Lähettäjä: hämmentynyt 
Päivämäärä:   20.2.25 06:28:23

En ole vuosiin ollut hötölässä mutta en tiedä mistä muualtakaan kysyisi. Erosin viime vuonna pitkästä liitosta, ei ole lapsia. Nyt kehittynyt viiskymppisen miehen kanssa uusi suhde enkä ihan tiedä miten suhtautua. Miehellä yläkouluikäisiä lapsia ja kiireinen työ. Asutaan samalla paikkakunnalla. Mies viestittelee päivittäin mutta töiden ja muun elämän takia tapaamisissa saattaa olla parikin viikkoa väliä.

En ole koskaan seurustellut sellaisen ihmisen kanssa jolla on lapsia. Yritän ymmärtää mitä tämä tarkoittaa minun kannalta, eli en siis ikinä tule olemaan toiselle ihmiselle se tärkein, vaan lapset menee luonnollisesti aina edelle. Tämän ymmärrän täysin.

Lisäksi tulee työn ja miehen vapaa-ajan asiat. Eli käytännössä tämä ihmissuhde tulisi olemaan sitä, että pari kertaa kuussa on ehkä yhteinen yö ja joku satunnainen päivätapaaminen ehkä välissä. Eri osoitteet.

Suurimman osa ajasta on sellainen olo, että tämä on sen arvoista. Mies on tunnetaidoiltaan aivan ennennäkemätöntä tasoa, keskustelee, tarjoaa hyvää seksiä, on erittäin hauskaa seuraa, ei käytä päihteitä jne. Aina hyvä olo kun ollaan yhdessä.

Mutta välillä iskee sellainen olo, että oliko tää nyt tosiaan tässä. Onko aikuisilla ihmisillä ylipäätään sellaisia ihmissuhteita missä seurustelukumppani olisi se ykkösprioriteetti elämässä. Vai onko se tosiaan niin, että ensin lapset, sitten työ, sitten vapaa-ajan harrastukset ja sit jos kaikelta muulta jää aikaa, niin sitten voi muutaman tunnin seurustella toisen aikuisen kanssa.

Mulla ei ole omassa tuttavapiirissä ollut mitään uusioperhekuvioita tms niin en tiedä miten näiden kanssa yleensä toimitaan. Mä olen edellisen kerran aloittanut seurustelun parikymppisenä, joten sieltä varmaan kaava päässä että miten parisuhteet kehittyy. Nyt olen vähän hukassa kun en tajua että onko tämä nyt oikeasti tätä aina, kun kumppanina on perheellinen ihminen. Vai viilataanko mua nyt linssiin tässä ja tyydyn liian vähään. En tiedä mitä voi realistisesti odottaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.2.25 06:39:36

Tyydyt liian vähään.

Jokainen suhde on erilainen ja elämäntilanteet. Lapset luonnollisesti tulevat tuossa kohtaa ensin, mutta jos halua löytyy niin aikaa parisuhteelle järjestettälsiin.

Se taitaa olla normi, että lapset ovat ykkösprioriteetti ja siitä poikkeaminen tekee huonoksi vanhemmaksi. Terveet ihmiset (joita on äärimmäisen harvassa) pystyvät kyllä tuomaan parisuhteen ja oman hyvinvointinsa samalle linjalle ainakin lasten vanhempien/saman katon alla asuvien aikuisten kesken. Se aikuisten hyvinvointi kuitenkin vaikuttaa niin paljon lastenkin hyvinvointiin, mutta se ei tietenkään saa tapahtua lasten kustannuksella. Vaan että jokainen saa omaa aikaa ja parisuhteessa yhteistä aikaa ilman että lapset siitä kärsivät.

Jos olet osa miehen lapsiarkea näette enemmän. Jos se ei ole mitä haluat niin ehkä jonkun muu olisi sinulle sopivampi.

Lähettäjä: Pimu 
Päivämäärä:   20.2.25 06:47:09

Omalla miesystävällä teini-ikäisiä myös, raskas työ, mutta vapaa-aika vietetään yhdessä. Saman katon alla oltu periaatteessa siitä asti, kun olen tutustunut kunnolla hänen lapsiinsa. Teinit turvautuvat myös minuun ja vietän paljon aikaa heidän kanssaan, vaikka mies olisi kotonakin. Meille oli seurustelun alusta asti selvää, että halutaan viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä ja tavoitteena yhteinen elämä. Kuulostaa siltä, että ette ole samalla aaltopituudella siinä, mitä haluatte parisuhteelta.

Lähettäjä: Mi 
Päivämäärä:   20.2.25 06:50:11

Ehkäpä jonain päivänä näette ja teette asioita enemmän yhdessä niin että lapsetkin on mukana?

Lähettäjä: hämmentynyt 
Päivämäärä:   20.2.25 06:59:01

Täytyy varmaan tarkentaa että olen kyllä lasten kanssa tuttu, se vähän yllätti alussa ettei oltu tunnettu kuin muutama viikko ja sitten tutustuin lapsiin myös. Olin aina olettanut, että menisi pidempi aika siihen että kumppani esitellään lapsille. Olen ollut kyllä useasti miehen luona niin että tehdään jotain kotijuttuja koko porukalla.

