|
Lähettäjä: rönsylilja
Päivämäärä: 23.2.25 12:46:17
Mitä itse olen rescueyhdistysten sivuja katsellut, niin käytännöt vaihtelevat. Osa ilmaisee jo sivuillaan selkeästi, että rescuekoiran hankintaa kannattaa pohtia kunnolla, sillä koirilla saattaa valmiiksi olla jo ongelmia, mm. eroahdistus yleistä ja useimmat eivät ole valmiiksi sisäsiistejä saati tottuneita kulkemaan hihnassa.
Muuten pakko sanoa, että tosi ihmeellistä vastakkainasettelua ja erikoisia argumentteja. Huomaa, että monella tämä aihe ottaa tosi paljon tunteisiin, eikä asioihin ole välttämättä juurikaan perehdytty. Liikkuu tosi ihmeellisiä uskomuksia suuntaan jos toiseen.
Itse olen joskus vain puolitosissani harkinnut rescuekoiran ottamista. Tiedostan kuitenkin asiaan liittyvät riskit ja ongelmat. Rescue Me -dokkari sai minut kyseenalaistamaan, onko kuinka eettistä lopulta tuoda tänne koiria, jotka ovat tottuneet elämään tarhalla tai vaikka siellä kadulla laumassa, villinä ja vapaana. Varsinkin kun ennen sitä ne pitää altistaa pitkille rahtimatkoille ja karanteeniin, joka varsinkin näytti eläimen kannalta aika hirveältä... Toisaalta, nämä asiat ovat lopulta hyvin pieni hetki koiran elämässä, jos se vaikka saakin viisi turvallista ja hyvää vuotta jonkun lemmikkinä.
Kuitenkin on pakko sanoa, että muutos tarha- tai katukoirasta jonkun lemmikiksi on iso ja varsinkin ensimmäiset viikot ovat koiralle varmasti hyvin stressaavia. Toki stressiä tulee ihan tavallisten kasvatettujen kotikoirienkin elämässä, ei sillä.
Lisäksi mietityttävät tosiaan ne tautiriskit. En toivo Suomeen leviävän sellaisia vakavia tauteja, joita täällä ei vielä ole. Tiedän, että osa yhdistyksistä toimii tässä asiassa eettisesti, mutta osa "ostaa" merkinnät esim. rabiesrokotuksista eläinlääkäreiltä, koska on halvempaa ostaa pelkkä merkintä ilman että oikeasti rokotetaan koko koiraa. Ja näin todella tehdään, tästä ollut uutisointejakin, kun rescuekoirille tehty vasta-ainetestejä, eikä luvattuja rokotuksia olekaan annettu.
Toki myös ne omat resurssit on mietittävä tarkkaan. Korostan, että myös rotukoirasta voi loppujen lopuksi tulla mitä vaan, itsellekin sattui yksi eroahdistunut yksilö. Mutta rescuekoiralla jo lähtökohtaisesti aika todennäköisesti on jotakin taakkaa ja ongelmia harteillaan jo valmiina - puhumattakaan niistä fyysisistä ongelmista. Tässäkin toki vaikuttaa se, onko rescuekoira pieni pentu, joskus jonkun lemmikkinä ollut ja vasta hetki sitten tarhalle hylätty koira vai kenties 3 vuotta kaduilla elänyt koira.
"Ja onko näitä rescuekoiria tutkittu laajasti (luusto, silmät, suolisto, allergiat, käytös ja luonnetestaus)? Tiedän vastauksen: ei ole tutkittu."
Allergioihin ei ole olemassakaan kunnollisia tutkimuksia. Harvaa rotukoiraakaan loppujen lopuksi testataan kaikkien mainitsemiesi varalta - väittäisin jopa, että ei varmaan yhtäkään... Miten suolisto tutkitaan? Toki on lois- ja ulostenäytteet, ultrat ja magneetit, mutta onko sinulla yhtään hajua, paljonko nämä maksavat? Harvemmin edes oireilevalta rotukoiralta otetaan nämä kaikki. Ja harvemmin eläinlääkärit sitä edes suosittelevat.
"Monet rescuet ovat rokotettu ja hoidettu lähtömaassa huomattavasti paremmin kuin moni nk.rotuyksilö. Tästä voi järjestöjen sivuolta lukea."
Mihin mahdat perustaa tämän väitteesi? Ei niillä koiratarhoilla saati yhdistyksillä yksinkertaisesti ole resursseja ja varaa tutkia ja hoitaa koiria kovinkaan perusteellisesti. Ne ovat yleensä voittoa tavoittelemattomia tahoja, jotka tekevät työtä koirien hyväksi paljolti vapaaehtoisesti. Tarhat pursuilevat koiria.
Lisäksi väitän, että Suomessa tavalliset kotikoiratkin (puhumattakaan näyttely- ja harrastekoirista) rokotetaan tosi säntillisesti. Täällä toki ei ole kaikkia samoja tauteja, joten rokotusohjelma on siksi vähemmän kattava. Ei sellaista vastaan tarvitse rokottaa, jota ei Suomessa juurikaan esiinny.
Riippuen myös yhdistyksestä ja tarhasta, osa hoitaa rokotukset oikeasti hyvin, osa taas vaan ostaa rokotusmerkinnät ilman, että eläinlääkäri edes näkee koko koiraa...
En oikeasti ymmärrä tätä vastakkainasettelua ja aggressiota, mikä tähän aiheeseen liittyy. Ymmärrän rescuetoimintaan liittyvät huolet ja epäkohdat, mutta niin ymmärrän myös rotukoirakasvatukseen liittyvät huolet ja epäkohdat. Molemmissa niitä on. Molemmille on ottajansa ja ihan hyvä niin. Ei rescuekoira tosiaankaan ole kaikkia varten, eikä tarvitsekaan olla. Eikä välttämättä se tarkoituksella teetetty rotukoirakaan ole kaikkia varten, eikä tarvitsekaan olla. Kunhan jokainen pyrkii omalta osaltaan tekemään osansa sen eteen, että tukee vastuullista toimintaa, niin ei kai sillä niin merkitystä, kumpaan ratkaisuun päätyy. Ihan varmasti rotukoirien kasvattajissa on mätämunien lisäksi tosi paljon sellaisia, jotka pyrkivät toimimaan vastuullisesti ja ihan varmasti rescueyhdistyksissä on mätämunien lisäksi tosi paljon sellaisia, jotka pyrkivät toimimaan vastuullisesti.
Kumpikaan puoli ei ole "puhdas pulmunen". Rotukoirien kasvatukseen liittyy paljon epämääräistä, hämärää ja epäeettistä toimintaa. Aivan samoin rescuekoiratoimintaan liittyy epämääräistä, hämärää ja epäeettistä toimintaa. Tietoa ja kokemuksia kannattaa siksi hakea, tehdä sitä taustatyötä ennen koiran hankintaa.
|