Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   21.2.25 09:00:53

Sain juuri ensimmäisen lapsen ja ajan kuluminen on alkanut pyörimään mielessä. Lapseni kasvaa ja kehittyy silmissä. Äitini ja isäni vanhenevat. Ja ovat nyt isovanhempia. Paljon on elämää takana ja paljon on edessä, mutta ei ihan niin paljoa kuin takana.

Eli miltä tuntuu olla 50-60 vuotias?

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   21.2.25 09:05:04

Ihan mukavalta. Lapset aikuisia, lapsenlasten kanssa kiva viettää aikaa. On aikaa keskittyä tekemään omia juttuja kun ei tarvitse huoldhtia kuin itsestään. Tukea annan tarvittaessa lapsille.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   21.2.25 09:11:46

Olen 52v ja ihan tavallista arkea elän. Lapset kohta täysikäsiä eikä arki ole kuormittavaa niinku ennen. Ulkonäkökin säilynyt hyvänä joten peiliin katsominen ei masenna.

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   21.2.25 09:14:02

Ei mitenkään erilaiselta. Työt ja harrastukset on pysyneet hyvin samanlaisina jo pitkään, vaikka työpaikkaa vaihdoin muutama vuosi sitten. Toki nyt elellään puolison kanssa kahdestaan, kun lapset on jo omillaan. Lastenlapsia ei ole. Elämä on varsin mukavaa ja helppoa. On paljon omaa aikaa, kun ei oikeastaan tarvitse huolehtia kuin itsestään. Harrastuksiin tuleekin panostettua paljon.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.2.25 09:24:18

Elämä on laiffii.

Lähettäjä: .SE 
Päivämäärä:   21.2.25 09:25:25

56v ihan normielämää.
Nivelet vähän kuluneet, mutta aina saa uusia. Ratsastan melkein joka päivä, käyn koirien kanssa metsässä, teen vaativaa asiantuntijatyötä ja omistan yritykseni.
Yhtään ryppyä ei ole.
Kuilu näppäriin nuoriin Podcasteja kuunteleviin Reelsejä katsoviin TikTok wokeihin on niin suuri, että en haluaisi olla yhtään nuorempi.
Mutta toki haluaisin elää ikuisesti.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.2.25 09:35:22

Ei se sisäinen tunne muutu vaikka ikää tuleekin. Henkisesti helpompi olla kuin nuorena, koska tietää jo mikä on ja mihin pystyy. Toki ikä tuo fyysisesti jotain kremppaa, mutta perusterve ihminen voi siihenkin vähän vaikuttaa. Sitä kyllä joskus ihmettelee että miten se aika menikin niin nopeasti. Ja tietysti sekin auttaa että taloudellinen tilanne on niin paljon vakaampi tässä iässä, velat alkaa olla maksettuna ja on rahaa matkustella, harrastaa jne.

Lähettäjä: Maikki 
Päivämäärä:   21.2.25 09:56:00

Täytin just 60 ja nyt saan elää täysin itselleni. Olen tietoinen mitä haluan ja mitä en halua. Enkä tee enää juurikaan kompromisseja, paitsi aikuisten lasten suhteen joskus...

Tykkään tästä elämänvaiheesta ja vapaudesta. On töitä, talous ok, terveyskin hyvä, paitsi nauratti toi "Nivelet vähän kuluneet, mutta aina saa uusia" koska just sama tilanne :D :D

Lähettäjä: Juu tota 
Päivämäärä:   21.2.25 10:07:39

Onneksi nivelvaivoja tuskin on meidän lapsilla.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   21.2.25 10:13:20

No jaa, eipä tuo nyt juuri miltään tunnu. Paitsi että kaikkinainen rapistuminen ja krempat hankaloittaa elämää. Näkö huononee, nivelet naksuu, sieltä täältä kolottaa ... eikä pää miellä sitä että et ole enää kolmikymppinen, ei sitä tunne itseään vanhaksi muuta kun silloin kun keskustelukumppanin naamasta näkee että miettii mitähän tuo mummo nyt taas meinaa....

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   21.2.25 10:15:18

"56 v ja yhtään ryppyä ei ole".

Hehe :D

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   21.2.25 10:21:28

Ihan mukavalta. Lapsiperheen ruuhkavuodet takana . Nykyajan tuon ikäiset hyvässä iässä vielä.