Mies haluaa edetä hitaasti, eli ei olla käytetty edes sanaa "seurustelu" tässä vaiheessa. Eli en tiedä muuttuuko tilanne jotenkin siinä vaiheessa jos tapailu muuttuu seurusteluksi.

Tuntuu että mulla on nyt iso riski sabotoida tämä juttu ihan vaan siksi että oletan, että aikuisten ihmisten seurustelu voisi olla samanlaista 24/7 paijailua kuin mitä opiskelijana oli.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.2.25 07:37:46

Mies on sitoutumiskammoinen.
Toisen miehen kanssa tilanne ei menisi noin.

Jatka hitaasti jos on mielestäsi sen arvoista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.2.25 07:44:36

Yläkouluikäiset muuttavat muutaman vuoden sisään pois . Sitten on satunnaisia viikonloppukyläilyjä mutta arjet ja muut viikonloput on enempi aikaa.
Et kuitenkaan varmaan tässä vaiheessa vielä yhteen muuttoa suunnittele?
Kannattaa nyt nauttia myös omasta ajasta silloin kun miehellä on muuta.
Kuitenkin suht lyhyt aika erosta.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   20.2.25 07:46:26

Sanoisin että verrattain yleistä, mies varmasti tykkää sinusta ja viihtyy kanssasi, mutta on jo luonut elämään rutiineja joista tykkää vielä enemmän. Sinun pitää nyt päättää että riittääkö sinulle tapaaminen muutaman viikon välein vai haluatko enemmän. Todennäköisesti miehellä vapautuu sitä aikaa kohta reilummin, yläasteikäisillä kaverimenot ja muut haukkaavat isomman osan arjesta, mutta kukaan ei tietenkään voi luvata että mies käyttää tuon lisääntyvän vapaa-ajan juuri sinun kanssasi, hän voi vaikka aloittaa jonkun uuden harrastuksen.

Oletko kuitenkin tuonut esille että haluaisit tavata useammin? Miten mies reagoi? Pari kertaa kuussa tapaamisten ja 24/7 nyhjäämisen välilläkin on vaihtoehtoja ja aikaa toiselle voi halutessaan kyllä järjestää.

Lähettäjä: hämmentynyt 
Päivämäärä:   20.2.25 07:52:01

Todennäköisesti tää on sellainen suhde, missä ei ikinä muuteta yhteen. Mulla on oma talo, mistä en lähde ja miehellä sama. Enkä tiedä haluaisinko koskaan enää asua edes toisen ihmisen kanssa, sen verran kuitenkin tarvitsen omaa aikaa ja rauhaa.

Mutta jotenkin on silti outo olo. Että tässäkö tää nyt sitten oli, rakkaussuhteet mun elämän osalta.

Lähettäjä: ,., 
Päivämäärä:   20.2.25 08:31:59

Mies haluaa edetä hitaasti ettekä virallisesti seurustele, mutta sinut on esitelty lapsille? Millä nimikkeellä?

Mieheltä voi ihan kysyä, että aikooko hän muuttaa prioriteettejään joskus vai ovatko harrastukset hänelle aina sinun edellä. Ei ole väärin haluta viettää enemmän aikaa kumppaninsa kanssa. Ei ole väärin haluta viettää vähemmänkään aikaa, nämä on ihan sopimuskysymyksiä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.2.25 08:52:36

"Mutta jotenkin on silti outo olo. Että tässäkö tää nyt sitten oli, rakkaussuhteet mun elämän osalta."

Jos jäät tähän suhteeseen, on asia todennäköisesti näin. Mutta on myös miehiä jotka ovat enemmän samanlaisessa elämäntilanteessa kuin sinä ja haluavat ehkä hekin suhteeltaan enemmän.
Sinuna en tekisi väkivaltaltaisia ratkaisuja, antaisin ajan kulua ja katsoisin miltä tuntuu, ainahan pääsee pois jos niin tuntuu.

Lähettäjä: Anonyymi 
Päivämäärä:   20.2.25 08:57:43

Mä olen nelikymppinen ja seurustelen ikäiseni miehen kanssa. Kyllä me vietetään paljon aikaa yhdessä, juuri ollaan matkalle lähdössä! Ja se yhteinen aika on ihan kuin parikymppisenä eli läheisyyttä, juttelua ja yhteisiä kokemuksia.

Sun kannattaa ehkä pohtia, mitkä on sulle ne rajat, ja kommunikoida ne selkeästi. Ei uhkaillen eikä syytellen, mutta suoraan.

Esimerkiksi:

”kaipaisin sinulta enemmän selkeyttä tähän tilanteeseen. Nyt en oikein tiedä tapailemmeko, seurustelemmeko ja olemmeko vapaita tapaamaan myös muita vai ei.

Haluaisin viettää enemmän aikaa kanssasi, jotta voisimme tutustua kunnolla ja oppia toisistamme lisää. Ymmärrän hyvin, jos olet sellaisessa elämäntilanteessa, ettet halua sitoutua tämän enempää. Minun olisi kuitenkin tärkeä tietää siitä, jotta voin tehdä sen pohjalta valintoja, jotka sopivat elämäntilanteeseeni ja arvoihini. Mitä sinä toivoisit tältä suhteelta ja oletko tyytyväinen nykytilanteeseen?”

