun hän sitten taas heittäytyy lapselliseksi, syyttelee ja kiukuttelee, niin voit vain todeta "mitä mä sanoin...".

Lähettäjä: Hahaa 
Päivämäärä:   23.2.25 21:44:38

Niin mutta kun mies on muuten niin ihana.

Lähettäjä: Ou jee 
Päivämäärä:   23.2.25 21:53:22

Mies tarjoilee eroa ja näyttää ovea, mikä tuossa enää on epäselvää? Mies on valmis vaihtamaan ap:n uuteen naiseen heti, jos tulee poikkipuolinenkin sana tai vaikkei tulisikaan niin vaihtaa joka tapauksessa kun kiinnostava kävelee vastaan.

Miksi tuollaiseen nöyryytykseen jäisi katselemaan ja sitä odottamaan, koska on se päivä kun mies heittää pihalle. Mies on ap:n aseman osoittanut.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   23.2.25 22:10:44

” Mitäs sitten jos tuossakin mies kilahtaa entisestään että noniin, todellakin peruu ja soittaa heti äidilleen ja sanoo että ei onnistu koska pisteelle ei käykään? ”

No minä usein sanon ihan siinä tilanteessa että peru vaan mutta muista että se oli sun päätös, ei minun.

” inä olen varmasti aikalailla sanatarkasti sanonut noin :D mutta jos tuon ekan lauseen sanoo, mies vastaa että "ei mun kanssa ole pakko olla, voidaan erotakin". Huoh....”

Jos mies ei halua muuttua, et voi tehdä asialle mitään. Minä olen itse sanonut tuollaisessa tilanteessa ihan suoraan että erolla uhkailu on todella kamalaa käytöstä ja jos vielä uhkailee niin sitten erotaan. Eli tässä kohtaa joko sinä opettelet elämään tuon kansss tai sitten ihan oikeasti olet valmis sen eron ottamaan. Ei tuossa ole mitään muita mahdollisuuksia.

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   23.2.25 22:34:27

Näiden viimeisten viestien perusteella sä olet aloittaja ihan alistettu kynnysmatto tuossa suhteessa, eikä mies välitä sun hyvinvoinnista pätkääkään. Mies ei tule koskaan muuttumaan paremmaksi, vaan käytös tulee vain pahenemaan jatkossa. Ei tuohon auta muu kuin ero jos haluat säilyttää itsekunnioituksesi ja järkesi.

Lähettäjä: u 
Päivämäärä:   24.2.25 02:01:33

sinä kiertelet
mies puhuu suoraan

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 05:17:09

Eilen illalla kun nähtiin, olin aika vaitelias ja keskityin omiin juttuihini. Mies selvästi huomasi tämän ja kun olin menossa jo nukkumaan, tuli viereen, otti kovasti kontaktia ja yritti "piristää". Pussaili ja hassutteli jne. Lopulta kysyi että miksi murjotan enkä yhtään lämpene. Siis ihan hyökkäämättä. Sanoin että mulla on ollut aika huono päivä tänään. Kysyi että minkä takia. Sanoin että olen vaan kelaillut eilistä riitaa. Normaalisti olisi tässä kohti sanonut "jaa" (ja varmaankin ajatellut kaikkes että "niin, eli olen pska äijä") ja mennyt heti niihin hyökkäysasemiin. Hetki oli ratkaiseva, kun päättikin kysyä että mitä siitä. Ja se oli sellainen utelias kysymys neutraalilla äänellä. Sanoin että ihan alunperin mulla oli yksi asia, ja sitten yhtäkkiä kaksi ongelmaa. Että ei se käy. Sit vaan sanoin lyhyesti kutakuinkin että samalla tavalla kuin petrasit (yhdessä toisessa asiassa), seuraavaksi petraat tässä kommunikoinnissa. Jos sinä olet rakentava, minä olen rakentava. Jos sinä olet lapsellinen, minä olen lapsellinen. Saat valita. Mielestäni mies kuunteli tarkkaan ja olemus oli pääosin vastaanottavainen. Tiedän kuitenkin että hän haluaa minut iloisena ja nauravaisena eikä kestä pitkään jos olen huonolla tuulella. Aion jatkaa "murjottamista" (=olen hissukseen, en kysele tai puutu mihinkään, tämä on eri asia kuin mykkäkoulu) Katsotaan ehdottaako mies keskustelua jossain vaiheessa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 05:19:17

Tämän vuoksi minusta suhteella on hyvinkin toivoa, itse näen kokonaisuuden ja tässä on nyt puitu vaan yhtä tiettyä asiaa mikä saa kaiken näyttämään pahemmalta kuin on. Näin ihan selvästi että miehellä jäi raksuttamaan. Todellinen ääliö olis jatkanut kylmää kyytiä.