Lähettäjä: Ikivanha 
Päivämäärä:   21.2.25 10:39:52

Viiskymppisenä olin tosi tikissä kunnossa, fyysisesti ja henkisesti ja talous viimein siinä kuosissa, ettei tarvitse tiristää viimeisiä pennejä. Mitä nyt jotain kuumia aaltoja... Hyvät geenit, ei juuri rypistymistä, ei krempan kremppaa.
Kuuskymppistä lähestyessä elämä pisti hanttiin henkisesti ja alkoi lihominen, toki edelleen suht normipainossa. Se ärsyttää. Omaan hyvinvointiin panostaminen ei oo ollut prioriteetti.
Mut muuten: ei kremppoja, talous kunnossa, työelämässä ihanaa. En koe ollenkaan olevani vanha, saati ikivanha ;)

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   21.2.25 15:26:25

Ihan paskalta. Vaihdevuodet pahimmillaan ja joka paikka hajoaa. Ei päivää ettei koko ajan sattuisi johonkin. Mitään ei meinaa jaksaa. Ja tästä tulee kierre, että aina vaan kroppa hajoaa enemmän, kun ei jaksa huoltaa kehoaan. Ja koska kaikki sattuu, niin ei jaksa kuntoilla. Ja lisäksi painaa suuri huoli ikääntyvistä huonokuntoisista vanhemmista. Ei päivää etten pelkäisi, että nytkö se elämän kamalin puhelu tulee, kun jompikumpi kumpi kuolee. Tai tehdä oikein muutakaan. Joku ryppy naamassa on huolista pienin

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   21.2.25 15:30:09

"56 v ja yhtään ryppyä ei ole".

Hehe :D

Niinpä :D "

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   21.2.25 15:30:39

Täytän huhtikuussa 60, ja aivan samalta tuntuu kuin kaks- tai kolmikymppisenä.

Mulla eivät onneks vielä paikat hajoile.

Lähettäjä: lol 
Päivämäärä:   21.2.25 15:36:42

Mikäs tässä. Jokainen päivä on oma juttunsa, ja mikä vain voi olla viimeinen.

Lähettäjä: Persikka 
Päivämäärä:   21.2.25 16:38:46

Pää toimii ja ajattelee edelleenkin kuin kakskymppisenä. Kroppa taas , no jaa. Yöllä tuntuu kuin olisi saunassa ja päivällä paleltaa. Kylmyys on pahasta joten kesää odottelen. Senkin voisi mainita että turha pelko tulevasta on väistynyt , nyt eletään letkeästi ja katsotaan mitä huominen tuo.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.2.25 16:42:57

Noh, todennäköisesti elän jäljelläolevan elämäni parasta aikaa,joten ei auta kitistä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.2.25 16:46:23

"56 v ja yhtään ryppyä ei ole".
Niin, siis näkö heikkenee eikä ilman lukulaseja todellakaan pysty lukemaan enää tässä iässä. Joten voikin olla yllätys jos katsoo peiliin ne lukulasit päässä. Ryppyjä on, ei vain näe niitä ilman laseja!

Lähettäjä: 58 vee 
Päivämäärä:   21.2.25 17:35:30

Hyvältä, paljon paremmalta sekä henkisesti että fyysisesti kuin nelikymppisenä.

Lähettäjä: Täti +60 
Päivämäärä:   21.2.25 17:59:56

Ihan samalta kun 40 vuotiaana. Hevostellaan, mökkeillään ym. En nyt tiedä mitä eroa olisi.
Ehkä vähän ryppyjä tullut, mutta ne ei menoa haittaa. Urheilullinen ja liikkuvainen olen aina ollut.

Lähettäjä: Jkcf 
Päivämäärä:   21.2.25 18:11:10

Toukokuussa 50 vee, ainakin vielä tuntuu hyvältä eikä mitenkään erityisesti viiskytvuotiaalta.

Lähettäjä: vanha 
Päivämäärä:   21.2.25 18:22:14

Ei omasta mielestäni muullakaan ole ryppyjä, olen 55v ja mielestäni olen ainakin kymmenen vuotta nuoremman näköinen mutta pilvilinnat romahti kun eräs työkaveri luuli että olen kohta eläkeiässä ja toinen kysyi olenko jo täyttänyt 60 :(

Lähettäjä: Tellu 
Päivämäärä:   21.2.25 18:27:24

Ei mulla ole lukulaseja, vaikka olen 58.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   21.2.25 18:31:55

Lähettäjä* 

Päivämäärä21.2.25 15:30:39

Täytän huhtikuussa 60, ja aivan samalta tuntuu kuin kaks- tai kolmikymppisenä.