Lähettäjä: hämmentynyt 
Päivämäärä:   20.2.25 08:58:27

En mä varsinaisesti edes tiedä mitä nimikettä on käytetty. Deitti? Lapset sen verran isoja että tietävät kyllä miksi minä olen joskus siellä yötä (lapset silloin muualla) tai mies minun luona. Ovat suhtautuneet minuun tosi kivasti kaikin puolin.

Tässä on taustalla tosi kipeitä kokemuksia toisella(kin) osapuolella. Siksi haluaa olla varovainen. Paljon pohdin just sitä että kuinka paljon pitää tehdä myönnytyksiä toiselle siksi että taustalla on kaikenlaista.

Suurimman osan ajasta mulla on tosi hyvä olo vaikkei fyysisesti ollakaan samassa paikassa. Mutta hämmentää just tämä kun ei tiedä mitä ylipäätään voi odottaa tai olettaa kun elämässä on muutakin sisältöä kuin vain se seurustelusuhde.

Lähettäjä: ### 
Päivämäärä:   20.2.25 09:01:07

Lähettäjä: hämmentynyt
Päivämäärä: 20.2.25 07:52:01

Todennäköisesti tää on sellainen suhde, missä ei ikinä muuteta yhteen. Mulla on oma talo, mistä en lähde ja miehellä sama. Enkä tiedä haluaisinko koskaan enää asua edes toisen ihmisen kanssa, sen verran kuitenkin tarvitsen omaa aikaa ja rauhaa.

No siis. Jos sunkin lähtökohdat on nuo, niin sitten se suhde on tuollainen. Vai pitäisikö sen miehen olla sitten aina saatavilla, kun vähän tarvitsetkin paijalua etkä omaa aikaa?

Lähettäjä: Leyla 
Päivämäärä:   20.2.25 09:09:55

Ei kaikki aikuiset suhteet todellakaan ole tuollaisia! Eli ei ei ole pakko tyytyä mihinkään vain siinä pelossa, että mitä jos muuta ei ole tarjolla enää. Itselleni esim ei riittäisi tuollainen, vaan tarvitsen yhdessäoloa ja ns vahvempaa rakastetuksi tulemisen tunnetta.
Mieti kovasti mitä itse haluat ja saatko sitä tuosta suhteesta / tuolta henkilöltä. Ihan omalta kohdalta voin esim esimerkkinä / lohdutuksen sanana sanoa, että olen ollut (ja olen parhaillaan) hyvissä suhteissa aikuisiällä missä puoliso ja yhteinen aika on molemmille tärkeä asia ja molempien kiireistä huolimatta aikaa parisuhteelle löytyy.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   20.2.25 09:13:01

Minulle tuollainen suhde olis täydellinen. Kerrankin mies jolla on oma elämä eikä roiku koiranpentusilmissä odottamassa.

Lähettäjä: Kansas 
Päivämäärä:   20.2.25 09:14:30

Kauanko tämä kuvio on jatkunut? Joitakin kuukausia? Minä kyllä kivenkovaa väitän, että jos mies ei noinkaan pitkän ajan jälkeen halua kutsua seurustelua seurusteluksi, he's just not that into you. Tämä "en halua lokeroida tätä meidän juttua / en halua antaa sille nimilappua" on ihan klassinen kuvio, kun on kiva saada naiselta lämpöä ja seksiä ja sitten kuitenkaan ei haluta edes sen vertaa tehdä asiasta virallista, että voisi sanoa seurustelevansa. En ikinä suostuisi deittailemaan kuukausitolkulla miestä, jota kohtaan minulla olisi tunteita, jos hän varoisi kutsumasta minua tyttöystäväkseen. Jos mies olisi sinuun ihastunut tai jopa rakastunut (täysin mahdollista tuossa ajassa ja paljon nopeamminkin), hän haluaisi kiireen vilkkaa julistaa olevansa varattu ja puhuisi sinusta naapurin kummin kissallekin.

Jos mies ei lisäksi halua sen vertaa nähdä vaivaa, että pystyisitte näkemään enemmän kuin pari kertaa kuussa vaikka samalla paikkakunnalla asutaan, ei hän kaipaa sinua kovinkaan paljon. Sinä olet se viimeinen vaihtoehto, kun lapset, työt, omat harrastukset ja muut menemiset on hoidettu.

Minusta tyydyt liian vähään. Nykyaika vain on sellaista, että miehet on totutettu saamaan kaiken antamatta mitään. Nainen odottaa vaikka viikkokausia kiltisti valmiina seksiin ja keskusteluun, vaikka mies ei anna aikaansa, vaivaansa tai edes sitä, että myöntäisi teidän seurustelevan.

Lähettäjä: Hmmmh 
Päivämäärä:   20.2.25 09:22:27

Älä anna miehen varastaa aikaasi puolivillaiseen suhteeseen. Miehillä ei tunnu olevan minkäänlaista biologista kelloa minkään suhteen, joten he voivat viettää vaikka vuosikymmenen kivoja naisia kevyesti tapaillen, kunnes Hjalliksen ikäisinä kohtaavat sen puolta nuoremman oikean. Jos hän saa luotasi mukavaa yhteistä aikaa ja seksiä ilman sitoumuksia, miksi hän luopuisi siitä?

Naisilla aikaa on rajallisemmin ja Katri-Helenoiden tarinat harvinaisempia. Jos tiedät, mitä haluat eikä nykyinen riitä, kommunikoi se ja kerro, että aiot jatkaa etsimistä, koska muuten katuisit ikuisesti.

