Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.2.25 11:17:26

Mietin joitain nuoruusajan kavereita ja mietin että mitä heille kuuluu. Mennyt vuosikymmeniä. Toisaalta siis kiinnostaa, toisaalta taas miettii että mitä olisi puhuttavaa.
Onko teihin otettu yhteyttä tai oletteko itse ottaneet yhteyttä, niin kaverina kun exänä.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   21.2.25 11:19:12

Meillä oli luokkakokous viime kesänä, lukioajoista aikaa yli 40 v. Oli kiva tavata vanhoja koulukavereita ja vaihtaa kuulumisia. Toki paikalla oli pienempi porukka kun koulussa, kaikkia ei vanhat tutut kiinnostaneet.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   21.2.25 11:29:40

No mun yks deitti 10 vuoden takaa näki mut viime kesänä yhdessä lounaspaikassa. Laittoi perään viestiä ja kyseli kuulumisia ja sanoi, että näytin ihan samalta kuin ennenkin. Olis pyytäny kahville ellen olis varattu. Tuli ihan hyvä mieli. Olisin mennytkin jos tosiaan en olisi varattu, olisi ollut kiva muistella vanhoja kun ihan hyvät muistot kyseisestä tyypistä.

Lähettäjä: i 
Päivämäärä:   21.2.25 11:43:10

Itse otin kerran pienessä hönössä yhteyttä mieheen, johon olin yläkoulussa ja lukiossa umpi-ihastunut, ja mieskin tiesi sen silloin aikanaan, ainakin yläkoulussa. Se kohteli mua aina tosi kivasti, mutta ei siinä varmaan hänen puoleltaan mitään romanttista ollut - en tiedä.
Joka tapauksessa, ehkä joku kymmenisen vuotta lukion jälkeen otin yhteyttä ja kyselin kuulumisia. Mies oli edelleen todella kiva ja kertoili tekemisistään koulun jälkeen, mutta en jatkanut viestittelyä sen pidemmälle, koska mies kertoi myös vaimostaan ja perheestään.

Yksi peruskouluaikainen kaveri laittoi FB:ssä kaverikutsun ja privaviestin, jossa kertoi mun tulleen mieleen, kertoi kuulumisiaan ja kyseli minusta. Emme olleet olleet missään tekemisissä varmaan yli 15 vuoteen. Jo silloin aikoinaan hän teki aika selväksi, ettei ystävyytemme ollut hänelle yhtä tärkeä kuin mulle, mikä oli suurin syy siihen että päätin katkaista välit.
En vastannut kaverikutsuun tai privaviestiin. En tuntenut yhteydenotosta mitään lämmintä nostalgian läikähdystä, vaan pikemminkin ärsyynnyin.

Tarkemmin kun ajattelee, mun on vaikea keksiä menneisyydestä yhtään ainutta ihmistä, jonka yhteydenotto tuntuisi kivalta. No, tuota ensimmäisen kohdan miestä lukuunottamatta.
Vanhoja kavereita googletin joskus lähinnä nähdäkseni, mihin he päätyivät opiskelemaan tai töihin. Keneenkään en ole aikonut ottaa yhteyttä, en myöskään eksiin.

Lähettäjä: Hohhoijaa 
Päivämäärä:   21.2.25 11:53:12

Yks ex-pano laitto viestiä instassa ja kaveripyyntöä. Kyseli kuulumisia ilman että kertoilisi mitä hänelle kuuluu. Vastasin vaan ympäripyöreesti kuulumisia. Vastas siihen kysymällä missä asun nykyisin. En vastannut. Ei se kuulu hänelle. Varsinkin kun tiedän että häntä vaan kiinnostaa se et pääsis panemaan. Kuitenkin on naimisissa eikä sitä kertonut silloinkaan vuosia sitten.

Lähettäjä: HUS 
Päivämäärä:   21.2.25 12:10:38

Entinen koulukiusaaja (tai siis koulukiusaaaamisen hyväksyjä joka ei varsinaisesti ollut se pääkiusaaja) laittoi viestiä ja pyysi anteeksi käytöstään n 10v tapahtumista. Tuntui ihan hyvältä kun ihan aidosti vaikutti olevan pahoillaan.

Lähettäjä: !!! 
Päivämäärä:   21.2.25 22:28:00

Minä otin yhteyttä opiskeluajan kämppäkaveriin noin 25 vuoden jälkeen. Puhelimessa juttu luisti aivan kuten ennenkin.

Lähettäjä: Öaö 
Päivämäärä:   21.2.25 23:13:30

Minuun on otettu. Ex nuoruuden rakkaus jonka kanssa riita johti 10vuoden hiljaisuuteen. Sain vihdoinkin rakastamani ihmisen takaisin.