Mulla eivät onneks vielä paikat hajoile.

Kaulalta alkaa iho hiukan roikkua, ja yläluomet.
Lukulaseja en tarvitse vieläkään. Johtuu siitä, että kaukonäkö on aina ollut todella huono, -10 luokkaa. Lähinäkö edelleen siitä johtuen todella tarkka. Ja piilarit käytössä tietenkin koko ajan.

Lähettäjä: Kgf 
Päivämäärä:   21.2.25 19:08:44

Kyllä teillä viisvitoset on ryppyjä, uskokaa pois.
Oma mies luuli olevansa oikea varsinainen siloposki mutta kun tietyssä kulmassa/ valaistuksessa jne katsoo niin ryppyjä tai viivoja on vaikka muille jakaa varsinkin ilmeillessäån.
Jostain kuvasta hälle paljastui kerran koko karuus.

Lähettäjä: Ikivanha 
Päivämäärä:   21.2.25 19:22:10

Tottakai meillä on ryppyjä, toisilla aikaisemmin ja enemmän ja eri paikoissa kuin toisilla. Kaikenlaista muutakin ihomuutosta. Ei me vanhempi sukupolvi ainakaan muovista olla, luojan kiitos.
Josta tulikin mieleen muistuttaa nuorisolle aurinkovoiteen käytöstä ihan aina! Itse oon ollut lähes koko ikäni auringolle alttiina ilman suojaa ja nyt se näkyy pigmenttimuutoksina ja aurinkokeratoosina. Joten se lienee ikävä asia mun vanhetessa - joutuu ihan meikkiä käyttämään...

Lähettäjä: U 
Päivämäärä:   21.2.25 19:25:06

59 v. Rahaa on ja eläkettä kertynyt mukavasti. Pari vuotta viel töissä, vähän kulumia mutta pärjään, lapset aikuisia.
Harrastan ja teen mitä haluan. Elämä on tosi kivaa.

Lähettäjä: Asta 
Päivämäärä:   21.2.25 19:32:01

Olisko tämäkin nyt sitä elämän parasta aikaa? Ei valittamista, työpäivät voisi olla jo lyhyempiä. Talo, mökki, auto yms maksettu, rahat menee hevoseen ja koiriin.

En mieti ryppyjä, kynsiä tai ripsien pituutta. Lapset naimisissa , muttei vielä lapsenlapsia ja hyvä niin, en kyllä ehtisikään. Aviomies on ihana ja paras ystävä.

Mutta nopeaanhan se aika tosiaan kuluu. Nauttikaa kaikista ikävuosista ja vaiheista.

Lähettäjä: Elämäonluopumista 
Päivämäärä:   21.2.25 19:48:20

Tuntuu miltä?
Siltä tuntuu että aikuistuu ja ymmärtää elämästä yhä enemmän. Toisaalta kauhistuttaa ja toisaalta koen että ei ole mitään hätää. Elämä on luopumista ja tässä iässä on luopunut jo monesta asiasta ja lisää luopumista tulee. Muistan nykyisin iloita pienistä hyvistä asioista sillä eihän tämä vanheneminen mitään hauskaa ole.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   21.2.25 19:49:04

60+ ihan rikki raskasta työtä tehnyt vielä hetki eläkkeeseen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.2.25 20:16:50

"
Täytin just 60 ja nyt saan elää täysin itselleni. Olen tietoinen mitä haluan ja mitä en halua. Enkä tee enää juurikaan kompromisseja, paitsi aikuisten lasten suhteen joskus...
"
Olen 30v ja elänyt noin 14 vuotta. Ei lapsia.

Lähettäjä: I 
Päivämäärä:   21.2.25 20:55:03

Eläköitynyt 60+. Elämä vapaudessa on ihanaa ja maailma on avoin, kun työt ei enää sido. Huomisesta ei tiedä, joten paras olla murehtimatta ja vain nauttia pienistä ilon hetkistä.