Yleisesti ottaen, kun miehet ovat tosissaan, siinä ei paljon vanhat traumat paina, vaan he tulevat elämääsi ryminällä ja niin, että pitää toppuutella. Näin minulla on käynyt ainakin joka kerta. Jos on pitänyt kysyä, mikä tämä juttu on, totuus on ollut, ettei mitään kunnon juttua edes ole.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   20.2.25 09:29:33

“ Mutta hämmentää just tämä kun ei tiedä mitä ylipäätään voi odottaa tai olettaa kun elämässä on muutakin sisältöä kuin vain se seurustelusuhde.”

Nykypäivänä aikuisten ihmissuhteissaei ole mitään sääntöä siitä mitä voi odottaa toiselta. Kaikki on sopimusasioita. Minulle kuulostaa siltä että isoin ongelma on että sinä et tiedä mitä itse haluat tai et uskalla sitä tavoitella. Tärkeää olisi sinun selvittää itsellesi millaisen suhteen sinä haluat ja sitten puhua asiasta miehen kanssa, katsoa miten hän siihen reagoi ja mitä hän haluaa.

Miehellä on oikeus haluta sellainen suhde joka hänelle sopii mutta yhtälailla sinulla on oikeus haluta suhde joka sopii sinulle. Kyse on siitä että te keskustelette ja katsotte löytyykö kompromissi joka sopii molemmille (vaikka veisikin jonkin aikaa työstää suhdetta siihen tilaan). Jos tuntuu että yhteisymmärrystä ei löydy niin sitten etsimään joku toinen elämään.

Lähettäjä: violin 
Päivämäärä:   20.2.25 09:40:45

"Lähettäjä: Hmmmh
Päivämäärä: 20.2.25 09:22:27

Yleisesti ottaen, kun miehet ovat tosissaan, siinä ei paljon vanhat traumat paina, vaan he tulevat elämääsi ryminällä ja niin, että pitää toppuutella. Näin minulla on käynyt ainakin joka kerta. Jos on pitänyt kysyä, mikä tämä juttu on, totuus on ollut, ettei mitään kunnon juttua edes ole."

Täysin samat kokemukset. Joskus parikymppisenä oli muutama orastava kiinnostus / tapailu, ja joka ikinen kerta, kun on pitänyt mietiskellä, onko mies kiinnostunut, ei se ole ollut.

Minun mieheni asui suhteen alkaessa parin tunnin ajomatkan päässä ja teki 12 - 14 -tuntisia työpäiviä kovassa paineessa johtavassa asemassa. Mihinkään ylimääräiseen ei ollut aikaa. Mutta kun tapasimme, jotenkin kummasti hän kuitenkin ehti paikalle joka kerta kieli vyön alla minuutilleen ajoissa, olimme kaikki viikonloput yhdessä 5 kk (tuon ajan asuttiin siis sen parin tunnin ajomatkan päässä toisistamme) ja usein hän sai tolkuttomasta työkuormastaan huolimatta asiat hoidettua niin, että teki työt jo torstaihin mennessä päästäkseen luokseni jo to-illaksi eikä vasta perjantaina. Lisäksi hän halusi sopia seurustelusta toisella tapaamiskerrallamme eli viikko ensitapaamisemme jälkeen. Nyt oltu 8 vuotta yhdessä ja siitä muutaman vuoden naimisissa, ja nykyään hänelle on tärkeää, että ihan asiaan liittymättömätkin ihmiset tietävät, että olen nimenomaan hänen vaimonsa enkä tyttöystävä, kun joka asiakaspalvelijallekin pitää mainita "Mä ottaisin tuota ja VAIMOLLE sitten tuota". :)

Jos mies ei löydä noinkaan helpossa kuviossa (kun asutte samassa kaupungissa) sinulle juurikaan aikaa eikä halua vieläkään sanoa tuota miksikään muuksi kuin deittailuksi, hän ei ole sinusta kovin kiinnostunut.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   20.2.25 09:46:35

Sinuna miettisin itse, mitä haluat suhteelta. Haluatko roikkua ja ripustautua vai riittääkö hyvä seura ja seksi? Ota koira, jos kaipaat sellaista joka palvoo sinua 24/7, ja pidä mies hyvänä seurana, ystävänä ja rakastajana.

Itselleni tuollainen mies olisi ihan täydellinen (olen itsekin kohta 50), koska en ikinä enää haluaisi sellaista roikkujaa jolla ei ole elämässä mitään muuta kuin minä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.2.25 09:58:53

Mietitään liikaa ja sitten lopulta ei kelpaa kukaan.

Lähettäjä: Jaa. 
Päivämäärä:   20.2.25 10:01:46

Lähettäjä###

Päivämäärä20.2.25 09:01:07

Lähettäjä: hämmentynyt
Päivämäärä: 20.2.25 07:52:01

Todennäköisesti tää on sellainen suhde, missä ei ikinä muuteta yhteen. Mulla on oma talo, mistä en lähde ja miehellä sama. Enkä tiedä haluaisinko koskaan enää asua edes toisen ihmisen kanssa, sen verran kuitenkin tarvitsen omaa aikaa ja rauhaa.