Lähettäjä: Harkinnassa 
Päivämäärä:   22.2.25 02:34:23

Juuri mietin, pitäisikö ottaa yhteyttä. Kyseessä on luokkakaveri, jonka kanssa oltiin ala-asteella vuosi samalla luokalla. Yläasteella oltiin rinnakkaisluokilla. En muista, oltiinko samassa lukiossa.

Noin 20 vuotta sitten aloimme fb-kavereiksi, mutta sekin kaveruus on ollut jotain satunnaista postauksista tykkäämistä.

Pari vuotta sitten face alkoi näyttää hänen ig storeejaan ja etsin hänet myös ig:stä. Päivittää melko ahkerasti ja reilu vuosi sitten hän muutti takaisin kotikaupunkiimme puolisonsa kanssa.

Vanhoista kavereista täällä asuu vain yksi, joten olen pitkään miettinyt, pitäisikö tälle paluumuuttajalle laittaa viesti ja kysyä, haluaisiko hän lähteä vaikka kahville. Toisaalta en tiedä, onko meillä mitään yhteistä puhuttavaa, kun ei koskaan olla oltu kavereita. Toisaalta olisi kiva löytää kaveri, jonka kanssa voisi silloin tällöin käydä kahvilla tai lenkillä.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   22.2.25 08:04:32

Mitä sitä miettimään. Ehdota ihmeessä näkemistä. ”Harkinnassa” itse ainakin tykkäisin jos joku kysyy.
Ja olen itsekin kysynyt ja saanut vanhan kaverin takaisin elämääni.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   22.2.25 22:29:59

Minuun otti yhteyttä teiniajan säätö. Ei edes poikakaveri, vaan tyyppi, johon olin 15-vuotiaana kovin ihastunut, mutta joka oli minua vanhempi ja armopalana aina välillä käytti hyväkseen, jos hänellä ei sattunut olemaan parempaakaan seuraa. 30 vuotta myöhemmin pyysi facekaveriksi ja laittoi viestiäkin. En todellakaan vastannut mitään

Lähettäjä: :/ 
Päivämäärä:   23.2.25 14:24:12

Viimeisin oli eräs mies jonka kanssa viriteltiin jotain romanssia yli 10 vuotta sitten. Yhtäkkiä hän vain katosi elämästäni, enkä tiennyt mitä tapahtui. Vähän myöhemmin selvisi että tämä oli alkanut seurustelemaan jonkun toisen naisen kanssa, saivat lapsen ja menivät naimisiin. Nyt sitten yhtäkkiä yllättäen tämä laittoi somessa kaveripyynnön yli 10 vuoden jälkeen. Kertoi että olivat eronneet tämän lapsensa äidin kanssa ja kyseli minun elämästäni ja että olenko ehkä vapaalla jalalla. Kerroin sitten että kun hän katosi elämästäni, niin löysin jonkin ajan päästä nykyisen mieheni. Tämä oli harmissaan etten ollutkaan täällä häntä odottamassa 10 vuoden jälkeen, vaan olin siirtynyt elämässä eteenpäin. Voi voi sentään...

Toinen oli kouluajoilta tyttö joka kiusasi minua todella rankasti. Laittoi kaveripyynnön ja viestiä yli 15 vuoden jälkeen ja kyseli kuulumisia. Myönsi viestissään että ei "ehkä" kohdellut minua kovin hyvin kouluaikoina. Jaa, ihanko totta?! Vastasin kyllä tähän viestiin, mutta en todellakaan kovin korrektisti ja sitten blokkasin koko tyypin. Ei kiinnosta alkaa mihinkään kanssakäymiseen hänen kaltaistensa myrkkykäärmeiden kanssa. Kouluaikoina tuon lempipuuhaa oli esittää kaveria, saada minut avautumaan kipeistäkin aiheista ja sitten kertoa kaikki kertomani eteenpäin ja valehdella vielä päälle kaikenlaista, että saivat hyvät naurut kustannuksellani muiden kanssa. Toinen lempipuuhansa oli nöyryyttää minua kaikkien edessä, ja tässäkin usein käytti hyväkseen hänelle luottamuksella kertomiani asioita. Lupasin itselleni jo ajat sitten etten enää koskaan aseta itseäni sellaiseen tilanteeseen jossa kukaan voisi puukottaa minua selkään. Joten varmaan ihan ymmärrettävää etten luota tuohon ihmispaskaan yhtään, enkä siihen että sisältä mätä ihminen koskaan muuttuisi miksikään muuksi. Lapsena ja nuorena annoin tuollaisille aivan liian monta mahdollisuutta kun vielä kuvittelin että kaikissa on jotain hyvää ja että jokainen voi muuttua ja ansaitsee uuden mahdollisuuden. Ei enää koskaan...