Lähettäjä: Sp 
Päivämäärä:   21.2.25 22:07:58

Orgasmin saadessa ei tule edes ikä mieleen.
Kunto on hyvä. Elämä on kivaa.

Lähettäjä: Hötömummo 
Päivämäärä:   21.2.25 22:21:18

Elämä on jatkuvaa orgasmin etsimistä.

Lähettäjä: Minä 
Päivämäärä:   21.2.25 22:44:59

Mulla oli 30 vuotta lapsia kotona. Nyt 60v on elämä helppoa. Ei tarvi huolehtia kuin itsestä. Miettikää: 30 vuotta pitänyt mennä lapset edellä ja yhtäkkiä voi tehdä mitä haluaa ja esim ostaa itselle vaatteita ilman huonoa omaatuntoa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.2.25 22:47:37

"Olen 30v ja elänyt noin 14 vuotta. Ei lapsia." No, miltä se nyt tuntuu olla yli viisikymppinen kolmekymppisen kropassa?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.2.25 23:06:49

” esim ostaa itselle vaatteita ilman huonoa omaatuntoa.”

No ei ole ollut koskaan huono omatunto vaatteiden ostamisesta itselle. Tai mistään muustakaan itselle hankitusta tai omaan hyvinvointiin panostamisesta.

Lähettäjä: Elämä on asenne 
Päivämäärä:   22.2.25 01:19:10

63 v.
Elämä on parasta ikinä !
Aikuiset lapset, saadaan olla kahdestaan miehen kanssa.
Teen kaikkea kivaa, kuntosalilla, tallilla sekä muutama vuosi vielä töitä.
En ole vaihdevuosista enkä muistakaan vaivoista kärsinyt.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   22.2.25 07:57:53

Olen 54-v ja vuosi vuodelta ahdistaa enemmän. Tuntuu että kaikki on jo koettu ja nähty moneen kertaan, ryppyjä on ja muuten hoikkaan vartaloon on tullut vatsaan kauhea läskikerros. Mieli on maassa ja en tiedä mitä tulevaisuudelta odottaisin, tuntuu että kokoajan on vain luopumista jostain... ihmisistä ja eläimistä ja sitä samaa luopumista se on edessäpäinkin. Elämä ei ole mennyt niinkuin olisin halunnut sen menevän ja nyt on myöhäistä enään korjata.

Lähettäjä: Niina 
Päivämäärä:   22.2.25 08:03:10

56 v. lapset aikuisia.Arvostan ja nautin jokaisesta päivästä.Töitä ja liikunnallisia harrastuksia.Haaveeni saada olla joskus mummu lapsenlapselle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.2.25 08:04:03

Elämä on helve tiä. Sairaudet vaivaa, liikuntakyky mennyt, ystävät kaikonneet. Illalla toivoo ettei aamulla heräisi, ja aamulla sadattelee kun heräsi.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   22.2.25 08:43:03

Ihan kivalta tuntuu. Ei lapsia, joten sikäli olen aina saanut elää niinkuin haluan. Naama on kyllä rupsahtanut parin viime vuoden aikana oikein kunnolla, esim kauheat silmäpussit. Menkat loppui pari kolme vuotta sitten. Ei juuri vaihdevuosioireita, joskus harvoin tunnistaa kuuman (lämpimän) aallon vaikka sohvalla istuessa, mutta se on melkeinpä hyvä juttu kun olen muuten aina ollut tosi viluinen :D

Miehet ja seksi eivät enää ohjaile elämää, olen tyytyväinen sinkku. Yksi pitkäaikainen seurustelukumppani on nykyään hyvä ystävä. Nautin luonnossa liikkumisesta, retkeilystä, matkailusta etenkin kotimaassa ja lukemisesta.

Töitä teen ihan liikaa, arkena ei päivään juuri muuta mahdukaan. Toisaalta tykkään kyllä työstäni, jota teen lähes kokonaan etänä. Asun mukavasti omakotitalossa kivalla paikalla. Lainaa on vielä aika paljonkin jäljellä, kun muutama vuosi sitten ostin tämän talon enkä myynyt vanhaa asuntoa vaan laitoin vuokralle. Tulot on hyvät joten maksan ylimääräisiä lyhennyksiä, ei pelkoa ettei lainasta selviäisi. Rahaa jää muuhunkin, ei tarvitse laskeskella mihin ne riittää. Toisaalta en mikään himoshoppailija olekaan.