No siis. Jos sunkin lähtökohdat on nuo, niin sitten se suhde on tuollainen. Vai pitäisikö sen miehen olla sitten aina saatavilla, kun vähän tarvitsetkin paijalua etkä omaa aikaa?

^ Näin. Mieti nyt mitä oikein haluat. Vaikuttaa siltä että mies on ihana ja vastuullinen, ei heitä isänvastuutaan ja perhesuhteita mäkeen uuden naisen takia (tutki sydäntäsi... onko juuri tämä oikeasti se ongelmasi?), teillä on kuitenkin hyvä myös yhdessä ja tuonikäiset lapset lähtevät melko pian omille teilleen. Haluat oman kotisi, omaa aikaa, joten mikä on nyt se ongelma? Tuntuuko että kuuluisi haluta jotain muuta, mutta jos niin miksi ja kenen takia? Vai onko peitetty mustasukkaisuus sittenkin takana, kun mies elää omaa elämäänsä myös, eikä ehdi luritella kitaraa ikkunasi alla kuten salaa ehkä toivot?

Mieti mitä itse haluat ja toimi sen mukaan. Ei keski-ikäisten elämä tosiaankaan ole kuin opiskelijoitten, joten jos semmoiseen haluat paluun, luovu sitten itsekin talostasi ja sitoumuksistasi. Jos se ei ole niin yksinkertaista, älä kuvittele että perheellinen mieskään voi niin tehdä.

Lähettäjä: hämmentynyt 
Päivämäärä:   20.2.25 10:06:40

..: tätä just mietin viime viikonloppuna kun huomasin, että alan väsyä ja kaivata yksinoloa tapaamisen viimeisten tuntien aikana. Että en minä välttämättä tarvitse mitään 24/7 suhdetta vaan haluan touhuta omiani suurimman osan ajasta.

Minulla on kyllä sinänsä hyvä fiilis tästä, vaikka sanaa "tyttöystävä" ei ole käytettykään. Olen tavannut lasten lisäksi muitakin sukulaisia, mies puhuu koko ajan tulevaisuuden suunnitelmista joissa minä siis mukana, on arjessakin läsnä viesteillä ja kuvilla pitkin päivää. 99% varmuudella laittaa illalla hyvät yöt ja aamulla hyvät huomenet.

Mutta ajankäytön osalta tilanne on se että koko ajan on päällä kymmeniä asioita töissä ja muissa projekteissa. Olen kyllä miettinyt sitäkin, että silloin itsellä oli kiireinen työelämä, niin en todellakaan pitänyt noin aktiivisesti yhteyttä puolisooni, saattoi mennä kolmekin päivää ettei viestitelty jos olin jossain reissussa. Eli onko tämä nyt tällainen karma, että nyt saa itse kokea miltä tuntuu olla itseään aktiivisemman ihmisen kumppanina.

Mutta jonkinlainen keskustelu tästä on kyllä varmasti tarpeen käydä. Koen että tämä on minulle niin uusi tilanne etten oikein hahmota mikä kaikki on ok ja mikä ei ole, mitä voi pyytää tai odottaa ja mikä on täysin epärealistista höttöä mitä ei kenelläkään ole.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.2.25 10:07:25

Nyt kyllä vedetään taas mutkat suoriksi.

Enemmän aikaa yhdessä ei missään maailmassa tarkoita, että oma elämä täytyy heittää romukoppaan ja kaikista harrastuksista luovuttava, vaan enemmän aikaa on enemmän aikaa. Yksi ilta enemmän, muutama tunti enemmän, mutta ei kaikkea aikaa.

Ja tuo sitoutumistilanne on yksi asia myös. Ihme venkoilua ettei nyt mitenkään voi kutsua parisuhdetta parisuhteeksi.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   20.2.25 10:23:31

Joko sinulle riittää tapaaminen kerran kuussa, tai sitten ei. Sellaisia keski-ikäisiä miehiäkin on, jotka haluavat viettää aikaa yhdessä, vaikka heillä on lapsia. Yläkouluikäiset eivät enää edes halua viettää kaikkea vapaa-aikaa vanhempien kanssa: heillä on omat kaverit ja harrastukset. Ja näillä lapsilla on varmaan toinenkin vanhempi?

Minun miehelläni oli tavatessamme 6v lapsi ja tavattiin silti alusta asti monta kertaa viikossa. Aluksi ilman lasta ja myöhemmin vietettiin aikaa myös kolmisteen. Nykyään lapsi on jo aikuinen ja me asumme yhdessä, koska haluamme jakaa arjen, ja kiireisessä elämässä on siten enemmän aikaa olla yhdessä, vaikka molemmilla onkin työt ja omat harrastukset.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.2.25 10:27:43

" Olen tavannut lasten lisäksi muitakin sukulaisia, mies puhuu koko ajan tulevaisuuden suunnitelmista joissa minä siis mukana, on arjessakin läsnä viesteillä ja kuvilla pitkin päivää. 99% varmuudella laittaa illalla hyvät yöt ja aamulla hyvät huomenet."

Mikä tässä siis EI ole miehen mielestä seurustelua?

Lähettäjä: ------ 
Päivämäärä:   20.2.25 10:30:51

.: niinpä, tuossa on jotain epämääräistä nyt miehen puolelta. Onko kyse lopulta siitä, että haluaa tapailla muita, etsiä samaan aikaan muita tai onko elämässä mahdollisesti jo joku toinenkin?