Lähettäjä: huh 
Päivämäärä:   24.2.25 07:31:25

Okei tuohan kuulostaa hyvältä, eli löytyi joku nappi, mistä painamalla miehen saa oikeasti hereille ja vastaanottokykyiseksi. Toivottavasti tilanne lähtee parempaan suuntaan!

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   24.2.25 07:52:41

Eli elämä on sitten tästä eteenpäin pelkkää mielipeliä ja mitä enmemman elämässä tulee vastoinkäymisiä, sitä hullummaksi asiat menevät..

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   24.2.25 07:58:49

No ei, kun mies lukee ht-nettiä ja tajusi nyt viiimein asian, mihin ei ole vuosiin saatu korjausta.
Me vaan luultiin että hän on todellinen ääliö kun käyttäytyy sellaisen lailla kun asiat eivät suju hänen mielensä mukaan, mutta oltiinkin väärässä.
Hän on oikeasti tosi fiksu ja ihana ja koska tämä ongelma esiintyy vain kaksi kertaa vuodessa korkeintaan niin aloittajaa ei uhkaillla erolla eikä näytellä ovea nyt pitkään aikaan.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   24.2.25 11:01:22

Until next time... Sillä se tulee takuuvarmasti. Etkö pidä raskaana tuollaisia pelejä? Että nyt murjotan ja olen seksilakosssa, nyt en ole hyvällä tuulella, kuten hän haluaa... Mies antoi nyt vähän periksi kokeiltuaan rajojasi ja että olisit tyytyväinen. Manipulointia. No, jokainen tekee omat virheensä tarpeeksi monta kertaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 11:11:56

En tiedä onko sellainen peli raskasta kun en ole ikinä kokeillut. Mutta kerta se on ensimmäinenkin ja eihän siinä mitään menetä :) hyvä fiilis tällä hetkellä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   24.2.25 11:15:45

No, menetätä vain oman mielenterveytesi.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.2.25 11:18:22

Aloittaja, laita itsellesi muistutus puhelimeen ja linkki tähän keskusteluun vaikka parin kuukauden päähän. Ihan vaan, että et unohda näitä tuntemuksia ja palaa kiertämään samaa lenkkiä uudestaan ja uudestaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.25 12:10:16

Jos mies tästä yhtään tokeentuu, seuraavat puoli vuotta menee sovussa ilman ongelmia. En ymmärrä miksi täällä ollaan heti huutamassa lapikasta, eihän kukaan meistä ole täydellinen. Kun 95% ajasta on hyvää niin sehän on tosi paljon. Se kaikki muu painaa vaakakupissa paljon enemmän, vaikka silloin hetkittäin nämä episodit harmittaakin paljon. Mutta ei ole helppoa löytää ihmistä jonka kanssa kaikki muut arvot/ajatukset ja arki käy yksiin. Mies myös hyväksyy monta minun virhettäni joista tiedän ettei moni muu katselisi.

Lähettäjä: sam 
Päivämäärä:   24.2.25 12:15:56

Mä olen kuin aloittajan mies ja mulla on aloittajan kaltainen kaveri. Mä kammoan kaikenlaisia välien selvittelyitä, mielelläni laitan pään puskaan ja annan tilanteen mennä ohi kun taas kaveri haluaa keskustella ja jankata. En osaa sanoa miksi toimin näin mutta toimin, ja ahdistun jos pitää alkaa setvimään asioita. Tosin mä en rupea haukkumaan, karjumaan ja kiukuttelemaan vaan pikemmin sulkeudun kuin simpukka ja se taas kaveria ärsyttää ja jankkaa entistä enemmän, että miksi teet noin.

Eli joskus kannattaa vaan antaa olla vaikka itseäsi ahdistaa. Sitä toista voi ahdistaa vielä enemmän. Anna sen toisen ottaa asia esille kun hänestä tuntuu siltä. Eli nyt kaikki alkaa aloittajan kommentista, ehkä voisi antaa sille toisellekin mahdollisuuden avata asiaa tai sitten antaa olla avaamatta.