Kremppaa on sen verran että toisen isovarpaan tyvessä vaivaisenluu, sattui kävellessä mutta siihen löytyi apu (ilman leikkausta). Yksi lääke rytmihäiriöön joka kyllä alkoi jo kolmikymppisenä, 50 täytettyä paheni lääkitystä vaativaksi. Liikunta jää liian vähiin, työkiireet haittaa ja vaikea löytää motivaatiota. Siitä syystä ja koska karkit ja jäätelö maistuu, on keskivartaloon kertynyt ylimääräistä, mutta en ole pahasti ylipainoinen. Ei vain jaksa enää koko ajan kytätä syömisiään. Ratsastuksen lopetin viitisen vuotta sitten, motivaatio meni kun ei enää kehittynyt ja alkoi myös pelätä.

Elämän rajallisuuden tajuaa, aika on mennyt tosi nopeasti. Varsinainen kriisi siitä kuitenkin oli vähän yli nelikymppisenä kun äiti kuoli. Nyt vaan mennään päivä kerrallaan. Mutta joo, ei nuorenkaan kannata aikailla jos jotain meinaa elämässään ehtiä tehdä!

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   22.2.25 08:44:26

Niin ja olen 55 v.

Lähettäjä: hoitaja 
Päivämäärä:   22.2.25 09:27:17

58-vuotias olen ..pikkukremppaa kropassa mutta muuten hyvässä kunnossa. Eläkepäiviin laskeskelen rahojani

Lähettäjä: Riu 
Päivämäärä:   22.2.25 11:08:39

52. En ajattele ikääni ellei joku kysy. En liioin pidä kirjaa rypyistä tai ole kiinnostunut siitä minkä ikäiseltä näytän jonkun muun mielestä.

Tuntuu siis ihan tavalliselta, omalta itseltä, niin kuin klolmi- ja nelikymppisenäkin. Parikymppiseksi en suostuisi palaamaan vaikka maksettaisiin ;)

Lähettäjä: Ikivanha 
Päivämäärä:   22.2.25 11:53:44

Riu, ai apua olisi kamalaa olla kaksikymppinen #

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   22.2.25 16:34:06

No minä voisin ihan mielellään olla kaksikymppinen, silloisella naamalla ja kropalla, mutta nykyisellä järjellä ja elämänkokemuksella. Muutaman jutun voisin tehdä vähän toisin.

Ja se oma sisäinen minä säilyy ihan samana, siinä mielessä tuntuu samalta kuin pari-kolmekymppisenä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.2.25 17:23:33

Ei haittaa rypyt tai vatsamakkarat, antaa jo muutenkin piupaut muiden mielipiteelle itsestään. Mukavuus on ihanaa, lököhousut, villasukat ja jättihuppari. Sääret ja tuhero trimmaamatta. Ilman laseja ei näe mustia karvoja leuassa.
Oma koti ja viltti sohvalla, jääkaapissa juuri sitä mitä itse haluan. Ei tarvi juurikaan siivota, laittaa ruokaa tai pyykätä. Vapaapäivänä voi katsoa hömppäsarjaa, kääntää kukkapenkkiä tai juoruta kaverin kanssa puhelimessa. Iloa tuo kiireettömyys, muuttolinnut tai ekat koivunsilmut keväällä. Ikänäköön ja kremppoihin on olemassa avut, töissä kun jaksaa ja pystyy niin se jo ilahduttaa.
Mahtavinta tässä kohtaa on aikuiset lapset, parhaat ihmiset elämässä.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   22.2.25 18:10:04

Täytän ensi vuonna 50. Ihan samanlaiselta tuntuu kuin aina ennenkin. Lapsia ei ole. Hyvä parisuhde. Harrastan urheilulajeja jotka aloitin 30v ja 40v, ja kilpailen niissä. Kropassa ei tunnu eikä näy mitään eroa, aktiivisemman treenin ansiosta paremmassa kunnossa kuin ehkä ikinä. Naama on vähön veltompiOlen ollut pitkään samassa työpaikassa, jossa on mielekäs työ ja ihanat työkaverit. Sain pienen perinnön, joka mahdollistaa esim matkustella enemmän. Omat vanhemmat 75v kuitenkin hyvässä kunnossa ja matkustelen myös heidän kkanssa.