Lähettäjä: ------ 
Päivämäärä:   20.2.25 10:32:28

Se on siis ainoa syy mikä itselle tulee mieleen. On mukavaa, kun elämään on löytynyt ihan kiva aikuinen kumppani, MUTTA all options open, kuitenkin.

Miehet tekevät tuota tosi paljon nykyään. Ainakin miehet, joilla on vientiä.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   20.2.25 10:33:52

Omat tunteet ja ajatukset on ok ilmaista AINA. Toki ilmaiseminen kannattaa tehdä nätisti ja toista kunnioittavasti varsinkin jos aihe on arka. Hyvän suhteen (ja kumppanin) merkki on nimenomaan se että sitten asiasta voidaan keskustella, toinen voi kertoa mitä ajattelee asiasta ja sitten voidaan etsiä jotain mikä auttaa molempia tuntemaan olonsa paremmaksi.

Ei omien ajatusten ilmaisemisen tarvitse tarkoittaa että heti on vaatimassa muutosta. Joskus ihan vaan asiasta puhuminen helpottaa. Voit jopa sanoa vaan että sinulla on outo tunne ilman että itse tiedät varsinaista ratkaisua sille. Sitä se aikuinen parisuhde on.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   20.2.25 10:39:58

Ehkä tilanne helpottuu kun suhde vakiintuu niin että voitte viettää aikaa lasten kanssa. Varmaan vähän säätämistä sitä ennen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.2.25 10:45:00

Onko kyse lopulta siitä, että haluaa tapailla muita, etsiä samaan aikaan muita tai onko elämässä mahdollisesti jo joku toinenkin?
------------
Todennäköisesti tämä. Mieshän on ilmeisesti tasokasta seuraa, eli kuuluu niihin miehiin joiden on hyvin helppo löytää naisseuraa. Uskon, että nauttii vaihtelevista naisseuralaisista ja tästä elämänvaiheestaan. Eikä tee mitään väärin, hän on vapaa mies tapailemaan ketä haluaa.

Lähettäjä: hämmentynyt 
Päivämäärä:   20.2.25 10:46:13

Ei ole muita ihmisiä kuvioissa, tästä puhuttiin jo kuukausia sitten. Mies oli tyrmistynyt siitä että ylipäätään ajattelin että hänellä voisi olla muita virityksiä. Eli ollaan kyllä sovittu siitä että tämä on nyt kahden ihmisen välinen suhde ilman muita osapuolia.

Tässä on kai eniten taustalla se, että aiemmin mies on edennyt uusien suhteiden kanssa nopeammin ja sitten onkin tullut iso sydänsuru kun elämäntilanteet ei olekaan toimineet pidemmän päälle yhteen. Nyt yrittää pelata ikään kuin varman päälle. Eikä minua edes häiritse tämä suhteen määrittely, se ei ole minusta olennaista.

Eniten hämmentää just tää ajankäyttö. Onhan täällä hötölässäkin ollut keskustelua että lasten kanssa on omat kuvionsa. Että kun on vuoroviikkosysteemit sun muut niin silloin sitä aikaa ei vaan ole seurustelukumppanille määräänsä enempää.

Onko täällä ollut tilanteita toisin päin? Että naisella olisi ajankäytölle rajoitteita ja miehet joutuvat sopeutumaan siihen? Luulisi että isolla osalla hötölän ihmisistä on vapaa-aika vähissä jos on työ, tallihommat, lasten kanssa harrastukset sun muut. Että miten te ylipäätään otatte siihen jonkun uuden ihmisen mukaan? Ja tuleeko siitä sanomista jos kerrotte että joo, aamulla ennen töihin lähtöä tallihommat ja sit lapsille aamiaista ja hoitoon/kouluun ja oma duuni ja sit lasten harrastuksia ja sit hevosen hoito ja ratsastus ja sit ehkä kahdeksan jälkeen kotihommat ja lapset. Että mihin väliin te sitten laitatte ne omat seurustelut tällaisissa elämäntilanteissa? Luulisi kuitenkin, että täälläkin on paljon sellaista väkeä, joilla hevoset vie ison siivun vapaa-ajasta eikä hevosista takuulla tingitä jos joku mies tulee siihen kuvioon mukaan. Että onko tämä nyt sitten ajankäytön kannalta yhtään erilainen tilanne?

Lähettäjä: tepa 
Päivämäärä:   20.2.25 10:46:55

Jaa, vaikuttaa jokseenkin erikoiselta.

Mä olen 50v ja miesystävä 56v, miehellä kaksi ala-asteikäistä lasta, joiden lähivanhempi on. Me ollaan ns. seurusteltu viime syksystä alkaen ja tuossa joulun alla mut esiteltiin lapsille, nimikkeellä isän tyttöystävä vaikka ollaan ihan aikuisia.

Viime syksynä me deittailtiin niin, että kun lapset olivat äidillään niin käytiin leffassa, teatterissa ja ulkona syömässä, yövyttiin toistemme luona. Kun mut esiteltiin lapsille niin olen myös yöpynyt heillä lasten ollessa kotona, mulla on edelleen oma asunto, jossa vietän aikaa n 1/3 kuukaudesta osittain jo siksi, että teen osittain etänä töitä ja mm. lasten kotiutuminen koulusta ja mun työt, eivät vaan toistaiseksi sovi yhteen eli miehellä on kolmio eikä siellä ole tietenkään erillistä työhuonetta. Toistaiseksi emme ole puhuneet yhteen muuttamisesta mutta jos näin kävisi niin ehdottomasti sen verran tilaa, että saadaan työhuone erikseen.

Viestitellään päivittäin, välillä käydään yhdessä lounaalla, viikonloppuisin lasten kanssa tehdään heille mieluisia asioita ja edelleen lasten ollessa äidin luona, tehdään aikuisten juttuja. Me pystytään lasten läsnä ollessa halaamaan ja suutelemaan, seksiäkin voidaan harrastaa miehen luona vaikka lapset nukkuvat toisessa makkarissa kun kumpikaan ei ole mikään huutaja ja mölisijä. Lisäksi mulla on omia harrastuksia, miehellä vähemmän koska kuskaa lapsia heidän harrastuksiin mutta on hänelläkin omia juttuja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.2.25 10:48:56

Minulla oli kerran miesystävä, joka oli oudon mustavalkoinen ja jähmeä nimenomaan suhteen terminologian kanssa. Hän ei mitenkään voinut seurustella, vaikka halusi, että muita ei tapailla (hän itsekään ei tapaillut, eli ei pelkästään minä), ja hän sanoi jo alussa että hän ei sitten käytä R-sanaa eli ei voi sanoa rakastavansa.

Paljastui, että hän oli seurustellut ja rakastanut edellisessä suhteessa ns. normaalisti, mutta koska se suhde oli kariutunut, hän koki ettei voi enää käyttää uudestaan noita sanoja. Hän oli jo tuhlannut ne väärään naiseen ja sitä virhettä ei enää tekisi toiste.

Juu ei ollut pitkä suhde tämäkään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.2.25 10:57:55

"Luulisi kuitenkin, että täälläkin on paljon sellaista väkeä, joilla hevoset vie ison siivun vapaa-ajasta eikä hevosista takuulla tingitä jos joku mies tulee siihen kuvioon mukaan. Että onko tämä nyt sitten ajankäytön kannalta yhtään erilainen tilanne?"

Minulla on tuollainen tilanne. Hevoset kotipihassa, eli työ ja harrastukset vie paljon aikaa, ja jos tähän nyt jotain samalla paikkakunnalla asuvaa miesystävää sovittelisi niin uskon, että viettäisimme huomattavasti enemmän aikaa yhdessä kuin pari kertaa kuukaudessa. Arkisin parina iltana ja viikonloppuisin enemmän, MUTTA jos mistään aamutalleista tms tulisi sanomista niin se suhde olisi siinä. Mies olisi vapaa etsimään naisen, jolla on rajattomasti aikaa hänelle.

Lähettäjä: Anonyymi 
Päivämäärä:   20.2.25 11:33:28

"Luulisi että isolla osalla hötölän ihmisistä on vapaa-aika vähissä jos on työ, tallihommat, lasten kanssa harrastukset sun muut"

No, minulla on oma hevonen ja kissa. Hankin hevoselle vuokraajan, kun halusin antaa aikaa myös suhteelle, ja käymme miesystäväni kanssa myös yhdessä tallilla silloin tällöin. Lomat menivät ennen hevosen kanssa, nyt jaan ne yhteisten reissujen ja hevosen välilä. Kyllä sellaisille asioille järjestää aikaa, jotka ovat tärkeitä. Omassa pihassa hevoseni ei ole.

Lähettäjä: Huh 
Päivämäärä:   20.2.25 14:34:19

Olin vuosia sitten samanlaidessa tilateessa ja ratkaisimme asian muuuttamalla reippaasti puolen vuoden seurustelun jälkeen saman katon alle. Erona toki se, ettei kummallakaan ollut rakkaussuhdetta asunnon kanssa.

Ratkaisi kyllä kaikki näkemisongelmat kun se tuli luonnostasn ilman että tarvitsi siihen erikseen löytää aikaa. Ja miehen lapsilla on ihan äitikin, eli eivät koko aikaa ole meillä. Jos mies olisi ollut yh en ehkä tähän olisi lähtenyt.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.2.25 15:18:39

No minä en ole eronnut, mutta about samanikäisiä ollaan ja teinien vanhempia, liittoa takana yli 20 vuotta. Ja jos ajattelee meidän arkea, niin eipä me juuri nähtäisi, jos ei saman katon alla asuttaisi. Miehellä on paljon aikaa vievä harrastus, ja minulla omat harrastukset muutaman kerran viikossa. Harvoin on arki-iltaa, että oltaisiin molemmat kotona tai viikonloppua, ettei mitään menoa olisi. Sitten jos tällainen tilanne sattuu, niin siinä pyritään olemaan yhdessä eli arkena käydään lenkillä tai katsotaan telkkaria yhdessä ja viikonloppuisin käydään ”deiteillä”. Tokihan me pyritään syömään joka päivä yhdessä (ihan aina ei onnistu) ja mennään yhdessä nukkumaan. Olisi tosi vaikea kuvitella, että tässä kuviossa kumpikaan löytäisi reippaasti aikaa millekään uudelle tapailukumppanille, jos ero tulisi eteen.

Lähettäjä: Hiiri 
Päivämäärä:   20.2.25 16:16:11

Toisaalta voit ajatella suhteen niinkin, että kun teillä on sitä aikaa yhdessä, se on sitä laatuaikaa. Ainakin siltä se kuulostaa?
Eipä ne kiireiset aamut, kauppareissut tai laiskat illat upeaa parisuhdeaikaa ole. Eikö ole toisaalta ihanaa kun teillä on se hetki mistä otatte kaiken irti?

Lähettäjä: hämmentynyt 
Päivämäärä:   20.2.25 16:45:13

No sehän tässä onkin. Silloin kun ollaan yhdessä, niin sitten tosiaan ollaan yhdessä. Parempaa kuin mikään koskaan. Viimeiset vuodet eksän kanssa meni kuitenkin niin, että oltiin samassa talossa koko ajan mutta mitään ei puhuttu, kaksi ihan vierasta ihmistä toisilleen. Joten ei se jatkuva samassa tilassa oleminen välttämättä suhteen laatua määritä. Tästä syystä pitäisinkin tämän mielellään niin että ollaan eri osoitteissa, ettei se arjen härdelli vaikuttaisi suhteeseen negatiivisesti.

Tässä on niin puolensa ja puolensa, mietin erilaisia etäsuhdetilanteita, että onhan nekin omanlaisiaan ja itsekin ollut etäsuhteissa. Nyt vaan jotenkin tuntuu niin erilaiselta kun joutuu ottamaan huomioon isomman joukon ihmisiä (lapset) ja isomman luokan työkuviot enkä tiedä mikä tällaisessa tilanteessa on tavallista tai normaalia.

Ja joo, käyttää sanaa "rakas". Ei ole sanonut rakastavansa, mutta tuo rakas on ihan vakiokäytössä.

Lähettäjä: Realiteetit 
Päivämäärä:   20.2.25 18:24:28

Sä olet nyt sellainen mitä sanotaan sunnuntaityttöystäväksi :D

Eli valtaosan ajasta molemmat elelee omaa elämäänsä mutta kun ollaan yhdessä, puheet on pehmoisia.

Mukaviahan tuollaiset toisten koulutetut ex-aviomiehet on, mutta rakkaus on minusta samanlaista kuin autokauppa, pitää olla rohkeutta. Kun näkee jotain mitä haluaa, lyö rahat tiskiin ja ottaa sen! Jos vaan viikkoja ja kuukausia tuumailee, ei sitä autoa oikeastaan halua.

Lähettäjä: '' 
Päivämäärä:   20.2.25 18:27:06

Kuulostaa, että aloittaja haluaisi jollain tavalla sitä sitoutumista kuitenkin. Harvoin näkeminen ja seurustelu-sanan panttaaminen syövät muuten hyvää suhdetta. Jos näistä edes toinen vähän muuttuisi, tuntuisiko paremmalta?

Lähettäjä: Kansas 
Päivämäärä:   20.2.25 18:39:58

Oletko kysynyt, miksei hän halua sanoa, että seurustelette? Tai sitä, että mitä teidän kuvionne hänen mielestään on jos ei seurustelua?

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   20.2.25 18:47:08

Jos olet eronnut vasta vuosi sitten eli olette olleet "tuttuja" alle vuoden joka tapauksessa niin miksei voisi vain nauttia näistä ihanista hetkistä ja katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan ? Itsekin olet nyt sitä mieltä ettet taloasi myy tai ehkä kenenkään kanssa enää halua asua, mutta aikahan sen vasta näyttää onko ikuisesti näin.. miksei mies saisi samaa aikaa järjestää omia ajatuksiaan ? Ja vaikka kuinka on ihastunut ja suhde tai ainakin ihminen vaikuttaa hyvältä monin tavoin niin aikahan sen vasta kertoo mitä kaikki oikeasti on.. Koita vaikka saada tapaamisia lapsivapaille viikoille, vaikka moni työnarkki vastaavassa tilanteessa tekee sitten pidempää päivää.. teinithän eivät paljon kotona iltaisin ole, mutta jos ovat harrastavia niin vievät vanhempiensa ajan aika tehokkaasti eli tämä tärkeä lisätieto sitä miettiessä oletko vain sunnuntaiheila vai onko mies oikeasti kiireinen noina aikoina.

Lähettäjä: × 
Päivämäärä:   20.2.25 20:03:23

Lapset kasvaa, ne ei ole kohta ongelma millekään yhdessäololle.
Mutta mitäpä luulet, että on perhe-elämä kun molemmat tekee 3-vuorotyötä? Läpsystä vaihto kotiovella! Suunnittelua almanakan kanssa. Viestittelyä ja toisen tsemppaamista. Omia harrastuksia niin ettei tukehduta toista kun rytmit ja tarpeet on erilaisia kyllä se siitä suttaantuu, päivä kerrallaan kun menee. Hyviä päiviä tulee paljon.

Lähettäjä: moi 
Päivämäärä:   20.2.25 20:43:46

Selvä narsisti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.2.25 20:46:24

Aloittaja on miehelle ilmainen escort eli nainen joka tarjoaa miehen kiireiseen arkeen tämän silloin tällöin halutessa seksiä ja rupatteluseuraa.

Lähettäjä: Jojo 
Päivämäärä:   20.2.25 20:47:04

No ei se mies kyllä rakastunut ole. Kyllä se silloin haluaisi enemmän tavata aloittajaa.